Koulukiusattu aikoinaan - ahdistus äitinä lapsen puolesta

Minua koulukiusattiin rankasti koko ala-asteen ajan ja nämä kokemukset on jättänyt niin syvät arvet, että kannan osittain vieläkin taakaa sisälläni.

Nyt lapseni on ala-asteella ja ahdistukseni jo ennen kouluun menoa oli aika kova, pelkäsin että sama tapahtuu hänelle.

Ensimmäinen luokka meni hyvin, mutta hän joutui vaihtamaan koulua ja tuli siis uutena oppilaana syksyllä uuteen luokkaan. Alku näytti menevän hyvin, mutta nyt olen saanut kuulla erinäisiä - tosin yksittäisiä - asioita ilkeästä naureskelusta, tai tökeröistä kommenteista mitä on silloin tällöin koulussa sanottu.

Joka kerta kun saan tietää tällaisesta sisällä oleva ahdistus kasvaa melkein hallitsemattomaksi (en tosin näytä sitä lapselle), esim. seuraavana päivänä en ole pystynyt mennä töihin koska olen ahdistuksen lamaannuttama.

Vielä ei ole selviä merkkejä "oikeasta" kiusaamisesta, mutta en tiedä mitä teen jos näin tapahtuu. Varmaan murennun ja menen vetämään turpaan kaikkia kiusaajia ja otan lapsen kotikouluun sen jälkeen, luottamus yhteiskunnan kykyyn hoitaa asioita on 0.