Minea Blomqvisti erossa lapsestaan 20 viikkoa vuodessa.

Minustakin tuo on itsekästä ja surullista sitä lasta kohtaan. Olen sitä mieltä, että äidin on hyvä olla ja tehdä muutakin kuin hoitaa lastaan, uraan voi ja kannattaa panostaa, mutta mielestäni tuossa menee jo yli ja lapsen kustannuksella. Luin jutun Meidän perhe-lehdestä ja tuli olo, ettei Minea suhtaudu kovin sensitiivisesti lapseensa.

Täytyy sanoa, että yhtään en ihmettele, jos 15 vuoden päästä tämä lapsi tilittää katkerana seiskan kannessa.

vaikea käsittää tällaisia asioita. Voitteko kuvitella, että Suomessa on tuonikäisiä supisuomalaisia lapsia, joilta äiti on kuollut, eivätkä silti tilitä katkerana 15 vuoden päästä yhtään mitään. Maailmassa on niiiin monta asiaa, joita av-mamman ajatuksenjuoksu ei taivu ymmärtämään, koska sen ajatuksen a ja o on se, että äiti saa olla vuosikausia kotona. Siitä lähtee av-mamman maailmakuva ja kaikki siitä poikkeava on tuomittavaa ja itsekästä.

Tän Av-mamman on helpompi ymmärtää, ettei tapaa kuollutta vanhempaansa. Mutta elossa olevaa? Se on trauman paikka.

mut näillä toisilla av-mammoilla on niin kummallinen ajatus maailma; omasta valinnastaan lapsen luota melkein puolet vuodesta oleva äiti on verrattavissa kuolleeseen äitiin.. ;D

saa lapsia niin ei paljon kiinnosta vaikkei sitä lasta nääkään melkein puoleen vuoteen.. Se on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin tärkeetä että saa kiertää ja lätkii palloo mailalla ympäri kenttää, et mitäs lapsesta.

Kurjaa että ihmiset jotka eivät selvästi ole kypsiä vanhemmiksi hankkivat lapsia. Vanhemmuus on sitä, että asettaa lapsen tarpeet omien tarpeiden edelle, vaikka se joskus vähän kirpaisisi! Kaikkea ei voi saada yhtäaikaa, valitettavasti.



Lasta ei paljon lämmitä että vanhemmat tekevät työtä hankkiakseen perheelle paremman elintason, jos se tarkoittaa sitä että vanhemmista ollaan erossa kuukausikaupalla. Lapsi tarvitsee vanhempiensa läsnäoloa kehittyäkseen tasapainoiseksi ihmiseksi. Pieni lapsi tarvitsee sitä nyt, ei kymmenen vuoden kuluttua kun ura ehkä voisi joustaa.



Jos on tuollainen elämäntilanne niin kannattaisi pitää ehkäisystä huolta.

jää pois työelämästä lapsen synnyttyä. Monet palaavat töihin lapsen ollessa kouluiässä. Jos molemmat vanhemmat ovat töissä niin pienimpiä hoitoaa usein nanny kotona.



Näin siksi että äitiyslomat ovat lyhyitä ja lastenhoito on erittäin kallista Suomeen verrattuna.



Turhaa yleistystä että muuallakin parin kuukauden ikäiset tyrkätään hoitoon.

Lapsella on varakkaat vanhemmat ja isovanhemmat. Päiväkotia ei ole aloitettu 9kk iässä. Se poika on nyt isänsä ja isovanhempien kanssa, mitä pahaa siinä voi olla??



Huvittavin kommentti on tuo, että aupairin kanssa rundaaminen ympäri maailmaa olisi jotenkin parempi vaihtoehto. ISÄ voi olla lähivanhempi.

asia puhua pienen lapsen päivähoidosta kuin siitä, että vanhemmat ovat kokonaan poissa pitkiä aikoja vuodesta.



Millainen kiintymyssuhde mahtaa tulla, kun äiti ja ilmeisesti isäkin katoaa välillä pariksi kuukaudeksi. Kenelle lapsi voi osoittaa uhmaiän uhman? Isovanhemmilleko?



Uhmaiässähän lapsi testaa, ettei vanhempi hylkää häntä vaikka hän on hankala. Uskaltaako lapsi edes uhmata vanhempaa, joka on yhtenään pitkiä aikoja poissa?

jos isäkin on yhtä paljon poissa kuin äiti?

Lapsella on hyvät oltavat ja vaikka vanhemmat reissaavatkin maailmalla, on tuo aika pientä vrt. kehitysmaiden touhuun...jos Minea olisikin mies ja isä, ketään ei kiinnostaisi.

todellakin, että monet vanhemmat palaavat pian töihin. Lapsella on kotona nanny kuten sanoit (kuten on Minean lapsellakin on isovanhemmat) tai sitten se lapsi menee perhepäivähoitoon. Ettei ole mitään yleistystä :) Omalla työpaikallani imettävät äidit pumppaavat työpäivisin lapsilleen maitoa jääkaappiin, lapset ovat siis ihan pieniä vauvoja, yleensä jäävät hoitoon noin 4 kk:n ikäisenä. Ja monissa muissa maissa sama juttu.

että on hyvä että lapsella tulee hyvät välit molempien isovanhempiin. He kasvattavat kun Minea ja miehensä reissaa maailmalla. Tätä korvatakseen viettävät joka vuosi neljä kuukautta KOKO Perhe Floridassa harjoittelemassa. Että jos vuodessa on kaksitoistakuukautta ja neljä niistä vietetään perhe-elämää niin kyllä sitä aika paljon enemmän tulee kuin kaksikymmentä. Sanoisin kaksikymmentäneljä.

Lisäksi Minea haluaa panostaa uraansa seuraavat viisi vuotta täysillä. Sen jälkeen tekee lisää lapsia ja esikoinen menee kouluun. Toivoo sitten ehtivänsä myös puistoon lasten kanssa leikkimään. Näin, nää on faktat.

aika hurjalta kuulostaa, kun lapsikin on vasta 2,5v. Ja ilmeisesti isä reissaa samalla lailla.

Ei voi mitään, mutta mun mielestä tuo on todella itsekästä. En ikinä voisi olla noin paljon erossa pienestä lapsesta.

<a href="http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288506503156.html" alt="http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288506503156.html">http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288506503156.html</a&gt;

Lapsella on hyvät oltavat ja vaikka vanhemmat reissaavatkin maailmalla, on tuo aika pientä vrt. kehitysmaiden touhuun...jos Minea olisikin mies ja isä, ketään ei kiinnostaisi.

ja ja miten ihmeessä kehitysmaat liittyy nyt tähän??? Voi elämä. Minea ja miehensä ei edes ole mitään huippu-urheijoita. Joskus on tehtävä uhrauksia ja luovuttava unelmistaan. Kun kerran on lapsen hankkinut.

Erikoista että ei ole varaa kustantaa au-parin palkkaa? Sitäpaitsi halpoja lentoja saa Norwegianilta ja Ryanairilta, pitäisköhän vinkata?

Kyllähän tuon nyt jokainen tajuaa, että ei ole lapselle hyväksi olla erossa vanhemmistaan kerralla pitkiä aikoja. Kyllähän 2-vuotias nyt yö, pari, kestää, mutta kyllä jo viikon ero tuntuu pahalta ja vielä tuolla lailla usein toistuessaan aiheuttaa kiintymyssuhteelle vahinkoa. Ei sitä pidä kieltää, se on tosiasia. Minean lapsi saattaa kiintyä isovanhempiinsa enemmän kuin vanhempiinsa!



Onhan se tietysti hyvä, että isovanhemmat ovat aktiivisesti lapsen elämässä, mutta jaksavatko hekään tuollaista kauaa? Entäs kun Minea haluaa sen toisen lapsen ja isovanhemmilla on ikää 5 vuotta enemmän?



Minusta on surullista, että tässä tilanteessa vedotaan siihen, että Minean on pakko matkustaa ja että on hienoa, että naisella on ura, eikä hän ole pelkkä äiti jne. No onhan se, mutta eikö sitten vaikka hänen miehensä olisi voinut jättää golfaamista vähemmälle lapsensa hyväksi? Alkanut vaikka opettaa golfia työkseen tms. Molemmat vaan taitavat olla niin kilpailuhenkisiä, että kumpikaan ei anna yhtään periksi.



Minea sen kun hymyilee naistenlehtien kannessa ja kehuu, kuinka työn ja perhe-elämän voi hyvin yhdistää. Niin, lapsen kustannuksella.

Erikoista että ei ole varaa kustantaa au-parin palkkaa? Sitäpaitsi halpoja lentoja saa Norwegianilta ja Ryanairilta, pitäisköhän vinkata?

lapsi haittaa keskittymistä kolopalloon ja siksi pysyy kotimaassa. Ei voi täysillä satsata "uraan" jos lapsi pyörii jaloissa.

Onhan tuo selkeä lapen hylkääminen jota tuskin kukaan kasvatusalan ammattilainen suosittelee.

Kiintymyssuhde äidin ja lapsen välillä vaurioituu, kun on noin paljon erossaoloa. Järkyttävää lapsen hylkäämistä, ura on vain huono tekosyy moiselle itsekkyydelle. Mikäli Minea todella sydämessään AIDOSTI haluaisi lapsensa parasta, olisi hän järjestellyt asian toisin. Eli lopettanut ammattilaisena ja hankkinut muuta työtä tai palkannut lastenhoitajan mukaan.

nämä jotka paasaa uran lopettamisesta ovat niitä, joilla ei eläissään ole ollut intohimoa mihinkään, jotka eivät koskaan ole olleet, eivätkä tule olemaan hyviä yhtään missään. Sellaisten on helppo jeesustella, koska silloin elämän sisällöksi riittää kodinhoito ja silloin luulee, että kaikki muutkin olisivat onnellisia kotia hoitamassa.

Sitten vielä itse kammoavat ajatusta siitä, että pitäisi osallistua perheen elättämiseen, kerran voi elää mielen palkalla.

nämä jotka paasaa uran lopettamisesta ovat niitä, joilla ei eläissään ole ollut intohimoa mihinkään, jotka eivät koskaan ole olleet, eivätkä tule olemaan hyviä yhtään missään. Sellaisten on helppo jeesustella, koska silloin elämän sisällöksi riittää kodinhoito ja silloin luulee, että kaikki muutkin olisivat onnellisia kotia hoitamassa.

Sitten vielä itse kammoavat ajatusta siitä, että pitäisi osallistua perheen elättämiseen, kerran voi elää mielen palkalla.

Toisaalta, yllättävän moni ei ole sisäistänyt, että lasta ei ole pakko hankkia koskaan, jos se ei sovi elämäntyyliin. Ainakin lapsen hankintaa olisi kannattanut lykätä.

Eikä ammattilaiseksi tulla sillä, että ollaan 3 vuotta kotona perse homeessa. Perheitä on erilaisia; enpä usko Minean lapsen mistään erityisesti kärsivän. Ovat yhdessä varmaan tiivisti ja täysillä silloin kuin ovat.



Unohditteko Hans Välimäen, joka muutti ulkomaille leikkimään perhettä ja hylkäsi olemassaolevan lapsensa Suomeen äidilleen? Äidin ura lähti laskemaan eikä sitä käytännössä ole enää nykyään; Hans tekee telkkariin prime time-ohjelmaa.

nämä jotka paasaa uran lopettamisesta ovat niitä, joilla ei eläissään ole ollut intohimoa mihinkään, jotka eivät koskaan ole olleet, eivätkä tule olemaan hyviä yhtään missään. Sellaisten on helppo jeesustella, koska silloin elämän sisällöksi riittää kodinhoito ja silloin luulee, että kaikki muutkin olisivat onnellisia kotia hoitamassa.

Sitten vielä itse kammoavat ajatusta siitä, että pitäisi osallistua perheen elättämiseen, kerran voi elää mielen palkalla.

on muutakin kuin nämä kaksi ääripäätä.