Miksi en tunne tunteita?

tai sitten löydät sen ystävän kenen kanssa seksi on mukavaa ja teette parit lapset -> normielämää

Miksi pelkäät päästää toisen lähelle? Onko sinua kohdeltu huonosti? Millainen on parisuhteen malli lapsuudestasi?



Jos ei uskalla, ei voi saada (ja jää vanhaksi piiaksi). Toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä muuttua, mutta se vaatii pohdintaa, kenties terapiaakin...

tai sitten löydät sen ystävän kenen kanssa seksi on mukavaa ja teette parit lapset -> normielämää

Vain av:lla; mennä yhteen ilman rakkautta, siis normi?

muttei tunne ilmeisesti romanttiseen rakkauteen liittyviä tunteita, mitä ilmeisimmin. Jotain ongelmia varmaan lapsuuden kiintymyssuhteissa niin kuin joku taisikin ehdottaa. Tunnetko ap muuten rakkautta, esim. perheenjäseniäsi tai ystäviäsi kohtaan?



Mä ihastuin ekan kerran joskus 3-vuotiaana, joten en todellakaan ymmärrä tai osaa oikein ajatella vastaavaa tilannetta. Suosittelisin ap:lle psykologin juttusille hakeutumista.

tai sitten löydät sen ystävän kenen kanssa seksi on mukavaa ja teette parit lapset -> normielämää

Vain av:lla; mennä yhteen ilman rakkautta, siis normi?

Mut siis ei kaikki ehkä koe mitään rakkaustarinoita mistä voisi elokuvia kirjoittaa. Sitä jalat lähtee alta-fiilistä. Ja tuntuu että monet suhteet mitkä alussa intohimoisia, ovat täysiä katastrofeja myöhemmin.

Itsellä on ollut yksi sellainen rakkaustarina suhde, yksi ihminen siis niistä sadoista ihmisistä keitä olen elämäni aikana tavannut. Ja sen tiesi jo yhdessä illassa että tässä se nyt on. Ja katastrofi sekin suhde. Oma äiti tapasi sen ison rakkauden viiskymppisenä. Siinäkin olisi jäänyt lapset tekemäti jos olisi sinne odottanut.

koska välität (tunne) perheestäsi ja ystävistäsi. Lisäksi haluat seksiä (tunne). Vastaasi vain ei ole vielä kävellyt sellaista ihmistä, johon voisit ihastua/rakastua. Ihastuminenkaan ei ole todellakaan aina mitään "samantien silmät kääntyi kieroon ja sukat pyöri jaloissa"-juttua. Joskus ihastus ja sen jälkeen rakkaus syttyvät paljon myöhemmin. Kannattaa tapailla ihmisiä, joka vaikuttaa mukavalta jonkun aikaa, voi olla, että jossain vaiheessa syntyy ihastus. Ja kannattaa muistaa, että seksi ja parisuhde eivät ole mitään sellaista, jotka on pakko olla.

Niin no, kotona lapsuudessa olen mähnyt kuinka isä alistaa äitiä kaikin tavoin ja oli ajoittain todella kylmä meille lapsillle. Oikeastaan ainoa ihminen jota voin sanoa rakastavani on äitini, johon olen poikkeuksellisen kiintynyt. Sisaruksiini minulla on aika heikko tunneside. Ystäviäni en voi sanoa rakastavani, ja usein kaipaan yksinäisyyttä ja en kaipaa heitä oikeastaan koskaan ihmisinä vaan kaipaan seuraa. Miehiä olen tapaillut treffeillä, mutta jos mies esim hipaisee kättäni tai yrittää ottaa kontaktia ahdistun ihan hirveästi ja mies alkaa tuntua vastenmieliseltä. Joka kerta sama juttu! Suutelusta en pidä yhtään, vaikka monen montaa sammakkoa olenkin suukotellut.