Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvoja. Pojan kaveri ADHD
23.10.2012 |
Yläasteikäisen poikani kaverilla on ADHD. Mukava kaveri, mutta hiukan liian impulssiherkkä. Kun on meillä kylässä, jännittää kai kyläilyä niin, että pursuu ns. yli.
Hajotti toisen lapsen sängyn viimeisellä kyläreissullaan. Kysyin pojaltani, että miksi et komenna olemaan kunnolla. Ei kuulemma halua loukata kaveriaan.
Tätä poikaa kiusataan jonkin verran ja ovat tehneet diilin, että oma poikani puolustaa ja suojelee, koska on isompi.
Eli nyt se kysymys ja varsinkin ehkä teille ADHD-nuorten äideille. En haluaisi kieltää tätä poikaa käymästä meillä. On kiva kaveri ja hänestä näkee, että vanhemmat rakastavat häntä. On tasapainoinen ja iloinen. Mutta itsekin kärsii impulssiherkkyydestään. Vertaan tyttöni kaveriin, kenellä on lääkitys ja kykenee näin hallitsemaan riehaantumistaan.
Mutta loukkaantuisitteko te jos minä äitinä komentaisin poikaa kun alkaa riehuminen ja älytön huutaminen ja painiminen. En tunne pojan vanhempia ja pelkään ottaa yhteyttä, että mitä he sanovat jos kysyisin neuvoa.
Vähän olen hukassa, mitä tekisin. Koska minusta poikaa ei saa hyljätä. Oma poikani on kuulemma tämän pojan elämänsä toinen kaveri vasta ja ikää on jo 14v. Haluaisin heidän kaveruutensa säilyvän. Mutta miten saisin nämä kyläilyt toimimaan. Olen nuorilleni selittänyt tämän, että poikaa jännittää tulla ja siksi ei kestä sitä jännitystä ja saattaa riehaantua ja huutaa ja metelöidä ja hyppiä yms.
Olisiko teillä neuvoja, miten äitinä käyttäydyn. Voinko mennä komentamaan ja sanomaan suoraan lujasti, että nyt lopetat ja rauhoitut. Loukkaannutteko te vanhempina jos teidän lasta komentaa kovasti, jotta vierailu voisi jatkua.
Vaihtoehtona on, että kyläilyt loppuu kokonaan meillä.
Kommentit (23)
mulla on itselläni adhd ja esikoiseni ystävällä myös.
Minun mielestäni paras lähestymistapa olisi yrittää jotenkin rennosti. Esim. "nyt taitaa vähän karata lapasesta, rajoittakaa hiukan". Tai meidän oma suosikki eri variaatioina: "vähemmälläkin kuulee", "Hulk Hogan haluaa miehisyytensä takaisin", tai "kävellenkin ehtii ihan hyvin". Jos käytöksen jättää ihan huomiotta, niin ei välttämättä edes tajua hölmöilyään. Toisaalta jos kauhean numeron tekee, niin saattaa mennä lukkoon ja sekoilla kahta kauheammin.
Mutta itse asiaan... Mun lasta saa ainakin komentaa. Jos ollaan jonkun toisen kotona niin siellä on sen kodin säännöt. Ei siellä perseillä miten mieli tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala tilanne. En tunne niitä vanhempia. Ja kokemusta on niistä vanhemmista, jotka tulee silmille äkkiä jos jotain kysyy tms.
Mutta en haluaisi lopettaa pojan kyläilyjä, koska olen seurannut yhden ADHD-pojan syrjäytymistä, koska haki niin paljon hyväksyntää, että elämä meni ihan vituroilleen.
Mutta ihan vain halusin ADHD-lasten vanhemmilta ehkä vinkkiä, miten toimia ja mitä ajattelisitte jos lapsenne kertoisi, että teidän nuorta on komennettu tiukasti.
Tai ehkä vain jotain yleistä keskustelua aiheesta, että onko se edes hyvä asia, että nuorellanne on kaveri, joka on luvannut suojella nuortanne kiusaukselta.
Omille nuorille on minusta hyvä oppia ymmärtämään hiukan laajemmin ihmisiä kuin vain ns. ne suosituimmat oppilaat luokalta.
Myös minulle voi ja pitääkin soittaa, jos käytös pojalla menee ns. överiksi. Vielä hän ei ole kouluiässä eli ei kyläile ilman vanhempiaan, mutta aion pitää jatkossakin saman avoimen linjan. Lisäksi haen hänelle lääkitystä viimeistään ekalla luokalla, jo keskittymisen vuoksi.
Eli ottaisin huumorin avuksi niin ei poikakaan kokisi itseään silmätikuksi.
Koska on elämässään ihan tarpeeksi kokenut sitä syrjässä oloa ja silmätikkuna oloa ja nyt murkkuna jo itse tajuaa olevansa hiukan erilainen. Itsetunto on heikko ja puhuu koko ajan, ettei hän tule pärjäämään koulussa jne..
Ollaan istuttu yhdessä pojan kanssa kahvipöydässä ja olen yrittänyt takoa päähän, että tulet kyllä pärjäämään ja olet fiksu ja kyllä nää asiat hyvin menee.
mulla on itselläni adhd ja esikoiseni ystävällä myös.
Minun mielestäni paras lähestymistapa olisi yrittää jotenkin rennosti. Esim. "nyt taitaa vähän karata lapasesta, rajoittakaa hiukan". Tai meidän oma suosikki eri variaatioina: "vähemmälläkin kuulee", "Hulk Hogan haluaa miehisyytensä takaisin", tai "kävellenkin ehtii ihan hyvin". Jos käytöksen jättää ihan huomiotta, niin ei välttämättä edes tajua hölmöilyään. Toisaalta jos kauhean numeron tekee, niin saattaa mennä lukkoon ja sekoilla kahta kauheammin.
Mutta itse asiaan... Mun lasta saa ainakin komentaa. Jos ollaan jonkun toisen kotona niin siellä on sen kodin säännöt. Ei siellä perseillä miten mieli tekee.
Eli puutu ettei tilanne pursu yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasiluokkalaisesta. Sen ikäiset kaverustuvat itsenäisesti, joten siksi haluaisin yrittää tämän asian selvittää pojan itsensä kanssa. Tuon ikäinen poika ei varmaan haluaa, että taas joku ottaa yhteyttä hänen vanhempiinsa.
Ei meillä isoja ongelmia ole ollut. Nyt tuli vain tuo sängyn hajottaminen ja sekin ihan vahingossa kun riehaantui ja hyppäsi pari kertaa sänkyyn mahalleen ja säleet meni pohjasta poikki.
Tästä sitten tuli eilen nuorten kanssa keskustelua, että mitä pitää tehdä ja toinen kysyi toiselta, että miksi et kieltänyt jne..
Minä sanoin nuorille, että otan aikuisen vastuun ja kiellän jos seuraavalla kerralla tulee jotain, mutta yritetään keksiä keinoja, ettei tarvis kyläilyjä kieltää.
ap
Ps, en ole hoksanuut viesteihini laittaa ap.ta aiemmin
Myös minulle voi ja pitääkin soittaa, jos käytös pojalla menee ns. överiksi. Vielä hän ei ole kouluiässä eli ei kyläile ilman vanhempiaan, mutta aion pitää jatkossakin saman avoimen linjan. Lisäksi haen hänelle lääkitystä viimeistään ekalla luokalla, jo keskittymisen vuoksi.
Myös minulle voi ja pitääkin soittaa, jos käytös pojalla menee ns. överiksi. Vielä hän ei ole kouluiässä eli ei kyläile ilman vanhempiaan, mutta aion pitää jatkossakin saman avoimen linjan. Lisäksi haen hänelle lääkitystä viimeistään ekalla luokalla, jo keskittymisen vuoksi.
Kerron äidille miten vierailut ovat sujuneet ja jos on ollut kovin levotonta, on pidemmän mietintätauon paikka, jolloin meille ei voikaan tulla.
Lapsi on oppinut rauhoittumaan kanssani, koska tietää näin pääsevänsä meille useammin.
Lapsi rauhoituu paljon siitä, kun saan häneen katsekontaktin ja vaihdetaan kuulumisia. Tykkään hänestä ja se näkyy silmistäni. Meillä on tietyt rituaalit, kun hän tulee meille ja sen jälkeen joko asetutaan tai lapseni saattaa hänet kotiinsa. Lapseni ei lähde mukaan ystävänsä riehumisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jollakulla on vielä jotain vinkkejä tai kokemuksia,olisi ihana lukea niitä ja saada jotain tukea itselleen, onko yhtään oikealla tiellä tässä asiassa.
Kiitos tosi paljon jo teille nyt vastanneille.
ap
Nämä on vaikeita tilanteita. Itsekin teininä olin jo valmiiksi niin pirun epävarma, että tuollaiset kavereiden vanhemmat kuin sinä ilmeisesti olet, oli ihan parasta. Toisaalta niitä oli myös helpompi kunnioittaa, ja tavallaan halusi yrittääkin olla enemmän ihmisiksi.
Sulla on tosiaan kaikki oikeus olettaa, että sun kotona käyttäydytään niin, että keneenkään ei satu, ja mitään ei mene rikki. Tuo on kuitenkin ihan mahtavaa, että edes mietit mitä voit tehdä ettei toinen hajoaisi entisestään.
Tästä viestistä ei ollut nyt mitään hyötyä, mut kiitos kuitenkin kun jaksat :)
t. lainauksen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ottaisin huumorin avuksi niin ei poikakaan kokisi itseään silmätikuksi.
Koska on elämässään ihan tarpeeksi kokenut sitä syrjässä oloa ja silmätikkuna oloa ja nyt murkkuna jo itse tajuaa olevansa hiukan erilainen. Itsetunto on heikko ja puhuu koko ajan, ettei hän tule pärjäämään koulussa jne..Ollaan istuttu yhdessä pojan kanssa kahvipöydässä ja olen yrittänyt takoa päähän, että tulet kyllä pärjäämään ja olet fiksu ja kyllä nää asiat hyvin menee.
mulla on itselläni adhd ja esikoiseni ystävällä myös.
Minun mielestäni paras lähestymistapa olisi yrittää jotenkin rennosti. Esim. "nyt taitaa vähän karata lapasesta, rajoittakaa hiukan". Tai meidän oma suosikki eri variaatioina: "vähemmälläkin kuulee", "Hulk Hogan haluaa miehisyytensä takaisin", tai "kävellenkin ehtii ihan hyvin". Jos käytöksen jättää ihan huomiotta, niin ei välttämättä edes tajua hölmöilyään. Toisaalta jos kauhean numeron tekee, niin saattaa mennä lukkoon ja sekoilla kahta kauheammin.
Mutta itse asiaan... Mun lasta saa ainakin komentaa. Jos ollaan jonkun toisen kotona niin siellä on sen kodin säännöt. Ei siellä perseillä miten mieli tekee.
mutta tätä takoitin.
t. lainauksen kirjoittaja
mutta ap, sun oma lapsi tulee myös olemaan ISOISSA ongelmissa, jos hän ei 14-vuotiaana itse pysty komentamaan omia vieraitaan käyttäytymään asiallisesti. Sulla on siinä vähän opettamisen paikkaa myös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitokset sinulle ap, että suhtaudut tähän poikaan ennakkoluulottomasti ja annat poikasi olla hänen ystävänsä. Me erityislasten äidit törmäämme päivittäin hyvin toisenkinlaiseen suhtautumiseen toisten lasten vanhemmilta. Edes koulussa ei usein haluta nähdä sitä, että eristäminen se vasta syrjäyttääkin nämä lapset, joilla on muutenkin vaikeuksia tulla toimeen toisten lasten kanssa, tai ylipäätään selvitä elämässä eteenpäin,, ja jotka siksi myös muita herkemmin joutuvat kiusatuksi tai leimaantuvat kiusaajiksi ilman omaa syytään.
Tietenkin voit puuttua pojan käytökseen. Kaikki teidän vieraanne noudattavat teidän sääntöjänne, olipa ADHA:ta tai ei. Suosittelen myös tutustumaan tämän pojan vanhempiin sillä varjolla, että lapsenne ovat ystäviä. Näin voitte puolin ja toisin varmistua pelisäännöistä tutuksi tultuanne. Samalla voisit jotenkin hienovaraisesti selvittää, onko pojalle esimerkiksi kokeiltu jotain lääkitystä, joka ei sitten sopinut, vai miksei hänellä ole lääkitystä (jos on ADHD-diagnoosi kuitenkin olemassa). Lääkitys on parantanut monen addun elämänlaatua merkittävästi.
Kiitos, että jaksat kantaa huolta myös lapsesta, joka ei ole omasi ja tuntea myötätuntoa käytöksestään ja kaverittomuudestaan kärsivää nuorta kohtaan! Tällaisen ajattelun soisi yleistyvän.
vaan sanon suoraan, että esim "Juoksentelun sisällä on loputtava nyt heti". Kun ei lopu lisään, "Sinä tiedät meidän säännöt ja ymmärrät ne. Jos on vaikeaa, niin menkää ulos tai jos väsyttää, etkä jaksa leikkiä kunnolla, niin voit lähteä kotiisikin."
10.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan sanon suoraan, että esim "Juoksentelun sisällä on loputtava nyt heti". Kun ei lopu lisään, "Sinä tiedät meidän säännöt ja ymmärrät ne. Jos on vaikeaa, niin menkää ulos tai jos väsyttää, etkä jaksa leikkiä kunnolla, niin voit lähteä kotiisikin."
10.
jonka takia nämä lapset kärsivät enemmän kuin tarpeen olisi. Komentaa saa, mutta onko ihan pakko olla väkisin "auktoriteetti" jos samaan lopputulokseen tai parempaankin pääsisi lastakin kunnioittamalla?
Kieltämättä poikani on sellainen, että ei osaa komentaa lujaa. Jos kyseessä olisi toinen pojista niin ärähtäisi kovastikin. Poika selitti minusta ihan asiallisesti, että hän ei halua huutaa, ettei tule kaverille paskafiilis kun kokee sellaisia muutenkin. Kuulin kyllä, että käski kaverin olla hiljaa kun ääni kohosi.
Tytöllä on tosiaan myös kaverina ADHD-tyttö. Tai ei siis paras kaveri, muttá kaveriporukassa. Tyttöä syrjitään aina ajoittain ja joskus oma tyttöni mukaan lukien, pelaavat tämän tytön porukasta pois. Tästä on myös keskusteltu.
Onneksi nykyään lapset ja nuoret puhuvat näistä aika avoimesti. Mielestäni oli ihan kiva kuunnella kun tämä tyttö selitti, että käyttäytyy joskus ihan typerästi, koska unohtaa aamulla ottaa lääkkeen. Eli asiaa ei enää piilotella vaan itse lapsetkin siitä puhuvat ihan avoimesti. Helpottaa kummasti ymmärtämistä näin vanhempanakin.
Uskon, että tästä vielä hyvä tulee. Tilanne oli minulle vain niin uusi ja yllättävä, että koska tällainen palsta on olemassa, päätin kysyä neuvoa. Ja onneksi sitä sainkin. En missään nimessä halua, että pojasta tulee ns. hirviö, jota ei voi kutsua kylään kun se riehuu. Vaan ehdottomasti tästä on puhuttu muiden lasten kanssa ja yleensäkin näistä asioista. Diagnoosit eivät ole enää mikään tabu, koska jokaisella melkein on yksi kaveri, kenellä on jokin diagnoosi tai oppimisvaikeus.
Pitää omalle pojalle puhua myös tuosta, että jos kokee kiusalliseksi komentaa "vihaisesti", voi ottaa myös kaverina huumorin avuksi.
Se, mikä asiassa on hienoa, että muutkin sisarukset pitävät tästä kaverista ja hänellä on nyt oikeastaan useampi kaveri seisomassa tukena ja enää häntä ei niin vain saa hampaisiin. Tiedän sen pojan, joka häntä koulussa kiusaa ja on melkoinen häirikkö. Mutta kun nuorella on monta ihmistä tukenaan, hänestä ei niin helposti saa otetta. Ja näin välttää paremmin sen, että hyväksymisen haluassa tekee kaikkea paskaa ja joutuu sen jälkeen ns. huonoihin kirjoihin.
Hyvä tästä tulee. Kiitos teille kovasti
ap
niin haluaisin kunnioittaa myös hänen minuuttaan ja persoonsaansa. En huuda tuolla tavalla muillekaan murkkujeni kavereille, en halua huutaa myös tällekään pojalle.
Mutta hyviä vinkkejä olen saanut- Eritoten tuo huumori. Sillä voi pitää rajoja nolaamatta murrosikäistä nuorta miestä.
ap
vaan sanon suoraan, että esim "Juoksentelun sisällä on loputtava nyt heti". Kun ei lopu lisään, "Sinä tiedät meidän säännöt ja ymmärrät ne. Jos on vaikeaa, niin menkää ulos tai jos väsyttää, etkä jaksa leikkiä kunnolla, niin voit lähteä kotiisikin."
10.
jonka takia nämä lapset kärsivät enemmän kuin tarpeen olisi. Komentaa saa, mutta onko ihan pakko olla väkisin "auktoriteetti" jos samaan lopputulokseen tai parempaankin pääsisi lastakin kunnioittamalla?
Meillä on hyvä pitempikestoinen suhde, joten on varaakin olla auktoriteettina. Lapsi päättää lopulta siitä miten käyttäytyy ja minä päätän esim, että meillä ei juosta sisällä.
En sano ilkeänä, vaan ihan faktat faktoina ja toivon, että seuraavalla kerralla sujuu taas hienosti, niin kuin joskus on mennytkin, mutta toisaalta ymmärrän, että lapsi ei juuri tänään jaksa. Pysäytän hänet ja piste.
10.
Meillä on hyvä pitempikestoinen suhde, joten on varaakin olla auktoriteettina. Lapsi päättää lopulta siitä miten käyttäytyy ja minä päätän esim, että meillä ei juosta sisällä.
En sano ilkeänä, vaan ihan faktat faktoina ja toivon, että seuraavalla kerralla sujuu taas hienosti, niin kuin joskus on mennytkin, mutta toisaalta ymmärrän, että lapsi ei juuri tänään jaksa. Pysäytän hänet ja piste.
10.
Siinä tapauksessa pyydän anteeksi aiempaa kärkästä vastaustani.
t. 17
Itse olin lapsena ns. kulissiperheen lapsi, joka oli aina ulkopuolella, koska suojeli perhettä. Eli lasinen lapsuus. Minut pelasti eräs vanhempi täti, joka näki tilanteen lävitse. Hän oli se yksi aikuinen, kenen kautta selvisin.
Siksi haluan yrittää edes olla se aikuinen jollekin, joka auttaa, ettei nuori hajoa palasiksi. Tai jos edes olisi yksi kynnys, että oppisi luottamaan, että hänet hyväksytään tai jotain sellaista.
Ei tästä sen enempää. Mutta kun tietää sen ulkopuolisuuden tunteen, niin...
t. ap
Nämä on vaikeita tilanteita. Itsekin teininä olin jo valmiiksi niin pirun epävarma, että tuollaiset kavereiden vanhemmat kuin sinä ilmeisesti olet, oli ihan parasta. Toisaalta niitä oli myös helpompi kunnioittaa, ja tavallaan halusi yrittääkin olla enemmän ihmisiksi.
Sulla on tosiaan kaikki oikeus olettaa, että sun kotona käyttäydytään niin, että keneenkään ei satu, ja mitään ei mene rikki. Tuo on kuitenkin ihan mahtavaa, että edes mietit mitä voit tehdä ettei toinen hajoaisi entisestään.
Tästä viestistä ei ollut nyt mitään hyötyä, mut kiitos kuitenkin kun jaksat :)
t. lainauksen kirjoittaja
Alue: Aihe vapaa
en ole ap