Naapureita seuranneena ihmettelen,

En itse tunne ketään, joilla isovanhemmat ihan jatkuvasti ramppaisivat auttamassa. Eihän monilla edes ole isovanhempia kotipaikkakunnalla/ elossa/ siinä kunnossa, että voisivatkaan auttaa.



Meillä isovanhemmat auttavat lastenhoidossa ehkä neljä kertaa vuodessa.

Meidän naapuriin tulee isoäiti joka aamu, kun vanhemmat lähtee töihin ja lapset kouluun. Siivoaa, tekee ruokaa ja puuhailee pihahommia ja otta lapset vastaan koulusta ja ruokkii heidät. Täytyy myöntää että olen katellinen. Äitini ei tulisi meille mistään hinnasta. Joskus otta lapsia kotiinsa hoitoon muutamaksi tunniksi.

kans yksi tollanen tosi avuton perhe. Isovanhemman juoksevat lapsia kuskaamassa kouluun ja päiväkotiin (huom. tokaluokkalaistakin pitää kuskata n. 600 metrin päähän kouluun autolla). Harrastuksiin eivät pääse, äiti sanoo, että ei ehdi kuskata. Heh heh. Huom. äiti tekee 20 tunnin työviikkoa ja isä töissä kausiluontoisessa työssä, eli pian alkaa lomautukset. Että sillä lailla.

En itse tunne ketään, joilla isovanhemmat ihan jatkuvasti ramppaisivat auttamassa. Eihän monilla edes ole isovanhempia kotipaikkakunnalla/ elossa/ siinä kunnossa, että voisivatkaan auttaa.

Meillä isovanhemmat auttavat lastenhoidossa ehkä neljä kertaa vuodessa.

Meillä yksi isovanhemmista on kuollut, yhden kanssa ei olla oltu vuoteen puheväleissä. Yksi on sen verran huonossa kunnossa, ettei pystyisi vahtimaan vilkkaita muksuja. Toki käydään useasti häntä tapaamassa, tietenkin.

Jäljelle jää isäni, joka asuu 40 kilometrin päässä. Silloin tällöin nähdään ja pari kertaa vuodessa ottaa muksuja vähän yökyläilemään. Aikaa hänellä olisi rutkasti ja ikääkään ei ole paljoa (50v.) mutta emme ole koskaan vaatineet mitään. Emmekä myöskään odota mitään. Hän ottaa hoitoon jos niin haluaa. Lapset tapaavat isoisäänsä melko usein joten läheisiä ollaan kuitenkin. Se on meistä se pääasia.

Eikö isovanhemmilla ole enää ns omaa elämää,pelkästään muksujen paimentamista?

Monelle isovanhemmalle lastenlasten kanssa oleminen on juuri sitä omaa elämää. Pysyy mielikin virkeänä kun touhuilee pentujen kanssa!

Toiseksi, vaikka meillä ei isovanhemmat asu edes samalla paikkakunnalla, ymmärrän silti millainen rikkaus tuo voi olla molemmille osapuolille. Vanhemmat saavat tukea ja apua, isovanhempien ja lastenlasten suhde lähenee, lapsilla on turvallisia aikuisia ympärillä... miksi ihmeessä suomalaisen kateellisen eukon pitää tuokin asia nähdä negatiivisena?

kuule paljoa kytätä, joka asiasta pidetään niin helvetinmoinen meteli, että sen kuulee ja huomaa ihan kyttäämättäkin. Joka asia on elämää suurempaa. Voi voi voi. Miksi tekee lapsia, jos ei ole valmis tekemään niiden eteen mitään.

auttaneet lastenhoidossa ja jopa paljon yleisemmmin hoitaneet lapsenlapsiaan vanhempien työpäivän ajan (aikana ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta)! Itseänikin hoiti mummu 1970-luvulla kun vanhemmat olivat töissä.



Että mikään uusi asia tämä ei todellakaan ole..

tai niin vanhemmat kuvittelee

kateellinen toisten lapsiystävällisistä isovanhemmista..

Se voi pitää paikkansa, että osalla nykyvanhemmista on vaikeuksia kasvatuksen kanssa, koska eivät ole saaneet siihen riittävän hyviä eväitä ja ovat epävarmoja omasta roolistaan kasvattajana nyky-yhteiskunnassa.



Väitän, että nykyisovanhemmilla on kuitenkin huomattavasti enemmän omaa aikaa ja elämää kuin heitä edeltäneillä ikäluokilla. Muutamia vuosikymmeniä sitten isovanhemmat monesti hoitivat lapset, kun äiti palasi työelämään vauvan ollessa 3kk. Olen itse tätä porukkaa, samoin monet ystävistäni.



Nykyiset yli 65v. eläkäläiset ovat ensimmäisiä, joilla on sekä terveyttä, vaurautta että mahdollisuuksia elää omaa elämää (kuntoilla, harrastaa, matkustaa). Toisin oli aiemmin: työ oli fyysistä ja terveys koetuksella, elinikä alhaisempi kaikkineen.



Ota myös huomioon, että osa isovanhemmista kokee lapsenlasten virkistävän ja pitävän mielen virkeänä. On tietysti niitäkin, jotka joutuvat syystä tai toisesta olemaan pienten kanssa enemmän kuin haluaisivat ja jaksaisivat.



Asioilla tuppaa yleensä olemaan enemmän kuin 1 tai 2 puolta... Hieman suurempi otos olisi paikallaan kuin vain naapurisi...

Suomessakin isovanhemmat asuivat yleisesti jälkipolvien kanssa yhdessä. Näinhän asia on vieläkin monissa maissa - Suomessa vaan on tapana eristää "vanhukset" jonnekin kauas perheestä.

Ap, kuule kyllä isovanhemmat ovat ennenkin auttaneet lastenhoidossa ja jopa paljon yleisemmmin hoitaneet lapsenlapsiaan vanhempien työpäivän ajan (aikana ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta)! Itseänikin hoiti mummu 1970-luvulla kun vanhemmat olivat töissä. Että mikään uusi asia tämä ei todellakaan ole..

isovanhemmat tulevat perheen äidin pakoittamana, kauhean kiroilun ja riidan tuloksena. Ei niinkään omasta halusta. Ja varmasti ottavat lapsia viikonlopuksi säälistä, ettei heidän tarvitse kuunnella äidin huutoa ja kiroilua. PS: lapsilla ei ole alueella enää yhtään kaveria, kun äiti on tuollainen.

tietysti käydään kylässä puolin ja toisin,mutta tarkoitin tilannetta jossa mummujen on oltava paikalla lähes päivittäin koska vanhemmat niin avuttomia/laiskoja. -ap-

Miksi tekee lapsia, jos ei ole valmis tekemään niiden eteen mitään.

että kykenee järjestämään lapsille paljon turvallisen aikuisen seuraa: isovanhemmat ja vanhemmat itse.

Meillä ainakin isovanhemmat kyselee millon tytön saa hoitoon, asuvat 60km päässä ja mummo vielä töissäkin. Silti ottavat aina tytön mummolaan kun vaan mahdollista, ja tyttö haluais olla vaikka koko kesän mummolassa jos vain saisi. Tyttö pääsee mummolaan melkein joka toinen viikonloppu ja en näe siinä mitään pahaa että tykkää olla mummolassa ja kaupunkilaistytön on ihan hyväkin välissä nähä ihan kunnon maalaiselämääkin. Kyse ei ole siitä että en pärjäisi lasteni kanssa, toinen vielä niin pieni ettei yksin vielä voi mummolaan mennä (äitillä tulee liian iso ikävä, vaan kyse on siitä että mummo ja pappa haluavat olla lastenlasten kanssa ja lapsi haluaa olla heidän kanssaa. Mikä siinä on niin pahaa? Eri asia jos isovanhempien on aivan pakko auttaa koska vanhemmat ei yksinkertaisesti pärjää mutta meillä pärjätään ilmankin, ollaan asuttu 700 kilometrin päässä ja hyvin on pärjätty. Lasten takia muutettiin lähemmän että oppii kunnolla tuntemaan isovanhemmatkin.

Ehkä on nyt kyse siitä että Ap ei itse saa apua joten täytyy valittaa kun toiset saa..? sitä paitsi en koe asiaa meillä mitenkään ihmeellisenä, itse tykkäsin pienenä olla mummolassa ja vielä ammattikoulussakin kävin mummolassa päivittäin, silloin kyllä auttelemasa ja siivoilemassa ym. Ja saa kai jokainen elää elämäänsä miten tahtoo jos ei ketään satuta, mitä sitä kateelliset naapurit täällä keskustelupalstoilla valittaa... =)

Miksi tekee lapsia, jos ei ole valmis tekemään niiden eteen mitään.

että kykenee järjestämään lapsille paljon turvallisen aikuisen seuraa: isovanhemmat ja vanhemmat itse.

mutta nyt kyse sellaisesta äidistä, joka on sitä mieltä, että kaikkien muiden pitää tehdä hänen lastensa eteen kaikkensa, mutta hänen itse ei tarvitse tehdä mitään.

yhtä tiiviisti kuulu perhepiiriin kuten ennen oli.



Ja sitten taas toisaalta ne jotka

osallistuvat,tekevät ehkä liikaakin.

Yksi syy on se että vanhemmat eivät nykyään uskalla niitä nuppusiaan jättää yksin kotiin sekuntiksikaan vaikka ikää olisi jo riittävästi.

Tai ainakin luulisin niin. Meilläkin on naapuri, jossa yli tunnin ajomatkan päässä asuvat, vielä työelämässäkin olevat isovanhemmat hääräävät enemmän lapsensa taloudessa kuin omassaan. Näin ulkopuolisena tulee joskus mietittyä, että mistä repivät kaiken sen ajan. Ja toisaalta joskus tulee mietittyä sitäkin, että haluaisinko, että omat tai miehen vanhemmat pyörisivät meillä monta päivää viikossa, useita kertoja viikossa yökyläillenkin. Luultavasti en, vaikka hyvissä väleissä molempiin ollaankin ja apua saadaan aina pyydettäessä. Mutta eihän tämä tosiaan mitenkään mulle kuulu, joten se siitä...

mielipiteitä!