Sanokaa miksi ne ihmiset pärjäävät jotka ottavat kaiken pinnallisesti ja kevyesti!

minusta on olemassa aitoa empatiaa, jota osoittaa ihminen, jonka persoona on kehittynyt normaalisti: siinä ihminen tuntee myötätuntoa ja ymmärtää toisen aseman siitä huolimatta, että ymmärtää olevansa toisesta erillinen ihminen.

Sitten on "epätervettä" empatiaa, jossa empatia perustuu siihen, että ihminen ikään kuin osittain sulautuu siihen, jolla on ongelma. Tähän voi liittyä myös voimakas tarve olla yhteydessä ja negatiiviset tunteet, jos tuo toinen ei toimi kuten on itse ajatellut (esim. ei tarvitsekaan tätä empaatikkoa niin paljon, ei ota yhteyttä, ei ole tarpeeksi kiitollinen).

Minusta näillä jotka kokevat olevansa "liian kilttejä" on usein hiukan tuota jälkimmäistä vikaa (en tarkoita ap:ta. Ja voihan olla persoonaltaan rajaton ja silti aidosti kiltti).

Tuo rajattomuus oli oikein hyvä näkökulma.Luulen että minulta todella puuttuu tuonkaltaiset rajat tai ainakin ne ovat hyvin epäselvät. Otan kaiken jotenkin itseeni, en osaa etäännyttää itseäni ainakaan riittävästi toisista.

Toisaalta olen myös todellakin hyvin empaattinen ja myötätuntoinen ihminen. Sekä todellakin ylivastuullinen. Otan huolta monista asioista joista kohtuuden mukaan arvioituna ei todellakaan tarvitsisi tai ne kuuluisivat jonkun muu huolehdittavaksi.

ap

ja suhtautumaan niihin odjektiivisesti on usein läheisriippuvuutta. ja se on kurjaa sille vastapuolelle, läheisriippuvaisen lähipiirissä eläneenä hän aina "varastai" kaikkien tunteen omiksi tunnekuohuikseen. Tietysti on hyvä tuntea myötätuntoa ja haluta auttaa ja myötäelää, mutta jos oma toimintakyky menee, se kertoo että sulla on ongelmia. Siinähän ei ole vikaa että on empaattinen, empatiaa on maailmassa todellakin liian vähän, mutta pitää myös kunnioittaa toisia ja toisten rajoja, eikä alkaa vätkyttää toisten asioita ja tunteita ominaan.

pahoinpidellyt sinut? Ei taida tuo neuvo päteä kriiseihin ja oikeasti vaikeisiin asioihin. Yleiseen nurinaan ja epämääräiseen tyytymättömyyten kyllä.

ohjenuoran, mikäs siinä. Mutta voi myös mennä eteenpäin, miettiä äidin motiiveja, antaa ehkä anteeksi ja jatkaa elämää. Toki voi myös kaivaa itselleen emotionaalisesti syvän kuopan ja hukkua sinne. Vaihtoehtoja on monia.

Tunteellisemmat ihmiset jäävät jumimaan ja auttamaan niitä tallottuja ja heidän sisäinen omatuntonsa ei kestä sitä, että käyttävät muita hyväkseen.

Siksi rikkaat on yleensä tunteettomia paskiaisia, sillä rahaa ei tehdä työllä vaan toisten selkänahanalla käyttämällä muita hyväksi.

Olisitko sinä pystynyt tekemään rahaa panemalla alaikäiset tekemään 14 tunnin työpäivää tai myymällä alaikäisiä niitä hyväksikäyttäville. Jotkut pystyvät ja siksi he ovat rikkaita ja näin on luotu porvaristo.

...joka ei pitkälle vie. Toki epäkohdat pitää nähdä ja niihin reagoida, mutta niihin ei kannata jäädä vellomaan ja potemaan maailmantuskaa, muuten kaikki hienot tilaisuudet menevät ohitse.

Ei ole negatiivisuutta todeta tosiasiat.

Vaan se, että jää vellomaan negatiivisiin asioihin. Samalla jäävät kaikki positiiviset asiat huomaamatta ja mahdollisuudet käyttämättä.

pahoinpidellyt sinut? Ei taida tuo neuvo päteä kriiseihin ja oikeasti vaikeisiin asioihin. Yleiseen nurinaan ja epämääräiseen tyytymättömyyten kyllä.

ohjenuoran, mikäs siinä. Mutta voi myös mennä eteenpäin, miettiä äidin motiiveja, antaa ehkä anteeksi ja jatkaa elämää. Toki voi myös kaivaa itselleen emotionaalisesti syvän kuopan ja hukkua sinne. Vaihtoehtoja on monia.

Ja sitä, mitä äidille on tapahtunut, kun hän pahoinpiteli.

Jos haluaa jäädä miettimään vain pahoja asioita, niitä kyllä riittää, voi ihan rauhallisin mielin jäädä toteuttamaan mielihaluaan.

Jos taas haluaa lähteä eteenpäin, miettimään ratkaisuja ja sitä mitä asioita kokonaisuudessa on hyvin, niin kyllä sieltäkin useimmiten löytyy materiaalia.

Kyse on siis myös omasta valinnasta ja urautuneesta ajattelutavasta.

Minä pystyn itse päättämään mihin huomioni keskitän ja kuinka syvästi menen mukaan mihinkin asiaan tai tunnetilaan, ja usein päätän olla eri syistä menemättä syvälle johonkin. Esim. jos asiaan sotkeentumiseni tai tunteilemiseni ei oikeasti auttaisi ketään ja vain väsyttäisi itseäni.



Hyvinhän näin pärjää, ja minusta jokaisen aikuisen ihmisen olisi syytä opetella oman tunne- ja ajatusmaailmansa kontrollia niin ettei se vie ihmistä perässään minne sattuu vaan olisi ihmisen itsensä palvelija, joka auttaa toteuttamaan sen suunnan elämässä jonne itse haluaa.

Tunteellisemmat ihmiset jäävät jumimaan ja auttamaan niitä tallottuja ja heidän sisäinen omatuntonsa ei kestä sitä, että käyttävät muita hyväkseen. Siksi rikkaat on yleensä tunteettomia paskiaisia, sillä rahaa ei tehdä työllä vaan toisten selkänahanalla käyttämällä muita hyväksi. Olisitko sinä pystynyt tekemään rahaa panemalla alaikäiset tekemään 14 tunnin työpäivää tai myymällä alaikäisiä niitä hyväksikäyttäville. Jotkut pystyvät ja siksi he ovat rikkaita ja näin on luotu porvaristo.

...joka ei pitkälle vie. Toki epäkohdat pitää nähdä ja niihin reagoida, mutta niihin ei kannata jäädä vellomaan ja potemaan maailmantuskaa, muuten kaikki hienot tilaisuudet menevät ohitse.

Ei ole negatiivisuutta todeta tosiasiat.

Ne ketkä osaavat käyttää toisia hyväkseen ja delegoida, delegoida ja vielä kerran delegoida, pärjäävät ja pääsevät pitkälle. Aina on joku tunnollinen ja kiltti tekemässä ne vähäpätöisimmät asiat ja pärjääjät saavat sitten loppujen lopuksi kaiken kunnian ja mammonan. Vaikka ilman sitä puurtajan panosta koko hommasta ei olisi tullut yhtään mitään.

siksi ne pärjäävät. Mun mies on sellainen. Sitä ei hetkauta oikeasti oikeastaan mikään.

ei tarkoita, ettenkö ota asioita vakavasti

ärsyttää, jotka eivät tee mitän, vaan aina antavat kollegan hoitaa homman. Tästä kuitenkin syytän esimiestä, joka antaa tehtävän tyyliin molemmille ja aina se ahkerampi tekee työn.

ole yhtä herkkiä kokemaan voimakkaita tunteita. Voivathan he silti välittää muista. En nyt oikein tavoita mitä tarkoitat? Välinpitämättömät ja ilkeät ihmiset ovat toki oma lukunsa, mutta heitä on varmasti hyvin pieni vähemmistö ihmisistä. Ja mitä tarkoitat "pärjäämisellä"? En itse ole huomannut, että ns. pärjäävissä olisi erityisen pinnallisia ihmisiä.



Voimakas eläytyminen toisten ongelmiin voi olla myös jonkinlaista rajattomuutta. Samoin tuo suuttuminen muille viittaisi vähän rajattomuusproblematiikkaan. Ehkä sinun kannattaisi pohtia omia motiivejasi muista välittämiselle?

Tuo rajattomuus oli oikein hyvä näkökulma.Luulen että minulta todella puuttuu tuonkaltaiset rajat tai ainakin ne ovat hyvin epäselvät. Otan kaiken jotenkin itseeni, en osaa etäännyttää itseäni ainakaan riittävästi toisista.



Toisaalta olen myös todellakin hyvin empaattinen ja myötätuntoinen ihminen. Sekä todellakin ylivastuullinen. Otan huolta monista asioista joista kohtuuden mukaan arvioituna ei todellakaan tarvitsisi tai ne kuuluisivat jonkun muu huolehdittavaksi.



ap

ei mene energiaa turhaan murehtimiseen, pikku asiosta tai asioista joille ei vaan mitään voi!



Ja jos jonkin epäkohdan voi korjata niin se täytyy tehdä, ei pidä kantaa kaikkea harteillaan

Buddhalaisuuden neljä jaloa totuutta ovat:



Totuus kärsimyksestä (dukkha) Elämässä on kärsimystä. Buddhalaisuudessa käytetään usein sanaa kärsimys Buddhan käyttämän sanan dukkha käännöksenä. Dukkhan merkitys on kuitenkin kärsimystä paljon laajempi: se viittaa kaikenlaisiin kielteisiin tunteisiin yleisestä tyhjyyden tai epätyydyttävyyden tunteesta fyysiseen tai henkiseen tuskaan. Buddha ei siis väittänyt koko elämää kärsimykseksi. Dukkha voidaan kääntää esimerkiksi epätäydelliseksi, epätyydyttäväksi, pysymättömäksi tai turhauttavaksi. Kaikki asiat, onnellisetkin, ovat dukkhaa, koska ne ovat pysymättömiä eivätkä voi tuoda pysyvää onnea.[1]

Totuus kärsimyksen syystä (samudaya) Kärsimyksen syynä on itsekäs halu ja tarrautuminen (tanha, janoaminen). Ihminen janoaa koko ajan itselleen tavaroita ja asioita, eikä koskaan voi olla tyytyväinen. Janoa on kolmenlaista: aistinautintojen jano, olemattomuuden jano ja ikuisen olemassaolon jano. Perimmäinen syy kärsimykselle on tietämättömyys, josta jano ja viha syntyvät.[2]

Totuus kärsimyksen lakkaamisesta (nirodha) Kärsimys lakkaa, kun janoaminen ja sen perussyy, tietämättömyys, lakkaavat.

Totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta tiestä (magga) Kärsimyksen loppuun johtaa jalo kahdeksanosainen polku.

Negatiivisuus on usein itseään toteuttava kierre, joka monesti estää hyvät asiat.



Siksi on ihan turha murehtia tai muuten potea 'weltschmerzia'. Irtisanomislappua esim. olen lakannut odottamasta jo vuosia sitten enkä voi todeta kuin myönteisiä vaikutusia tästä.



Tulevaisuutta ei ole vielä tehty, pitää pystyä näkemään mahdollisuudet eikä vaan kaiken maailman vaikeuksia.



Tsekatkaa vaikka menestyneiden urheilijoiden tai firmojen vastuuhenkilöiden mindsettejä.

"Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne, jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan." Tuossapa se kiteytyy. Kaikkea ei voi ottaa sydämen asiakseen. Kenenkään aika ja energia ei riitä sellaiseen. Ehtivät ja pärjäävät ihmiset osaavat priorisoida ja suuntaavat energiansa haluamaansa asiaan. He eivät tuhlaa sitä murehtimalla asioita, joille ei mitään voi. Jos taas voi, he toimivat, eivät murehdi.

Monilla teistä on uskomuksia, jotka vaikuttavat sitä vastaan, kuka haluatte olla. Nämä uskomukset voivat olla osa nykyelämäänne tai tulla toisista elämistä - sillä ei ole merkitystä. Jokainen asia joka saa teidät tuntemaan, ettei teitä arvosteta tai te ette ole täydellinen, on vanhaa aikaa.



Nyt monet teistä ovat vihaisia. Mistä sellaisesta voitte pitää kiinni, mitä ette ole jo muuttaneet tai puhdistaneet? Merkitseekö tämä, että teidän on käytävä ongelmanne läpi taas kerran, ennen kuin olette "täydellinen" universumin silmissä?



Emme tarkoita lainkaan tätä. Olette tienraivaaja, tiennäyttäjä, valotyöntekijä. Kuitenkin ylläpidätte uskomuksia itsestänne, jotka hankaloittavat (eivät estä, mutta hankaloittavat) etenemistänne. Osoitamme muutamia, joita ette pidä uskomuksina, vaan todellisuutena. "Olen vanha." "Vanhenen, joten kipuja ja särkyjä on odotettavissa." "Olen ylipainoinen." "En ole koskaan yhtä kaunis kuin elokuvatähdet." "En ole hyvä keskustelija, joten minun pitäisi olla tyytyväinen, kun joku haluaa olla kanssani." "Ansaitsen olla köyhä, koska hyvin monet näkevät nälkää." "En voi tehdä mitään siirtääkseni perheeni, yhteiskuntani, yhteisöni, maani tai maailman rakkauteen ja iloon." "En ole luova." "En ole fiksu." "Uutta aikaa, uutta maapalloa on hauska ajatella, mutta elämme siinä maailmassa, joka tulee aina olemaan." "Kykyni muuttaa elämääni ovat rajalliset." "En ole mikään johtaja, vielä vähemmän valotyöntekijä." "Olen tunteellisesti, fyysisesti tai henkisesti vammautunut, joten elämäni on rajoitettua."



Ovatko nämä ajatukset pahoja tai kamalia? Eivät, pelkästään surullisia. Tällaiset ajatukset kätkevät itseltännekin sen, kuka olette. On aika poistaa rajoittavat uskomukset persoonastanne - ja toivottaa tervetulleeksi uusia "viipaleitanne", joilla on energiaa auttaa teidän kohottamisessa todelliseen paikkaanne. Selitetään.



Jotkut teistä - vaikka ovatkin valotyöntekijöitä - ovat niin uppoutuneena maapallon raskauteen, etteivät voi nähdä sitä tukkia, joka on ulottuvilla itsensä vetämiseksi pois sonnasta. Ja jos ylläpidätte rajoittavia uskomuksia itsestänne, tuo tukki pysyy naamioituneena.

Buddhan mukaan, jotta pääsisi kärsimyksestä? Mikä on se asia mikä pitäisi ymmärtää?



Vastaus ihan oikeasti kiinnostaa. Jos voit lyhyesti valottaa asiaa, olen kiitollinen. Onko se jokin sentyyppinen oivallus että "saat sen mistä luovut" tai jotain sellaista?

Kun itse en ole ollenkaan sellainen. Joskus joissain asioissa pystyn "ulkoistamaan itseni" asioista ja tilanteista ja sivuuttamaan ne välinpitämättömänä. Normaalisti suhtaudun kuitenkin asioihin tunteella ja välitän esimerkiksi ihmisistä. Kannan vastuuni lähipiiristä. Suutun hirveästi jos joku ei toimi samoin. En vain OSAA olla ajattelematta asioita sen syvemmin, jos ne mitenkään kuuluvat minulle. Jotkut ihmiset taas, kun tulee puheeksi vaikeita asioita, automaattisesti kytkevät aivonsa pois päältä ja vaihtavat kevyempiin aiheisiin.

Minä otan hyvinkin kevyesti asiat, joihin en juurikaan voi vaikuttaa. En myöskään puhu asioistani juuri kenellekään vaan vaihdan puheenaihetta jos esimerkiksi avioeroni syitä aletaan kysellä. Tämä siksi että en halua antaa sellaista vaikutelmaa että ero olisi jonkun syy, asiat nyt vain menivät pieleen. Mutta pinnallisesti en suhtaudu juuri mihinkään, tunnen suurta kiinnostusta miltei jokaista asiaa kohtaan ja syvennyn asioihin. Mutta koska en valita, murehdi tai puhu pahaa, minusta saa taatusti juuri tuollaisen vaikutelman.

Tunteellisemmat ihmiset jäävät jumimaan ja auttamaan niitä tallottuja ja heidän sisäinen omatuntonsa ei kestä sitä, että käyttävät muita hyväkseen.



Siksi rikkaat on yleensä tunteettomia paskiaisia, sillä rahaa ei tehdä työllä vaan toisten selkänahanalla käyttämällä muita hyväksi.



Olisitko sinä pystynyt tekemään rahaa panemalla alaikäiset tekemään 14 tunnin työpäivää tai myymällä alaikäisiä niitä hyväksikäyttäville. Jotkut pystyvät ja siksi he ovat rikkaita ja näin on luotu porvaristo.

Buddhan mukaan, jotta pääsisi kärsimyksestä? Mikä on se asia mikä pitäisi ymmärtää? Vastaus ihan oikeasti kiinnostaa. Jos voit lyhyesti valottaa asiaa, olen kiitollinen. Onko se jokin sentyyppinen oivallus että "saat sen mistä luovut" tai jotain sellaista?

Alat tyytyväiseksi nyt. Hymyile. Mitään muuta se ei vaadi.