Mulla menee hermo ujon lapseni kanssa!

kukaan luonteelleen mitään voi. Tuo lapsesi ujous ja rauhallisuus pitäisi enemmänkin nähdä vahvuutena kuin jonain hävettävänä asiana. Sinun pitää nopeasti muuttaa suhtautumistasi lapseen ennenkuin hänkin alkaa pitää itseään jotenkin vääränlaisena. On todella hyvä asia, ettei kaikki lapset ole suunapäänä huutamassa joka paikassa ja pitämässä itseään esillä. Liian aggressiivisesti ja kovaäänisesti käyttäytyviä lapsia on nykyään aivan tarpeeksi, usko pois. Sinun lapsesi on luonteeltaan tuollainen. Hänen sosiaalisia taitojaan voi tukea juuri tuolla kerhossa käymisellä ja muutenkin muiden mukaan viemisellä. Mutta rajansa silläkin. Lapsen on saatava myös olla ja touhuta rauhassa, varsinkin kun lapsi siitä nauttii. Älä häpeä lastasi!

Mut mulla ei menny hermot sen kanssa. Muihin ihmisiin mulla saattoi mennä hermot jos eivät ymmärtäneet.



Eikä me myöskään vedetty kauheeta kannustusshowta vaan annettiin pojan olla rauhassa oma itsensä.



Nyt poika on 12 v, kavereita riittää ja ei tietenkään ole maailman puheliain tuntemattomien seurassa, mutta osaa kyllä käyttäytyä asiallisesti tilanteessa kuin tilanteessa.



Ujoudesta kasvaa pois.

Turha siitä on tehdä mitään numeroa.

olin itse tuollainen ujo lapsi ja ihan hyvä musta tuli :) ei ole koskaan kiusattu tms. äitinä kannattaa varoa ettei jyrää tai painosta lasta, eikä näytä häpeävänsä. ehkä oikeasti kuitenkin pelkäät ennemmin kuin häpeät lapsesi puolesta? kyllä se pärjää! ujo lapsi voi olla erityisen älykäs, luova tai empaattinen/herkkä. ja nämä on hyviä asioita myös pojalla/miehellä :) ihmiset nyt vaan on erilaisia, ja tarpeellisen pärjäämisen oppii varmasti siihen 18v mennessä jos sinä ohjaat oikein.

Meillä on samanikäinen poika, joka on ujo ja villi! On hyvin vaikea kasvattaa, mieluummin ottaisin ujon ja rauhallisen. :) Noloja tilanteita tulee päivittäin, mutta harjoittelua jatketaan sitkeästi. Luotan siihen ihan täysin, että lapsi oppii vielä ihmisten tavoille.

T. Joku aikaisempi keskustelija, en muista numeroa.

ei ole normaalia että 3,5 vuotiaalla puhe on niin epäselvää ettei siitä saa selvää kuin äiti. Sinuna vaatisin neuvolasta lähetteen puheterapeutin arvioon. Ei ole ihme jos lapsen on vaikea ottaa kontaktia muihin lapsiin jos on kielellisiä vaikeuksia.

Minä olin TODELLA ujo ja hiljainen vieraiden seurassa kouluikään ja varmaan vielä alun ala-aseteestakin. Onneksi minua ei painostettu sillä aikanaan minusta tuli hyvinkin puhelias. Vieläkin viihdyn hyvin yksikseni mutta juttelenkin mielelläni niin tuttujen kuin outojenkin kanssa.

Meillä yksi pojista istui äidin sylissä kerhoissa eskari-ikään saakka, mutta sitten tilanne pikkuhiljaa muuttui ja nyt on ihan "normaali" poika



13 vuotias tällä hetkellä



On kavereita, lukee ja nörtteilee mutta käy myös softaamassa ja pelaamassa salibandyä



Terv 5 lapsen Isä

Meillä on samanikäinen poika, joka on ujo ja villi! On hyvin vaikea kasvattaa, mieluummin ottaisin ujon ja rauhallisen. :) Noloja tilanteita tulee päivittäin, mutta harjoittelua jatketaan sitkeästi. Luotan siihen ihan täysin, että lapsi oppii vielä ihmisten tavoille.

T. Joku aikaisempi keskustelija, en muista numeroa.

Jep, poikani on kotioloissa melkoisen villi. Ja nopea liikkeissään. Eroa on kuin yöllä ja päivällä siinä, millainen hän on täällä ja millainen "ihmisten ilmoilla". Se vaikeuttaa kasvattamista lisää, kiellänkö häntä liikaa vai annanko hänelle liikaa valtaa?

Hän on kotona omapäinen ja itsepäinen.

En häpeä eikä ärsytä, oikeasti. Lapsi on muuten aika rohkeakin, mutta sosiaalisesti arka ja hitaasti lämpiävä, vain muiden lasten kanssa, aikuisia lähestyy mielellään.

MUTTA jotkut tilanteet ovat olleet hieman pinnaa kiristäviä. Olen aina leikkinyt itse pojan kanssa paljon ja mies myös ja meille on muodostunut ikään kuin perheen sisäinen mielikuvitusmaailma.

Poika on tykännyt näistä leikeistä paljon ja esim. puistossa jos muut lapset lähestyivät niin lähti aina tylysti pois tai katsoi ankarasti muita (itse yritin aina ottaa muut lapset mukaan leikkiin) tai jopa sähisi muille lapsille. Muuten on täysin normaali :D Ei ole muu auttanut kuin vaan kestää. Minusta normit lasten käyttäytymiselle ovat nykyään aika väljät, en ole kokenut että kukaan olisi millään lailla ihmetellyt koskaan (tosin yleensä pysyttelimme sitten kahdestaan omissa leikeissämme).

Poika meni 3v päiväkotiin ja se ja yleensä kasvaminen ovat kyllä auttanut paljon. Meillä on hyvin lempeä pk ja kivoja lapsia siellä, ja nyt vuoden pk-uran jälkeen poika leikkii jo yhden-kahden lapsen kanssa innoissaan :) Tottumus on suurin vaikuttaja, luulisin.

En tietenkään sitä lapselle näytä, mutta taitaa hän sen minusta aavistaa, että kyllä ärsyttää! Poikani on 3.5 vuotias ja on aina ollut sellainen hitaasti lämpeävä tyyppi. Hän vain katselee, kun muut leikkii mutta harvoin osallistuu mihinkään, ellemme ole omassa kotona jossa on tutut paikat ja lelut.

Leikkipuistossa hän vain pönöttää vieressäni tai sitten leikkii maassa istuen omilla leluillaan. Ei laita vastaan, jos joku ottaa häneltä lelun kädestä vaan minä saan olla vahtimassa ja selittämässä, ettei pojan tarvitse antaa lelujaan kenellekään jos niilä itse leikkii.

Kerhossa käy kaksi kertaa viikossa, ja sielläkin on sivustakatsojana eikä osallistu laululeikkeihin. Häntä saa myös patistaa tekemään perässä, kuten syömiset ja pukemiset.

Suoraan sanottuna minua on alkanut HÄVETTÄÄ poikani nössöys. Kyllä, olen hirveä äiti :( Mutta en tiedä mitä tehdä, poika ei vain osallistu mihinkään. Hänen puheensa on myös epäselvää, siitä ei kukaan muu ota selvän paitsi minä ja aina saan olla tulkkaamassa häntä. Neuvolasta ei annettu lähetettä minnekään, sillä pojalla on laaja sanavarasto jne.

Onko teillä muilla ujoja lapsia, miten te jaksatte??

Ujous ilmenee sitten huonona käytöksenä muita lapsia kohtaan, mulkoiluna ja tiuskimisena. Tönimisen on sentään lopettanut, joten eteenpäin mennään. :) Tsemppiä sinnekin, kyllä näistä vielä hyviä tulee.

Meillä on samanikäinen poika, joka on ujo ja villi! On hyvin vaikea kasvattaa, mieluummin ottaisin ujon ja rauhallisen. :) Noloja tilanteita tulee päivittäin, mutta harjoittelua jatketaan sitkeästi. Luotan siihen ihan täysin, että lapsi oppii vielä ihmisten tavoille.

T. Joku aikaisempi keskustelija, en muista numeroa.

Jep, poikani on kotioloissa melkoisen villi. Ja nopea liikkeissään. Eroa on kuin yöllä ja päivällä siinä, millainen hän on täällä ja millainen "ihmisten ilmoilla". Se vaikeuttaa kasvattamista lisää, kiellänkö häntä liikaa vai annanko hänelle liikaa valtaa?

Hän on kotona omapäinen ja itsepäinen.

jossin viiraa, viepä neuvolaan / lääkäriin.

Hienoa, että vielä on olemassa kilttejä, hiljaisia ja ajattelevaisiakin pikkupoikia. Niin moni äiti nimittäin valittaa omista ylivilkkaasta jälkikasvustaan. Kyllä meitä monenlaisia maailmaan mahtuu.



Ujona poikana eläminen on oikeasti tosi vaikeaa, pojilta ja miehiltä nimittäin oletetaan aina aktiivista otetta. Suomalainen kulttuuri sallii pojille esim. kaikenlaisten pikkutyhmyyksien tekemisen, kunhan vain ovat aktiivisia. "Pojat on poikia" jne. Tässä kulttuurissa on tosi vaikea elää, jos olet luonteeltasi ujompi pikkumies! Ja vielä paljon vaikeampaa se on silloin, jos oma äitikään ei oikein hyväksyisi lapsen perustemperamenttia.



Terv. entinen ujo poika.