Voi juma! Poika pisti stopin eikä suostunut menemään

harkkoihin. Tänään vielä oli todella tärkeät try outit. Mä olen niin pettynyt.

Poika on 9 vuotias.

Turhan kiireinen päivä kai oli. Ei ehtinyt orientoitua ollenkaan tapahtumaan. voi vi*u.

Noh, ens vuonna sit uudelleen.

tekis mieli luovuttaa ja iskeä muksulle vaan lukkari käteen ja saa ite mennä harkkoihin jos huvittaa. tää mamma ei enää passaa.

Argh!

Kokemuksia?

vanhemmille vai pojalle. Nähtävästi sinulle tärkeä jutuu, ei niinkään tärkeä pojalle.

En vaan käsitä näitä vanhempia jotka "pakottavat" lapset harrastamaan. Eikö se pitäisi olla lapselle mielekästä? Omaa egoako te pönkitätte sillä, että lapsi harrastaa?

Jutelkaa vaikka, miksi ei halua mennä ja vaikuttaako joku muu harrastus mieluisemmalta.



Mikään ei ole niin ikävää kun joutua käyttämään vapaa-aikansa epämiellyttävästi.

äidin vai pojan?



Kannattaisko sun etsiä ihan omia harrastuksia ettei tarvitsisi lasta pakotta.

kyse mun kunnianhi,osta MUTTA

eikö mun pidä teidän mielestä yhtään kannustaa/ ohjata siihen harrastukseen.

Poika jäisi varmaan sohvalle makaamaan koko illaksi, jos ei harrastaisi mitään.

Kyse on siis jalkapallosta. Poika pitää siitä, aina innoissaan harrastuksessa, mutta se meneminen sinne on osoittautunut ylivoimaiseksi. Hermot menee hidasteluun ja vitkutteluun!!!!

Onko siis 9-vuotias liian nuori hoitamaan itse harrastuksensa? Menisi itse hallille/tekikselle. Ovat ihan kävely/pyöräilymatkan päässä kaikki harjoituspaikat. Niin, edustusjoukkueestahan tippuu heti jos ei käy harkoissa...



ap

Kyllä minusta myös harrastuksiin SITOUDUTAAN. Palloilulajit, kuten monet muutkin lajit, ovat joukkuelajeja, lisäksi ne yleensä maksavat vanhemmille paljon rahaa: "ei nyt tänään huvita" ei ole pätevä syy jättää treenejä väliin, jos vanhemmat maksavat treenimaksuja monta sataa kaudessa, kuskailevat lasta harrastukseen ja täten säätävät omia menojaan ja esim. työaikojaan lapsen harrastusten mukaan, valmentaja suunnittelee treenit koko joukkueelle (valkullekin vaikeaa, mikäli ei tiedä, paljonko väkeä kulloinkin treeneihin tulee) ja koko joukkue on esim. kisamenestyksen suhteen riippuvainen KAIKKIEN treenipanoksesta.



Meillä ainakin on aina tehty selväksi, että mitään lajia ei tietenkään ole PAKKO harrastaa, ja lapsi saa ihan itse päättää, mitä haluaa harrastaa ja mitä ei, mutta jos on päättänyt ja itse halunnut aloittaa jonkun harrastuksen, treeneissä käydään (ellei ole oikeasti hyvä syy olla käymättä) niin kauan kuin lajia harrastetaan. Eri asia on sitten, jos haluaa KOKONAAN lopettaa harrastamisen; sen voi toki aina tehdä, mutta asia kannattaa sitten harkitakin tarkkaan. Sisään ja ulos ei harrastuksestakaan voi pomppia, ei varsinkaan joukkuelajista.

kyse mun kunnianhi,osta MUTTA

eikö mun pidä teidän mielestä yhtään kannustaa/ ohjata siihen harrastukseen.

Poika jäisi varmaan sohvalle makaamaan koko illaksi, jos ei harrastaisi mitään.

Kyse on siis jalkapallosta. Poika pitää siitä, aina innoissaan harrastuksessa, mutta se meneminen sinne on osoittautunut ylivoimaiseksi. Hermot menee hidasteluun ja vitkutteluun!!!!

Onko siis 9-vuotias liian nuori hoitamaan itse harrastuksensa? Menisi itse hallille/tekikselle. Ovat ihan kävely/pyöräilymatkan päässä kaikki harjoituspaikat. Niin, edustusjoukkueestahan tippuu heti jos ei käy harkoissa...

ap

kertoo lähinnä siitä, että kiinnostus alkaa hiipua. Jos siis on jatkunut pidempään.

Ehkä olisi syytä jutella pojan kanssa asiasta.Ei ole tarkoituksen mukaista, että harkat ovat pakkopullaa.

Juuri tuota mietin. Voiko lapsi itse päättää meneekö vai ei.

Ja meillä on todellakin mennyt rahaa tohon harrastukseen. Kaikissa turnauksissa käydään ulkomaita myötä jne

varusteet maksavat maltaita (onneksi ei niin paljon kuin jääkiekossa). kasvuiässä oleva poika tarvitsee useita pareja kenkiä kaikille tasoille (hiekka, teko, sisä, nurmi...)

ap

maailma ei toimi kuten aikuisten. Pään sillä on vielä paljon esim. mörköjä ja taantumista tapahtuu. Mennään vuoristorataa. Lapsi voi myös tuntea "pelataan liian vakavasti" . Peliin menee mielenkiinto koska häviäjä on aina luuseri eikä lapsi pysty kokemuksensa avulla työstämään tappiota. Hyvän valmentaja on tärkeä. Jos valmentaja ei osaa käsitellä lapsia tasa-arvoisesti lapen enegia ja palo peliinn sammuu. Lapsi tietää tää ei oo mun juttu. Hän ei ole lapsena yhtään huonompi kuin kukaan mukaan. Lapsi on arvokas juuri sellaisena kuin on.



Fakta on se ettei ketään voi pakottaa se vahingoittaa mutta kompromisseja voidaan tehdä ja lapsi oppii käsittelemään asian toisessa valossa.



Vain promillesta tulee maailman huippuja. Se maailma on kova ja karu että kannaattako siihen edes pyrkiä.

Täytyy jutella pojan kanssa asiasta.

Nythän olisi uusi kausi alkanut (ja todennäköisesti) olisi päässyt parempaan "joukkueeseen". Mutta poissaolon takia, ei enää mahiksia.

Äsh, mä olen vihainen ja pettynyt!

ap

ole kovin hyvä valmentaja ja juuri tuon takia olisi toivonut pojan siirtyvän toiseen joukkueeseen. Siellä on ammattimaisempaa touhua. Nykyisessä on epätasa-arvoa mm. valmentajan omat lapset ovat joukkueessa ja luonnollisesti nauttivat etuoikeuksia. Esi. saavat aina potkia kaikki rankkaripotkut, saavat kehuja jne

ap

On todella paljon nassikoita jotka väsyvät moiseen simputukseen. Ongelmia on myös joukkueiden sisällä. Lapsi voi joutua jopa kiusatuksi. Nimittelyä tönimistä jatkuvaa penkillä istumista vertailua kateutta. Aina löytyy syy miksi lapsi ei jaksa eikä halua. Lapsilla tulee olla hauskaa ja kivaa yhdessä, aina se ei sitä ole.

Täytyy jutella pojan kanssa asiasta.

Nythän olisi uusi kausi alkanut (ja todennäköisesti) olisi päässyt parempaan "joukkueeseen". Mutta poissaolon takia, ei enää mahiksia.

Äsh, mä olen vihainen ja pettynyt!

ap

Meidän poika vaihtoi viime talvena 2 kertaa alempitasoiseen uintiryhmään. Ei vaan jaksanut kiinnostua treenaamisesta niin paljon, että olisi halunnut omalla tasollaan jatkaa. Halusi vaihtaa sellaiseen ryhmään, jossa harjoitusten pääpaino on leikkimisessä. Suotiin se hänelle :)

Nyt lapsi on taas kiinnostunut tehokkaammasta treenaamisesta ja on päässyt takaisin vaativampaan ryhmään.

Ei kannatta ottaa näitä harrastuskuvioita liian vakavasti.

Täytyy jutella pojan kanssa asiasta.

Nythän olisi uusi kausi alkanut (ja todennäköisesti) olisi päässyt parempaan "joukkueeseen". Mutta poissaolon takia, ei enää mahiksia.

Äsh, mä olen vihainen ja pettynyt!

ap

Meidän poika vaihtoi viime talvena 2 kertaa alempitasoiseen uintiryhmään. Ei vaan jaksanut kiinnostua treenaamisesta niin paljon, että olisi halunnut omalla tasollaan jatkaa. Halusi vaihtaa sellaiseen ryhmään, jossa harjoitusten pääpaino on leikkimisessä. Suotiin se hänelle :)

Nyt lapsi on taas kiinnostunut tehokkaammasta treenaamisesta ja on päässyt takaisin vaativampaan ryhmään.

Ei kannatta ottaa näitä harrastuskuvioita liian vakavasti, vaikka niihin rahaa uppoaakin.

Toivottavasti käy noin.

Poika kuitenkin treenaa futista useita tunteja viikossa.

Ap

harrastaa! Nyt jo kaksi pääsoitinta ja vielä pitäisi balettia ja uintia harrastaa. Päivät loppuu viikosta kesken.

Tilanne vaan niin, että motivaatio on kadonnut siksi, että joukkueessa on kolme tasoryhmää ja poika pelaa alimmassa. Ensin tuli jako kahteen, sitten keväällä jo kolmeen ja aina on poika saanut laskeutua alemmas. Ei me vanhemmat siitä olla oltu moksiskaan, mutta pojat puhivat keskenään siitä, ketkä ovat hyviä ja ketkä huonoja, ketkä sitten kaikkein surkeimpia. Milläs sitten pidät motivaatiota yllä tuollaisen jälkeen? Aina kun on tullut tilaisuus osallistua ylemmän ryhmän peliin, into lajiin taas syttyi hetkeksi.



Nyt oni kolmen vuoden pelaamisen jälkeen löytynyt muitakin kiinnostavia harrastuksia ja niihin keskityttäneen seuraavaksi. Uusi jalkapallokausi jää aloittamatta, eikä ainakaan tällä hetkellä tunnu olevan ikävä takaisin. Palatahan voi uudestaan, jos siltä tuntuu.

Se kertoo enemmän kuin lähtemisen vaikeus.