Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea ja surullinen tilanne anopin kanssa
08.10.2012 |
Aika kulunut aihe jo, mutta anoppi kaihertaa mieltä. Varmaan saan kuraa niskaani tämän takia, kuinka paska miniä olen, mutta jospa saisin kuitenkin jotain vinkkejäkin mitä pitäisi tehdä.
Asia on niin, että emme ole koskaan olleet "tosi ystäviä" anopin kanssa. Riitoja on ollut(vuosia vuosia sitten), mutta luulin, että nykyään välit ovat ihan hyvät, mitä ne nyt voi olla kun näkee kerran kk, jos silloinkaan.
Minua ärsyttää pienet, kertyneet asiat vuosien saatossa. Jos anoppi tulee jostain syystä meille käymään, viipyy max 10min kun on jo kiire pois. Koskaan ei haluaisi tulla meille hoitamaan lapsia vaan hoitaa omassa kodissaan (tämä ei ole ongelma, mutta ihmetyttää mikä meidän kodissa mättää).
Ei koskaan tarjoa omaa apuaan, saattaa mennä useampi kk, että ei näe lapsiamme ja se ei mummoa tunnu haittaavan. Ei edes soita kuulumisia. Ei siis hoida lapsia tai halua nähdä kuin vaan silloin jos pyydetään jonkun tärkeän asian takia.
Toisia lapsenlapsia hoitaa viikoittain. Koskaan ei pyydä lastamme yökylään ja silloinkin jos joskus ottaa, antaa aika tarkat hakuajat.
Toista, nuorempaa lastamme ei hoida ollenkaan, näkee noin kerran 1-3kk aikana sen 10min. Ei kiinnosta ja lapsemme ei tiedä, että ko ihminen on mummo.
Tämä ei toisaalta ole ongelma, sehän on anopilta itseltään pois ja meillä on kyllä minun äiti joka auttaa todella paljon sekä muu tukiverkko. Mutta minua surettaa se kun lapsemme kasvavat ja tajuavat asian. Se ei tunnu lapsista kivalta.
Anoppi kysyy aina tarkkaan vaatekokoa, mitä lapsemme käyttää ja ostaa sitten väärää kokoa. Kun pyysin housuja (mistä oikeasti ISO pula ja kun itse kysyi mitä tarvittais) niin osti 2nro liian isot, vaikka kirjoitti oikean koon lapulle. Vittuiluako? Ei ne sovi lapsellemme vuosiin kun kasvu on nyt jo hidastunut.
Jos tuolla haluaa jotenkin minua nälviä, eikö ymmärrä että liikkuu jo myös lapsen reviirillä. Miksi pitää lasten vaatteilla pönkittää jotain omaa egoaan? Lapsihan tuosta kärsii, toki myös äitini lompakko. Hän kun kuuli asiasta, ei voi sydämmellisenä ihmisenä olla auttamatta. Ja ärsyttää nyt kun äitini jo ostaa muutenkin niin paljon lapsillemme kaikkea.
Ja ei, meillä ei ole rahasta puute, mutta lapsi kuitenkin jo tajuaa, keneltä ostettavat ovat ja nyt pettyi kun mummon ostamat (ihan vielä mageet housut minustakin) olivatkin aivan liian isot. Kysyi, miksi mummo ei ostanut oikean kokoisia kun hän tykkää niistä tosi paljon. Vaikka ei lapsenomaisesti enää itke, pettymys oli jotain käsinkosketeltavaa, ehkä senkin vuoksi kun näkee mummoaan niin harvoin ja ikävöi. Toisille lapsenlapsille ei tätä tee tai en ole ainakaan koskaan kuullut.
Mummo joka muutenkin hoitaa tosi vähän lastamme, vie vielä niinä päivinä lapsemme serkkujen luo. Hoitaa serkkuja sitten ja lapseni on mukana. Joo, ei ole mitään väärää tavata serkkuja, mutta kun lapsemme ikävöi sitä mummoa. Mummo hoitaa serkkuja joka vko, joten miksi silloin kun lapsemme on hoidossa,ne pitää vielä ottaa mukaan tai mennä sinne serkkulaan. Mä en vaan voi ymmärtää. Sitten lapsemme kuitenkin minulle kertoo asioita (en tiedä eikö käly ja anoppi sita tajua).
Lapsi kysyi kerran, miksi taas piti mennä sinne serkuille kun mummo leikkii sitten niiden kanssa. Lapseni on kertonut pienempänä monesti, että mummo on sanonut ilkeästi. Mutta ei ole osannut sanoa miksi tai mitä. Ja se ihmetyttää, kun lapseni vielä nyt isommalla iälläkin kiukuttelee kuin pieni vauva kun tulee anopin luota.
Yksi myös aika vaikea asia minulle on se kun nälvii minua aina kun soitan hänelle tai näemme. Hän saa vaikka hammaslangasta nälvästyä minulle jotain. Kun mieheni on paikalla, pitää turpansa kiinni. Olen yrittänyt vältellä näitä tilanteita nyt ja jonkin verran on auttanut, eli en ole saanut enää kuraa niin paljon niskaan. Mies tietää kaikki ja on itsekkin ottanut vuosien saatossa anoppiin väliä ja etäisyyttä. Mies ei käy siellä kun tyyliin jouluna. Ei soittele, mutta tästä ei voi anoppi syyttää kun itseään.
Minä en haluisi tällaista välinpitämättömyyttä ja kun yritin itse pitää yhteyttä ja soitella ja pyytää hoitoapua, en saa kuin vittuilua osakseni niin kyllä siinä itsekin lopetti aika nopsaan. Hän kun ei ole kuitenkaan minun äitini.
Ollaan sovittu, että yhteydenpito tapahtuisi nyt vaan miehen kautta. Mutta tulee aina joskus tilanteita kun tämä ei tepsi ja aina saan pahoittaa mieleni. Olen vielä ihminen joka jää vatvomaan asioita ja sitten murehdin ja itken tilanteita viikko kausia. Se on vaikuttanut myös aina perheemme hyvinvointiin. Otan anopin käytöksen todella raskaasti ja olen herkkä sille. Ehkä anoppi sen tietää ja siksi tekee sitä, en tiedä.
En tiedä onko tässä enää mitään pelastettavissa, mutta ehkä kaipaan vaan kohtalotarinoita..koska vaikka tiedän, että kaikki ei ole minun aiheuttamaa, niin silti poden tosi paljon syyllisyyttä. Elämässämme on niin paljon kaikkea muuta, paljon rankempaa ja tärkeämpää, minusta on sairasta olla tällaisessa "vihanpidossa" jonkun anopin kanssa. Miksi emme voisi vaan olla väleissä, ystävällisiä toisillemme. Miksi aina pitää piikittää ties mistä asiasta.
Kommentit (89)
niin oman suhtautumisesi voit muuttaa ja sen on riitettävä kuten olitkin huomannut!
Yleensä kuitenkin osat vaihtuvat joskus ja nämä saajat kyllääntyvät ja haluavat eroon hyväntekijästään. Sitten ne todelliset ongelmat alkavat:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en todellakaan jaksanut.
Mutta tiedän mistä puhut ja päätin viisi vuotta sellaista käytöstä katseltuani että minun ei ole mikään pakko olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ei osaa eikä halua käyttäytyä asiallisesti.
Annanpa sinulle esimerkin siitä mitä meidän lapset saivat anopiltani lahjaksi jouluna. Yli kolmekymmentä vuotta vanhoja Aku Ankkoja ja Roope setiä, jotka olivat lasten isän ja hänen veljensä vanhoja, hyvin luettuja. Kyllä, lapset tykkäsivät niitä lukea, mutta minä aikuisena en pitänyt siitä. Mielestäni tuollaisia voi tuoda mukana jos tulee kyläilemään tai antaa jos lapset ovat heillä käymässä. Mielestäni lahja itsessään kuitenkin kertoo saajalle antajan tuntemasta arvostuksesta saajaa kohtaan. Se että putsaa nurkkiaan ja antaa poistoon meneviä tavaroita lahjaksi roskiksen sijaan ei mielestäni sitä ole.
meillä nähdään toista mummoa kerran tai kaksi kertaa vuodessa. en ole ajatellut sen olevan ongelma. taitaa olla ap:lla liikaa aikaa ja vähän virikkeitä.
Olen aika järkyttynyt ihmisten sairaalloisesta mielikuvituksesta. Jos todella osaatte noin paljon pähkäillä pahuutta, en halua tietää miten itse hoidatte ihmissuhteita.
Miten ihmeessä viaton lapsi, alle kouluikäinen voi osata lukea rivienvälistä minua?! Hanki ihan oikeasti itsellesi apua!!
Tää haukkuminen meni nyt omiin mittasuhteisiin kun johku tais kolahtaa aika pahasti, ja kun ei edes toista ihmistä tunneta,minua. Joten lopetan tähän! Mutta kiitos toisille asiallisista vastauksista.
siis itkitkö sinä housuepisodian äidillesi, joka sitten osti "hyväsydämisen'" uudet housut, jottei sinulla olisi paha mieli?
Miksi ihmeessä edes tuollaisista puhut äidillesi? Miksi et itse ostanut housuja?Jännästi sait taas asetelman "toinen mummu ei osannut housuja ostaa, mutta toinen mummu osaakin - toinen mummu ei välitä, mutta toinen välittää" ja välitit tämän rivien välistä myös lapsellesi.
Olisi aika hirveää jos lapseni valitsisi puolisokseen ihmisen, joka miettii jä märehtii sanomisten ja lahjojen ja erilaisten toimintatapojen merkityksiä. Tilanne on tosiaan surullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsinyt koko kirjoitustasi kopioida,mutta kiitos!! Itku tuli täällä kun luin sitä! Vain te, jotka todella olette kokeneet saman, voitte ymmärtää asian laajuuden ja sen julmuuden!
Kiitos myös edellisille kannustuksesta!
Sanalla sanoen AP, se keino on: LUOVUTA. Luovuta taistelu, anna periksi, hyväksy asia, unohda asia. Vasta kun tämän voit tehdä, voit kääntää katseesi uuteen ja unohtaa menneet. Ilman mummojakin voi elää oikein hyvän elämän, ole sinä lapsillesi se, mitä muilla lapsilla mummot tarjoavat. On varmasti raskaampaa, sitä en kiellä, mutta meilläkin pärjätään ilman hoitoapua kun on pakko pärjätä.
Ja lopeta nyt hyvä ihminen siltä anopilta hoitoavun ruinaaminen, säilytä ihmisarvo itselläsi ja lopeta anopin perään kaihoaminen. Et voi muuttaa anoppia vaikka tanssisit ripaskaa pöydällä alasti. Mikään ei muutu.
Pahoitteluni, tiedän mitä todella joudut kokemaan, minä olen käynyt läpi sen saman pohjattoman surun ja pettymyksen prosessin. Vasta hyväksymisen jälkeen helpottaa.
tällaista se on meidän naisten kesken. Otetaan nokkiin ja pahoitetaan mieli, kostetaan,mökötetään... Tämä ei ikinä lopu. Olen niin monta kertaa saanut hämmästellä anopin tekosia. Jätin hänet omaan arvoonsa. Hän ei koskaan hoitanut lapsiamme.Lapsemme eivät pitäneet hänestä. Mummo kuoli alkoholismiin vuosi sitten.
Oma äitini on samaa tyyppiä enkä jaksa välittää. Elämme omaa elämäämme emmekä halua sotkeuutua vanhemman sukupolven traumoihin.Lapset eivät tiedä mitä mummo tarkoittaa eivätkä siksi edes kaipaa mummoa.
Jos sinäkin vaan keskityt luomaan lapsillesi hyvän elämän ja jätät mummelit omaan arvoonsa ei lapsesi huomaa menettäneensä mitään. Ei lapsi tarvitse mummoa kasvaakseen tasapainoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni anoppi käyttäytyy vi##umaisesti miniäänsä kohtaan! Jos anopilla on tytär tai tyttäriä, niin anoppi kehuu tytärtään ja vertaa huonoa miniää erinomaiseen tyttäreen.
Isovanhemmat kiusaavat aikuisia lapsiaan ja puuttuvat lastensa parisuhteeseen ja perhe-elämään. Isovanhemmat sekaantuvat lastenlasten hoitoon ja lastenkasvatukseen. Tästä tulee usein riitoja vanhempien ja isovanhempien välillä.
Huonosti miniäänsä kohtaan käyttäytyvät anopit taitavat olla ehtymätön luonnonvara. Mutta ehkä muutos on meissä nuoremmissa, me emme tulevaisuudessa näiden nyt 60,70, 80vuotiaiden anoppien toimintapoja jatka. Muutos on meissä itsessämme.
Alue: Aihe vapaa
Minulla vähän vastaavanlainen. Mummu (anoppi) osti aikoinaan liian isoja vaatteita. Myös vääränkokoisia lakanoita (soitteli kaupasta, että minkä kokoisia, sitten kumminkin osti vääränkokoisia:-0) Pistän tämän vanhuuden piikkiin. Joululahjoissa oli aina hintalaput ja muisti korostaa, että alesta osti. Ehkä pitää sitten säästäväisyyttä hyveenä, muuta en keksi kun omasta mielestäni tuollainen käytös on moukkamaisuuden huippu.
Kerran pyysin lainaksi 400 euroa, olisin kyllä kahdessa kuussa maksanut takaisin. Olin juuri palannut äitiyslomalta osa-aikaiseen työhön enkä selviytynyt opintolainan lyhennyksestä. Anoppi sanoi että anna olla, ei tarvitse maksaa.
Koskaan ei ole hoitanut yhtään kolmesta lapsestamme, lahjat ovat aina Halpa-Hallista. Ei siinä mitään, ei tarvitse antaa lahjoja ollenkaan, mutta suututtaa se köyhäily. Itse anoppi kumminkin matkustaa kalliissa maissa. Usein käy Helsingissä poikkeamatta ollenkaan meillä. Synttäreille yms. olisi aina pakko mennä iatumaan pieneen kaksioon, missä lapsille ei ole mitään tekemistä.
Viime vuonna sairastuin vakavasti. Sitten selvisi, että anoppi on levitellyt ympäri sukua juttuja, miten minä olen laiska ja saamaton, ja miten hän, köyhä leskiäiti on meitä taloudellisesti auttanut. Tätä sitten reviteltiin ympäri sukua, sukujuhlissa yms. Ja todellakin, me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 22 vuotta ja tuo 400 euroa on ainoa summa, joka ollaan koskaan häneltä saatu ja senkin olisin maksanut takaisin.. Aika vähän tulee vuotta kohden. Lapset saavat niitä halpahalli-T-paitoja, eivät ikinä rahaa yms. Ihmettelvät kyllä, kun kaverien isovanhemmat hoitavat, ostavat talvihaalareita ja antavat rahaa.
Että näin meillä. Ihan vaan vertaistukea tarjoan, en osaa sanoa mitään kovin viisasta.