Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea ja surullinen tilanne anopin kanssa
08.10.2012 |
Aika kulunut aihe jo, mutta anoppi kaihertaa mieltä. Varmaan saan kuraa niskaani tämän takia, kuinka paska miniä olen, mutta jospa saisin kuitenkin jotain vinkkejäkin mitä pitäisi tehdä.
Asia on niin, että emme ole koskaan olleet "tosi ystäviä" anopin kanssa. Riitoja on ollut(vuosia vuosia sitten), mutta luulin, että nykyään välit ovat ihan hyvät, mitä ne nyt voi olla kun näkee kerran kk, jos silloinkaan.
Minua ärsyttää pienet, kertyneet asiat vuosien saatossa. Jos anoppi tulee jostain syystä meille käymään, viipyy max 10min kun on jo kiire pois. Koskaan ei haluaisi tulla meille hoitamaan lapsia vaan hoitaa omassa kodissaan (tämä ei ole ongelma, mutta ihmetyttää mikä meidän kodissa mättää).
Ei koskaan tarjoa omaa apuaan, saattaa mennä useampi kk, että ei näe lapsiamme ja se ei mummoa tunnu haittaavan. Ei edes soita kuulumisia. Ei siis hoida lapsia tai halua nähdä kuin vaan silloin jos pyydetään jonkun tärkeän asian takia.
Toisia lapsenlapsia hoitaa viikoittain. Koskaan ei pyydä lastamme yökylään ja silloinkin jos joskus ottaa, antaa aika tarkat hakuajat.
Toista, nuorempaa lastamme ei hoida ollenkaan, näkee noin kerran 1-3kk aikana sen 10min. Ei kiinnosta ja lapsemme ei tiedä, että ko ihminen on mummo.
Tämä ei toisaalta ole ongelma, sehän on anopilta itseltään pois ja meillä on kyllä minun äiti joka auttaa todella paljon sekä muu tukiverkko. Mutta minua surettaa se kun lapsemme kasvavat ja tajuavat asian. Se ei tunnu lapsista kivalta.
Anoppi kysyy aina tarkkaan vaatekokoa, mitä lapsemme käyttää ja ostaa sitten väärää kokoa. Kun pyysin housuja (mistä oikeasti ISO pula ja kun itse kysyi mitä tarvittais) niin osti 2nro liian isot, vaikka kirjoitti oikean koon lapulle. Vittuiluako? Ei ne sovi lapsellemme vuosiin kun kasvu on nyt jo hidastunut.
Jos tuolla haluaa jotenkin minua nälviä, eikö ymmärrä että liikkuu jo myös lapsen reviirillä. Miksi pitää lasten vaatteilla pönkittää jotain omaa egoaan? Lapsihan tuosta kärsii, toki myös äitini lompakko. Hän kun kuuli asiasta, ei voi sydämmellisenä ihmisenä olla auttamatta. Ja ärsyttää nyt kun äitini jo ostaa muutenkin niin paljon lapsillemme kaikkea.
Ja ei, meillä ei ole rahasta puute, mutta lapsi kuitenkin jo tajuaa, keneltä ostettavat ovat ja nyt pettyi kun mummon ostamat (ihan vielä mageet housut minustakin) olivatkin aivan liian isot. Kysyi, miksi mummo ei ostanut oikean kokoisia kun hän tykkää niistä tosi paljon. Vaikka ei lapsenomaisesti enää itke, pettymys oli jotain käsinkosketeltavaa, ehkä senkin vuoksi kun näkee mummoaan niin harvoin ja ikävöi. Toisille lapsenlapsille ei tätä tee tai en ole ainakaan koskaan kuullut.
Mummo joka muutenkin hoitaa tosi vähän lastamme, vie vielä niinä päivinä lapsemme serkkujen luo. Hoitaa serkkuja sitten ja lapseni on mukana. Joo, ei ole mitään väärää tavata serkkuja, mutta kun lapsemme ikävöi sitä mummoa. Mummo hoitaa serkkuja joka vko, joten miksi silloin kun lapsemme on hoidossa,ne pitää vielä ottaa mukaan tai mennä sinne serkkulaan. Mä en vaan voi ymmärtää. Sitten lapsemme kuitenkin minulle kertoo asioita (en tiedä eikö käly ja anoppi sita tajua).
Lapsi kysyi kerran, miksi taas piti mennä sinne serkuille kun mummo leikkii sitten niiden kanssa. Lapseni on kertonut pienempänä monesti, että mummo on sanonut ilkeästi. Mutta ei ole osannut sanoa miksi tai mitä. Ja se ihmetyttää, kun lapseni vielä nyt isommalla iälläkin kiukuttelee kuin pieni vauva kun tulee anopin luota.
Yksi myös aika vaikea asia minulle on se kun nälvii minua aina kun soitan hänelle tai näemme. Hän saa vaikka hammaslangasta nälvästyä minulle jotain. Kun mieheni on paikalla, pitää turpansa kiinni. Olen yrittänyt vältellä näitä tilanteita nyt ja jonkin verran on auttanut, eli en ole saanut enää kuraa niin paljon niskaan. Mies tietää kaikki ja on itsekkin ottanut vuosien saatossa anoppiin väliä ja etäisyyttä. Mies ei käy siellä kun tyyliin jouluna. Ei soittele, mutta tästä ei voi anoppi syyttää kun itseään.
Minä en haluisi tällaista välinpitämättömyyttä ja kun yritin itse pitää yhteyttä ja soitella ja pyytää hoitoapua, en saa kuin vittuilua osakseni niin kyllä siinä itsekin lopetti aika nopsaan. Hän kun ei ole kuitenkaan minun äitini.
Ollaan sovittu, että yhteydenpito tapahtuisi nyt vaan miehen kautta. Mutta tulee aina joskus tilanteita kun tämä ei tepsi ja aina saan pahoittaa mieleni. Olen vielä ihminen joka jää vatvomaan asioita ja sitten murehdin ja itken tilanteita viikko kausia. Se on vaikuttanut myös aina perheemme hyvinvointiin. Otan anopin käytöksen todella raskaasti ja olen herkkä sille. Ehkä anoppi sen tietää ja siksi tekee sitä, en tiedä.
En tiedä onko tässä enää mitään pelastettavissa, mutta ehkä kaipaan vaan kohtalotarinoita..koska vaikka tiedän, että kaikki ei ole minun aiheuttamaa, niin silti poden tosi paljon syyllisyyttä. Elämässämme on niin paljon kaikkea muuta, paljon rankempaa ja tärkeämpää, minusta on sairasta olla tällaisessa "vihanpidossa" jonkun anopin kanssa. Miksi emme voisi vaan olla väleissä, ystävällisiä toisillemme. Miksi aina pitää piikittää ties mistä asiasta.
Kommentit (89)
anoppisi kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin isoäitini oli eläessään.
Ne, joilla ei tällaista "ihmissuhdetta" ole elämässään ollut, eivät voi siitä mitään tietää ja jotkut eivät näköjään voi edes ymmärtää (aivan urpoista vastauksista päätellen).
Isoäitini arvotti lapsensa ja lapsenlapsensa hyviin ja huonoihin lapsiin, hän teki myös kiusaa lastenvaatteilla (esim. kun tiesi että poika halusi sinisen takin, osti tahallaan punaisen). Tarinoita olisi hänestä vaikka kuinka. Hän teki paljon pahaa mutta esitti kuitenkin aina marttyyria. Psykologi diagnosoi hänet narsistiksi.
niin haluaisin lisätä, että jos anoppisi on isoäitini kaltainen, jättäisin kaiken yhteydenpidon. Mies käyköön kotonaan jos haluaa, mutta älä ala itse yhteydenpitoon. Äläkä pakota lapsia anopille menemään, kuka siitä hyötyy jos lapset tulevat masentuneina ja nujerrettuina takaisin. Ei tee hyvää pienen kehittyvälle itsetunnolle. Puhun kokemuksesta. Pitäkää elämässänne ne ihmiset jotka haluavat teille hyvää, turha hukata aikaa niihin jotka teille haluavat vain mielipahaa, olkoon kuinka sama dna veressä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin! En loukkaannu minua haukkuvista viesteistä , sillä voisin itse syyllistyä samaan jos en kokisi tätä itse. Tää on niin sairaan kuuloinen koko juttu. Niin kuin jo alussa sanoin, en itseäni pidä syyttömänä, en ole koskaan ollut "tosi ystävä" anopin kanssa. Mutta olen aikuistunut ja elämä opettanut ja en käsitä tällaista käytöstä.
anoppisi kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin isoäitini oli eläessään.
Ne, joilla ei tällaista "ihmissuhdetta" ole elämässään ollut, eivät voi siitä mitään tietää ja jotkut eivät näköjään voi edes ymmärtää (aivan urpoista vastauksista päätellen).
Isoäitini arvotti lapsensa ja lapsenlapsensa hyviin ja huonoihin lapsiin, hän teki myös kiusaa lastenvaatteilla (esim. kun tiesi että poika halusi sinisen takin, osti tahallaan punaisen). Tarinoita olisi hänestä vaikka kuinka. Hän teki paljon pahaa mutta esitti kuitenkin aina marttyyria. Psykologi diagnosoi hänet narsistiksi.
kehittelet asioita nyt omassa päässäsi.
Housuista: vanhemmilla ihmisillä on tapana ostaa hieman kasvuvaraa vaatteisiin - ehkä anoppi halusi, että housuista on pitkään iloa eikä ymmärtänyt, että housuja ei voi heti käyttää. Ja voihan olla, että myyjä on sanonut housujen olevan pientä kokoa ja että kannattaa ottaa kokoa isompi ja anoppi ottaa varoiksi kahta numeroa isommat.
Sinä tunnut hakevat ja etsivän anopista vikoja ja kummallisia piilomerkityksiä.
Toinen asia: on aivan luonnollista, että anoppi haluaa hoitaa lapsiasi omassa kodissaan, hänen on ehkä vaikea toimia vieraan naisen kodissa. Ja ehkä hän aavistaa, että siitä tulisi ongelmia..
Tuo tarkan hakuajan sopiminen on aivan normaalia ja luonnollista, miksi ihmeessä näet senkin jonkinlaisena kiusana?
Puhut että anoppi hoitaa lapsia.. Onko tuo aika ainoa, jolloin anoppi on lasten kanssa? Käyttekö koskaan perheenä kylässä, siis siten, että sinulla on hoitovastuu lapsista vaikka anoppi on paikalla? Vai onko anopin rooli vain olla hoitajana?
Huolestuttava pidän sitä, että sinä siirrät omat tunnetilasi lapsellesi - lapsi lukee sinua ja toimii sen mukaan. Sinun äitisi tapaaminen on kiva juttu, mutta anopin tapaamisesta ei saa iloita. Sinä oikein varmistelet, että nyt pitkästä aikaa pääset sinne, oletko iloinen oletko?
Tajuatko ollenkaan itse, miten vaikutat lapsen käytökseen? Kaiken kirjoittamasi perusteella vaikuttaa, ettet kestäisi sitä, että lapsi viihtyy anopilla - ja lapsesi tietää tämän :(
Mene juttelemaan ongelmistasi jonkun ulkopuolisen kanssa, tuo ei ole enää normaalia.
tuohon anoppiongelmaan, koska et jaksa kohdata ns. todellisia murheitasi/elämääsi. Tuollainen märehtiminen antaa ikään kuin piristystä arkeen, viha pitää mielen virkeänä....
Anna olla. Varmaan ilkeä ihminen anoppisi, mutta niin se sitten vaan on. Unohda, älä myrkyty, täytä tunnit muulla
... elää omaansa.
Kyllä minä luin koko viestisi!
Luin uudelleen, ja edelleen olen sitä mieltä, että sinä itse olet se ongelma, ei anoppisi.
Jospa korjaisit omaa asennettasi, niin ongelma poistuisi. Et edes kuvittelisi, että anoppisi "oikeasti" on yhtä ihana ja kiva kuin oma äitisi ja ajattelisi, että ihan sinun kiusaksesi noin tekee. Hyväksyisit ihmiset ihan sellaisinaan, vaikka et hyväksyisi heidän tekemisiään.
Et pyörisi ihan oman napasi ympärillä etkä päättelisi, että ihan SINUN kiusaksesi anoppisi tekee niin tai näin.
Katsos kun Sinä ja Sinun Lapsesi eivät ole anoppisi elämän keskipiste, toisin kuin sinulle itsellesi. Tätä on nuorempana ehkä vaikea ymmärtää, mutta näin se vaan menee. Aika harva anoppi keskittyy kiusaamaan miniäänsä, vaikka toki sellaisiakin oikeassa elämässä on.
Empaattisuus ei suinkaan tarkoita sitä, että yrittää epätoivoisesti elää oman käsikirjoituksen mukaista elämää. Eikä sitä, että ottaa toisen ihmisen tekemisistä niin suuren vastuun, että sitten suree, itkee ja tuntee niistä syyllisyyttä.
Et sinä voi pakottaa anoppia oman käsikirjoituksesi ja ihmiskäsityksesi mukaiseen muottiin. Hän nyt vaan on niin ärsyttävä ämmä, ja se tosiasia sinun on myönnettävä.
Minkä vuoksi sinä tunget lapsiasi sinne, kun tiedät että se on pakkopullaa kaikille osapuolille?
Sitten, kun sinullakin on enemmän elämänkokemusta ja olet tullut näkemään erilaisia ihmisiä - hankaliakin - sinä ymmärrät, mitä minä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ehkä hainkin, kun pyysin kohtalotarinoita. Ehkä "omaan päätökseen hyväksyntää" koska en haluisi enää pitää yhteyttä, edes lasten vuoksi. Jos anoppi ei itse halua nähdä lapsia, en myöskään minä niitä sinne tuputa. Mies aina kysyy, ottaisko mun äiti tai sisarukset lapseni hoitoon, ei koskaan ehdota ensin omaa äitiään se on se vihonviimeinen vaihtoehto.
anoppisi kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin isoäitini oli eläessään.
Ne, joilla ei tällaista "ihmissuhdetta" ole elämässään ollut, eivät voi siitä mitään tietää ja jotkut eivät näköjään voi edes ymmärtää (aivan urpoista vastauksista päätellen).
Isoäitini arvotti lapsensa ja lapsenlapsensa hyviin ja huonoihin lapsiin, hän teki myös kiusaa lastenvaatteilla (esim. kun tiesi että poika halusi sinisen takin, osti tahallaan punaisen). Tarinoita olisi hänestä vaikka kuinka. Hän teki paljon pahaa mutta esitti kuitenkin aina marttyyria. Psykologi diagnosoi hänet narsistiksi.niin haluaisin lisätä, että jos anoppisi on isoäitini kaltainen, jättäisin kaiken yhteydenpidon. Mies käyköön kotonaan jos haluaa, mutta älä ala itse yhteydenpitoon. Äläkä pakota lapsia anopille menemään, kuka siitä hyötyy jos lapset tulevat masentuneina ja nujerrettuina takaisin. Ei tee hyvää pienen kehittyvälle itsetunnolle. Puhun kokemuksesta. Pitäkää elämässänne ne ihmiset jotka haluavat teille hyvää, turha hukata aikaa niihin jotka teille haluavat vain mielipahaa, olkoon kuinka sama dna veressä tai ei.
Jos anoppi nyt kutsuisi lapset luokseen, laita lapselle ne liian isot housut jalkaan ja kehoita lastasi pyytämään anoppia pienentämään housut. Mieluiten laittakaa ne pökät johonkin sukujuhliin ja laita lapsi iloisena kehumaan kaikille mummon ostamia housuja. Mummon anteliaisuus ja hyvä maku tulee selväksi kaikile.
Sun anoppis osti ne pökät siksi, että sai ne jostain -90% alesta. Kato housut kuin housut, mitä välii...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun pelkäsi, että vainoharhainen miniä olisi keksinyt housujen hinnasta/ostopaikasta jonkun piilomerkityksen.
Mitä mun pitää siis korjata? Kun yritän olla ystävällinen, väleissä ja viedä lapsiani mummolaan että voisivat tavata ja solmia suhdetta. Minä anteeksi nyt vaan jotenkin toivoin, että lapsillani olisi isovanhemmat. Ne ovat rikkaus lapsille ja minä olen ollut todella onnellinen, että minulla oli ihanat isovanhemmat omassa lapsuudessani.
Miksi itse haet hyväksyntä näillä kirjoituksillasi? Teit asian selväksi mitä mieltä olet, miksi jatkat ja jankutat samaa asiaa? En ole sitä pyytänyt. Ymmärsin ponttisi ja kokemattomuutesi asiaan jo ekasta viestistäsi ;)
Elämänkokemukseen en sano mitään, kirjoituksesi vaan paljastaa sinun elämäkokemuksestasi aika paljon :D
Jospa korjaisit omaa asennettasi, niin ongelma poistuisi. Et edes kuvittelisi, että anoppisi "oikeasti" on yhtä ihana ja kiva kuin oma äitisi ja ajattelisi, että ihan sinun kiusaksesi noin tekee. Hyväksyisit ihmiset ihan sellaisinaan, vaikka et hyväksyisi heidän tekemisiään.
Et pyörisi ihan oman napasi ympärillä etkä päättelisi, että ihan SINUN kiusaksesi anoppisi tekee niin tai näin.Sitten, kun sinullakin on enemmän elämänkokemusta ja olet tullut näkemään erilaisia ihmisiä - hankaliakin - sinä ymmärrät, mitä minä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sanoo, että kaikki anopin käytöksessä sotii hänen arvojaan vastaan. Eiköhän silloin ole todennäköistä, että kaikki ap:n käytöksessä sotii anopin arvoja vastaan. Silloin vaaditaan melkoista kypsyyttä, että pystytään luomaan molempia tyydyttävä suhde. Harvoin onnistunee.
Anopin mielestä esim. ap voi olla hirveä tiukkapipo, jolla ei ole yhtään huumorintajua. Omassa suvussani on perheitä, joissa ollaan todella pahasuisia, pidetään sitä huumorina ja ihmetellään, jos joku ottaa nokkiinsa. Tai sitten anopin mielestä ap on uskomaton herkkis, jonka tunteita pitää koko ajan varoa. Silloin ei tee mieli olla hirveästi tekemisissä.
Jos toiminnan ja viestinnän tyylit ovat täysin vastakkaiset, voi vaikeaa tulla toimeen molemmin puolin. Ja siksi ne helpommin yhteen natsaavat miniät ja vävyt ovat mieluisampia.
Anopit kun ei pääse valikoimaan miniöitään ja vävyjään niin minkäs siinä sitten anoppinakaan teet. Joskus lapset ihan uhmalla ja kuin kiusallaan valitsevat puolison, joka on täysin vastakkainen omaan vanhempaan verrattuna. Huono lähtökohta anopillekin.
Voi apua, vai valitsee tahallaan puolison ärsyttääkseen vavnhempia..tää meni kyllä nyt jo ihan yli hilseen. Lopeta se kaunareitten seuraaminen! :D
Ja en tajua miten voin ärsyttää anoppiani noin paljon mitä haluatte minusta kirjoittaa kun enhän edes anoppia näe kovinkaan usein. Jos hän hoitaa kerran 2kk aikana, joskus 3kk aikana toista lastani muutaman tunnin niin miten voin ärsyttää niin paljon ja olla vittumainen kusipää miniä, että se antaa luvan vittuilla minulle kun nähdään tai soitan anopille, esim. että tarvittais apua?! Kerran kun ajattelin, että soitan meidän kuulumisia ja samalla olisin kysynyt hoitoapua yhdelle pvälle, hän nauroi puhelimessa kun kerroin, että vien lapsen lääkäriin. Ja naurun aihe oli kun oli SUNNUNTAI! Siis mitä helvettiä, miksi en vie lastani su lääkäriin jos se sitä tarvitsee kun oli paha korvatulehduskierre?! Eikö lääkärissä käydä kun ma-pe ?
Mä en edelleen käsitä teidän ajatuksen juoksua, sori! ;)
Ap sanoo, että kaikki anopin käytöksessä sotii hänen arvojaan vastaan. Eiköhän silloin ole todennäköistä, että kaikki ap:n käytöksessä sotii anopin arvoja vastaan. Silloin vaaditaan melkoista kypsyyttä, että pystytään luomaan molempia tyydyttävä suhde. Harvoin onnistunee.
Anopin mielestä esim. ap voi olla hirveä tiukkapipo, jolla ei ole yhtään huumorintajua. Omassa suvussani on perheitä, joissa ollaan todella pahasuisia, pidetään sitä huumorina ja ihmetellään, jos joku ottaa nokkiinsa. Tai sitten anopin mielestä ap on uskomaton herkkis, jonka tunteita pitää koko ajan varoa. Silloin ei tee mieli olla hirveästi tekemisissä.
Jos toiminnan ja viestinnän tyylit ovat täysin vastakkaiset, voi vaikeaa tulla toimeen molemmin puolin. Ja siksi ne helpommin yhteen natsaavat miniät ja vävyt ovat mieluisampia.
Anopit kun ei pääse valikoimaan miniöitään ja vävyjään niin minkäs siinä sitten anoppinakaan teet. Joskus lapset ihan uhmalla ja kuin kiusallaan valitsevat puolison, joka on täysin vastakkainen omaan vanhempaan verrattuna. Huono lähtökohta anopillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näette anoppia kerran vuodessa ja soitatte vain silloin kun tarvitsette hoitoapua.
Onko ihme jos anoppia moinen vituttaa?
kiitos!
Miehen kanssa ollaan vuosien saatossa jo todettu, että ei pidetä mitään ylimääräistä yhteyttä. Mieskin hermostui, kun aina pahoitin mieleni. Asiasta myös tapeltiin ja mieheni katkaisi vähäksi aikaa välit anoppiin, tästä siis vuosia aikaa.
Mutta nyt yritetään purra hammasta ja ajatella, että lasten takia nähdään,mutta vaan just tyyliin jouluna. Joskus sitten soitetaan hoitoapua kun on jokin tärkeä meno.
et voi muuttaa anoppiasi, on ehkä vain hyväksyttävä se että hän jää lapsillesi etäiseksi. Panosta siihen hyvään suhteeseen mikä heillä on sinun äitiisi, toiseen mummoon.
Meilläkin hieman samanlaista, mieheni äiti jää lapsillemme etäiseksi. Lapset eivät halua sinne edes mennä, koska eivät saa huomiota eikä mummolassa ole mitään tekemistä. Isovanhempia ei kiinnosta muu kuin omat asiat ja niistä puhuvat taukoamatta kun tavataan. Joskus lapset ovat olleet siellä hoidossa, mutta on jätetty yksin pihalle liian pieninä, kuljetettu autossa ilman vöitä, syötetty vanhentunutta ruokaa.
Aina ihmissuhteet eivät vaan toimi, ja aina et voi sille mitään.
Mitä miehesi on mieltä tilanteesta? Sopikaa nyt yhdessä joku linja miten elätte, yritättekö parantaa tilannetta vai luovutatteko.
noin niinku anopiksi.
Minusta valitat turhsta. Pistä liian isot vaatteet kaappiin odottamaan, lapset kasvavat kyllä!
Täällä välillä jotkut kirjoittavat ihan oikeista kauhuanopeista. Sun anoppisi ei selvästikään sellainen ole. Ole tyytyväinen, että sulla on noinkin hyvä anoppi ja lakkaa valittamasta. Auttaahan oma äitisi sinua kuitenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kertaappa itse kirjoituksiani. Kerroin aikaisemmin että en viitsi enää yrittää olla yhteydessä kun en saa kuin pahaa mieltä osakseni ja vittuilua.
Siksi siis nyt yritetään pitää tosi minimissä kanssakäyminen. Ja siksi aloitin ketjun, koska minusta se on typerää, käyttäytyä näin. Koska haluan isovanhemmat, kaikki, olevan lasteni elämässä mukana.
LUE JA YMMÄRRÄ mitä luet! Kiitos!;)
Näette anoppia kerran vuodessa ja soitatte vain silloin kun tarvitsette hoitoapua.
Onko ihme jos anoppia moinen vituttaa?
kiitos!
Miehen kanssa ollaan vuosien saatossa jo todettu, että ei pidetä mitään ylimääräistä yhteyttä. Mieskin hermostui, kun aina pahoitin mieleni. Asiasta myös tapeltiin ja mieheni katkaisi vähäksi aikaa välit anoppiin, tästä siis vuosia aikaa.
Mutta nyt yritetään purra hammasta ja ajatella, että lasten takia nähdään,mutta vaan just tyyliin jouluna. Joskus sitten soitetaan hoitoapua kun on jokin tärkeä meno.
et voi muuttaa anoppiasi, on ehkä vain hyväksyttävä se että hän jää lapsillesi etäiseksi. Panosta siihen hyvään suhteeseen mikä heillä on sinun äitiisi, toiseen mummoon.
Meilläkin hieman samanlaista, mieheni äiti jää lapsillemme etäiseksi. Lapset eivät halua sinne edes mennä, koska eivät saa huomiota eikä mummolassa ole mitään tekemistä. Isovanhempia ei kiinnosta muu kuin omat asiat ja niistä puhuvat taukoamatta kun tavataan. Joskus lapset ovat olleet siellä hoidossa, mutta on jätetty yksin pihalle liian pieninä, kuljetettu autossa ilman vöitä, syötetty vanhentunutta ruokaa.
Aina ihmissuhteet eivät vaan toimi, ja aina et voi sille mitään.
Mitä miehesi on mieltä tilanteesta? Sopikaa nyt yhdessä joku linja miten elätte, yritättekö parantaa tilannetta vai luovutatteko.
ei matele edessänne ja anele pääsyä hoitamaan lastanne... IHAn oikeasti?
Mun täytyy sanoa kyllä, että mä en kestäisi sun kaltaistasi vatvojaa ja märisijää miniänäni. Mua kiinnostaisi tosi paljon tietää mitä nämä anopin vittuilut on olleet, joita on pitänyt viikkoakausia märistä? Ja ihmettelen todella että miehesikään jaksaa tuollaista tossukkaa kuin sinä katsella. Mun mielestä ei ylipäätään ole normaalia itkeä viikkoja kenenkään sanomisia.
Ja tuo house-esimerkki... mitäs jos se anoppi vain hukkasi sen lapun, ja osti housut silmämääräisesti? Tai kysyi mikä on lapsesi ikäisen lapsen koko normaalisti?
Mä kyllä koen, että elämä on tosi paljon helpompaa, kun koko ajan ei mieti että nyt varmaan joku taas jossain vittuilee ja ihan varmasti taas yritettiin mieli minulta pahoittaa....
SUosittelisin ap kasvamaan aikuiseksi ja hommaamaan aikuisen ihmisen itsetunnon. OIkeasti. ELämä helpottuu kummasti.
.... Kun pyysin housuja (mistä oikeasti ISO pula ja kun itse kysyi mitä tarvittais) niin osti 2nro liian isot, vaikka kirjoitti oikean koon lapulle. ...
Lapsihan tuosta kärsii, toki myös äitini lompakko.
...
Ja ei, meillä ei ole rahasta puute, .........
Mies tietää kaikki ja on itsekkin ottanut vuosien saatossa anoppiin väliä ja etäisyyttä. Mies ei käy siellä kun tyyliin jouluna. Ei soittele, mutta tästä ei voi anoppi syyttää kun itseään.
...
Ollaan sovittu, että yhteydenpito tapahtuisi nyt vaan miehen kautta. Mutta tulee aina joskus tilanteita kun tämä ei tepsi...
Miksi äitisi osti housut, jos teillä itselläkin olisi ollut varaa?
Eiköhän teillä ole käynyt ihan klassisesti, eli kun poika ei pidä yhteyttä äitiinsä, niin äitikin on etääntynyt pojastaan ja pojan perheestä. Kerrot myös, miten otat yhteyttä vain jos teillä on pakottava tarve. Kuvittele itse, että sinulla olisi kaksi sisarta, joista toinen soittelee ja kyselee kuulumisia usein ja toinen soittaa vain, kun tarvitsee sinulta jotain. Mitä luulet, olisivatko he yhtä läheisiä, vai rupeaisiko tuo avun kyselijä vuosien saatossa ärsyttämään?
Noille housuille saattaa olla ihan luonnollinen selitys. Ehkä anoppisi hukkasi lapun, tai hänellä on tapana ostaa aina kasvuvaralla vaatteita.
Ehkä anoppi kokee myös hankalaksi sen, että ei osaa auttaa nuorimpanne kanssa. Jotenkin ymmärsin, että hänellä on jokin sairaus tai jotain muuta, joka voi tuntua anopista hankalalta.
Koitapa seuraavaksi kun anoppisi piipahtaa teillä tuolla lyhyellä visiitillä sanoa hänelle, että viivyhän hiukn kauemmin. Keitä vaikka kahvit ja juttele mukavia. Älä ruikuta arkeasi, tai voivottele elämääsi, vaan kysele mitä anopillesi kuuluu. Ehkä noin saatte välejänne korjattua. Liian usein sitä ei huomaa kysellä toisen fiiliksiä, kun olettaa että ainut yhteinen asia on ne lapset ja siksi kertoilee vain niistä. Anoppisi on kuitenkin vielä oikea ihminen, jolla on oma elämä ja elämässä muutakin kuin lapset ja lapsenlapset. Jos hän kuitenkin teillä piipahtelee useamman kerran vuodessa, niin jollain tasolla hän on teidän elämästä kiinnostunut. Ehkä tuo teidän "soitetaan kun tarvitaan apua" on vain ruvennut häiritsemään häntä. Isovanhempien tehtävä kun ei ole olla automaattisena lastenhoitokoneina :)
Voi apua, vai valitsee tahallaan puolison ärsyttääkseen vavnhempia..tää meni kyllä nyt jo ihan yli hilseen. Lopeta se kaunareitten seuraaminen! :D
Ja en tajua miten voin ärsyttää anoppiani noin paljon mitä haluatte minusta kirjoittaa kun enhän edes anoppia näe kovinkaan usein. Jos hän hoitaa kerran 2kk aikana, joskus 3kk aikana toista lastani muutaman tunnin niin miten voin ärsyttää niin paljon ja olla vittumainen kusipää miniä, että se antaa luvan vittuilla minulle kun nähdään tai soitan anopille, esim. että tarvittais apua?! Kerran kun ajattelin, että soitan meidän kuulumisia ja samalla olisin kysynyt hoitoapua yhdelle pvälle, hän nauroi puhelimessa kun kerroin, että vien lapsen lääkäriin. Ja naurun aihe oli kun oli SUNNUNTAI! Siis mitä helvettiä, miksi en vie lastani su lääkäriin jos se sitä tarvitsee kun oli paha korvatulehduskierre?! Eikö lääkärissä käydä kun ma-pe ?
Mä en edelleen käsitä teidän ajatuksen juoksua, sori! ;)
Ap sanoo, että kaikki anopin käytöksessä sotii hänen arvojaan vastaan. Eiköhän silloin ole todennäköistä, että kaikki ap:n käytöksessä sotii anopin arvoja vastaan. Silloin vaaditaan melkoista kypsyyttä, että pystytään luomaan molempia tyydyttävä suhde. Harvoin onnistunee.
Anopin mielestä esim. ap voi olla hirveä tiukkapipo, jolla ei ole yhtään huumorintajua. Omassa suvussani on perheitä, joissa ollaan todella pahasuisia, pidetään sitä huumorina ja ihmetellään, jos joku ottaa nokkiinsa. Tai sitten anopin mielestä ap on uskomaton herkkis, jonka tunteita pitää koko ajan varoa. Silloin ei tee mieli olla hirveästi tekemisissä.
Jos toiminnan ja viestinnän tyylit ovat täysin vastakkaiset, voi vaikeaa tulla toimeen molemmin puolin. Ja siksi ne helpommin yhteen natsaavat miniät ja vävyt ovat mieluisampia.
Anopit kun ei pääse valikoimaan miniöitään ja vävyjään niin minkäs siinä sitten anoppinakaan teet. Joskus lapset ihan uhmalla ja kuin kiusallaan valitsevat puolison, joka on täysin vastakkainen omaan vanhempaan verrattuna. Huono lähtökohta anopillekin.
Kait sä sitten itkit taas viikkokausia, kun anoppi oli oikein nauranut ja ihmetellyt että olet lasta viemässä sunnuntaina lääkäriin...
Entistä enemmän vahvistuu ajatus, että toivottavasti en IKINÄ IKINÄ saa sinun kaltaistasi vinku-iitaa miniäkseni..
ja sain todellakin huomata jo pienenä että eri kastissa ollaan! Kun useammat serkut olivat kerralla mummon luona kylässä mummon äänensävy vaihtui aina kun minulle puhuttiin...
Kuule, en pitänyt lapsena siitä tilanteesta ja suosittelisin että et "turhaan" vie lastasi tälle mummolle hoitoon. Oma itsetuntoni kärsi kovasti kun huomasi ihan pienenä olevansa huonompi kuin toiset... Suojele sinä lastasi.
Sinäkin voit keskittyä muihin ihmissuhteisiisi, onko pakko yhden ikävän ihmisen kanssa olla tekemisissä vaikka sukulainen onkin?
Välit poikki, miehesi pitää huonosti yhteyttä ja sinäkään et tunnu pitävän anopista ja vali-vali, kun anoppi on sen tajunnut.
Alue: Aihe vapaa
Onhan sekin ihan luonnollista, vaikkakin tyhmää. Tai syyttää sua siitä että teillä on erityislapsi ja olet "pilannut" hänen poikansa elämän, vaikka se tietysti oikeasti ei ole näin, mutta surussa joskus luonnollista ajatella niin.