Miten te jaksatte harrastuskuljetusrumbaa?

Koulun iltapäiväkerhossa ja muuten koulussa iltapäivisin on kaikenlaista harrastusta, esikoisen osalta ei ole tarvetta.



Nuorempi on vielä päiväkodissa, 5-vuotias. Ajattelin että jos oikein jaksattaisi, veisin tanssitunneille. En ole vielä saanut aikaiseksi.



Lisäksi on yleensä kevätlukukaudella puoli kautta käytetty lapsia uimakoulussa. Olisiko noin 12 kertaa yhteensä, miehen kanssa puoliksi hoidettu.



Kouluun ja päiväkotiin on lyhyt kävelymatka (30 km/h nopeusrajoitusaluetta).



En ymmärrä sitä, että kauheasti käytetään eforttia lasten kuskaamiseen?

Mä aattelin, että se on loppujen lopuksi aika lyhyt ajanjakso elämässä, kun lapsia kuskataan harrastuksiin.



Kuskaan, koska voin (olen kotiäiti). Toista neljä kertaa viikossa ja toista kolme kerta viikossa. Ihan helmi hetkiä nuo kuskausreissut, jutellaan lapsen ja lapsen joukkuekavereiden kanssa.



Mulla on aina kirja & käsityö mukana.

Pahimmillaan meillä oli kolme kiekkoilijaa, joilla oli muitakin harrastuksia (mm. partio ja pianonsoitto). Olihan siinä sumpliminen, että sai lapset oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Mutta sitä hurjinta kesti vain muutaman vuoden. Nyt kulkevat jo moneen paikkaan omin päin, ja kiekkoiluakin harrastaa enää yksi.

Mitä ihmettä tällä lisäänätyneellä vapaa-ajallaan oikein tekisi?

onnekkaita kun lasten harrastukset ovat niin lähellä kotia, että voivat itse sinne kulkea. Peleihin pääsevät kimppakyydeillä.

Meillä vanhemmat lapset ovat aloittaneet säännöllisen harrastamisen vasta kouluikäisinä.



Kahden vanhimman kohdalla rumbaa kesti n. pari-kolmevuotta, kunnes oppivat tuntemaan pari kaveria paremmin, joiden kanssa alkoivat kulkemaan matkat junalla.

että kuljettaa täytyy tai muuten lapsi ei harrasta eikä näe kavereitaankaan.



Toistaiseksi sujuu, kun on yhdestä lapsesta kyse ja miehen kanssa vähän jaetaan näitä kuljetusvuoroja, mutta kohta on aikamoinen rumba, kun toinenkin tulee harrastusikään.



Omat vanhempani eivät suostuneet kuskaamaan, joten harrastin sitten koulun kerhoissa sitä, mitä sieltä tarjottiin. Omille lapsilleni haluan antaa mahdollisuuden kokeilla esim. urheilulajeja, joista sen mieleisen voi löytää. Lapsi saa myös kavereita, mikä on tärkeää syrjäseudulla asuvalle.

Julkista liikennettä ei ole, eikä oikein kimppakyytimahdollisuuttakaan.

Pidän kuitenkin tärkeänä että lapset saavat harrastaa monipuolisesti, hehän eivät ole asuinpaikkaamme valinneet, eikä heidän tarvitse siitä kärsiä.



Jospa pakkaisi mukaan hyvää musiikkia ja naposteltavaa. Ja ainahan saa palkinnon jo siitä kun lapsi tulee hyvillä mielin harrastuksestaan...



ap

varsinkin kun on huonot kelit ja järjeton ruuhka. Mutta sitten kun hakee sitä punaposkista intoa puikkana olevaa lasta kotiin sieltä treeneistä joka selittää isoon ääneen miten kivaa oli, nin kyllähän se lohduttaa...

Mutta sitä hurjinta kesti vain muutaman vuoden.

Mitä ihmettä tällä lisäänätyneellä vapaa-ajallaan oikein tekisi?

Toinen on kyllä jo yläkoululainen, joten pääsee suurimmaksi osaksi itsekin liikkumaan fillarilla. Talvella sitten joutuu häntäkin enemmän kuskailemaan. Noin neljänä päivänä viikossa on harrastus ainakin yhdellä lapsella. Lisäksi mulla on oma juttu kerran viikossa.

Tämä alkoi meillä vasta kouluiässä, nyt on varmaan tahti kiivaimmillaan. Pari vuotta, niin kuopuskin on jo iso kaveri ja homma helpottaa. Onneks perjantai-iltaisin ei ole mitään...

poikaa ja molemmilla haraastuksena jääkiekko. Vanhemmalla pojalla esim. tällä viikolla 4*treenit ja 1*peli, joten kuljetusta riittää. Nuoremmalla helppo viikko, vain 2*treenit.



Olen asennoitunut siihen niin että tämä on kuitenkin vain tietty ajanjakso elämässäni ja pojat nauttivat harrastamisesta suuresti. Olen itse myös sen luonteinen että tykkään säpinästä ja menemisestä vaikka tietty välillä se rauha ja hiljaisuus, pelkkä oleminenkin on ihanaa.



Asennoitumiskysymyksiä mun mielestä.

Kyllä silti tämä meidän perheen menevä elämäntyyli paljoine harrastuksineen, omine yrityksineen joka tietää paljon tapaamisia/menoja on meille sopivampi kuin tavallinen 8-16 elämä, jossa illat ja viikonloput ollaan kotona.

Välillä ärsyttää jos ajallisesti pätkäisevät hölmösti iltaa. Mutta ajallisesti eivät vie hirveästi, kun asutaan kaupungissa.



Meillä kolme kouluikäistä lasta joista vanhemmilla lapsilla kummallakin n.5treenit viikossa ja nuorimmalla harrastus 2kertaa viikossa.



Eniten vievät peli- ja kisamatkat (parhaimmillaan pari tuntia ajamista yhteen suuntaan), sekä nuorimman ratsastusharrastus (olen mukana auttamassa hevosen kanssa ja sieltä syrjästä ei välillä käy missään). Ne jotka siis vievät ajasta tuntitolkulla, muuten selviää suht vähällä ja vanhimman ja nuorimman toisen harrastuksen kyydityksiin saadaan tarvittaessa järjestettyä myös yhteiskuljetuksia.