Miksi en pysty olemaan onnellinen?

tarinat ihmisistä, jotka ovat koko elämänsä tunteneet olonsa vaillinaisiksi, ja sitten käy ilmi se, että heillä on ollut syntymätön kaksonen tms.

Olisiko mahdollista, että olet joskus odottanut tytärtä ja tiennyt sen alitajuisesti, mutta raskaus on mennyt kesken ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan? Ja nyt kaipaat tätä syntymätöntä tytärtäsi?

Onhan tämä melkoista huuhaata, mutta kannattaa yrittää itselleen selvittää ne syvimmät syyt kaipuusi takana, että pääset elämässä eteenpäin.

Oletko meittinyt esim kummityttären ottamista nepalista tai afrikasta? Eihän se tietenkään ole millään tasolla sama asia, mutta jollakin tavalla sinun täytyisi kanavoida energiasi muuhun kuin murehtimiseen. Pysy kiireisenä, älä ajattele liikoja.

olen nuorena tyttönä joutunut tekemään abortin. Olin tosi nuori ja tulin raskaaksi lähen ensimmäisestä seksikokeilustani poikaystäväni kanssa. (käytimme kylläkin ehkäisyä, mutta emme kauhean taidokkaasti) En ole ikinä katunut sitä että tein abortin, olin ihan lapsi vielä itse ja en olisi löytänyt edes nykyistä miestäni jos olisin sen lapsen silloin pitänyt. MUTTA nyt kuin kirjoitit tuon....apua, ehkä se oli se minun tyttäreni jonka abortoin? Ehkä tämä onkin kosto elämältä, koska jouduin tekemään abortin?

No en ole uskovainen ihminen,mutta olenko tuomittu nyt sitten kärsimään lopun elämäni tästä johtuen vai mitä minun pitää tehdä? Rukoilla anteeksiantoa?

Teen kyllä oikeasti vaikka sen, mutta näin en halua enää elää...

ap

lapsuus sinulla itselläsi oli ap? Millaiset vanhemmat sinulla on?

koko lapsuuden ja nuoruuden. Itseasiassa erittäin läheiset. Nyt aikuisena vähän viilentynyt. Isä on kuollut kun olin pieni (5vuotta)

ap

Entä jos teillä olisi neljä tyttöä eikä yhtään poikaa? Olisitko silloin onneton? Eli onko kyse tytön kaipuusta vai kaipuusta saada molempia sukupuolia?

ja tulin siihen tulokseen, että silloin en olisi tässä tilassa. Tottahan toki minua harmittaisi, että en saanut koskaan poikaa. Mutta tällaisiin mittasuhteisiin asia ei olisi paisunut, sillä en ole koskaan oelttanutkaan välttämättä saavani poikalasta. Tyttäriä oletin saavani.

ap

kyse on luonnonvalinnasta.

kyse on luonnonvalinnasta.

se, että joku saa vaan tyttöjä ja joku vain poikia? Vai minun pääni on kiinni luonnonvalinnasta? :)

ap

Ensinnäkin, Los Angelesissa on klinikka jossa kuulemma autetaan saamaan haluttua sukupuolta oleva lapsi. Huhujen mukaan eräs tunnettu jääkiekkoilijaperhe haki sieltä tyttönsä, neljäs lapsi kolme pojan jälkeen. Samoin moni reilusti päälle nelikymppinen julkkis. Ei halpaa lystiä, mutta yksi mahdollisuus.



Miehelläsi on varmasti enemmän poikasiittiöitä ja siksi teillä on paljon poikia. Meillä on pari tuttavaperhettä, joissa on veljessarja ja heillä kaikilla on pelkästään poikia. Asialla ei ole MITÄÄN tekemistä aborttisi kanssa. Unohda se!!



Kerroit isäsi kuolleen kun olit pieni. Voisiko tytön kaipuu johtua siitä, että olitte varmasti tiivis paketti äitisi kanssa isän kuoltua? Ehkä sinulla on alitajuinen halu luoda samanlainen symbioottinen tila oman lapsesi kanssa kuin mitä itse koit äitisi kanssa.



Kokeile vielä hyvää psykologia tai terapeuttia. Ammattikuntaan mahtuu monenlaista, kysele jotta löydät hyvän ja sinulle sopivan henkilön. Älä tuomitse terapiaa tehottomaksi jos ensimmäinen kokemuksesi oli huonon terapeutin kanssa.

Ensinnäkin, Los Angelesissa on klinikka jossa kuulemma autetaan saamaan haluttua sukupuolta oleva lapsi. Huhujen mukaan eräs tunnettu jääkiekkoilijaperhe haki sieltä tyttönsä, neljäs lapsi kolme pojan jälkeen. Samoin moni reilusti päälle nelikymppinen julkkis. Ei halpaa lystiä, mutta yksi mahdollisuus.

Miehelläsi on varmasti enemmän poikasiittiöitä ja siksi teillä on paljon poikia. Meillä on pari tuttavaperhettä, joissa on veljessarja ja heillä kaikilla on pelkästään poikia. Asialla ei ole MITÄÄN tekemistä aborttisi kanssa. Unohda se!!

Kerroit isäsi kuolleen kun olit pieni. Voisiko tytön kaipuu johtua siitä, että olitte varmasti tiivis paketti äitisi kanssa isän kuoltua? Ehkä sinulla on alitajuinen halu luoda samanlainen symbioottinen tila oman lapsesi kanssa kuin mitä itse koit äitisi kanssa.

Kokeile vielä hyvää psykologia tai terapeuttia. Ammattikuntaan mahtuu monenlaista, kysele jotta löydät hyvän ja sinulle sopivan henkilön. Älä tuomitse terapiaa tehottomaksi jos ensimmäinen kokemuksesi oli huonon terapeutin kanssa.

jonne jopa katselin jo hintoja. Mutta myönnettäkööt, että meidän rahat ei moiseen riitä. Varsinkaan kun ei ole mitään taetta siitä, että hoito tuottaisi edes tulosta. Siellä saattaisi joutua ravaamaan useita kertoja ja jokainen hoito maksaa 10 000 euroa. JOS tietäisin, että heti ensimmäinen hoito tehoisi, niin ottaisin lainan ja menisin,vaikka heti huomenna.

On muuten aika harmi, että rikkaat saavat tässäkin asiassa rahalla mitä haluavat. Köyhällä ei ole mitään mahdollisuutta :(

Terapeuttia pitää varmaan vielä jossain vaiheessa miettiä. Rahaa on vaan niin kauhean vähän tällä hetkellä, että ei ole nyt oikein laittaa siihenkään. Mutta ehkä tilanne muuttuu tulevaisuudessa. Toisaalta, toivottavasti en siinä vaiheessa enää ryve enää tämän asian kanssa!!!!

Ehkä toscana tuo äiti voi vaikuttaa asiaan? Toisaalta ehkä myös se, että rakastin kovasti isääni ja olisin halunnut tarjota myös tyttärelleni onnistuneen ja kestävän isäsuhteen mieheni kanssa. Mieheni on erittäin hyvä isä ja hän olisi todella todella ollut hyvä isä tyttärelle. Oma isäni oli minulle rakas, mutta hän oli juoppo.

ap

vaikuttaa osaltaan tuo aiempi abortti - se saa sinut ehkä tiedostamatta syyllistämään itseäsi tehdystä abortista ja avaa menetetyn mahdollisuuden, vaikka se siinä tilanteessa olikin varmasti järkevä vaihtoehto. Ehkä tuo isän menetys ja isän alkoholismi on jättänyt sinuun jotain perusturvattomuutta, minkä kompensoimiseen uskot löytyvän apua läheisestä äiti-tytär-suhteesta?

kertaan oman lapsuutesi ja sillä korvata lapsuudessa kokemasi menetykset? Se että oma miehesi olisi tyttärelle parempi isä mitä omasi oli sinulle voisi samalla eheyttää sinua, eläisit siinä oman lapsuutesi uusiksi ja saisit paikattua ne puutteet mitä siinä varmaankin oli, jos kerran isälläsi oli alkoholiongelmia?

Et voi jatkaa noinkaan.



Pelkään hieman, että minulla on jotain samanlaista edessä, sillä koin todella voimakkaan pettymyksen, kun esikoisen sukupuoli selvisi. Tajusin kyllä hävetä tuota väärää tunnetta, joten salasin sen kaikilta visusti, vain mieheni tiesi. Julistin kaikille kuinka onnellinen olen kun pieni poika tulossa ja illat itkin ja häoesin tnteitani. Ja kun lapsi syntyi ja rakastin sitä yli kaiken ja selvisi että hän on sairas, niin sekosin melkein syyllisyydestä. Ihan todella ajattelin, että se oli jumalan kosto minulle ajatuksistani. Rakastin lasta jo odotusaikana mutta siti pettymys ettei lapsi olekaan tyttö, oli ihan kauhea.



Nyt suunnittelemme sisarusta esikoiselle, tai no niin, sisarta. Lapsilukumme jää kahteen, joten mitä jos tuleva lapsikaan ei ole tyttö? Pelkään, että olen silloin samassa jamassa kuin sinä ap.



En vaihtaisi kinä poikaani pois, mutta pelkään että hän vaihtaa minut. Minulla pelko liittyy siihen, että pelkään jääväni yksin ilman tytärtä. Tytär on aina tyttäresi, mutta poikasi menetät, kun hän menee naimisiin. Tämä on minun pelkoni, jonka olen pitkällisen pohdinnan jälkeen kirkastanut itselleni. Haen jotain epärealistista symbioosia, jonka uskon vain tyttären voivan tarjota. Lapsuuteni oli vaikea ja monin paikoin turvaton, mutta äiti oli tuki ja turva.

Et voi jatkaa noinkaan.

Pelkään hieman, että minulla on jotain samanlaista edessä, sillä koin todella voimakkaan pettymyksen, kun esikoisen sukupuoli selvisi. Tajusin kyllä hävetä tuota väärää tunnetta, joten salasin sen kaikilta visusti, vain mieheni tiesi. Julistin kaikille kuinka onnellinen olen kun pieni poika tulossa ja illat itkin ja häoesin tnteitani. Ja kun lapsi syntyi ja rakastin sitä yli kaiken ja selvisi että hän on sairas, niin sekosin melkein syyllisyydestä. Ihan todella ajattelin, että se oli jumalan kosto minulle ajatuksistani. Rakastin lasta jo odotusaikana mutta siti pettymys ettei lapsi olekaan tyttö, oli ihan kauhea.

Nyt suunnittelemme sisarusta esikoiselle, tai no niin, sisarta. Lapsilukumme jää kahteen, joten mitä jos tuleva lapsikaan ei ole tyttö? Pelkään, että olen silloin samassa jamassa kuin sinä ap.

En vaihtaisi kinä poikaani pois, mutta pelkään että hän vaihtaa minut. Minulla pelko liittyy siihen, että pelkään jääväni yksin ilman tytärtä. Tytär on aina tyttäresi, mutta poikasi menetät, kun hän menee naimisiin. Tämä on minun pelkoni, jonka olen pitkällisen pohdinnan jälkeen kirkastanut itselleni. Haen jotain epärealistista symbioosia, jonka uskon vain tyttären voivan tarjota. Lapsuuteni oli vaikea ja monin paikoin turvaton, mutta äiti oli tuki ja turva.

että kun minullakin se äiti on pysynyt aina elämässä, niin ehkä oletan, että pojat ei pysy. Alitajuisesti varmaan oletan, että miehet ja pojat lähtee...tytöt ja naiset jää. Ja koska olen perheen ainoa nainen, niin pelkään jääväni yksin. Tämä pitää myös minun kohdallani paikkansa. Mutta tämänkään teorian tiedostaminen ei auta, ei sitten yhtään.

Vinkki sinulle. Älä odota tytärtä. Älä edes toivo sitä. Päätä jo alunperinkin tekeväsi toinen poika. Jos sinulle sitten tuleekin tytär, niin se on yllätys, eikä varmasti harmillinen sellainen. Mutta jos toinen on poika, niin se on sitä mitä oletetkin sen olevan.

Melkein päinvastoin, koska uskon tuohon lähes raamatulliseen totuuteen. Miehen on erottava äidistään ja liityttävä vaimoonsa. Enkä ole uskovainen näistä jutuista huolimatta. Minua raastaa, että tuo lapsi, jota rakastan nyt niin paljon ja jolle olen maailman tärkein, tulee joskus kääntämään mulle selkänsä.

Haluaisin käsitellä näitä asioita terapiassa oikeastaan jo ennen kuin toinen lapsi tulee, sillä jos kuopus ihmeen kaupalla OLISI tyttö, niin olisi tämä kohtuuton taakka hänelle kantaa. Miten ihmeessä pystyisin kohtelemaan lapsia tasapuolisesti, kun lähtökohdat ja ajatukset on näin sairaita..

Et voi jatkaa noinkaan.

Pelkään hieman, että minulla on jotain samanlaista edessä, sillä koin todella voimakkaan pettymyksen, kun esikoisen sukupuoli selvisi. Tajusin kyllä hävetä tuota väärää tunnetta, joten salasin sen kaikilta visusti, vain mieheni tiesi. Julistin kaikille kuinka onnellinen olen kun pieni poika tulossa ja illat itkin ja häoesin tnteitani. Ja kun lapsi syntyi ja rakastin sitä yli kaiken ja selvisi että hän on sairas, niin sekosin melkein syyllisyydestä. Ihan todella ajattelin, että se oli jumalan kosto minulle ajatuksistani. Rakastin lasta jo odotusaikana mutta siti pettymys ettei lapsi olekaan tyttö, oli ihan kauhea.

Nyt suunnittelemme sisarusta esikoiselle, tai no niin, sisarta. Lapsilukumme jää kahteen, joten mitä jos tuleva lapsikaan ei ole tyttö? Pelkään, että olen silloin samassa jamassa kuin sinä ap.

En vaihtaisi kinä poikaani pois, mutta pelkään että hän vaihtaa minut. Minulla pelko liittyy siihen, että pelkään jääväni yksin ilman tytärtä. Tytär on aina tyttäresi, mutta poikasi menetät, kun hän menee naimisiin. Tämä on minun pelkoni, jonka olen pitkällisen pohdinnan jälkeen kirkastanut itselleni. Haen jotain epärealistista symbioosia, jonka uskon vain tyttären voivan tarjota. Lapsuuteni oli vaikea ja monin paikoin turvaton, mutta äiti oli tuki ja turva.

että kun minullakin se äiti on pysynyt aina elämässä, niin ehkä oletan, että pojat ei pysy. Alitajuisesti varmaan oletan, että miehet ja pojat lähtee...tytöt ja naiset jää. Ja koska olen perheen ainoa nainen, niin pelkään jääväni yksin. Tämä pitää myös minun kohdallani paikkansa. Mutta tämänkään teorian tiedostaminen ei auta, ei sitten yhtään.

Vinkki sinulle. Älä odota tytärtä. Älä edes toivo sitä. Päätä jo alunperinkin tekeväsi toinen poika. Jos sinulle sitten tuleekin tytär, niin se on yllätys, eikä varmasti harmillinen sellainen. Mutta jos toinen on poika, niin se on sitä mitä oletetkin sen olevan.

kun kuulen jonkun lapsettoman surusta tai jostain muusta ikävästä mitä maailma on pullollaan. Ja olen toki kaiken aikaa ääretömän kiitollinen lapistani. Siksi tämä niin järjettömältä tuntuukin,että tämä tunne pilaa elämäni. Järki sanoo toista ja tunne toista.



ap

kauan olet tuntenut noin? Jos pystyit olemaan onnellinen vielä muutama vuosi sitten ilman tytärtäkin, niin syy ei varmaan ole siinä tyttärettömyydessä.

kauan olet tuntenut noin? Jos pystyit olemaan onnellinen vielä muutama vuosi sitten ilman tytärtäkin, niin syy ei varmaan ole siinä tyttärettömyydessä.

siihen tyttäreen oli vielä mahdollisuus kun olimme tekemässä lisää lapsia. Olo alkoi siit päivästä kun sain tietää viimeisen lapsemme sukupuolen. Joka siis tiedettiin olevan meidän viimeinen lapsi! Näin oltiin sovittu jo etukäteen.

Lisämainintana, että tuo 5 poikani on ihan maailman ihanin poika ja olen kyllä iloinen, että hän on juuri hän, eikä mikään tyttö.

ap

jos ei näe muuta kuin sen mitä ei saanut, ei voi olla onnellinen.



Kaikkea ei voi saada. Joku ei löydä miestä, joku ei voi saada lapsia. Joku on parantumattomasti sairas, yksinäinen, köyhä,...jne...



Sinulla ei ole tytärtä. Suhteuta.

On normaalia, että tuollaisessa tilanteessa voi tulla kriisi mikä on käytävä läpi. Elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa, ei kukaan, ja siitä toipuu kyllä.

Päätät että olet tyytyväinen siihen mitä sinulla on.

Ei se muuta vaadi.

Vaikka sinulla olisi tytär, ei hän välttämättä olisi sellainen kuin haluaisit hänen olevan, se unelmiesi tytär. Hän voisi hyvinkin olla vaikkapa poikatyttö, joka viihtyisi paremmin isänsä kuin sinun kanssasi. Auttoiko yhtään? :)

ja se minua huolestuttaakin. Ensimmäisen vuoden itkin, siis oikeasti itkin ihan kauheasti. Nyt olen sen jo lopettanut ja välillä on tosi hyvä olla, välillä menen takapakkia ja olo on kurja. Onneton ja tyytymätön. Lähinnä ihmisten väärät kommentit saattavat laukaista pahan olon. Kuten ystäväni joka ei tiedä mitään tyttären kaipuustani sanoi minulle, että "sillä on joku tarkoitus, että sinä sait 5poikaa"

Minä en näe sillä mitään tarkoitusta, minulla kävi vaan huono tuuri, että en saanut yhtään tyttöä. Mitään tarkoitusta on kovin vaikea löytää. Ellei elämä yrittänyt vain viedä elämäniloni. Ehkä olin liian onnellinen, minulla ei ollut mitään valitettavaa elämässäni. (on minulla paljon surullisa asioita tapahtunut, mutta olen päässyt niistä ylitse ja jotenkin lopussa tullut aina onnelliseksi) Nyt tuntuu, että tätä en pysty selättämään :( tämä seuraa minua loputtomiin. Sillä näen kun muut kasvattavat tyttärensä, muut menevät tyttärensä häihin, tyttärensä synnytksiin... jne. Näen sen vuosi vuodelta mitä ilman minä jäin....



Maksaisin oikeasti mitä vain, että saisin tämän tunteen itseltäni pois! Tämä on turhin tunne maailmassa. En tiedä onko tälle edes nimeä? Tämä pilaa jokatapauksessa pian avioliittoni!



ap