Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saanko nyt Maailman paras tyttöystävä-tittelin?
12.10.2012 |
Ei olla vietetty yhteistä perjantai-iltaa nyt varmaan yli kuukauteen ja tänään olisi mieheni jättänyt KERRANKIN reenit väliin "koska valmentaja ei oo siellä ja ne juo siellä vaan olutta ja pelaa jalkapalloa". Olen näistä reeneistä hikeentynyt nyt aika usein ja en jaksais aina sitä, että mies on monet illat poissa ja vielä perjantai-illatkin klo 23 asti. Ja lauantaisin hän viettää usein koko päivän peleissä.
Nyt kuitenkin sanoin sille ystävälliseen sävyyn: "mee vaan rakas treeneihin tänäkin perjantaina. Ehkä saat kavereita,kun juotte vaan rennosti pari bisseä ja juttelette"
Olisin oikein iloinen, jos treenikavereista tulisi hänelle ihan oikeita kavereita tämän illan ansiosta. Tietenkin on vähän kurjaa, kun itselläni ei ole taaskaan mitään suunnitelmia illaksi ja kaikki kaveritkin on varattuina. Mutta kyllähän tässä kotonakin istuu ja olen jo tottunut tähän tylsyyteen.
Olen viime aikoina myös siivoillut tosi paljon ja kokkaillut ja leiponut miehelleni herkkuruokia sillä välin kun hän reenaamassa. En tiedä, mikä muhun on mennyt, mutta jotenkin nyt tuntuu siltä, että ois sellanen jonkunlainen "mission maailman paras tyttöystävä" meneillään. Miehenikin on ollut erityisin tyytyväinen minuun viime aikoina ja saan häneltä jonkin verran enemmän huomiota (lähinnä seksin muodossa).
Niin, oonks nyt maailman paras tyttöystävä vai onks joku teistä vieläkin ihanampi?
Kommentit (5)
Vähänkö en odottelisi ketään mistään tai istuisi kotona jos minulla ei olisi noita pieniä. Olisin kaupungilla, bileissä, leffassa, kavereiden kanssa jossain, aina ois joku jolle soittaa tai lenkillä edes, mutta ei. Tässä katson ison lapsen kanssa vain elämää ja odotan että saan juoda yhden siiderin kun se menee nukkumaan.
Kuulostat siltä, että elät vain suhteellesi ja sinulla ei ole muuta puuhaa kuin miehesi, joka on jopa yhden illan onnestasi vastuussa.
Hanki elämä, niin se ei ole yksistä perjantaitreeneistä kiinni.
Elä, älä uhraudu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole oikeasti sellaisia kavereita, joita huvittaisi hengailla perjantaisin tai ylipäänsä iltaisin kanssani. Olen kyllä kokeillut kysellä, mutta aina niillä on jotain muuta. Ehkä kerran kuudessa kuukaudessa saan järjestettyä itselleni treffit tyttökaverin kanssa, kun sattuu kerrankin sopimaan aikataulut nappiin. Ja en sitä paitsi ole kovin seurallinen ihminen edes.
En todellakaan tarkoittanut tätä tekstiäni nyt ironiana, vaan että olen oikeasti alkanut parantamaan tapojani. En jaksa enää nipottaa pikku asioista. En jaksa enää vaatia mieheltäni yhteisiä perjantai-iltoja, kun niitä ei vaan tule, niin kauan kun reeniajat on ja pysyy. Olen oppinut nauttimaan elämästäni ihan yksinkin. En edes tarvitse mitään seuraa.
Ja on minulla viikolla paljonkin muuta elämää. Olen vain oppinut olemaan kiltisti miehelleni, ettei tule turhia riitoja ja känää eli en todellakaan ole pyhittänyt elämääni meidän suhteelle.
Mutta ymmärrän myös tuollaiset ihmiset, jotka tykkää olla koko ajan menossa ja käyvät vain kotona kääntymässä. Itse menen mielummin nukkumaan ajoissa kuin jonnekin haisevaan baariin ryyppäämään. ap
Minusta tuo on enemmänkin surullista. Miten miehesi voi voida hyvin suhteessa, jossa se ei saa mennä ja tulla ilman syylisyyttä. Kyse on kaljanjuonnista ja poikien kanssa hengailusta ja sä olet ylpeä itsestäsi kun päästit sen menemään. Sitä paitsi suhteessa on aika paljon painoa ja kitkaa, jos ei ole muita kuin muutama kaveri, joille puhua ja kaikki loppu käsitellään suhteessa.
Hanki elämä, tekemistä ja lisää ystäviä tai opettele menemään paikkoihin yksin. Niin minä teen jos en saa seuraa esim. elokuviin voi hyvin mennä yksin.
t. minä joka katson lapsen kanssa telkkaria ja siis mieheni on ystävänsä varpajaisissa. En koe mitään ylpeyttä itsestäni, että päästin sen.
Minusta tuo on enemmänkin surullista. Miten miehesi voi voida hyvin suhteessa, jossa se ei saa mennä ja tulla ilman syylisyyttä. Kyse on kaljanjuonnista ja poikien kanssa hengailusta ja sä olet ylpeä itsestäsi kun päästit sen menemään. Sitä paitsi suhteessa on aika paljon painoa ja kitkaa, jos ei ole muita kuin muutama kaveri, joille puhua ja kaikki loppu käsitellään suhteessa.
Hanki elämä, tekemistä ja lisää ystäviä tai opettele menemään paikkoihin yksin. Niin minä teen jos en saa seuraa esim. elokuviin voi hyvin mennä yksin.
t. minä joka katson lapsen kanssa telkkaria ja siis mieheni on ystävänsä varpajaisissa. En koe mitään ylpeyttä itsestäni, että päästin sen.
En tiedä kenen tässä pitäisi taas syyllisyyttä tuntea? Joka kerta olen antanut mennä ja tulla niin kuin huvittaa. Usein olen ollut hieman pahalla tuulella tästä ainaisesta menemisestä, mutta en ole koskaan esim. piilottanut treenikamoja, ettei pääsisi menemään tai muuta sairasta. Hän tosiaan halusi itse jäädä tänään kotiin, mutta sanoin hänelle, että voi ihan hyvin mennä sinne, että voin olla yksinkin. Ihan vain siksi, kun en tarvitse hänen seuraansa enää niin paljon kuin ennen.
Arvaapa kuka tässä lopulta olisi tuntenut syyllisyyttä? Minä! Koska jos hän olisi jäänyt, olisin koko illan miettinyt, että hän ei mennyt minun takiani ja ei sen takia saanut niistä pelikavereista parempia ystäviä. Nyt on itse asiassa ihan hyvä olo, että hän meni, koska en minäkään jättäisi jotain ystävien tapaamista väliin siksi,että olisin hänen kanssaan kotona perjantaina katsomassa telkkaria.
Mielestäni olen nykyään paljon parempi tyttöystävä, kun en enää jaksa suuttua siitä, ettei me vietetä kovin usein yhdessä aikaa. Voisin tietenkin myös korvata sen ajan joidenkin muiden ihmisten seuralla, mutta viihdyn ihan hyvin yksinkin. Perjantai-illat ovat vain lapsuudestani asti olleet minulle jotenkin tärkeiät ja olen tykännyt viettää ne oman perheeni parissa. Ehkä siksi olenkin ennen ollut vähän surullinen siitä, ettei voida viettää niitä yhdessä poikaystävän kanssa. ap
Alue: Aihe vapaa
Olet kynnysmatto. Tervetuloa kerhoon!