Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea ja surullinen tilanne anopin kanssa
08.10.2012 |
Aika kulunut aihe jo, mutta anoppi kaihertaa mieltä. Varmaan saan kuraa niskaani tämän takia, kuinka paska miniä olen, mutta jospa saisin kuitenkin jotain vinkkejäkin mitä pitäisi tehdä.
Asia on niin, että emme ole koskaan olleet "tosi ystäviä" anopin kanssa. Riitoja on ollut(vuosia vuosia sitten), mutta luulin, että nykyään välit ovat ihan hyvät, mitä ne nyt voi olla kun näkee kerran kk, jos silloinkaan.
Minua ärsyttää pienet, kertyneet asiat vuosien saatossa. Jos anoppi tulee jostain syystä meille käymään, viipyy max 10min kun on jo kiire pois. Koskaan ei haluaisi tulla meille hoitamaan lapsia vaan hoitaa omassa kodissaan (tämä ei ole ongelma, mutta ihmetyttää mikä meidän kodissa mättää).
Ei koskaan tarjoa omaa apuaan, saattaa mennä useampi kk, että ei näe lapsiamme ja se ei mummoa tunnu haittaavan. Ei edes soita kuulumisia. Ei siis hoida lapsia tai halua nähdä kuin vaan silloin jos pyydetään jonkun tärkeän asian takia.
Toisia lapsenlapsia hoitaa viikoittain. Koskaan ei pyydä lastamme yökylään ja silloinkin jos joskus ottaa, antaa aika tarkat hakuajat.
Toista, nuorempaa lastamme ei hoida ollenkaan, näkee noin kerran 1-3kk aikana sen 10min. Ei kiinnosta ja lapsemme ei tiedä, että ko ihminen on mummo.
Tämä ei toisaalta ole ongelma, sehän on anopilta itseltään pois ja meillä on kyllä minun äiti joka auttaa todella paljon sekä muu tukiverkko. Mutta minua surettaa se kun lapsemme kasvavat ja tajuavat asian. Se ei tunnu lapsista kivalta.
Anoppi kysyy aina tarkkaan vaatekokoa, mitä lapsemme käyttää ja ostaa sitten väärää kokoa. Kun pyysin housuja (mistä oikeasti ISO pula ja kun itse kysyi mitä tarvittais) niin osti 2nro liian isot, vaikka kirjoitti oikean koon lapulle. Vittuiluako? Ei ne sovi lapsellemme vuosiin kun kasvu on nyt jo hidastunut.
Jos tuolla haluaa jotenkin minua nälviä, eikö ymmärrä että liikkuu jo myös lapsen reviirillä. Miksi pitää lasten vaatteilla pönkittää jotain omaa egoaan? Lapsihan tuosta kärsii, toki myös äitini lompakko. Hän kun kuuli asiasta, ei voi sydämmellisenä ihmisenä olla auttamatta. Ja ärsyttää nyt kun äitini jo ostaa muutenkin niin paljon lapsillemme kaikkea.
Ja ei, meillä ei ole rahasta puute, mutta lapsi kuitenkin jo tajuaa, keneltä ostettavat ovat ja nyt pettyi kun mummon ostamat (ihan vielä mageet housut minustakin) olivatkin aivan liian isot. Kysyi, miksi mummo ei ostanut oikean kokoisia kun hän tykkää niistä tosi paljon. Vaikka ei lapsenomaisesti enää itke, pettymys oli jotain käsinkosketeltavaa, ehkä senkin vuoksi kun näkee mummoaan niin harvoin ja ikävöi. Toisille lapsenlapsille ei tätä tee tai en ole ainakaan koskaan kuullut.
Mummo joka muutenkin hoitaa tosi vähän lastamme, vie vielä niinä päivinä lapsemme serkkujen luo. Hoitaa serkkuja sitten ja lapseni on mukana. Joo, ei ole mitään väärää tavata serkkuja, mutta kun lapsemme ikävöi sitä mummoa. Mummo hoitaa serkkuja joka vko, joten miksi silloin kun lapsemme on hoidossa,ne pitää vielä ottaa mukaan tai mennä sinne serkkulaan. Mä en vaan voi ymmärtää. Sitten lapsemme kuitenkin minulle kertoo asioita (en tiedä eikö käly ja anoppi sita tajua).
Lapsi kysyi kerran, miksi taas piti mennä sinne serkuille kun mummo leikkii sitten niiden kanssa. Lapseni on kertonut pienempänä monesti, että mummo on sanonut ilkeästi. Mutta ei ole osannut sanoa miksi tai mitä. Ja se ihmetyttää, kun lapseni vielä nyt isommalla iälläkin kiukuttelee kuin pieni vauva kun tulee anopin luota.
Yksi myös aika vaikea asia minulle on se kun nälvii minua aina kun soitan hänelle tai näemme. Hän saa vaikka hammaslangasta nälvästyä minulle jotain. Kun mieheni on paikalla, pitää turpansa kiinni. Olen yrittänyt vältellä näitä tilanteita nyt ja jonkin verran on auttanut, eli en ole saanut enää kuraa niin paljon niskaan. Mies tietää kaikki ja on itsekkin ottanut vuosien saatossa anoppiin väliä ja etäisyyttä. Mies ei käy siellä kun tyyliin jouluna. Ei soittele, mutta tästä ei voi anoppi syyttää kun itseään.
Minä en haluisi tällaista välinpitämättömyyttä ja kun yritin itse pitää yhteyttä ja soitella ja pyytää hoitoapua, en saa kuin vittuilua osakseni niin kyllä siinä itsekin lopetti aika nopsaan. Hän kun ei ole kuitenkaan minun äitini.
Ollaan sovittu, että yhteydenpito tapahtuisi nyt vaan miehen kautta. Mutta tulee aina joskus tilanteita kun tämä ei tepsi ja aina saan pahoittaa mieleni. Olen vielä ihminen joka jää vatvomaan asioita ja sitten murehdin ja itken tilanteita viikko kausia. Se on vaikuttanut myös aina perheemme hyvinvointiin. Otan anopin käytöksen todella raskaasti ja olen herkkä sille. Ehkä anoppi sen tietää ja siksi tekee sitä, en tiedä.
En tiedä onko tässä enää mitään pelastettavissa, mutta ehkä kaipaan vaan kohtalotarinoita..koska vaikka tiedän, että kaikki ei ole minun aiheuttamaa, niin silti poden tosi paljon syyllisyyttä. Elämässämme on niin paljon kaikkea muuta, paljon rankempaa ja tärkeämpää, minusta on sairasta olla tällaisessa "vihanpidossa" jonkun anopin kanssa. Miksi emme voisi vaan olla väleissä, ystävällisiä toisillemme. Miksi aina pitää piikittää ties mistä asiasta.
Kommentit (89)
tykkää muista miniöistään, ja hoitaa muiden lastensa lapsia ja on perheiden kanssa tekemisissä ihan normaalisti? Ja muilla ei ole pahaa sanottavaa anopista?
Kyllä vika teidän kohdalla sitten ihan varmasti on tosiaan anopissa eikä teissä, eiks niin?
Mä en usko että anoppia haittaisi pätkääkään, jos ette olisi häneen enää yhteydessä. Eiköhän hänellä ole ihan tarpeeksi noissa muissakin, jotka selvästi pitävät hänestä, eivätkä vain etsi vikoja ja itke oletettuja ilkeyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitsisi jatkuvasti soitella sukulaisille, että otatteko lapset hoitoon. Päiväkodista saa myös osa-aikaisia paikkoja, jotka sopivat kotiäitien lapsille.
Käykö sinulla siellä kotona montakin omaa hoitajaa, koska et kykene näkemään ihmissuhteita muuna kuin hoitosuhteena.
...
Ja en tajua miten voin ärsyttää anoppiani noin paljon mitä haluatte minusta kirjoittaa kun enhän edes anoppia näe kovinkaan usein. Jos hän hoitaa kerran 2kk aikana, joskus 3kk aikana toista lastani muutaman tunnin niin miten voin ärsyttää niin paljon ja olla vittumainen kusipää miniä, että se antaa luvan vittuilla minulle kun nähdään tai soitan anopille, esim. että tarvittais apua?! Kerran kun ajattelin, että soitan meidän kuulumisia ja samalla olisin kysynyt hoitoapua yhdelle pvälle
...
Mä en edelleen käsitä teidän ajatuksen juoksua, sori! ;)
voisiko ongelma olla tiivistettynä tuossa. Te tapaatte vain, kun TE tarvitsette latenhoitoapua. Soitit kertoaksesi TEIDÄN kuulumisia JA pyytääksesi apua. (ja ne teidän kuulumiset oli valitusta kipeästä lapsesta?)
Mitä jos joskus soittaisit ja kysyisit mitä anopillesi kuuluu, ilman että pyydät apua mihinkään. Luultavasti anoppisi pitää sinua kroonisena valittajana, joka on aina apua vailla, eikä ole ikinä mihinkään tyytyväinen. Ei ihmekään että haluaa pitää viileitä välejä. Jos haluat muutosta, niin muuta käytöstäsi.
Mietipä nyt oikein kunnolla. Montako kertaa olet tänä vuonna soittanut ilman että olet tarvinnut apua? Montako kertaa te olettte auttaneet anoppia jossain?
kun luin kertomuksesi. Ja täältä löytyy kohtalo toveri.
Meillä anoppi on samanlainen, ei ole kiinnostunut meistä, poikansa perheestä. En edes muista milloin viimeksi on meillä käynyt, vaikka lähellä asuukin.
Ei meillä lapset heitä hirveästi kaipaa, heillä on toiset isovanhemmat ja muita vanhempia ihmisiä ystävinä, mummon ja papan korvikkseena.
Minua se kyllä korpeaa, koska haluaisin lapsiani tasa-arvoisesti serkkujensa kanssa kohdeltavan.
Meillä ollaan nyt sitten siinä pisteessä, että mieheni vanhemmat ovat minulle vieraita ihmisiä. Se vähäinenkin kuvittelemani läheisyys (mitä ei koskaan liene ole oikeasti ollutkaan) on poissa. Minulla ei heidän kanssaan juuri puhuttavaa ole. Ja tympäisee kuunnella, kun lapsiani arvostellaan ihan normaalista kasvun kehityksestäkin.
Voimia ja jaksamista sinne, mitä olen näitä monenmoisia palstoja seuraillut, niin kohtalotovereita kyllä löytyy.
Neuvoisin kyllä, että jos näitä lukee sellaisen äidin tytär joka ei huomioi kaikkia lapsenlapsiaan, niin ottaisit asian puheeksi vanhempiesi kanssa. Edes niiden veljesi lasten takia joista toivottavasti edes vähän välität.
Olen aika järkyttynyt ihmisten sairaalloisesta mielikuvituksesta. Jos todella osaatte noin paljon pähkäillä pahuutta, en halua tietää miten itse hoidatte ihmissuhteita.
Miten ihmeessä viaton lapsi, alle kouluikäinen voi osata lukea rivienvälistä minua?! Hanki ihan oikeasti itsellesi apua!!
Tää haukkuminen meni nyt omiin mittasuhteisiin kun johku tais kolahtaa aika pahasti, ja kun ei edes toista ihmistä tunneta,minua. Joten lopetan tähän! Mutta kiitos toisille asiallisista vastauksista.
siis itkitkö sinä housuepisodian äidillesi, joka sitten osti "hyväsydämisen'" uudet housut, jottei sinulla olisi paha mieli?
Miksi ihmeessä edes tuollaisista puhut äidillesi? Miksi et itse ostanut housuja?Jännästi sait taas asetelman "toinen mummu ei osannut housuja ostaa, mutta toinen mummu osaakin - toinen mummu ei välitä, mutta toinen välittää" ja välitit tämän rivien välistä myös lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puimaan tätä jossain muualla. Tekstistäsi näkyy, että olet kestänyt kaikenlaista vuosien varrella. Kaikkea ei voi kirjoittaa auki, ja vaikka kirjoittaisikin, asia ei välttämättä selkeästi tule esille tekstissä. Kuvittelisin, että vuosien nakertaminen tekee ihmisestä tällaisen, jokin ns. pieni asia (väärän kokoiset housut) saa kupin menemään yli.
Mullekin sattui kaikenlaista, joiden kertominen olisi tuntunut naurettavalta ja mielenterveyttänikin olisi jopa epäilty. Mutta siinä kaikessa, mitä olin kokenut, se olis vain asia muiden joukossa. Käsitys ihmisestä syntyy valitettavasti pienien askelien kautta, pienet negatiiviset teot kasaantuvat. Ei tuo housujuttu varmaan ensimmäinen laatuaan ollut.
Hei ap! Tulee ihan paha mieli puolestasi näistä useista viesteistä.
Vaikka tietysti itse osaan ehkä hahmottaa tilannettasi muita vastaajia paremmin, saan vähän kuin omasta kokemuksesta täydennettyä puuttuvat palat eikä tarvitse takertua pikkuasioihin joita suurentelemalla voi alkaa aloittajaa haukkua.
Jos anopillasi on ongelma päässä, ei auta vaikka kuinka olisit kiva ja ihana, hän on päättänyt että hänen mielessään olet "sitä ja tätä" etkä siihen voi mitenkään vaikuttaa.
Vastaajille tiedoksi että maailmassa on myös päästään sairaita ihmisiä, narsisteja, itsekeskeisiä, riidanhaluisia, heitä löytyy myös anopeista ja isoäideistä, ja varmaan teidän vastaajienkin joukosta, vastausten tasosta päätellen.
T. Se jonka isoäiti kuin anoppisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... Mutta mikset voisi vaihtaa niitä housuja pienemmäksi? Monessa kaupassa saa vaatteet vaihdettua toiseen kokoon, jos vaan on laput paikoillaan, vaikkei kuittia olisikaan. Voithan selittää siellä, että on lahjaksi saatu..
Totta tämä, tosiaan! Moni nyt täällä haluaa "lukea rivien välistä" minun kirjoituksiani ja väittää vielä että lapsenikin lukee minua (siis pyhä jysäys) mutta sinä tosiaan osaat sen tehdä muutaman muun asiallisen viestin kirjoittajan kanssa.
Kuvittelisin, että vuosien nakertaminen tekee ihmisestä tällaisen, jokin ns. pieni asia (väärän kokoiset housut) saa kupin menemään yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos tulee toistoa ei voi mitään.
Aika ristiriitainen toi sun tekstis, Lapsi ei tunne mummoa, mutta kuitenkin ikävöi, miksi?
Rahahuolia ei ole, mutta housuista iso pula ja ostelu käy oman äitisi lompakolle, miksi?
Kuulostaa siltä, että joku itsenäistymisvaihe on jäänyt sulta väliin, teidän perhe on teidän perhe, mummot ja papat on omat lapsensa jo hoitaneet, ei heillä ole mitään velvollisuuksia teidän lapsianne kohtaan.
Että sinuna keskittyisin ihan siihen oman perheen kanssa puuhailuun ja jättäisin nuo muiden elämän mietinnät sikseen.
Myös se jos teillä kerran on omaa rahaa, niin ostakaa itse ja antakaa mummon ostaa mitä ostaa, pelkkää bonustahan se on ja kyllä ne housut joskus kuitenkin tulee käyttöön.
Meillä tilanne myös sellainen, että molempien isovanhempia lapset näkee harvoin, omaa äitiäni muutaman kerran vuodessa ja miehen äitiä ehkä n.kerran kuussa, hoidossa eivät ole koskaan.
Ja tämä on ihan heidän oma valintansa, eikä haittaa minua, heillä on oikeus tehdä vapaa ajallaan ihan mitä haluavat.
Se aika kun nähdään niin meillä on oikein kivaa ja lapset kyllä tietää ketä mummot ovat, eivät kyllä ikävöi muuten.
Toki ap:n anoppi VOI olla narsisti tms., mutta voi hän olla ihan normaali nainenkin.
Tiedämme, että oma poika ei viitsi juuri pitää yhteyttä ja käy tapaamassa äitiään noin kerran vuodessa. Miniällä taas on yhteyttä ottaessaan vöhintään yhdeksänä kertana kymmenestä asiana hoitoavun tarve.
Kaikki ihmissuhteet ovat kaksisuuntaisia. Ne toimivat paremmin, jos molemmat saavat niistä jotakin. Miniän kannattaisi nyt miettiä, mitä appivanhemmat yhteydenpidosta saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim hän ei halua teidän kotona hoitaa lasta. En minäkään tykkää olla muiden kotona hoitamassa lasta tai koiraa, mieluummin otan ne omaan kotiini. Tietää mitä voi tehdä eikä tarvi toisten kaappeja tonkia.
Ja se että lapsesi on väsynyt kun tulee mummolasta; ehkä hän on tehnyt koko päivän kaikkea ja siksi on yliväsynyt ja raivoaa.
Se, että lapsi sanoo mummon sanoneen pahasti, voi johtua siitä että kotona sitä kohdellaan kuin jumalaa ja jos mummo johonkin asiaan sanoo "ei" niin se on tosi pahasti sanottu.
anoppisi kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin isoäitini oli eläessään.
Ne, joilla ei tällaista "ihmissuhdetta" ole elämässään ollut, eivät voi siitä mitään tietää ja jotkut eivät näköjään voi edes ymmärtää (aivan urpoista vastauksista päätellen).
Isoäitini arvotti lapsensa ja lapsenlapsensa hyviin ja huonoihin lapsiin, hän teki myös kiusaa lastenvaatteilla (esim. kun tiesi että poika halusi sinisen takin, osti tahallaan punaisen). Tarinoita olisi hänestä vaikka kuinka. Hän teki paljon pahaa mutta esitti kuitenkin aina marttyyria. Psykologi diagnosoi hänet narsistiksi.
Osaavat toimia sen verran hienovaraisesti, että saavat uhrinsa helposti vaikuttamaan mielenvikaiselta ja kaikkien ongelmien syyltä.
Sen näkee jo siitä millaisi vastauksia ap on täällä saanut.
Lopulta uhri alkaa itsekin epäillä mielenterveyttään. Luulee että kaikki on oikeasti vain hänen päässään, mikä vaikuttaa suoraan hänen itsetuntoonsa.
Nuo jutut, joita ap on esittänyt eivät yksittäisinä liikuttaisi ketään suuntaan eikä toiseen. Mutta kun niitä juttuja alkaa tulla jatkuvalla syötöllä, jokaisella tapaamiskerralla niin silloin ne alkavat häiritsemään ja todellakin tuntuvat vittuilulta. Sitä ne ovatkin, ja niiden on tarkoitus saada kohteensa hämilleen. Silloin häneen on helpompi vaikuttaa ja saada hänet riippuvaiseksi itsestään.
Ap:tä neuvon pitämään mahdollisimman paljon välimatkaa anoppiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas keskityt asioihin, jotka eivät ole asiassa ne tärkeimmät.
Minähän kirjoitin ihan suomen kielellä että se ei ole ongelma että on mummolassa. Sehän on vaan hyvä asia. Minäkin saan kotona olla toisen lapsen kanssa rauhassa ilman anoppia.
Ymmärrän, että lapsi on väsynyt kyllä, laitoinkin että on ollut ihmeellistä, että kiukuttelee niin paljon, kun ei tee sitä muualta tullessaan. Edes kun tuli päiväkotikaverin luota, jossa ei ole ennen ollut ja vanhemmatkin olivat "tuntemattomampia" kun ei ole ennen yksin ollut. Mutta niinhän se menee, että lapsi kiukuttelee sille joka on se lähin ja turvallinen.
Mummo sanoo aina, että hoito meni hyvin kun kysyn miten kyläily sujui. Äitini aina sanoo, että lapseni on todella kiltti ja fiksu, kyläilyissä ei koskaan ole mitään tapahtunut, josta olis pitänyt jäähyttää. Päiväkodista sanotaan, että on todella iloinen, sosiaalinen, saa kavereita heti vaikka olisi ollut juuri kk pois sieltä. Osaa päiväkodin säännöt ja tietää mitä pitää tehdä. On kiltti eikä käyttäydy huonosti.
Mitä vielä haluat tietää? Ei meillä lapsi ole jumala..mistä ihmeestä vedät nyt senkin jo mukaan? Jos olisin huono äiti, siis että en kasvattaisi lapsiani, tuskin palaute olisi kaikilta tämä.
En todellakaan ruikuta anopilta mitään. Haluisin vain, että käytös olisi ystävällistä vittuilun sijaan. En ymmärrä, miten se on oikeutettua?! Vai pitääkö minun aloittaa sama peli, olenko sen takia paska miniä kun haluisin olla paremmissa väleissä anopin kanssa? Mutta jos aina kun soittaa ja saa vaan vittuilua osakseen, miksi minun enää pitäisi kysellä anopin kuulumisia tai olla kiinnostunut hänen elämästä?
Ja kyllä, minusta anopin pitäisi olla kiinnostunut lapsistani, omista lapsenlapsistaan..eihän anoppikaan koskaan kysy MITEN MINÄ JAKSAN? MITEN MINÄ VOIN? MITÄ MINULLE KUULUU?? Ei hän pidä perheeseemme yhteyttä. Miksi siis minun pitää yhtäkkiä olla jotenkin extra kiinnostunut hänestä?
Eikö kukaan myöskään ihmettele miksi anoppini ei ole kiinnostunut yhtään omasta POJASTAAN? Soittaisi hänelle ja kysyisi miten töissä menee, mitä kuuluu? EI, ei tule yhtään puhelinsoittoa. Miksi se ei ole kenestäkään yhtään omituista anopilta? Kyllä minun äitini soittaa minulle, ensin kysyy miten voin ja mitä olen puuhaillut, sitten puhutaan hänestä ja lapsistani. Käy vielä ainakin kerran vko kylässä ja me heillä. Soittaa myös miehelleni erilaisista asioista. Mutta anoppi ei!
Olen aika pettynyt keskustelun lapsellisuuteen.
Esim hän ei halua teidän kotona hoitaa lasta. En minäkään tykkää olla muiden kotona hoitamassa lasta tai koiraa, mieluummin otan ne omaan kotiini. Tietää mitä voi tehdä eikä tarvi toisten kaappeja tonkia.
Ja se että lapsesi on väsynyt kun tulee mummolasta; ehkä hän on tehnyt koko päivän kaikkea ja siksi on yliväsynyt ja raivoaa.
Se, että lapsi sanoo mummon sanoneen pahasti, voi johtua siitä että kotona sitä kohdellaan kuin jumalaa ja jos mummo johonkin asiaan sanoo "ei" niin se on tosi pahasti sanottu.
Kiitos viestistäsi! Siksi minäkin koen koko ajan syyllisyyttä, sillä asia on niin mielipuolinen! En vaan voi itsekkään sitä ymmärtää miksi joku haluaa koko ajan saada minulle pahaa mieltä.
anoppisi kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin isoäitini oli eläessään.
Ne, joilla ei tällaista "ihmissuhdetta" ole elämässään ollut, eivät voi siitä mitään tietää ja jotkut eivät näköjään voi edes ymmärtää (aivan urpoista vastauksista päätellen).
Isoäitini arvotti lapsensa ja lapsenlapsensa hyviin ja huonoihin lapsiin, hän teki myös kiusaa lastenvaatteilla (esim. kun tiesi että poika halusi sinisen takin, osti tahallaan punaisen). Tarinoita olisi hänestä vaikka kuinka. Hän teki paljon pahaa mutta esitti kuitenkin aina marttyyria. Psykologi diagnosoi hänet narsistiksi.
Osaavat toimia sen verran hienovaraisesti, että saavat uhrinsa helposti vaikuttamaan mielenvikaiselta ja kaikkien ongelmien syyltä.
Sen näkee jo siitä millaisi vastauksia ap on täällä saanut.
Lopulta uhri alkaa itsekin epäillä mielenterveyttään. Luulee että kaikki on oikeasti vain hänen päässään, mikä vaikuttaa suoraan hänen itsetuntoonsa.Nuo jutut, joita ap on esittänyt eivät yksittäisinä liikuttaisi ketään suuntaan eikä toiseen. Mutta kun niitä juttuja alkaa tulla jatkuvalla syötöllä, jokaisella tapaamiskerralla niin silloin ne alkavat häiritsemään ja todellakin tuntuvat vittuilulta. Sitä ne ovatkin, ja niiden on tarkoitus saada kohteensa hämilleen. Silloin häneen on helpompi vaikuttaa ja saada hänet riippuvaiseksi itsestään.
Ap:tä neuvon pitämään mahdollisimman paljon välimatkaa anoppiin.
Miksi se on sinun tehtäväsi? Ymmärän toki, että normaalissa suhteessa ei ole väliä, kumpi anoppia lähestyy, mutta eihän teillä ole normaalia suhdetta. Jos miehesi ja äitinsä pitävät yhteyttä kerran vuodessa, niin tottakai se heijastuu myös pojan vaimoon ja lapsiin! Välien korjaaminen on siis miehesi asia, ei sinun. Vaikka olisit itse enkeli, niin anopille olet sen pojan vaimo, jonka kanssa hänellä on sukset ristissä.
eli isäni äiti ehti kuolla ennen kuin synnyin.
Minulla sitä vasta traumoja onkin, nyyh nyyh. Anoppi on hoitanut mun sisaruksia enemmän kuin minua kun meni ihan tahallaan perkele kuolemaan ennen minun syntymää.
Kyllä anopit on perseestä.
saattaa mennä useampi kk, että ei näe lapsiamme ja se ei mummoa tunnu haittaavan. Ei edes soita kuulumisia. Ei siis hoida lapsia tai halua nähdä kuin vaan silloin jos pyydetään jonkun tärkeän asian takia. Toisia lapsenlapsia hoitaa viikoittain.
Ahaa, siis meilläkin on ollut tosi paha ongelma silloin kun mä olen ollut lapsi, ihan tietämättäni. Ei varmaan mun vanhemmatkaan tienneet. Äidin äiti siis ei tosiaan rampannut hoitamassa mua, nähtiin varmaan 3X vuodessa, mutta mun serkkuja se näki paljon useammin... pitäiskö mun nyt alkaa purkamaan "katkeruuttani" johonkin? Terapiaan?
Jos teillä ei ole rahasta pulaa, niin miksi valitat tuollaisesta? Outoa minusta. Luultavasti housut olivat alesta ja siksi tuli väärä koko, eikä kuittiakaan voinut antaa.
Minusta kyllä onkin niin, että lahjat otetaan vastaan sellaisina kuin ne annetaan eikä aleta penätä kuittejan vaihtamista varten. Varmaan oli anoppi kovin noloa ja piti puolestaan sinua aika törppönä.
Tiedän, että hän iltaisin oikein panee paperille keinoja, millä voi kiusata minua. Laittaa sinne ylös, että housujen koko piti olla 122cm ja siihen laittaa kiusaamiskeinoksi, että jippii, nyt ostankin housut ihan tahallani 156cm. Nyt miniä kyllä raivostuu. Mahtavaa.
Samoin hän iltaisin nukkumaanmennessä ennen unentuloa miettii, että hänpä ei ensi viikollakaan mene miniän kotiin hoitamaan lapsia vaan otan ne tahallaan omaan kotiini, että miniä taas saa näpeilleen ja saan loukata häntä näin oikein verisesti.
Kyllä, anoppini on luonnevikainen. Lapset kärsivät tästä ja mies on surullinen kun äitinsä ihan tahallaan minua kiusaa suunnitelmallisesti.
ap
kehittelet asioita nyt omassa päässäsi.
Housuista: vanhemmilla ihmisillä on tapana ostaa hieman kasvuvaraa vaatteisiin - ehkä anoppi halusi, että housuista on pitkään iloa eikä ymmärtänyt, että housuja ei voi heti käyttää. Ja voihan olla, että myyjä on sanonut housujen olevan pientä kokoa ja että kannattaa ottaa kokoa isompi ja anoppi ottaa varoiksi kahta numeroa isommat.
Sinä tunnut hakevat ja etsivän anopista vikoja ja kummallisia piilomerkityksiä.
Toinen asia: on aivan luonnollista, että anoppi haluaa hoitaa lapsiasi omassa kodissaan, hänen on ehkä vaikea toimia vieraan naisen kodissa. Ja ehkä hän aavistaa, että siitä tulisi ongelmia..
Tuo tarkan hakuajan sopiminen on aivan normaalia ja luonnollista, miksi ihmeessä näet senkin jonkinlaisena kiusana?Puhut että anoppi hoitaa lapsia.. Onko tuo aika ainoa, jolloin anoppi on lasten kanssa? Käyttekö koskaan perheenä kylässä, siis siten, että sinulla on hoitovastuu lapsista vaikka anoppi on paikalla? Vai onko anopin rooli vain olla hoitajana?
Huolestuttava pidän sitä, että sinä siirrät omat tunnetilasi lapsellesi - lapsi lukee sinua ja toimii sen mukaan. Sinun äitisi tapaaminen on kiva juttu, mutta anopin tapaamisesta ei saa iloita. Sinä oikein varmistelet, että nyt pitkästä aikaa pääset sinne, oletko iloinen oletko?
Tajuatko ollenkaan itse, miten vaikutat lapsen käytökseen? Kaiken kirjoittamasi perusteella vaikuttaa, ettet kestäisi sitä, että lapsi viihtyy anopilla - ja lapsesi tietää tämän :(Mene juttelemaan ongelmistasi jonkun ulkopuolisen kanssa, tuo ei ole enää normaalia.
Alue: Aihe vapaa
siis itkitkö sinä housuepisodian äidillesi, joka sitten osti "hyväsydämisen'" uudet housut, jottei sinulla olisi paha mieli?
Miksi ihmeessä edes tuollaisista puhut äidillesi? Miksi et itse ostanut housuja?
Jännästi sait taas asetelman "toinen mummu ei osannut housuja ostaa, mutta toinen mummu osaakin - toinen mummu ei välitä, mutta toinen välittää" ja välitit tämän rivien välistä myös lapsellesi.