Miksi me tapellaan koko ajan???
Meillä on vajaa 2v lapsi ja olen hoitovapaalla. Mies halusi ottaa välivuoden töistä ja otti vuorotteluvapaata.
Nyt kun mies on kotona, sanoin hänelle, että meidän pitää jakaa lapsen hoito tasaisesti / yövalvomiset. Mielestäni ne jakautuukin tasaisesti, mutta käytännössä tappelemme koko ajan siitä kuka on tehnyt mitäkin ja kuka on saanut omaa aikaa ja vaikka mitä.
Tää aika piti olla tosi kivaa kun molemmat on kotona ja taloudellisesti ei ole hätää, vaikka tulos laskee ja voisimme tehdä mitä vaan. Nyt vaan tappelemme kotona.
Kommentit (7)
Molemmat on väsyneitä ja lorvii nurkissa, epäselvät vastuut.
Tolla tavalla poltatte kynttilää molemmasta päästä, ei järkevää. Yhdessä ulos, sovitte omat vastuut, vuorottelette, otatte omaa aikaa.
Hyvin se menee, vähän ryhtiä ja tsemppiä!
Lähtekää porukalla välillä kotiympyröistä, siis niin ettei tartte miettiä kuka tänään käy kaupassa tai tekee ruuat tai pesee pyykit jne. Mä oon huomannut saman nyt kun opiskelen itse etänä täällä ja lapsen isä on hetken hoitovapaalla, niin kyllä joskus alkaa ärsyttää se toisen tapa tehdä ihan tavallisia asioita. Se auttaa AINA, kun tehään viikonloppureissuja toiseen kaupunkiin tai käydään Tukholmassa tai Tallinnassa saatikka pidemmällä reissulla, siis sekä silloin kuin mies oli töissä ja minä kotiäitinä että varsinkinkin nyt kun palloillaan molemmat täällä kotona.
Jäikö miehesi vuorotteluvapaalle toteuttaakseen itseään vai olemaan perheen kanssa ja osallistumaan kotitöihin ja lapsen hoitoon? Mitä itse odotit siltä, että hän jäi kotiin?
Lapsen syntymän jälkeen elämä ei voi jatkua samanlaisena kuin aiemmin, vastuu lapsesta on ja pysyy, kummallakin vanhemmalla. Toivottavasti kumpikin myös haluaa sen vastuun kantaa.
Ymmärrättekö toistenne tarpeita, tuletteko kuulluksi toisillenne.
Aika menee nopeasti ja tuo oikeasti on luksusta kun saatte kumpikin nauttia pienokaisen kasvusta kotona ja voitte vielä jakaa kasvatusvastuun tasapuolisesti, kun kumpikin on kotona. Toivottavasti saatte riitanne ratkottua ja pääsette nauttimaan tästä hetkestä :)
Lapsen voi laittaa hoitoon keskustelun ajaksi niin puhutte keskeytyksettä ja teette hyvää ruokaa ja syötte samalla.
Minusta yksi toimiva asia on kysyä: "Vietkö roskat vai lajitteletko muovisälän joka menossa kierrätykseen?" tai "Imuroitko vai tyhjäätko tiskikoneen?"
Laiska luettelee töitään miten se ei riitä että molemmat tekee kotihommia niin molemmilla on kivaa? Hankkikaa jotain harrastuksia ja tehkää jotain yhdessä, poistukaa kotoa niin ei ole aina samat seinät ja sotkut katseltavana: ne tulee huomennakin tehtävälistalle. Loppuiko elämä kun lapsi syntyi?
No meillä auttoi sellanen, ettei enää ajateltu itteämme yksilöinä vaan perheenä. Että omaa aikaa ei hakemalla haettu. Ja varsinkin kun ymmärsi sen tosiasian, että ei voi ajatella perheenjäsenestä niin että jompi kumpi JOUTUU hoitamaan tai olemaan sen kanssa. Mitäs jos joku ajattelisi susta noin? Kivempi ajatella niin, että tämä on meidän elämää nyt. Ota kirja itsellesi viereen tai katsele kannettavaa kun lapsi leikkii, ei sitä lattialla leikkimistä jaksa hullukaan väsyneenä tai kokoajan. Lapselle terveellistä myös oppia leikkimään itse.
kun söin e-pillereitä. Sain jonkun kohtauksen tai riidan aikaseksi mistä vaan. Vaihdoin kuparikierukkaan ja oon lauhkea kuin lammas. Jos tästä ei ole kyse ja mieskin alottaa riitoja niin kannattaa miettiä vaivaako teitä jokin muu asia suhteessa tai elämässä ja purkautuuko se sitten kotihommista riitelynä.