Minkä pelottavan elokuvan näit tasoosi nähden liian pienenä

Näin Urban Legendin 11-vuotiaana, näin puoli vuotta painajaisia.

Meillä koko perhe katsoi polttouhreja kun olin 8v. Äitikin oli aivan järkyttynyt, eikä silti älynnyt rajoittaa minun katsomistani. Ja tarina on vieläpä tosi!

ja sit Uinu, uinu lemmikkini. Muistan vieläkin miten siinä se poika on sängyn alla ja katkaseen joltain papparaiselta akillesjänteen puukolla..



Jotain poliisisarjoja oon kattonu kans, muistan että Bergeracin ja Poirotin tunnusmusiikit oli karmivia...ja ovat vieläkin =D

Minulla on kyseinen DVD. En halua enää katsoa:)

todella sairas leffa ja isosisko näytti sen mulle kun olin jotain 9-10v.

Silloin katsoin ainakin Hohdon, Uinu uinu lemmikini ja Jurassic parkin.



Painajaisia, painajaisia...

Olin ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Kaverini isoveljellä oli nuo leffat ja kaverin vanhemmat oli molemmat aina iltatöissä. Niinpä koulun jälkeen istuimme siellä ja katsoimme kauhuleffoja. En olisi halunnut, mutta en kehdannut vaikuttaa pelokkaalta.

Painajainen Elm Streetilla ja se Safiiri ja Teras jakso jossa aika kulki edes takaisin (?); vauva kasvoi hetkessa aikuiseksi ja tyyny muuttui hanheksi.

Meillä oli vanhemmat myös todella tarkkoja ikärajoista, mutta salaa katseltiin pikkusiskon kanssa ala-asteikäisinä kaverilla Deep Blue Sea. Edelleen kun sen leffan kattoo, tulee se hetki lapsuudessa mieleen kun sitä katteli.. Painajaisiahan siitä varmasti näkikin, mutta eihän niiden syytä voinut vanhemmille kertoa kun salaa se oltiin katseltu. Toinen leffa on Dracula, mihin sain vanhemmilta luvan sen katsomiseen. Jäin yksin pimeään olohuoneeseen sitä katsomaan, mutta tuskin ehdin puoleen väliinkään kun huusin iskää ja isä joutui kantamaan sänkyyn, kun en uskaltanut edes kävellä :D

Olin kuuden vanha ja katsoin Vahakabinetin. Kauhuelokuva, jossa Vincent Price pääosassa (muistaakseni). Näin pitkään painajaisia ja sain pelkokohtauksia varsinkin nukkumaan mennessä pimeään aikaan.



Ikärajat on ihan syystä ohjelmissa...

Vuonna 1992 ilmestynyt Dracula-elokuva, jonka näin ehkä 11-vuotiaana.

Sit Manaaja, jonka näin 13-vuotiaana.

elokuvan Veljeni Leijonamieli (K 11) 5-vuotiaana, ja varsinkin se polttomerkin laitto -kohta jäi mieleen pitkäksi ajaksi ahdistavana... Jälkeenpäin mietin, et miten hoitotäti antoi katsoa tuollaista?

kaverin kanssa salaa ainakin muutamia Painajainen Elm Streetillä-elokuvia ja Manaaja kun oltiin jotain 9-11-vuotiaita. Ei olisi pitänyt, näen edelleen joskus painajaisia :)

Oli

Ainkakin Anakonda ja Araknofobia pelotti ala-asteikäisenä.Parhaiten on jääny mieleen,kun oltiin veljen kanssa isän luona viikonloppu,molemmat oltiin alle kouluikäisiä ja isä vuokrasi Jurassic Parkin.(Varsinainen vuoden kasvattaja :D) Vielä noin 20 vuotta myöhemminki muistan kohtauksen,missä Tyrannosaurus Rex nostaa ulkohuussin paikoiltaan ja syö siellä istuneen miehen. Omin päin tuli katsottua telkkarista mm.kun sikaa teurastetaan. Leffat ei niinkään ahdistaneet,kuin aikuistenkirjat joita luin myös hyvin nuorena.

Tai jotain sinne päin. Mahtaako olla tuon niminen kun kukaan muu ei ole sitä maininnut?



Joka tapauksessa, olin siis ala-asteikäinen ja elokuva oli todella karmiva!

Juonta en muutoin muista, mutta siinä oli usvaa, ja kun usvaa oli ilmassa, jotkut (jotkin?) koputtivat talon oveen ja pyrkivät sisälle?



En siis muista koko elokuvaa kunnolla, mutta sellaiset jäljet se jätti, että pelkään vieläkin kun usvaa on ilmassa. Ja olen jo päälle kolmekymppinen.



Olen monesti miettinyt, että pitäisikö katsoa elokuva uudelleen näin aikuisena, josko se poistaisi lapsuuden traumat.

Kammottava, kun lapsia siinä ja kolkko tunnelma.

7-8 vuotiaana näin telkasta Kivikasvojen Dracula-version. Pelkäsin varjoani aika pitkään..

Näin kaverillani, joka oli minua paljon vanhempi, 8-vuotiaana Stephen Kingin Unissakävelijät. Pelotti niin maan perkeleesti. Se olin mun eka kauhuleffa.



Vinksahdin siitä niin, että sen jälkeen himoitsin vain kauhuelokuvia ja kauhukirjallisuutta. Erityisesti Stephen Kingin tuotantoa tuli kahlattua 12-vuotiaasta asti.



Vaikka aloinkin katsomaan kauhuelokuvia liian nuorena, niin ikinä en saanut niistä mitään painajaisia tai traumoja. Siis, että oisin viikon nukkunu äitin vieressä valot päällä.



Nykyään pelkään enemmän kuin 15-vuotiaana :D

Ala-asteikäinen olin. Nukuin monta viikkoa valot päällä sen jälkeen. Luonnollisesti aikuisiällä kun tuli katsottua se niin lähinnä koominenhan se oli :D

Myös Uhrilampaat oli vähän liikaa.