Muuttaako kolmas lapsi KAIKEN?

ihan kaiken. Niin että kolmannen lapsen kanssa muutuin paremmaksi äidiksi. Olin rennompi, rauhallisempi, ja onnellisempi kuin koskaan ennen.



Ekan ja tokan kanssa olin jotenkin koko ajan stressaantunut ja hermostunut, ja huolissani milloin mistäkin.



Ja meillä vanhin täytti kesällä 4, kun vauva syntyi keväällä. Toinen oli reilu parivuotias. Eli sillä tavalla ei ollut mitenkään helppoa, vaan tietysti kädet täynnä työtä. Mutta kaikesta tuli jotenkin tosi luonnollista.

Itse olen nähnyt perheitä, joissa se kolmas lapsi on jotenkin yllättänyt, kun ei se mennytkään "siinä samassa", vaan työmäärä todellakin lisääntyi. Olen lisäksi kuullut sanottavan, että jonkilainen helppouden raja menee kahdessa lapsessa.



Itsellä myös kaksi tytärtä, 1,5 v ja 3,5 v. Eikä sitten niin minkäänlaista vauvakuumetta. :D Inhoan vauva-aikaa ja nyt elämä alkaa olla taas mukavaa, joten ei tulisi mieleenkään hankkia nyt kolmatta lasta. Tietysti saattaahan se vauvakuume iskeä myöhemmin sitten, tällä hetkellä epäilen että niin ei käy. Mulla on tunne, että meidän perhe on nyt valmis. Haluan että molemmat lapseni saavat tasapuolisesti ja riittävästi huomiota sen sijaan että joutuisivat sopeutumaan jälleen uuteen sisarukseen.

Itsellä myös kaksi tytärtä, 1,5 v ja 3,5 v. Eikä sitten niin minkäänlaista vauvakuumetta. :D Inhoan vauva-aikaa ja nyt elämä alkaa olla taas mukavaa, joten ei tulisi mieleenkään hankkia nyt kolmatta lasta. Tietysti saattaahan se vauvakuume iskeä myöhemmin sitten, tällä hetkellä epäilen että niin ei käy. Mulla on tunne, että meidän perhe on nyt valmis. Haluan että molemmat lapseni saavat tasapuolisesti ja riittävästi huomiota sen sijaan että joutuisivat sopeutumaan jälleen uuteen sisarukseen.

Täytyy muuten sanoa, että tuon meidän kuopuksen vauva-ajan jälkeen mullekaan tuskin koskaan tulee varsinaista VAUVAkuumetta, oon vaan aina ajatellut, että haluaisin kolme lasta ja nyt en jotenkin malttaisi odottaa että sen aika tulisi. :) Mutta ei sitä haluaisi itseään ihan piippuunkaan vetää! Kakkonen kyllä yllätti vauva-aikana haastavuudellaan leppeän esikoisen jälkeen...

Toinen lapsi muuttaa perheen dynamiikkaa paljon enemmän kuin kolmas lapsi. Sisarusten riitelyä ja nahistelua on jo joka tapauksessa eli kolmannen kohdalla riitely on jo tuttua puuhaa. Myös arjen raskaus ja sitovuus ja melutaso on ennestään tuttua. Ne vain lisääntyvät kolmannen lapsen myötä



Mutta kolmas lapsi muuttaa toki muutakin kuin vain lisää työmäärää. Vaikka molemmat vanhemmat ovat paikalla, käsiä tai syliä ei riitä jokaiselle yhtäaikaa. Joku itkee koko ajan, yöheräilyt lisääntyvät, vauva-aika ja pikkulapsivaihe vain jatkuu ja jatkuu. Sotkua on enemmän kun on kolme sotkemassa. Myös tappelu lisääntyy kyllä, sillä vanhemmat sisarukset riitelevät keskenään ja kumpikin vielä erikseen kolmannen kanssa. Elämä on eloisampaa näin :)



Meillä alkaa nuorimman vauvavuosi olla takana ja hengissä ollaan edelleen eli kyllä siitä voi selvitä. Toki on ollut raskasta varsinkin kun meillä ei ole isovanhempia lainkaan apuna. Meillä lapset on nyt 1v2kk, kohta 3v ja 4,5v.



Sinulla on ennestään jo noin isot lapset, joten tiedät kyllä mitä sieltä on tulossa. Luota itseesi ja tuntemuksiisi. Mikään ei ole niin kamalaa kuin jättää pelosta jokin asia tekemättä.

Olet ilmeisesti käynyt jo keskusteluja aiheesta ja olet aika lähellä totuutta.

Mulla oli sama tilanne kuin sinulla kaksi vuotta sitten... oli tytöt 2 ja 4 vuotta. Nyt mulla on niiden lisäksi poika, jonka yksvuotisjuhlat oli eilen. Ja meidän koti on työleiri, minulla on ollut vaikeuksia jaksamisessa, mutta tiedän monia, jotka pärjäävät myös hyvin. Tässä kuitenkin joitakin käytännön asioita. Iso ero ei ole pyykeissä ja kodin hoidossa, kyllä kotona pärjää, mutta muualla ei enää pärjää. Mökkeily ei onnistunut kun tytöt vaativat jo toimintaa, mutta itikat syövät vauvan. Rannalle en enää yksin kolmen lapsen kanssa uskalla mennä kun 3- ja 5-vuotiaat isosiskot ovat vielä uimataidottomia ja vahdittavia, ja minä nökötän vauva sylissä. Pyöräily ei oikein suju kun 5-vuotias pyöräilisi jo mun rinnalla, mutta 3-vuotias on hidas tai pitäisi olla kyydissä istuimessa ja vauva ei mahdu mihinkään. Eli tän ekan vuoden ajan ollaan oltu sekä minä että mun mies lapsiin sidottuna: toinen hoitaa vauvaa, toinen touhuilee isosiskojen kanssa, tai sitten ollaan kotona. Ehkä tilanne olisi helpompi jos isovanhemmista olisi joskus apua. Pidemmän päälle luulen että iso ero kahden ja kolmen lapsen perheessä tulee harrastuksissa. Emme pysty kuljettamaan lapsia kuin jokaista yhteen harrastukseen viikossa: sehän on jo kolme iltaa. Jos meillä olisi vähemmän lapsia niin he voisivat harrastaa enemmän. No, osittain sen takia asummekin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta, että voivat mahdollisimman aikaisin kulkea itsenäisesti omiin touhuihinsa.

6-viestin kirjoittaja täällä vielä. Silti en antaisi meidän pikkupoikaa pois. Se on ihana ja vaivan arvoinen. Ja kokemuksesta tiedän että vielä vuosi lisää ja kaveri on kaksi niin mun elämä alkaa taas luistaa helpommin!

6-viestin kirjoittaja täällä vielä. Silti en antaisi meidän pikkupoikaa pois. Se on ihana ja vaivan arvoinen. Ja kokemuksesta tiedän että vielä vuosi lisää ja kaveri on kaksi niin mun elämä alkaa taas luistaa helpommin!

Että on meidänkin elämä ollut kuin suoraan työleiriltä. Tekemistä on aamusta iltaan, vaikka me oltaisiin molemmat kotona. Ja tosiaan, sitovaahan tämä on kolmen kanssa. On eri asia jättää toinen omien harrastusten takia nukuttamaan kahta kuin kolmea pientä lasta. Itkenyt olen minäkin monet itkut väsymyksestä.

Jotenkin olen vain ajatellut, että se kuuluu elämään olla välillä tosi väsynyt. Elämän ei kuulukaan olla helppoa. Ja vaivan arvoista kaikki on ollut kun joskus oikein pysähtyy katsomaan miten hyvin jo leikkivät kolmestaan. Vauva-aika ei ole koskaan helppoa, mutta se on vain käytävä lävitse jos haluaa päästä nauttimaan vähän isommasta lapsesta.

Ja vielä lisään, että parisuhdetta tämä on lujittanut paljon. On mukava tietää, että rinnalla on mies, jonka kanssa selviää vaikeista ja raskaistakin ajoista. Tosin kolmatta meille ei olisi tullutkaan jos en olisi tähän voinut luottaa.

jututin monia tuntemiani kolmelapsisia perheitä. Useimmista toisen lapsen syntymä muutti elämää paljon enemmän kuin kolmennen lapsen syntymä.



Suurin vaikuttava tekijä tuntui olevan kuopuksen nukkumalahjat, jos sattui saamaan huonosti nukkuvan vauvan niin äidit olivat todella väsyneitä. Jos syntyi kohtuullisesti nukkuva vauva, niin sanoivat ettei elämä mitenkään dramaattisesti muuttunut.



Useimmilla meillä tässä ympärillä pyörivillä mammoilla ei myöskään ole isovanhempia tai muita sukulaisia lähellä, mutta liikumme paljon yhdessä keskenämme. Yksin en minäkään lähtisi rannalle edes näiden kahden kanssa, mutta yhdessä toisen mammakaverin kanssa on jo turvallisempaa.



Innolla tässä odotan, että tämä kolmas vaan suostuisi jo syntymään, laskettua aika meni jo.

No meillä meni kakkosen kanssa kaikki ihan pieleen aluksi, hän oli melkein kaksi kuukautta sairaalassa synnyttyään ja siitä alkoi melkein vuoden kestänyt yövalvominen... Että hulluahan se on jos tähän kolmannen vielä ryhtyy, vaan ryhtyypä joku neljännenkin kerran! :D

Mulla 7- ja 3-vuotias, sekä kohta puolivuotias. Samaan konkurssiin se vauva menee. Jostain syystä osaan nauttia ja relata, kun kakkosen vuvavuonna olin aika väsynyt koko ajan, ja lisätään nyt vielä että tämä kolmas on ollut lapsistamme itkuisin. Ah, tämä on ihanaa, anna vaan mahdollisuus kolmannelle!

Meillä isommat lapset 6v ja 4v, ja tämä kolmas syntyi nyt kesällä. Ei ole ollut ihan niin rankkaa kuin pelkäsin, vaikka kyllä koko ajan on kädet täynnä hommaa :)



Nuo vanhemmat lapset ovat jo sen verran omatoimisia (leikkivät kivasti keskenään, pukevat itse, syövät itse, hoitavat vessassakäynnit itse), että se ihan varmasti helpottaa tätä uuden vauvan kanssa pärjäämistä. Ja vauvakin on ollut kohtuullisen helppo.



Meille tämä ikäero tuntuu ihanteelliselta, koska nyt pystyn jopa nauttimaan kolmannen vauva-ajasta, eikä mene pelkäksi "selviytymiseksi". Kädet toki täynnä hommaa ja menemiset suunniteltava tarkkaan ->jakaannutaan usein eri kokoonpanoihin kauppareissuille, koska yksi aikuinen kolmen lapsen kanssa on liian vähän.



Uuden auton hankinta oli pakko, ja se ostettiin puhtaasti sen mukaan, mihin mahdumme koko perhe ja varsinkin turvaistuimet..