HUHTIkuiset keskellä viikkoa

Eilen en ehtinytkään pinoa lukemaan, oli sen verran hässäkkää. Tänään olen taas toimistotyösä niin pääsee nettiin paremmin.



Esikoisella on vaihteeksi korvatulehdus ja toinen putki tukossa, joten korvaa ollaan valvottu nyt 3 yötä, antibiootit aloitettiin maanantai-iltana mutta vielä ei ainakaan tehoa näy, vaikka korvasta tehtiin bakteeriviljely ja herkkyysmääritys, joten täsmälääke pitäisi olla käytössä... Jospa ensi työnä saisi sitten nukkua!





Omaan napaan: Eilen oli kauan odotettu rakenneultra. Meillä molemmat ultrat tehdään äitipolilla kätilön toimesta, joten oli tosiaan pelkä ultra, eivät katsoneet mitään muuta. Neuvolakäynnit kulkevat sitten omaa aikatauluaan ultrasta välittämättä.

Masuasukki oli oikein aktiivisella tuulella, välillä oli vaikea saada mittoja kun kaveri heilui ja pyöri kuin väkkärä. Köllöttelee masussa poikittain ja suostui pyllistämäänkin useaan otteeseen niin, että kätilö aika varmasti uskalsi sanoa toisen tytön olevan tulossa. Niin olin kyllä itsekin ajatellut, tyttöolo on ollut alusta saakka. Kaikki pitäisi olla ok, seuraavan kerran näen vauvelin vasta masun ulkopuolella.

Joku kyseli viime viikolla herkistymisestä, mä olen ainakin ihan toivoton, lauantaiaamuna jouduin puhallusratsiaan kun olin menossa esikoisen kanssa joulukatua katsomaan, ja kun poliisi sanoi että ' nollaa näyttää niinkuin pitääkin' meinasin ruveta itkemään... En voi myöskään lukea synnytyskertomuksia ilman kyyneltulvaa, joten itku on herkässä- niin iloissa kuin suruissa.



Mutta nyt lopetan, eihän näon pitkää selostusta jaksa kukaan lukea...





Lala76 20+4

Jipii me lähdetään tänään mökkilomailemaan!! Ihanaa päästä muutamaksi yöksi muihin maisemiin!! Miehen työpaikalla on mökki työntekiöiden käytettäväksi Tahkolla, ja mies sattui saamaan sekä mökin että lomapäivät passaamaan :) Pieni piristysruiske arkeen!



Hei, miten teillä hemoglobiinit? Ootteko aloittaneet raudan, ja jos, niin missä vaiheessa? Mulla oli laskenut hb 117, joten mietiskelin, et pitäsi varmaankin raudat aloittaa..



Masun sisään ei uudempia; vauvali taitaa olla rauhallista sorttia, potkuja tulee aina silloin tällöin, illalla enimmiten. Kaveri lapset hoitoon äsken tuodessaan tuumasi, että: " onhan toi maha alkanut kasvaakkin" :) Suht pieni vatsa mulla mun mielestäni vielä tässä vaiheessa on, farkutkin yhä menee jalkaan. Mut sellasta " turvotusmakkaraa" keskivartalon seudulla selvästi havaittavissa, ei voi enää erehtyä!

Joko teillä muilla on " pinkeät" vatsat? (Sitä odotellessa.. :))



Ai niin vielä noista herkistymisjutuista; mä olen tosi itkuherkkä, mikä ei muutoin ole mulla kovin luonteeseen kuuluvaa. Nyt mä tillittelen JOKA KOHDASTA. Mutta kuulunee kuvaan!



Nyt lopettelen, ja passitan ton riehuvan kersalauman ulos!



Muutaman päivän kuluttua tavataan; oikein mukavaa viikonjatkoa kaikille! =)



tilda 19+3

eli heipsan pitkästä aikaa. Pimeä syksy ja hieman ajoittaiset kiireetkin on rajoittanut mun osallistumistani palstailuun tässä viime aikoina. Lukemassa toki oon teidän viestejä käynyt ja yrittänyt pitää tuon listan päivityksen kunnossa, mutta muuta en sit oo jaksanutkaan.

Aha, nyt mies huikkas kahville. Kirjoittelen siis hetken kuluttua lisää kuulumisia.

Finnmar, 22+4

Sain eilen kauhean siivoamispuuskan ja aamulla sitten selkä olikin siinä kunnossa,että meidän eskarilaiselle tuli vapaa päivä,kun äiti kävelee,kuin noita-akka,selkä kyyryssä ja hiiitain askelin.Ei siinä tullut mieleenkään lähteä kävelemään eskarille 2,5 kilometriä ja kotiin takasin 2,5 kilometriä.



Mietin,että mitenköhän pääsen iltapäivällä neuvolaan,jos tämä kipu ei lakkaa.Täytynee sitten turvautua bussiin,mutta toivon,että saisin panadolin ja verryttelyn avulla paikat kuntoon,niin pääsisimme poitsun kanssa tekemään vähän lumitöitä samalla matkalla,kun kävellään neuvolalle.



Onko kukaan muu jo tässä vaiheessa joutunut jättäytymään kotiin?

Minä kävin sopimassa rehtorin kanssa,että jätän opiskelut nyt tällä kertaa tähän ja sitten äippäloman jälkeen jatkan siitä mihin jäin ja asia oli koulun puolelta harvinaisen selvä.

Kelalta hain sairauspvärahaa,joka lasketaan entisten työtulojeni mukaan,joten on hieman enemmän,kun tuo opintotuki=)



Joko muilla pursuaa asunto vauvan tavarasta?

Meillä on yhdistelmävaunut,turvakaukalo ja nyt on alkanut noita vaatteitakin kertymään melkoinen läjä.Lisäksi ammeen jalat on,mutta itse ammetta ei vielä olla hommattu,kun sen täytyy olla tietyn värinen;)

Hoitopöytää ja pinnasänkyä vielä metsästellään,mutta niillä ei mikään suuri hoppu edes ole.



Niksu78 22+4

No niin, tulipas kahvit hörpättyä eikä oo muuten vielä edes alkanut sekään närästämään... Pizza kyllä meinas eilen illalla aiheuttaa ikäviä ylöstulo-oireita, joten siitä herkusta pitänee jossain vaiheessa luopua. Eipä kyllä haittaa.



Maanantaina oli neuvola, otettiin eka sf-mitta, meni just keskikäyrän yläpuolelle, eli aivan jees. Sydän pompotti edelleen tasaista 150:ä, joka vahvistaa tyttöoloani. Tosin aina välillä huomaan juttelevani masukille poikatyyliin, etenkin silloin kun tekee vauhdikkaita kuperkeikkojaan (tai mitä sitten tekeekään...). Miehellä onkin sitten vastaavasti kääntynyt alun vahvasta poikafiiliksestä tyttöoloon. Huhtikuussahan sen sitten näkee!



Hemoglobiini oli yllättävänkin korkeella eli 131! Luulin, että olis laskenut kun on niin makeasti väsyttäny mutta taitaa sitten olla enemmän tähän vuodenaikaan liittyvää. Nyt ku lumi tuli maahan niin heti on mielikin piristynyt ja viihtyy tuolla ulkonakin paremmin. Lumitöiden tekeminen on nimittäin mulle sellaista hommaa, josta tykkään. Eilen kyllä huomas, että aika rauhallisesti pitää kolailla, varsinkin tollasta märkää lunta. Ja välillä nojailla kolaan tasoittelemaan pulssia. Verenpaineet ja pissakin oli jees (eli meillä noi mitataan joka kerta) ja painoakaan ei ollut tullut liikaa, nyt reilu 5 kg plussalla alkupainoon nähden. Näillä suklaan himoilla tuohon asiaan saattaa kyllä tulla jossain vaiheessa muutos! Alussa ei siis tehnyt makeeta mieli juuri ollenkaan ja nyt voin huoletta syödä lähes koko suklaalevyn yhdeltä istumalta! Nooh, eikös sitä joku lääkäri oo sanonut, että se mikä tuottaa äidille mielihyvää, tekee sen vauvallekin ;) Niin, ja Kelan papereitakin saatiin täytettäväksi sekä synnytyssairaalaan lähetettäväksi sellainen " odottava äiti" -kaavake, jossa vähän kartoittavat taustoja (eka synnytys, sairaudet ym). Siihen pitää myös merkitä nimiehdotukset hätäkasteen varalta! Tytön nimi mulla on aika vahvana mielessä mutta pojan nimi on kyllä aika pahasti hakusessa...



Liitoskivut jatkuu, toisena päivänä enemmän, toisena vähemmän. Heti kun enemmän touhuaa, esim. siivoaa rivakammin, niin johan paikoissa tuntuu! Pahimmat nuo kivut on ihan suoraan sanottuna tuolla häpyluun tienoilla, alavatsasta vaan repäsee välillä. Supistuksia ilmeisesti (ekakertalainen siis olen) on jo alkanut ilmaantumaan, kun tulee sellainen epämukava olo (useimmiten illalla) ja maha on ihan pinkeenä. Neuvolan tädin mukaan kuuluvat kuitenkin asiaan, joten no hätää. Tukivyön ajattelin käydä lainaamassa fysioterapiasta, josko se auttais noihin liitoskipuihin. Masu on nyt sitten noin viikolta 18 alkaen todella alkanut kasvaa ja parin viime viikon aikan myös muotoutumaan selkeämmin vauvamasuksi. Navan kohta on tosi pinkeenä, saa nähdä pullahtaako jossain vaiheessa ulos...



Varustautumisesta sen verran, että itse en ollut ajatellut alkaa hankintojen tekemistä ennen joulua mutta äiti löysi kirpparilta hyvät ja vähänkäytetyt yhdistelmävaunut, ostin ne näkemättä. Myyn sitten vaikka eteenpäin, jos ei käytössä miellytä, äitin kuntoarvioon uskoisin pystyväni luottamaan. Sitten eräs ystäväni sanoi miettineensä kierrättää meille turvakaukalon ja sitterin, joten nekin olis nyt sitten. Samasta osoitteesta laittaa vielä neutraaleja vaatteita tulemaan ja lisää sitten kun vauva maailmassa ja sukupuoli selvä (hänellä siis yksi kutakin). Pinnasänky olis tarkoitus tehdä ite ja hoitotaso löytyy jo kylpyhuoneesta. Äitiyspakkauksen meinaan siis ottaa mutta taidan viedä paperit Kelaan vasta ens vuoden puolella, jos vaikka onnistuis saamaan uuden pakkauksen! Sen verran hankin eilen itekin, että ostin ystävältäni vinkin saaneena sellaisen pehmosoittolelun (sellainen vedettävä malli siis) ja ajattelin soitella sitä silloin tällöin jo tuolle meidän Tähtöselle tuonne masuun päin, esim. illalla nukkumaan mennessä, ja jatkan sitten samaa soittoa kun hän on tullut maailmaan...



Miehen 6v. pojalle myös kerrottiin viime viikonloppuna, että hänestä tulee isoveli. Eipä tuo siihen paljon kommentoinut, mielellään ja kiinnostuneena koski kuitenkin mun masua ja katseli ultrakuvia. Kyllä niitä kysymyksiä varmaan sitten kohta tulee, kunhan ehtii sisäistään... On vähän sellaista pohdiskelijatyyppiä. Mielenkiinnolla myös odotan mikä on äitinsä reaktio...ihan hyvissä väleissä kyllä ollaan, mutta mutta...



Nyt taidan tästä lähteä hoitamaan vauvan vakuutusasioita. Oletteko muuten monet ottaneet vakuutuksen odotusajalle? Me päätettiin ottaa, tuttavapiirissä sattui synnytyksessä aika ikävä tapaus niin ei tarvinnut paljon tuota pohtia vaikka aika hintava onkin (90¿ odotusajalta).



Kylläpäs tuli romaani kun en ollut kirjoitellut pariin viikkoon. Toivottavasti jaksoitte lukea!

Iloista keskiviikon jatkoa!

Finnmar ja Tähti 22+4

Olipa tosiaan Finnmarilla pitkä viesti pitkästä aikaa, mukava oli lueskella kuulumisia sieltäkin suunnalta. Erityisesti oli hyvä kuulla, että hänelle oli neuvolasta sanottu, että supistukset kuuluvat asiaan. Niinpä minäkään en nyt sitten stressaa asiasta ihan hirmuisesti... Ja kieltämättä hyvä ajatus sellainen vedettävä unisoittorasiapehmolelu, taidan myös hankkia sellaisen! Ei ole minulle niin tuota lauluääntä suotu, että raakkumiselta minun omat iltalauluni kuulostavat. :) Kiitos vinkistä!



Miehellenikin eilen itku silmässä kerroin lukeneeni täältä marraskuisesta enkelivauvasta, jonka jälkeen mieheni oli jo sitä mieltä, että olisi minun parempi pysytellä muilla palstoilla näin herkässä tilassa. Mutta kyllä täällä yleensä saa omia hermojaan rauhoiteltua, kun kuulee, että muilla on ihan samoja ongelmia.



Minulla vatsa on koko ajan muuttumassa pinkeämpään suuntaan, napa on myöskin jo pingottunut. Luulenpa, että ei mene hirmu kauan, kun se pullahtaa kokonaan auki. On jo nyt tullut sen verran ulospäin, ettei taatusti riitä loppuun asti.



Vauvavakuutusta olemme mekin nyt kovasti suunnitelleet, ja oikeastaan päätimme jo, että sen otamme jo ennen vauvan syntymää. Eli pian pitää laittaa eteenpäin, kun on tässä vielä joulu ja uusivuosi " haittaamassa" normaalia rytmiä. Se on otettava viimeistään 3 kk ennen laskettua aikaa, eli meillä tuo maaginen raja on 6.1.2006. Aika arvokashan se on, mutta toisaalta syntymään ja ihan pieneen vauvaan voi liittyä niin paljon riskejä, että turvallisempi on mieli, jos vakuutus on kunnossa. Minulla on peräti kaksi tuttavaa vuoden sisällä saaneet vauvan, jolla on ollut paljon ongelmia heti syntymästä lähtien. Tehohoidossa ovat molemmat olleet viikkotolkulla, joten kyllä vakuutus sellaisessa tilanteessa on ihan paikallaan.



Finnmar kyseli myös, onko joku jo jäänyt kokonaan pois töistä. Minä taisin olla meidän poppoon eka, sillä aloitin erityisäitiysloman jo syyskuussa. Kyseessä siis ei ole minun vointiini liittyvä asia, vaan sillä suojellaan tulevaa vauvaa, sillä työssäni olisin altistunut päivittäin tupakansavulle. Erityisäitiyslomalta maksetaan samaa äitiyspäivärahaa, jota saa sitten varsinaisen äippäloman ja vanhempainvapaan ajaltakin.



Mutta taidan siirtyä ulkosalle, aurinko päätti vähän näyttäytyä pitkästä aikaa! Ihanaa, kun on vielä maassakin lunta.



Kissankello 21+6

Sateista päivää siis vaan täältä! Tällä hetkellä taivas tarjoaa räntää, aamusella tuli vettä. No, jos se tuosta sitten illaksi jo antaisi ihanan valkoisen lumipeitteen?



Neuvolassa käväisin aamulla ja siellä kaikki ok. Huomenna pitäisi raahautua labraan, ottavat rutiinilabrat. Ihan hassua, kun edellistä odottaessa oli neuvolassa joka kerta Hb ja stiksattiin virtsa saman tien. Nyt pitää siis näiden vuoksi raahautua labraan. Eri kaupunki, eri käytäntö...

Muuten siis kaikki jees. Sf-mitta oli 17. Edellisessä näillä viikoilla 18, joten samalla linjalla mennään.

Painoa oli tullut, mutta se oli tiedossakin. On viime aikoina tuo ruoka maistunut turhan hyvin ja liikunta jäänyt minimiin. Nyt itseä vaan reippasti niskasta kiinni! Ollaankin jo miehen kanssa herkkulakossa jouluun asti. Saa sitten mässäillä ihan rauhassa.

Kelan paperit sain minäkin täyttääkseni.



Mitäs muuta. Joulukortteja väännettiin aamusella ja nyt esikoinen kieltäytyi päiväunista. Tuijottelee tuolla Nemoa, jotta äiti saa rauhassa seikkailla netissä -hyi mua ;)



S rv 22+4

mut onnistuin tuhoamaan kumpaisenkin viestin vahingossa. Jätin sitten vallan kirjottamatta, kiireessä käy just noin. Mutta nyt; keskiviikkoiltaa kaikille!



Kyllä täällä vatsa pullottaa, en kenkiä saa jalkaan jos en " laita vatsaa jalkojen" väliin ja ähise. Fundus oli sen 19 tai 20, neuvolatäti vähän arpoi sen kanssa, mut olo on aika paksu jo. Varsinkin illalla kun on syönyt vielä paremmin. Ensimmäisestä olin isompi näillä viikoilla mut tokasta ja tästäkin vähän pienempi. On alkanut poikaolo vähän horjua.. Aluksi olin varma pojasta meinaan. Salaa olen toivonut tyttöä sen lisäksi, että tärkein - terveys- on kunnossa. Jotenkin menee ihan esikoisen tahtiin muuten tämä raskaus, joka on poika. Mutta voihan tämä vielä yllättää. Tytön nimiäkin on vaan helpompi keksiä ja soveltaa kun pojan. On kummallekin kyllä koevedokset, mut tytölle enemmän vaihtoehtoja.



Mitään en oo hommannut vauvalle enkä ajatellut hommatakkaan vasta kun jotain kivaa ihan lähellä synnytystä. Meilläkun on kaikki mahdollinen jo entuudestaan. Pojan ja tytön vaatteet löytyy ja tuplavaunutkin. Ostin emmaljungat joita on käytetty tosi paljon. Nyt vanhempi (kohta 4v) kävelee jo varmasti vierellä niin pärjään niillä tosi hyvin. Kaksi pienempää saa olla sitten kyydissä.



Meillä odotetaan vauvaa jo tosi paljon. Lapset saunassa juttelee vauvalle, että huhuu synny, tule esiin. Ja vanhempi kaataa mun tissiin löylykauhalla vettä ja sitten laittaa nopeesti korvan vattan päälle ja kuuntelee. Sitten kiljaisee, kuinka kuuli kun vauva nielaisi veden. Mielikuvitusta piisaa. Välillä vauva päästää kuulemma paukkujakin:o)



Työntäyteinen tämä pikkujoulu/joulunaika Palstailu kärsii siitä vähän, kun aina ei millään jaksa.. Tästä kun vielä selviää, huokasen syvään ja nautin olostani. Mutta hengessä olen mukana silti vaikken aina täällä ehdikään pinoilla. Näihin kuviin ja tunnelmiin Lumo 22+2

Ja kiitos vaan kirjoittaneille, mukava kuulla oloista ja eloista! Itellä ei tarinaa jokaiselle päivälle riitä, olisipahan vaan työvalitusta...



Mutta (.): Käväisin taas maanantaina hätävaraneuvolassa, onneksi on mukava täti, joka ymmärtää. Hienosti kuuluivat sydänäänet! Täti veikkaili poikasykkeeksi, mutta sanoi vielä, että on aina tuo 50% erehtyminen mahdollista :). No minulle on kyllä ihan sama, kumpi siellä on, kunhan saadaan kunnialla vapun tietämissä se kotiin! (vaikka en väitä, ettei silti kiinnostaisi...)



Neuvolan täti antoi mulle myös neuvolapsykologn numeron, ajatteli, että voisi olla ihan avuksi se. Ajattelinkin huomenna soittaa, jos vaikka saisi näitä pelkoja vähän paremmin hallintaan. Tosiaan viime viikonloppuna olin etenkin iltaisin " vähän" surkea. Mutta eiköhän se tästä, järkinaisia kuitenkin ollaan! Täti myös päätti, että mulla on myös synnytyspelkoa ja kertoi pelkopolista jne. Mutta synnytyspelko taitaa tällä hetkellä olla ainoita pelkoja, jota ei ole! Vaan kyllähän senkin ehtii hyvi kehitellä...



Mutta täytyy sanoa, että olen tosi ilonen tuosta neuvolastani ja sen tädistä.



Meilläkin otetaan pissatestit jokaisessa neuvolassa (miksiköhän ei niitä simppeleitä liuskatestejä ole joka neuvolassa? voihan semmoisen tehdä kotonakin!), kuten myös otetaan veriarvot.



Nyt hei ensikertaan! Terveisä kaikille!

Sain eilen virallisesti hakea äitiyslomaa ja kävinkin heti täyttelemässä palkanlaskijan kanssa paperit, että saavat alkaa hommata sijaista ajoissa. Paperisotaa on näköjään enemmän kuin esikoisen minimirahojen kanssa, mutta ei se haittaa kun tietää rahaa olevan tulossa vaivanpalkaksi! Siinä sattui ylin esimieskin tulemaan paikalle ja kyseli, että koska pääsisin palaamaan töihin äitiysloman jälkeen. Olin aika monttu auki, että onko minulle sitten jatkoa luvassa??? minullahan ei ole työsuhdetta kuin heinäkuun loppuun asti ja jatkosta ei tähän mennessä mitään tietoa. Eli paremmassa toivossan nyt elellään =D



Maanantaina sitten on kauan odotettu ultrareissu edessä. Aiomme ottaa esikoisen mukaan myös kurkkaamaan vauvelia. Tuo kehuu joka välissä omassa masussaan olevan vauva, mikä huvittaa kuuntelijoita - onhan kyseessä 1v9kk vanha poika :P



Olen ollut aika hyvässä kunnossa tähän asti, viikon verran nappaillut rautaakin nyt ja väsymys on EHKÄ HIVENEN vähentynyt. Meillä rautapillerit sai neuvolasta mukaan kun hb oli laskenut 130->120, odotin pari viikkoa kun mielestäni tuo ei ollut " riittävän alhainen" lukema mutta nyt mikäli ne piristävät niin ehkei se niin turhaa olekaan. Vähän hirvittää että joulun jälkeen pitäisi jaksaa vielä tasan 2 kalenterikuukautta töissä, äitiysloma kun alkaa 1.3. Mutta onneksi palkanlaskija kertoili, että usein äidit jäävät aikaisemmin täällä, osa jo kuukauttakin ennen varsinaisen äitiysloman alkamista sairaslomalle.



Eli ehkä pääsisin lepäilemään jo aikaisemmin.

Sitten täytyy kyllä hommata netti kotiin...



Kaikkihan tietysti riippuu voinnista. Mikäli liitoskivut alkavat lumihangessa kahlatessa ja liukastellessa, joudun saman tien kotiin koska en pysty ravaamaan rappuja töissä. Mutta niitä en kyllä toivo, samaan syssyyn loppuisivat sitten muutkin liikkumiset!



Joka tapauksessa nyt lähden kotiin päin, kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivän aikaa! PAlailen sitten kertomaan ultrakuulumisia...



t. eikkuli ja pikkukakkonen 22+1