Sanokaa miksi ne ihmiset pärjäävät jotka ottavat kaiken pinnallisesti ja kevyesti!

pahoinpidellyt sinut?



Ei taida tuo neuvo päteä kriiseihin ja oikeasti vaikeisiin asioihin. Yleiseen nurinaan ja epämääräiseen tyytymättömyyten kyllä.

vähän samanlainen.

Mutta mulla oli enemmän sitä, että olen/olin herkkä hylkäämiselle tai tunteelle, että minusta ei pidetä. Nyt olen pitkään tietoisesti opetellut sellaista, että suurin osa negatiivisista sosiaalisista tunteistani (huonommuuden tunne, pelko, syyllisyys) on "harhaisia" ja en kerta kaikkiaan välitä niistä, vaan yritän ajatella, miten "normaali" ihminen toimisi.

Esim. mun oli vaikea ehdottaa kenellekään mitään menoa, kun pelkäsin kieltäytymistä. Nyt tajuan, että se ei välttämättä tarkoita, että minusta ei pidetä, ja etten ole tehnyt mitään "tyhmää" ehdottamalla tuollaista. Ja tämä on oikeasti auttanut.

En tiedä, voisiko tätä soveltaa sun tilanteeseen?

-se rajattomuus-ehdottelija

Tuo rajattomuus oli oikein hyvä näkökulma.Luulen että minulta todella puuttuu tuonkaltaiset rajat tai ainakin ne ovat hyvin epäselvät. Otan kaiken jotenkin itseeni, en osaa etäännyttää itseäni ainakaan riittävästi toisista.

Toisaalta olen myös todellakin hyvin empaattinen ja myötätuntoinen ihminen. Sekä todellakin ylivastuullinen. Otan huolta monista asioista joista kohtuuden mukaan arvioituna ei todellakaan tarvitsisi tai ne kuuluisivat jonkun muu huolehdittavaksi.

ap

Buddhalaisuudessa on vielä yksi pointti, joka on mielestäni tärkeä: Kaikki on muuttuvaa (eli katoavaista). Jos olet kontrollifriikki ja yrität jotenkin saada asiat ojennukseen niin että kaikki on juuri sillä tavalla kuin itse haluat, tulet pettymään pahasti.



Kaikki muuttuu jatkuvasti ja kaikki loppuu aikanaan. Elämäsi, suhteesi, työllistymisesi, projektisi, ... mistään ei kannata tarrautua kiinni niin että henki ja hyvinvointi riippuu siitä, koska tulet menettämään sen täydellä varmuudella.

Tunteellisemmat ihmiset jäävät jumimaan ja auttamaan niitä tallottuja ja heidän sisäinen omatuntonsa ei kestä sitä, että käyttävät muita hyväkseen.

Siksi rikkaat on yleensä tunteettomia paskiaisia, sillä rahaa ei tehdä työllä vaan toisten selkänahanalla käyttämällä muita hyväksi.

Olisitko sinä pystynyt tekemään rahaa panemalla alaikäiset tekemään 14 tunnin työpäivää tai myymällä alaikäisiä niitä hyväksikäyttäville. Jotkut pystyvät ja siksi he ovat rikkaita ja näin on luotu porvaristo.

...joka ei pitkälle vie. Toki epäkohdat pitää nähdä ja niihin reagoida, mutta niihin ei kannata jäädä vellomaan ja potemaan maailmantuskaa, muuten kaikki hienot tilaisuudet menevät ohitse.

Tunteellisemmat ihmiset jäävät jumimaan ja auttamaan niitä tallottuja ja heidän sisäinen omatuntonsa ei kestä sitä, että käyttävät muita hyväkseen.

Siksi rikkaat on yleensä tunteettomia paskiaisia, sillä rahaa ei tehdä työllä vaan toisten selkänahanalla käyttämällä muita hyväksi.

Olisitko sinä pystynyt tekemään rahaa panemalla alaikäiset tekemään 14 tunnin työpäivää tai myymällä alaikäisiä niitä hyväksikäyttäville. Jotkut pystyvät ja siksi he ovat rikkaita ja näin on luotu porvaristo.

...joka ei pitkälle vie. Toki epäkohdat pitää nähdä ja niihin reagoida, mutta niihin ei kannata jäädä vellomaan ja potemaan maailmantuskaa, muuten kaikki hienot tilaisuudet menevät ohitse.

Ei ole negatiivisuutta todeta tosiasiat.

Imin aina ennen kaiken maailman pahan itseeni, olin yliempaattinen, murehdin maailmaa. Halusin auttaa kaikkia, olla mieliksi ja suutuin myös jo huomasin tunteettomuutta.



Olin kadottanut täysin omat rajani ja sen mitkä asiat ovat minun murehdittavina.



En jaksanut enää, maailman pahuus aikoi musertaa minut alleen. tajusin että jotain oli tehtävä. Pikkuhiljaa opin ottamaan etäisyyttä niihin asioihin jotka eivät minulle kuuluneet ja varsinkin niihin asioihin joille en voinut tehdä yhtään mitään



Olen alkoholistiperheestä, nähnyt väkivaltaa ja olen sijoituslapsi. Maailmani on aina ollut karu ja siksi olen sitä halunnut muuttaa paremmaksi. halunnut puuttua vääryyksiin ja ymmärtänyt erilaisia ihmisiä.



Jossain vaiheessa huomasin että oli turha murehtia kun ei niille asioille kuitenkaan voinut tehdä mitään. Ei se auta maailmaa tai minua jos muerhdin täällä pahoinpideltyjen lasten vuoksi, raiskattujen tai sodan kärsimysten vuoksi tms.



Haluan tehdä hyviä tekoja antamalla rahaa keräyksiin, olla tukena ja kuunnella ystävieni murheita. Osallistun joulupuu keräyksiin joissa vähävaraisten perheiden lapset saavat lahjoja, samoin kuin lahja lapselle keräykseen.



Annan ulkomaanapua virkkamalla peittoja pietarin katulapsille, laitan pakettia romanian köyhille.



Olen oppinut ottamaan etäisyyttä asioihin ja saamaan silti hyvää mieltä ilman että elän liian syvällä toisten ihmisten kurjuudessa.



Maailma ei murehtimalla parane, tee ne TEOT joihin olet valmis. Älä murehdi asioita joihin et voi tai aio vaikuttaa millään tavalla. Maailmassa tapahtuu ikäviä asioita, se on selvää. Mutta ei sinun tarvitse kaikkea murehtia.

ja se että joku ei vajoa syvään masennukseen luettuaan lehdestä vaikka lapsen murhasta, ei tarkoita että ihminen on tunteeton.



Sitä toimintakykyä pystyy myös käyttämään muiden hyväksi. Tosin hyväntekeminen on äärimmäisen vaikeaa. Jos annat vaikka alkoholistille 50 E, jotta hän pääsisi jaloilleen ja hän ryntääkin alkoon ostoksille ja kuolee alkoholimyrkytykseen niin oliko teko hyvä?

Toisaalta olen myös todellakin hyvin empaattinen ja myötätuntoinen ihminen. Sekä todellakin ylivastuullinen. Otan huolta monista asioista joista kohtuuden mukaan arvioituna ei todellakaan tarvitsisi tai ne kuuluisivat jonkun muu huolehdittavaksi. ap

siltä, että koet olevasi muita parempi ja asioiden ja tilanteiden pelastaja?

Yritä ymmärtää, että jotkin asiat vaan lutviutuvat eikä niitä "tarvitse hoitaa". Miksi sähläät väliin kuin ADHD lapsi?

on aina paha mieli. Kun ottaa elämän vastaan kiitollisena siitä mitä saa, elämästä tulee helpompaa.



Epätyydyttävyyden syynä on haluaminen (tanha). Epätyydyttävyys lakkaa, kun haluaminen sammuu (nirvana)



Tottakai on paha mieli, jos tapahtuu jotain kamalaa, mutta suurin osa tyytymättömyydestä johtuu siitä, että haluaa niin paljon ja ottaa pienetkin asiat suurina.





NELJÄ JALOA TOTUUTTA



Elämä on kärsimystä.

Kärsimyksen aiheuttaa elämänjano.

Kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammuu.

Elämänjano sammuu, kun kuljetaan jaloa kahdeksanosaista tietä.





NELJÄ JALOA TOTUUTTA



Maailma on epätyydyttävä (dukkha).

Epätyydyttävyyden syynä on haluaminen (tanha).

Epätyydyttävyys lakkaa, kun haluaminen sammuu (nirvana).

Epätyydyttävyyden lakkaamiseen johtava tie on jalo kahdeksanosainen tie.

Tarkoitatko, että kaikki ei huolehdi asioista, että ovat hällä väliä asenteella? Minkäs sille voi, että meitä on moneksi ja osa on täyspaskoja.

En nyt tiedä mitä kaikkea ap tarkoittaa, lienenkö liian yksinkertainen ymmärtämään avauksesta kokonaisuutta, vai onko avaus kirjoitettu vaillinaisesti. Mene ja tiedä, mutta vastaan kuitenkin.



Itse olen niitä ihmisiä, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä ja teoista. Jos asia suoraan koskettaa minua, välitän siitä, mutta muutoin en. Muiden ihmisten välisiin skismoihin yms. en osallistu, vaikka ne ihmiset olisivatkin läheisiäkin minulle. Toisaalta, miksi välittäisinkään tuollaisista asioista? Mitä hyötyä siitä olisi minulle että osallistuisin vaikkapa sukulaisten välien selvittelyyn? Ei mitään. Parhaimmassa tapauksessa minä joudun kummankin osapuolen likoämpäriksi ja saan tonkia tunteiden tunkiota. EI kiitos.



Välitän niistä, jotka ovat minulle läheisiä, mutta en jaksa tuntea empatiaa kaikkia ihmisiä kohtaan, jotka ovat lähettyvilläni.

Omalla tavallaan tämä asenne on seurausta menneisyydestäni, jolloin välitin liikaa muiden mielipiteistä ja otin monet asiat itseeni. Hieman viisastuttuani, ymmärsin ettei sellainen kannata. Murehtiminen muista syö ihmistä ja omia voimavaroja. Monella ns. herkällä ihmisellä on se ongelma, että he kuluttavat voimansa muihin, ja kun itse tarvitsisi voimiaan, ne ovatkin lopussa ja seurauksena on esimerkiksi mielenterveysongelmia.



"Sometimes it feels like the world is on my shoulders", on luultavasti tuttu tunne ap:lle. Itse suosittelisin sellaista että jos jokin asia ei suoraan kosketa ap:ta itseään, on hänen oltava erossa siitä asiasta. Aikuiset ihmiset osaaavat selvittää asiansa omin neuvoin tai ammattilaisten avulla.



Se, että en työnny jokaiseen asiaan joka koskettaa lähimmäisiäni, ei tarkoita sitä että olisin pinnallinen kaikissa asioissa. Se tarkoitaa vain sitä, että valitsen taisteluni. Muutenkin pinnallinen on ehkä huono sana tähän asiaan. Se, ettei koe sitä maailmantuskaa, ei tarkoita ettei ihminen voisi olla syvällinen.

Tuo rajattomuus oli oikein hyvä näkökulma.Luulen että minulta todella puuttuu tuonkaltaiset rajat tai ainakin ne ovat hyvin epäselvät. Otan kaiken jotenkin itseeni, en osaa etäännyttää itseäni ainakaan riittävästi toisista.

Toisaalta olen myös todellakin hyvin empaattinen ja myötätuntoinen ihminen. Sekä todellakin ylivastuullinen. Otan huolta monista asioista joista kohtuuden mukaan arvioituna ei todellakaan tarvitsisi tai ne kuuluisivat jonkun muu huolehdittavaksi.

ap

ja suhtautumaan niihin odjektiivisesti on usein läheisriippuvuutta. ja se on kurjaa sille vastapuolelle, läheisriippuvaisen lähipiirissä eläneenä hän aina "varastai" kaikkien tunteen omiksi tunnekuohuikseen. Tietysti on hyvä tuntea myötätuntoa ja haluta auttaa ja myötäelää, mutta jos oma toimintakyky menee, se kertoo että sulla on ongelmia. Siinähän ei ole vikaa että on empaattinen, empatiaa on maailmassa todellakin liian vähän, mutta pitää myös kunnioittaa toisia ja toisten rajoja, eikä alkaa vätkyttää toisten asioita ja tunteita ominaan.