Lue keskustelun säännöt.
Pitkä suhde ja ihastuminen toiseen
14.10.2012 |
Meillä on miehen kanssa takana 18 vuotta suhdetta. Viime vuodet on olleet vähän vaikeita, lähinnä tasaisen tylsää. Kuitenkin turvallista ja sellaista ihan ok. En ole lähtenyt eroamaan koska mitään riitoja tms. ei pahemmin ole.
Nyt kuitenkin mulla on paljon harrastuksia ja ystäviä ja haluan mennä. En petä miestä enkä ole etsinyt ketään muuta. Mies ei koskaan käy missään ja syyllistää mua kun mä haluan mennä. Olen aiemmin toivottanut miehen mukaan seuraamme mutta hän ei halua osallistua mihinkään mitä teen. Mies ei harrasta mitään ja onkin sitä mieltä, että parempi kun mäkään en harrastaisi vaan nököttäisin kotona.
Nyt olen tavannut vanhemman miehen johon olen retkahtanut ihan täysillä. Tiedän, että mitään suhdetta meille ei tule monestakin syystä mutta tutustuminen häneen on saanut mut tajuamaan kuinka paljon kaipaan rakkautta ja hellyyttä. Ajattelen kyseistä miestä koko ajan. Samaan aikaan tuntuu, että tukehdun tähän nykytilanteeseen.
Pitkään suhteeseen saattaa kuulua kaikenlaisia vaiheita ja ehkä ihastumisiakin varmaan. Mutta olo on mitä kamalin koska olen niin ihastunut ja tiedän, että silti en voi saada mitään muuta kuin tämän nyt. Haluan sen miehen ja koko asian pois päästäni mutta se ei lähde. En voi tavata miestä kuin kerran viikossa ja meinaan tulla hulluksi. Mitään seksiä ei meillä ole mutta pelkkä jutteleminen ja halaaminen on jo niin paljon, että viikkoa on vaikea odottaa.
Pelastakaa mut, kertokaa kokemuksia ja ajatuksia. Olo on kauhea.
Kommentit (18)
Olen yrittänyt monet kerrat. Yksinkertaisesti emme tahdo samoja asioita. Ainoa mitä mies suostuu tekemään on kävelyllä käyminen eikä mua kiinnosta se yhtään.
Minkään muun suunnitteleminen ei käy koska mikään ei sovi miehelle.
Mies vaan syyllistää mua kaikesta, mikään ei kelpaa mitä teen. Kaikki mistä pidän on perseestä ja turhaa ja liian kallista ja vaikka mitä. Harrastukseni on huonoja ja typeriä ja liian kalliita.
Kannattaisi varmaan jo erota mutta lasten takia en ole halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ihastuksesta kertominen voi saada miehesi ryhdistäytymään. Sinänsä yhteisiä tekemisiä ei tarvita, mutta sinun täytyy joka tapauksessa arvostaa miestäsi jotta suhteenne toimii jatkossa. Voitte haluta eri asioita, mutta yhteinen rakkauselämä ja sinut sytyttävä seksielämä tietty tarvitaan. Toimisiko tuo tunteiden siirto toisesta miehestä omaasi, sitä voit kokeilla ilman ihastuksesta kertomistakin. Ajattelet esim seksin aikan tuota toista, fantasioit hänestä. Ehkä miehesikin innostuu uudella tavalla kun olet kiihkeämpi sängyssä (tai muuallakin...) Sitä kautta voit alkaa nähdä miehessäsi myös monenlaita mielenkiintoista.
En taida haluta enää miestäni, haluan sen toisen mutta se ei onnistu. Ei mun miehestä koskaan tule samanlaista kuin tämä toinen on. Tämä toinen mies on luonteeltaan ja temperamentiltaan mieheni vastakohta, toinen mies on avoin, romanttinen ja halailee paljon sekä saa minut tuntemaan itseni erityiseksi. Mieheni ei ole koskaan ollut halailija eikä oikein pidä halailusta. Seksiäkään ei tahdo kun silloin tällöin. On hyvin konservatiivinen ja tylsä.
Olemme yhdessä koska olemme olleet aina yhdessä. Koska meillä on lapsia ja koska meidän nyt vaan pitää olla yhdessä. Mä toki olen aina syyllinen kaikkeen mikä tässä suhteessa menee pieleen.
Mulla on kauhean hirveä olo koska haluaisin sen toisen miehen enkä voi saada. Ja tuntuu kuin joku kuristaisi mua kun joudun elämään tätä elämää.
elin viime keväänä kolme kuukautta samanlaisessa kiduttavassa ja ihanassa huumassa... Mikään järjen sana ei nyt sinua auta, joten en niitä kirjoitakaan. Sanon vaan, että nauti ihastuksestasi, mutta mieti rajat, joiden sisällä haluat pysyä.
Itse olen nyt siinä tilanteessa, että kokeilin itsekkyyteni rajoja aika kovin, hyvin lähellä oli lopullinen fyysinen pettäminen, mutta rakkauteni mieheeni ja lapsiini veti minut takaisin omaan elämääni ja nyt olen siitä erittäin kiitollinen ja olen tehnyt kaikkeni, jotta oma parisuhteeni toimisi ja se toimiikin, olen mieltei suorastaan rakastunut uudelleen mieheeni...takana meilläkin 18 yhteistä vuotta. Ja mieheni kyllä todella ihana ja rakas, jokin vaan naksahti päässäni ja sydämessäni keväällä... Syyllisyyttä vielä toimistani koen, mutta yritän selvitä tästä.
Halauksia ja koita pysyä kasassa!
Sitten voit ehkä saada tämän toisen miehen tai toisenlaisen miehen. Ei meillä ole kuin tämä yksi elämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten voit ehkä saada tämän toisen miehen tai toisenlaisen miehen. Ei meillä ole kuin tämä yksi elämä
Mieti perkele mitä kirjoitat.
En mä voi saada sitä toista miestä. Hän on myös varattu ja ikäeromme on valtava.
En nauti tästä tilanteesta yhtään, olen kuolettavan ahdistunut. Musta tuntuu kuin joku olisi repinyt auki mielettömän haavan. Taustalla mulla siis jo lapsuudesta asti kestänyt ongelma, mua ei ole koskaan halattu eikä pidetty hyvänä. Kukaan ei ole koskaan oikein osoittanut juuri minun olevan arvokas. Lapsena mulle jo kerrottiin, että olen kelpaamaton kaikkeen.
Mies toki alkuvuosina oli mukavampi mutta lasten syntymän jälkeen jotenkin muutuimme molemmat. Me emme koskaan halaa paitsi tietysti seksin aikana ollaan lähekkäin. Kuten kerroin en halua viettää aikaa mieheni kanssa eikä hän mun. Mä olen kuitenkin valmis antamaan miehen elää omaa elämäänsä mutta mies haluaa kontrolloida mun elämää.
Tähän asti mua ei ole haittanut tämä asia. Olen vaan ajatellut, että tämä on nyt tällainen parisuhde. Sitten kun tämä mies tuli mun elämääni, huomioi minua, halaa ja kehuu niin sisälläni on revennyt joku helvetti. Olen tajunnut, että mulla on lapsuudesta asti oleva haava.
En tiedä mitä tekisin. Kukaan ei kai halailemalla mua ehjäksi saa. Mutta koska nautin kavereiden kanssa olemisesta ja ulkona käymisestä ym. muusta mitä harrastan voisin ainakin tehdä niitä asioita rauhassa jos muuttaisin pois. Kukaan ei olisi syyllistämässä. Ei kai sitä erota tartte, ottaa vain etäisyyttä ja katsoo miten homma lähtee sujumaan? Ajatus ei tunnu taloudellisesti eikä lasten kannalta hyvältä.
Ja sitten on vielä se mies. Jos tämä mies olisi mahdollista saada asia olisi eri. Heittäytyisin täysillä ja päätä pahkaa suhteeseen ja miettisin vasta sitten. Nyt kuitenkin joudun kitumaan ja kärvistelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten sun täytyy odottaa/etsiä sellainen mies jonka voit saada. Monestihan juuri käy että valitsee sellaisen puolison, joka tuntuu lapsuuden kokemuksien perusteella tutulta, eli sinun tapauksessasi miehen joka ei sinua arvosta eikä pidä hyvänä eikä hellittele.
Miten voi olla, että kaikkien näiden vuosien jälkeen elämääni tulee mies jonka haluaisin mutta jota en voi saada? MIKSI?
Mä todella haluaisin mun vanhan elämän takaisin, miksi piti edes tavata tuo toinen?
Pelkään, että näin epätasapainoisena ja rakkaudenkaipuisena sortuisin muutettuani suhteisiin jotka toisivat vaan lisää sydänsuruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täyyy myös odottaa että saat tasapainosi takaisin. Elämä vaan on tällaista. Ei kantsi myöskään muuttaa pois ennen kuin saat tasapainosi takaisin, ole kärsivällinen, kyllä se elämä antaa vastauksen myöhemmin.
Tuntuu, että kuolen tähän ahdistukseen. Pelkään, että sairastun oikeasti tosi pahasti enkä voi keskittyä työhön tms. Olo on siis todella kauhea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun täytyy puhua asiasta esim väestöliiton yksilöterapeutille, työterveyshoitajalle tms. Mahdollisimman pian varaa tällainen aika, ja sitten onnea jatkoon!
siis tää vanhempi mies ihastuksesi, että sinulla on tunteita häntä kohtaan?
Itse olin samassa tilanteessa, että ihastuin itseäni reilusti vanhempaan mieheen ja kärsin ja kärvistelin tunteitteni kanssa, kunnes viimein uskalsin antaa hänelle vinkin.
Tämä mun ihastukseni ja nykyinen salarakas ei vaan herrasmiehenä itse tehnyt aloitetta, vaikka hänelläkin salassa tunteet mua kohtaan roihusivat.
Nyt tavataan säännöllisesti ja vaikka ei ollakkaan tahoillamme erottu osin juuri noista mainitsemistasi syistä, niin molemmat saadaan toisiltamme kaikki se, mitä miehen ja naisen kuuluu parhaimmillaan toisilleen antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis tää vanhempi mies ihastuksesi, että sinulla on tunteita häntä kohtaan?
Itse olin samassa tilanteessa, että ihastuin itseäni reilusti vanhempaan mieheen ja kärsin ja kärvistelin tunteitteni kanssa, kunnes viimein uskalsin antaa hänelle vinkin.
Tämä mun ihastukseni ja nykyinen salarakas ei vaan herrasmiehenä itse tehnyt aloitetta, vaikka hänelläkin salassa tunteet mua kohtaan roihusivat.
Nyt tavataan säännöllisesti ja vaikka ei ollakkaan tahoillamme erottu osin juuri noista mainitsemistasi syistä, niin molemmat saadaan toisiltamme kaikki se, mitä miehen ja naisen kuuluu parhaimmillaan toisilleen antaa.
Olen samaa mieltä kuin tuo toinen vastaaja: meillä on yksi elämä, ja se on lyhyt. Vain puhumalla asiat selviävät. Kerro toiselle miehelle (ja miksei omallesikin) tunteistasi, hän kertokoon omasta tilanteestaan. Ei ole pakko tehdä mitään sen enempää, voi olla, että jo miehen kanssa keskustelu tai miehen vaimon tapaaminen saa tunteesi ja mielesi muuttumaan jollain tavalla.
En kannata asioiden märehtimistä, vaan niiden selvittämistä. Tilanteen avaaminen ainakin muuttaa vallitsevia olosuhteita, jolloin sinunkin voi olla taas helpompi olla.
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta jäin ihmettelemään miksi mies halailee sinua paljon? Minkälainen tuttava hän oikein on?
Huomasin kuitenkin uudelleen luettuani, että oma suhteesi on perustaltaan kunnossa. Sen puoleen sinun olisi ehkä kuitenkin syytä vain tarttua itseesi niska-perseotteella ja kääntää huomiosi omaan parisuhteeseesi. Puhua miehesi kanssa yhteisestä elämästänne ja järjestää vaikka joku parisuhdeloma tai muuta tarkoituksellista yhteistä tekemistä teille. Ja mielellään jättää tuon halailevan papparaisen tapaamiset pois!
Minulla on erilainen tilanne, eli oma suhde on ollut aina aika vaikea. Sinulla kuitenkin on asiat hyvin, joten tuo ihastuminen on vain oire tylsistymisestä. Pääset siitä eroon kun näet taas oman miehesi kunnolla, viettämällä hänen kanssaan yhteistä aikaa ja menemällä vaikka terapiaan. Hyvästä suhteesta ei kannata suin päin lähteä minkään jännityksen perään.
No ei oma suhde ole perustaltaan kunnossa mutta mitään lopullisia mokia ei olla tehty kumpikaan. Kyllä meillä on vaikeaa ja ongelma on, että mua ei kiinnosta oma mies, tuntuu etten pysty järjestämään mitään parisuhdelomia tms. Kaipaan muuta.
Tämä ihastukseni tietää kyllä ja tuntee samoin mutta olemme jutelleet, että pysymme liitoissamme ja jatkamme tapailua ystävinä. Tai "ystävinä."
miehellesi siitä. Kerro, että haluaisit kehittää teidän suhdettanne. Ole myös miehesi kanssa kotona siten kuin hän haluaa. Kuunnelkaa toistenne toiveita, suunnitelkaa yhdessä jotain joka kiinnostaa molempia.
Nauti ihastuksestasi ja siirrä tunteitasi omaan mieheesi, näe hänet uudella lailla, koeta saada intohimo välillänne syttymään.
Mutta älä syyllistä omaa miestäsi ihastuksestasi, se ei ole hänen vikansa. Keskity ensi alkuun siihen mitä hän toivoo, vasta myöhemmin siihen mitä itse toivot.