WOT-pelilleski

Olisi ihanaa, jos pelihetket kestäisivätkin 2-3 tuntia päivittäin. Meilläkin jäisi sentään saman verran aikaa olla perheen kesken yhdessä tai tehdä niitä "pakollisia arkiaskareita". Mutta entäs kun puolison palaaminen alkaa siitä hetkestä kun kotiovesta pääsee sisälle ja jatkuu siihen asti kun illalla on pakko mennä väsymyksen takia nukkumaan? Tai jos unohtaa sen ainoan kotihomman jota sille päivälle on pyydetty tekemään? Ei - kyseessä ei ollut talon katon uusiminen, tai kylpyhuoneen suursiivous, vaan kääntää hellan levy päälle että siihen valmiiksi asetettu kattilallinen perunoita alkaisi kiehua ja muu perhe pääsisi kodin ulkopuolisista harrastuksista palattuaan syömään. Vieläkö siinä vaiheessa ollaan normaalin rajoissa?

Olisi ihanaa, jos pelihetket kestäisivätkin 2-3 tuntia päivittäin. Meilläkin jäisi sentään saman verran aikaa olla perheen kesken yhdessä tai tehdä niitä "pakollisia arkiaskareita". Mutta entäs kun puolison palaaminen alkaa siitä hetkestä kun kotiovesta pääsee sisälle ja jatkuu siihen asti kun illalla on pakko mennä väsymyksen takia nukkumaan? Tai jos unohtaa sen ainoan kotihomman jota sille päivälle on pyydetty tekemään? Ei - kyseessä ei ollut talon katon uusiminen, tai kylpyhuoneen suursiivous, vaan kääntää hellan levy päälle että siihen valmiiksi asetettu kattilallinen perunoita alkaisi kiehua ja muu perhe pääsisi kodin ulkopuolisista harrastuksista palattuaan syömään. Vieläkö siinä vaiheessa ollaan normaalin rajoissa?

Kyllä kotihommia pitää hoitaa, muita velvollisuuksia ja yhteistä aikaa vaimon ja lapsien kanssa pitää olla. Meillä kone on lasten huoneessa, joten poistun ajoissa, että lapset saa nukkua tai pelaan silloin, kun lapset eivät siellä ole esim. kavereiden kanssa.

Jokin raja pitää hommassa olla.

t. 10

Miten ihmeessä te jaksatte katsella tuollaista? Eihän pelaaminen, ryyppääminen, harrastukset tai mikä tahansa aikaa vievä toiminta ole ongelma, jos koko perhe mielellään tekee sitä samaa. Mutta jos joku perheenjäsen kärsii tai joutuu pyörittämään arkea yksin niin silloin on kyse ongelmasta.



Itse keräisin tavarani ja lähtisin lasten kanssa vaikkapa pariksi viikoksi mökille tai mummolaan ja katsoisin mitä tapahtuu. Mikä tahansa addiktio on siitä hankala, että ei auta yhtään vaikka kuinka asiasta sanoisi, vaan sen addiktin pitää itse tajuta ongelma ennen kuin on valmis muuttumaan.

En tunne peliä mutta jos kyseessä on ikärajallinen peli niin miksi ihmeessä ap annat lapsen pelata?

Sekä minun että miehen kaikkien aikojen suosikkipeliin ilmestyi "remake", joten lapsi saa yrittää pärjätä lähinnä omillaan muutaman päivän. :)

eikä millään tavalla raaka. Nyt mennään lomalla Parolan panssarimuseoon kun poika on kiinnostunut tankeista muutenkin, samoin kuin toisesta maailmansodasta ja historiasta. Vielä kun löytyisi lapsille sopivaa (ei liian raakaa) kirjallisuutta aiheesta miltä tuntui olla tankissa sisällä ja sotia.

se äiti joka katsoo poikansa peliä mielellään ja kuittailee välillä muille pelaajille kaikkea kivaa

En tunne peliä mutta jos kyseessä on ikärajallinen peli niin miksi ihmeessä ap annat lapsen pelata?

Pelissä ei ole ikärajaa. Lähinnä huolestuttaa se ajatus, että lapsi tottuu viettämään aikaansa pelaten ja luisuu lopulta samanlaiseen ajankäyttöön (=lue ajan tuhlaamiseen) kuin isänsä.



En sinänsä ole pelaamista vastaan, se kuuluu nykypäivään, mutta lasten pitää jo terveytensä säilyttääkseen liikkua ja nähdä kavereita livenä, eikä koulukaan hoidu ilman kotona tehtävää työtä. Jos lapsen vapaa-aika tulevaisuudessa alkaa mennä enemmän ja enemmän pelaamiseen, niin miten näille tärkeille asioille voi jäädä tarpeeksi aikaa? Ja minusta on tosi vaarallista, että toinen vanhempi tukee tätä pelitoimintaa ihan täysillä ja suorastaan suuttuu jos yritän mennä väliin. No, vielä sentään hän on ymmärtänyt asian jos minulla on esittää lapselle jotain vaihtoehtoista tekemistä, mutta selvästi näkee kaikesta että väliinmenoni ärsyttää.



En halua että lapseni lapsuusmuistot ovat tyyliä: "Oli se vaan hieno hetki kun räjäytin kaikki vastustajani ilmaan."

Vaikka itse pelaan, joidenkin mielestä paljon, niin en anna lapsieni pelata rajattomasti ja mitä tahansa pelejä. Meillä on tietyt pelipäivät ja niissä rajallinen aika.



t. 10

Hieman kyllä outoa jos aikuinen mies pelaa jotain lasten pelejä? Sori nyt vaan mutta aika keskenkasvuinen ihmisen pitää olla. Kyllä aikuisen miehen pitäisi olla normaali ja tehdä normaaleja miesten juttuja kuten auton korjaus, remontointi, jääkiekko, punttisali, urheilu jne. Tää on vain mun mielipide eikä tartte suuttua, mutta kyllä heittäisin pellolle semmoisen pikkupojan tasolle jämähtäneen miehen joka pelaa lasten pelejä. Ei sellainen voi kovin miehekäskään olla. Kyllä miehen pitää olla mies. Näin se vaan menee.

Jengi on kyllä uskomattoman herkkänahkaista, kun puhutaan pelaamisesta. Analyysini ap:n tilanteesta:



1. Ap pitää pelaamista jonkinlaisena helvetin esikartanona (tai sitten vain keskenkavuisille lapsille sopivana, häpeällisenä ajanvietteenä), jota ei saisi harrastaa ollenkaan, ja on tehnyt tämän selväksi miehelleenkin. Tästä syystä mies pillastuu heti, kun asia otetaan puheeksi.



2. Mies pitää ap:ta kotiorjanaan, joka on olemassa vain hänen tarpeidensa tyydyttämistä varten. Vaimon seura ja parisuhteen hoitaminen eivät voisi häntä vähempää kiinnostaa, vaan vaimo on ruoka-, siivous- ja lastehoitorobotti, joka mahdollistaa miehen mahdollisimman keskeytyksettömän pelaamisen.



Yllätys yllätys: kumpikin asenne on vahingollinen.



Ap, pelaamisessa ei ole mitään vikaa sinänsä. Ongelmia voi aiheuttaa ainoastaan se, jos harrastus menee överiksi. Sama juttu mm. rahapelien, alkoholin, seksin, tv:n katselun, postimerkkeilyn ja melkein minkä tahansa asian suhteen. Ota miehesi kanssa puheeksi se, mikä suhteessanne on ongelmana (esim. yhteisen ajan puute ja se, että mies ei tee osaansa kotihommista), äläkä keskity paheksumaan sitä pelaamista.



Ja te, joiden niskakarvat tässäkin ketjussa nousivat heti pystyyn, kun pelaamista vähänkin arvostellaan: on totta että pelaaminen voi mennä liian pitkälle siinä missä moni muukin harrastus. Ainakin yksi ihminen on jopa kuollut siihen, että ei voinut jättää pelaamista kesken hetkeksikään, jotta voisi välillä syödä jotain. Miettikää sitä, ja miettikää, haluatteko elämässänne pelkästään pelata vai haluaisitteko ehkä sen lisäksi, että teillä olisi toimiva parisuhde ja asioistanne kiinnostunut kumppani.



Jos ette vietä puolisonne kanssa lainkaan aikaa ettekä mitenkään panosta suhteeseenne, suhde ei tule jatkumaan loputtomasti. Ennen kaikkea kannattaa muistaa, että jos ette pysty keskustelemaan pelaamisesta neutraalisti, teillä todennäköisesti on jo ongelma.