Miksi SINUN mielestäsi ADHD lapsia on nykyään niin paljon?

Entisajan tarkkis yms. Nykyään osataan diagnosoida aika hyvin ne keillä oikeesti on.



Meillä on AD/HD + asperger + 3 diagnoosi lapsi.

Ja voin sanoa, että takkuinen on ollut tie avun saamiseksi.

Olemme normaali perhe. Rajoja ja rakkautta.



Ja olemme itse kustantaneet lapsen diagnosoinnin.

Yksityisellä käytiin. Lukuisia käyntejä, testejä, tutkimuksia ja haastatteluja.



Olemme saaneet taistella pitkän tien diagnoosin ja niin erilaisten hoitojen, kuin terpioista.

Se, että saa sen diagnoosin ei välttämättä alkuunsa riitä. Taisteltavaa riittää.



Meidän elämä ei ole ollut helppoa. Siinä kohtaa harmittaa, kun täälläkin saa välillä lukea yhtä ja toista aika ilkeää ajatusta näistä erityislapsista.

täysin normaalia, että toiset lapset jaksavat keskittyä paremmin kuin toiset. On outoa, että ne, jotka eivät jaksa keskittyä, olisivat yhtäkkiä jotenkin sairaita. Ihmiset nyt vain ovat erilaisia.

Mutta mä tarkoituksella välttelenkin tapaamasta vanhempia, jotka kuvittelee kun lapsi on vaan kuuliainen ja mieleltään terve, että olette tehneet jonkun hyvän työn lapsen kasvatuksessa.



Minulla on selkeästi oireisiin sopiva ADHD-poika, kohta 5v. Olen kasvattanut lapseni hyvin, samalla lailla kuin kaikki ns. "paremmin lapsensa kasvattaneet ystäväni". Nämä "ystävät" vaan eivät ymmärrä, että kun he sanovat omalle nico-janicalle 1-3 x kiellot / säännöt ja lapsi oppii ja uskoo sen jälkeen, minä teen sen omalle tarkkaavaisuushäiriöiselle lapselleni x 20-30 ja silloinkaan en voi olla varma, onko asian YDIN mennyt perille. Minut heti leimataan huonoksi äidiksi, mieheni lepsuksi isäksi. Minulla on kaksi tervettä lasta lisäksi, ja heidän kasvatukseen en ole joutunut tekemään oikeastaan yhtään mitään, ovat kilttejä, rauhallisia ja tunnollisia. Mutta adhd- lapseni myötä tiedän, että nyt joudun kasvattamaan ja sanan joka merkityksessä.



Kun olemme juhlissa jossa paljon lapsia / aikuisia, adhd-lapseni ei pysty enää keskittymään, virikkeitä / häiriötä on liikaa. Kun toiset juoruaa ja juo kahviansa ja syö kakkua, minä vahdin ettei poikani repäise liinaa pöydästä mennessään kun ei pysy hetkeäkään paikoillaan tuolilla, elehtii koko ajan jotenkin käsillään, on impulsiivinen ja saattaa hyökätä yhtäkkiä pöydästä pois, jolloin lähtee kukat ja liinat mukana housuun vahingossa tarttuneena..tuossa vain jotain esimerkkejä. JOka kerta joudun jossain vaiheessa lapsen laittamaan en varsinaisesti "jäähylle" mutta hetkeksi yksin rauhoittumaan, lapsikin jo suorastaan nauttii siitä. Kun toiset ovat jo 2v. oppinut, että pöydästä ei oteta mitään ennen lupaa, minä joudun vieläkin sitä kertaamaan 5v. kun hän ei muista enää sääntöä, mikä on aina ollut olemassa.

Minä en rentoudu ja jutustele kylässä, joudun vahtimaan ja pelkäämään koko ajan, mitähän poikani saa rikki tällä kertaa tai keneltä se vie lelun, mikä on opetettu jo aikoja sitten, se ei vaan mene perille.



Minä yritän parhaani vanhempana, mutta lapseni ei mahda itsekkään mitään käytökselleen, hän ei vaan enää keskity isossa porukassa. Kun olemme kahden, lapsi on mitä kiltein ja ihanin, huomioiva, ystävällinen, ja tarkka. Antaa sisarukselle aina omistaan ja paijaa ja hellii. Lapseni on herkkä, keskustelee ja haluaa paljon halauksia. Mutta kun tulee muutama kaveri lisää, tilanne räjähtää käsiin. Lapseni itsekkin kärsii siitä, sillä kova kuri latistaa lastamme lisää. Kun tietyt käytöstavat täytyy olla kun olemme kylässä ja vaikka lapseni säännöt tietäisi, ei hän kykene niitä vaan toistamaan oman pään sisäisen myllerryksen vuoksi. Hän aina saa rangaistuksen, jos käyttäytyy sopimattomasti mutta toisaalta se surettaa minua todella paljon. Koska ne eivät kuitenkaan loppupelissä toimi, ei lapseni osaa paremmin olla seuraavallakaan kerralla.



Mutta kun näitiä "kaikki tietäviä" terveiden lasten itsekkäitä ja täydellisen kasvatuksen osaavia vanhempia on PALJON, lapseni on hyljeksitty, kiusattu ihan vanhempien taholta ja me vanhemmat saamme arvostelua ja haukkumista osaksemme. Lapseni jätetään toiseen kerrokseen leikkimään, kun toiset lapset menevät muualle leikkimään..lastani ei pyydetä mukaan. Minä joudun hänet viemään, kun hän kyselee eikö hänkin voisi leikkiin mennä mukaan. Se on sairasta ja surullista, ja nämä "aikuiset" henkilöt ovat mukamas minun YSTÄVIÄ ja juhlien isännät ovat kyseessä.. Meitä vältellään ja arvioidaan. Se satuttaa uskomattoman paljon, ja jokainen, joka on saanut osakseen onnea, synnyttäessään lapsen, täytyisi omata empatiakyky ja asettua tilaan ja ajatukseen, jos tämä olisikin osa meidän perhettä?!

vaikka vanhemmilla ei ole koskaan heille aikaa.

diagnosoitu vaikea-asteiseksi adhd:ksi, toinen taas on hymypoikapatsaan viime luokalla (nyt kolmosella) saanut kaikin puolin helppo lapsi, josta ylistystä sataa. Onneksi tilannetta tasaa se, että adhd-lapsellamme (nyt kutosella) on ysin keskiarvo, nuoremmalla koulu vähän vaikeampaa.



Näistä kahdesta lapsesta nuorempi saa "vapaan kasvatuksen", koska on niin kiltti ja tottelevainen, että rajoja ei juurikaan tarvitse asettaa. On vauvasta asti ollut unelmalapsi, joka kasvaa suurinpiirtein ajatuksella, kiltti kuin enkeli. Tämä adhd-lapsi taas.. Jatkubaa vääntöä ja työtä hänen kasvattamisensa on, mikään ei suju helpolla.



Ulkopuoliselle se kuitenkaan ei näy, ja joku voi kuvitella ettemme vaan osaa kasvattaa. kyllä se on niin että adhd-lapsia kasvatetaan, ja varmasti enemmän kuin muita, mutta siinä missä normilapselle riittää 10 toistoa, adhd tarvitsee sata. Älkää pliis aina arvostelko!

Miksi te teette asiat siten että se häiritsee muita ja itseä? Miksi häsläätte, höpötätte, häiriköitte ja jätätte asiat kesken? Mitä kamalaa tapahtuisi teille jos istuisitte rauhassa ja vain sinnikkäästi tekisitte yhden asian kerralla? Kyllähän se monella on se ilo toisten kiusaamisesta taustalla.

Ulkopuoliselle se kuitenkaan ei näy, ja joku voi kuvitella ettemme vaan osaa kasvattaa. kyllä se on niin että adhd-lapsia kasvatetaan, ja varmasti enemmän kuin muita, mutta siinä missä normilapselle riittää 10 toistoa, adhd tarvitsee sata. Älkää pliis aina arvostelko!

Tämän varmaan kaikki ymmärtävät. Ihmetystä herättää lähinnä se, että pitääkö näitä lapsia jotenkin diagnosoida sairaiksi. Toiset nyt vain ovat jääräpäisempiä, huonompia keskittymään jne. Se on ihan normaalia.

tällaista ei ole koskaan ollut kuin viime vuosina. Ja kasvaa koko ajan!

Niin huomaan, että omilla luokillanikin oli useita erityislapsia joilla vain ei ollut diagnoosia ja sen suomia tukitoimia. Korkeintaan heidät jätettiin luokalle, mutta eihän se meno siitä mihinkään muuttunut.



Mitähän nyt vaikkapa Teemulle ja Maijalle mahtaa kuulua?

ja kaikkien aivot ei kestä sitä valtavaa stimulaatioin määrää mikä nykyään tulvii joka tuutista

Meillä neljä lasta, yhdellä ADHD, kolmella taas ei mitään sen suuntaistakaan, päinvastoin, palkitaan koulussa hyvästä käytöksestä ym. Meillä vissiin vaan yksi kasvatettu päin honkia eikö totta?

ja tämän lapsen kanssa täytyy todellakin tehdä töitä, jaksaa pitää selkät rajat, toistaa niitä, huolehtia rutiineista jne. Lapsi oli erityisluokalla, mutta on siirtynyt myöhemmin tavalliseen kouluun, pärjää siellä hyvin (ainakin arvosanojen perusteella), vaikka pieniä ongelmia välillä onkin.



Luulen, että adhd - ongelmaisia lapsia on aina ollut, mutta he ovat ehkä aiemmin sopeutuneet paremmin esim. kouluun, kun kuri on ollut tiukempi ja säännöt selviä. Nykyään koulun täytyy olla niin varovainen joka asiassa, aina löytyy joku vanhempi, jonka kullanupulle vaaditaan eri sääntöjä ja joka on valmis taistelemaan asista, ja tästä sitten kärsii kaikki muutkin lapset ja niiden vanhemmat.

kertoen että tietävät perheen, jossa tehdään niin ja näin ja sitten niillä on perheessä ADHD. Melkein toivon että sattuisi omalle kohdalle. Yhden taviksen ja yhden adhd:n äitinä tiedän että ADHD vaatii vanhemmilta todella paljon ja tiedän myös, miten helppoa on jos lapsi on terve....

Tässä muutamia esimerkkejä asioista, jotka mielestäni ja asiaa jonkunverran miettineenä, saattavat olla vaikuttamassa siihen, että tapauksia ilmenee enemmän kuin aiemmin.



Myös vääristynyt kuva normaalista vuorovaikutuksesta (netin ja sosiaalisen median myötä), empatiakyvyttömyys, yhteisöllisyyden vähentyminen ja normaalien ihmissuhteiden puute aiheuttaa sosiaalista rappeutumista. Tämä heijastuu parisuhteisiin ja sitä kautta perheiden hyvinvointiin.



Ja edelleen, näistäkin sanoista huolimatta pieni osa ADHD-diagnosoituja lapsia oikeasti kärsivät jostakin hermosto/rakennepoikkeamasta. Mutta ei heidänkään kohdallaan ole yhdentekevää, millainen kasvuympäristö heillä on. Jos homma on retuperällä, niin pahoinvointi on moninkertaista.



Aavistelujahan nämä vain ovat, mutta kokonaisuudessaan minulla on aika ahdistava kuva tulevien sukupolvien elinkelpoisuudesta.



Minulla on ihat ja tasapainoiset pojat, mutta jossain mielini sopukoissa jo hieman huomaan ajattelevani, että heille parisuhteet, perheet, työelämä ja moni muu elämän osa-alue tulee olemaan vielä monin verroin psykologisesti haastavampaa kuin se on meille nyt. Näissä haasteissa yhä vain harvemmat pärjäävät täysjärkisinä. En halua hysterisoida, mutta jotenkin toivoisin, että kohtuullistamis- ja vähempääntyytymis-ajattelitavat yleistyisivät ja ihmiset alkaisivat enemmän pohtimaan sekä omaa että kanssaihmisten ja luonnon hyvinvointia.



Anteeksi ylimaallinen ote tähän viestiin, mutta jotain todella huolestuttavaa on tässä maailman kehityksessä.

AdHd? Siis yksi syö eri ruokaa? Saa säteilyä? On koneella kun muut eivät? Kärsii perheen vinoutuneesta vuorovaikutuksesta, mutta kolme muuta eivät? jne.

Ruotsin, Yhdysvaltojen ja Britannian lehdet kirjoittavat tänään kohahduttavasta tutkimusuutisesta. The Lancet-lehden mukaan teollisuuskemikaalit ovat voineet vaurioittaa miljoonien lasten aivoja ympäri maailmaa.



Tutkijat löysivät yli 200 kemiallista ainetta, jotka voivat haitata lasten aivojen kehitystä. Kemikaaleista noin sata on teollisuuden tavallisimmin käyttämiä aineita.



Lasten kehittyvät aivot ovat herkempiä kemikaaleille kuin aikuisten. Tulos on huolestuttava, kun sitä vertaa WWF:n noin vuosi sitten tekemään testiin. Siinä mitattiin veren kemikaalipitoisuuksia 13 perheeltä 12 EU-maassa.



Jokaisella testatulla isoäideistä lapsiin oli veressään vähintään 18 kemikaalin sekoitus. Lasten verestä löytyi enemmän eri kemikaaleja kuin äideiltä, ja heidän kemikaalipitoisuutensa oli usein äitejä korkeampi.



Lancetissa julkaistun tutkimuksen mukaan kemikaalit voivat altistaa autismille tai ADHD:lle. Kemikaalit voivat myös laskea älykkyyttä, heikentää keskittymiskykyä ja motoriikkaa sekä aiheuttaa aggressiivista käytöstä.



WWF:n testi liittyi organisaation kampanjaan Reach-kemikaaliasetuksen puolesta. Reach-asetuksen tavoitteena on kaikkein haitallisimpien kemikaalien tunnistaminen ja käytöstä poistaminen.



Komission esityksen mukaan erittäin huolestuttavia kemikaaleja ovat esimerkiksi karsinogeenit, mutageenit ja lisääntymiseen vaikuttavat myrkyt.



Reach tähtää siihen, että 70-luvulla ja sitä ennen valmistettujen ja käyttöönotettujen haitallisten aineiden riskit selvitetään. Rekisteröintivelvoite koskee noin 30 000 markkinoilla olevaa ainetta.



Lancetin tutkimus lisännee Reachin kannatusta. Asetuksen on arvioitu tulevan voimaan ensi keväänä.

En usko taikanappiin, joka aiheuttaa ADHD:n tai muut ongelmat. Nykyään kaikki diagnosoidaan ja omalla luokallani oli lapsia, joille diagnoosi olisi nykypäivänä lyöty. Uskon kuitenkin, että nykyään elämänmeno on muuttunut erilaiseksi. Virikkeitä tyrsyää meille aikuisillekin joka tuutista, eikä joutilaita hetkiä ole -> ts. aivot eivät saa levätä. Olen siis samaa mieltä, että tv:n, tietokoneen, käynnykän ja muiden viihdykkeiden tulva edesauttaa ongelmien puhkeamista. Muistan omasta lapsuudestani leppoisat ja joutilaat arki-illat ja viikonloput, mutta tuskinpa vain pystyn samaa omille lapsilleni tarjoamaan, vaikka haluaisinkin. Mieheni on monta tuntia pidempään töissä kuin vanhempani olivat, itsekin teen haastavampaa työtä kuin kumpikaan vanhemmistani, rahasta on tiukempaa, perheyhteisön tukea vähemmän jne...

sitäkin, miksi jo vauvoissa on masentuneita. ADHD -lapset on helppo havainnoida, mutta masentuneet ja eristäytyvät pikkulapset ja koululaiset jäävät hoidotta ja heitä pidetään kiltteinä ja sopeutuvina.

AdHd? Siis yksi syö eri ruokaa? Saa säteilyä? On koneella kun muut eivät? Kärsii perheen vinoutuneesta vuorovaikutuksesta, mutta kolme muuta eivät? jne.

Harmi, että viestistäni sai tuollaisen ^ kuvan

Tarkoitukseni ei ollut syyllistää, eikä yrittää tyhjentävästi selittää yksittäistä adhd-diagnoositapausta, vaan kuten otsikossakin kysyttiin, pohdin syitä, miksi kuitenkin ylilevottomuutta ja tarkkaavaisuus- sekä käytösoireita esiintyy nykyisin niin paljon.

Mielestäni pohdin aika monipuolisesti.

Yksilötasolla syiden pohtiminen onkin sitten jo paljon paljon vaikeampaan. En tohdi näillä vähäisillä tiedoillani sellaiseen edes ryhtyä :)

on osin perinnöllistä, osin ympäristön myötävaikuttamaa, osin opittua käytösmallia. Jonkin verran syyllistän vanhempia. Kun pääsee näkemään näiden adhd lasten vanhempia, niin kyllä monesti voi ajatella ettei se omena pudonnutkaan kauas puusta. Opetetaan ne omat käytösmallit lapsille ja sitten ihmetellään mikä on. Ei osata kasvattaa sitä lasta, vaatia ja sanoa ei. Annetaan periksi. Siihen yhdistettynä neurologinen häiriö niin diagnoosihan siitä napsahtaa.



Eilen näin tästä mallista loistoesimerkin, äidin ja pojan. Perityy, fyysisesti ja henkisesti.