Millaista on ateistin/vapaa-ajattelijan hautajaisissa?

ripotellaan yhteislehtoon. Ei kahvittelua.

Hämmästyin, että joitain ateisteja se sitten ilmeisesti häiritsee? Eihän ateistit usko kuolemanjälkeiseen elämään?



Itse asiassa mulle on aika sama, mihin mut haudataan. Eloon jääneiden omaisten asiahan se siinä vaiheessa on eikä minun.



Hautajaisissa, joissa olen ollut, ei ole kiinnitetty mitään näkyvää huomiota vainajan uskonnollisiin näkemyksiin, olivatpa ne mitkä tahansa. Sen sijaan muodot ja puitteet ovat aina olleet kirkolliset, lähinnä kai siksi, että seurakunta hoitaa hautauksen: pappi puhuu (viimeisimmissä ateistin hautajaisissa pappi hienotunteisesti jätti mainitsematta kaikki jumalajutut ja keskittyi vainajaan), virsiä veisataan (viimeksi kyseisen ateistin omat suosikkivirret), vainaja lähetetään viimeiselle matkalle, ja lopuksi juodaan kahvia ja ehkä vähän väkevämpääkin.



En oikein ymmärrä, mitä haittaa noista kirkollisista puitteista kenellekään on. Vanhemmat kirkot ovat yleensä komeita rakennuksia, joissa on hyvä akustiikka, ja hautausmaat yleensä kauniita paikkoja. Kenen ateistin arvolle sellainen ei sovi?

mitä nyt kenellekään läheisensä menettäneelle voi sanoa lohdutukseksi? Ystävällinen sana ja osanotto on aina paikallaan, mutta eihän se kuollutta takaisin tuo.