Lue keskustelun säännöt.
mies ottaa eron kun en jaksa tehdä mitään
06.10.2012 |
Mies on valittanut viimeiset 10 vuotta, että hermot menee kun mulla vaan jää kaikki tekemättä, luen paljon mielummin kirjoja. Jääkaappi täynnä homeisia ruokia, puhtaat vaatteet kerään yleensä lasten sänkyyn tai sohvalle jos nyt yleensä saan puhtaita vaatteita aikaiseksi. Mies yleensä pistää koneet pyörimään, koska muuten meiltä loppuu puhtaat vaatteet niin minulta kuin lapsiltakin. Aina kun miehen äiti tulee kylään niin se rupeaa siivoamaan ja viikkaamaan pyykkejä kun se ei kestä katsoa mun touhua. Olen kyllä välillä yrittänyt, mutta ei tälläisen helsinkiläisen kotitöistä oikein mitään tule kun en ole koskaan oppinut mitään tekemään. Mies siis ilmoitti tänään, että alkaa etsimään omaa kämppää, on kuulemma ihan puhki tähän meidän kotielämään ja muuttaa vaikka lasten kanssa kolmestaan kunhan ei tarvitse katsoa mun touhua enää.
Kommentit (32)
mies ei tee mitään. ja kohta kätän hänet jos ei asiat ala muuttua 13 vuotta olen tätä katsellut ja nyt alkaa tulla mitta täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinaatko että kaikki helsinkiläiset asuvat sikoläteissä ja joku maalainen tulee välillä niitä siivoamaan?
mies ei tee mitään. ja kohta kätän hänet jos ei asiat ala muuttua 13 vuotta olen tätä katsellut ja nyt alkaa tulla mitta täyteen.
Ei tuo tuosta taida enää muuttua.
Sulla on kuitenkin sitä itsekuria (ollut joskus) olemassa, kun olet saanut tutkinnon tehtyä. Jos edelleen käyt töissä, niin jotenkin kuitenkin pääset työpaikalle ja saat töitä tehtyä, etkä jää vain aamulla sänkyyn. Jos taas et käy missään etkä tee mitään päivän aikana paitsi luet, surffaat tms. mielestäsi mukavia asioita, olet ehkä masentunut?
Jos pystyt työpäivän aikana tai harrastuksissa tms. toimimaan järkevästi ja saat asioita aikaan, mutta kotona et keskity mihinkään, niin on kyse jostain muusta kuin masennuksesta. Jostain syystä et sitä itsesi rajoittamista saa tehtyä kotona tai kotitöihin liittyvissä jutuissa. Jos siis unohdut jatkuvasti vaikka kirjan ääreen. Jos menet jääkaapin eteen ja otat muovipussin ja rätin käteen, saatko sen jääkaapin siivottua? Vai alatko siltikin tehdä kaikkea muuta?
Meinaatko että kaikki helsinkiläiset asuvat sikoläteissä ja joku maalainen tulee välillä niitä siivoamaan?
Sanoo, että helsinkiläiset muijat on niin avuttomia, ettei ne vaan osaa tehdä mitään, ihan kuin pikku kakaroita kuulemma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä.. Aikooko ton sun tekemättömyys yhtäkkiä? Tai nro 4:n miehen? En ymmärrä jos on vuosia yhdessä ja sitten kilahtaa noin?! Se joko tulee yllätyksenä tai ei tule. Miks alkaa suhteeseen alunperinkään ihmisen kanssa jonka tapoja ei siedä? Ja sitten vaatia muutosta.
Mä en ymmärrä.. Aikooko ton sun tekemättömyys yhtäkkiä? Tai nro 4:n miehen? En ymmärrä jos on vuosia yhdessä ja sitten kilahtaa noin?! Se joko tulee yllätyksenä tai ei tule. Miks alkaa suhteeseen alunperinkään ihmisen kanssa jonka tapoja ei siedä? Ja sitten vaatia muutosta.
Olen aina ollut laiska kotitöissä ja todella ns tyhmä eli jos minulta putoaa paperi lattialle niin ikäänkuin ignooraan sen tai en vaan oikeasti hiffaa. Mies on valittanut tuosta varmaan 10 vuotta, mutta viime aikoina sillä on alkanut olemaan pinna todella kireällä asian suhteen. Se valittaa myös, että lapsetkin oppii tuon saman tyyliin ja on jo osittain oppinut, että kaikki paskat voi jättää siihen mihin ne putoaa jne ja siitä mies on vielä enemmän hiilenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko tyytyväinen elämääsi ja itseesi vai onko niin, että jaksat käydä töissä kun on pakko mutta kotona kun pitäisi "oikeasti elää" niin mieluummin pakenet fantasiamaailmaan ja siksi jää kaikki hommatkin tekemättä?
Maalla kaikki kutsuu pk-seudulla asuvia helsinkiläisiksi tai hesalaisiksi. Se paljastaa aina.Täällä pk-seudulla kukaan ei puhu helsinkiläisistä jotenkin erilaisena ihmisryhmänä.
Turha yrittää provoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten se alkoi pikkuhiljaa, ensin asian hyväksyin mutta kun se vaan pahenee koko ajan ja kyllä asiasta on keskusteltu ja tapeltu ja puhuttu ja vaikka mitä, aina pari viikkoa menee hyvin ja sitten se taas alkaa.
Mies valittaa että naputan ja kun lopetan naputtamisen niin kuitenkaan mitään ei tapahdu.
Nyt olen ollut jonkun aikaa ihan hiljaa vaan ja odottanut koska se mies alkaa jotain tekemään, en odota enää kuin tämän kuun.
Niin monta petettyä lupausta olen häneltä saanut että nyt en enää jaksa pettyä ja odottaa että kaikki muuttuu paremmaksi.
Mä en ymmärrä.. Aikooko ton sun tekemättömyys yhtäkkiä? Tai nro 4:n miehen? En ymmärrä jos on vuosia yhdessä ja sitten kilahtaa noin?! Se joko tulee yllätyksenä tai ei tule. Miks alkaa suhteeseen alunperinkään ihmisen kanssa jonka tapoja ei siedä? Ja sitten vaatia muutosta.
Olen aina ollut laiska kotitöissä ja todella ns tyhmä eli jos minulta putoaa paperi lattialle niin ikäänkuin ignooraan sen tai en vaan oikeasti hiffaa. Mies on valittanut tuosta varmaan 10 vuotta, mutta viime aikoina sillä on alkanut olemaan pinna todella kireällä asian suhteen. Se valittaa myös, että lapsetkin oppii tuon saman tyyliin ja on jo osittain oppinut, että kaikki paskat voi jättää siihen mihin ne putoaa jne ja siitä mies on vielä enemmän hiilenä.
kuulostaa aika sekavalta teidän tilanne. Harmittaako sinua kun mies on lähdössä? Saa sen vaikutelman että otat aika tyynesti asian? Vai olisitko sinä vielä valmis yrittämään?
Ei miehesi tarvitse sinua passata jos kyse on vain saamattomuudesta, eri asia tietysti vähän jos olet masentunut / sairas, mutta tästä ei liene kyse jos tilanne jatkunut jo 10 vuotta...
Etkö saa itsellesi mitään tavoitteita asetettua? Pyytäisit lapsetkin mukaan, teksitte yhdessä. Esim. kaikki kolme siivoavat puoli tuntia ja sitten saatte puolituntia peli/kirja/telkka-aikaa (tai jotain muuta mieleistä). Kyllä keneltä vaan joskus unohtuu jääkaappiin jotain tai on pyykkivuori odottamassa. Että sellaista pitäisi myös pystyä perhearjessa sietämään. Onko teillä nyt pariskunta asetelma perfektionisti-hunsvotti vai tavis-hunsvotti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä.. Aikooko ton sun tekemättömyys yhtäkkiä? Tai nro 4:n miehen? En ymmärrä jos on vuosia yhdessä ja sitten kilahtaa noin?! Se joko tulee yllätyksenä tai ei tule. Miks alkaa suhteeseen alunperinkään ihmisen kanssa jonka tapoja ei siedä? Ja sitten vaatia muutosta.
Olen aina ollut laiska kotitöissä ja todella ns tyhmä eli jos minulta putoaa paperi lattialle niin ikäänkuin ignooraan sen tai en vaan oikeasti hiffaa. Mies on valittanut tuosta varmaan 10 vuotta, mutta viime aikoina sillä on alkanut olemaan pinna todella kireällä asian suhteen. Se valittaa myös, että lapsetkin oppii tuon saman tyyliin ja on jo osittain oppinut, että kaikki paskat voi jättää siihen mihin ne putoaa jne ja siitä mies on vielä enemmän hiilenä.
kuulostaa aika sekavalta teidän tilanne. Harmittaako sinua kun mies on lähdössä? Saa sen vaikutelman että otat aika tyynesti asian? Vai olisitko sinä vielä valmis yrittämään?
Ei miehesi tarvitse sinua passata jos kyse on vain saamattomuudesta, eri asia tietysti vähän jos olet masentunut / sairas, mutta tästä ei liene kyse jos tilanne jatkunut jo 10 vuotta...
Etkö saa itsellesi mitään tavoitteita asetettua? Pyytäisit lapsetkin mukaan, teksitte yhdessä. Esim. kaikki kolme siivoavat puoli tuntia ja sitten saatte puolituntia peli/kirja/telkka-aikaa (tai jotain muuta mieleistä). Kyllä keneltä vaan joskus unohtuu jääkaappiin jotain tai on pyykkivuori odottamassa. Että sellaista pitäisi myös pystyä perhearjessa sietämään. Onko teillä nyt pariskunta asetelma perfektionisti-hunsvotti vai tavis-hunsvotti?
Ei voi sietää etenkään kodin sotkuisuutta, tykkää, että kaikki on tiptop ja minulla taas ei ole mitään väliä. Kun olin opiskelija niin asuin paskan keskellä.Kun alettiin seurustelemaan niin mies oli kuulemma heti huomannut, että mä olin aina tehnyt jonkun pikasiivouksen lasten tyylillä eli kaikki roinat siirretään komeroihin ja sängyn alle jne.
(Luulen kyllä, että ap oikeasti on tässä tarinassa se joka tekee kaiken yksin, ja miehensä se joka laiskottelee. Ottaisin eron siinäkin tapauksessa.
"Jätän aina hunajapurkkien kannet auki" - oikeasti ihminen joka tekee noin, ajattelee "multa on muutaman kerran jäänyt hunajapurkin kansi auki". Jne jne)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en olis miehenäsi ikinä katsonut noin pitkään tuollaista vetelystä.
mutta av-mammat menee lankaan..hahhah!
(Luulen kyllä, että ap oikeasti on tässä tarinassa se joka tekee kaiken yksin, ja miehensä se joka laiskottelee. Ottaisin eron siinäkin tapauksessa.
"Jätän aina hunajapurkkien kannet auki" - oikeasti ihminen joka tekee noin, ajattelee "multa on muutaman kerran jäänyt hunajapurkin kansi auki". Jne jne)
Samaa mieltä. Ihmisillä on tapana ajatella itsestään että "minä vain joskus teen / jätän tekemättä asian x" kun taas toisesta ajatellaan että se _aina_ jättää.
Ihan rehellisesti jos puhutaan, niin olen vähän laiska.
Kaikkein mieluiten käpertyisin sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa koko päiväksi ja söisin voileipiä (jotka joku muu olisi tehnyt).
Etsipä kirjallisuutta vitkastelusta eroon pääsemisestä.
Minua auttoi, kun ensin mietin sitä lopputulemaa: kaunis koti, puhtaat vaatteet kaapissa siististi henkareissaan, hyvältä maistuva ja terveellinen ateria, hyvä fiilis lenkkeilyn jälkeen jne.
Sitten mieti sitä ihan ensimmäistä askelta mikä täytyy ottaa ja ajattele, että sen pidemmälle ei tarvitse juuri nyt mennä.
Lajittele pyykit tai viikkaa pyykit pinoihin, käy kaupassa, ota pölynimuri esiin, laita lenkkarit jalkaan, katso mikä siellä jääkaapissa on mennyt vanhaksi, nosta pudotettu nenäliina pöydänkulmalle.
Kun pääset jonkun homma alkuun, niin kas vaan, jatko ei tunnukaan enää niin hankalalta: kun imuri on esillä, niin äkkiäkös tässä hurauttaa kämpän siistiksi, kun kaupassa on käyty, niin mikäs tässä kokkaillessa, kun pyykit on viikattu, niin miksikäs en pinoaisi niitä kaappeihin.
Ja kun hommat on tehty, niin sittenpäs on vielä ihanampi ottaa se kirja käteen ja nautiskella kaksin verroin!
En vieläkään ole mikään kodin hengetär, joka jatkuvasti puunaa ja laittaa, mutta olen sentään nykyään ihan kelvollinen asuinkumppani. Jotain hommia jaetaan miehen kanssa ihan sovussa, koska tiskaaminen on yksi sellainen homma, mitä en vaan saa aikaiseksi... Mulla on sitten vastaavasti vastuullani koko meidän pyykkihuolto. Sekin muuten auttaa, kun tiedän, että mies ei noihin pyykkeihin koske, joko minä teen ne tai kukaan ei niitä tee.
Tässä ei muuten mikään muu auta kuin itseään ottaminen niskasta kiinni! Myönnät ongelmasi, että olet vaan luonteeltasi laiska, mutta voit kyllä tehdä asialle jotain, kun vaan niin päätät!
voi kovin ahkera olla jos ruoat homehtuu ja pyykit kasaantuu, saati perfektionisti
Missä ne huutelivat nyt ovat, jotka peräänkuuluttaa kumppanin oikeaa valintaa joka ketjussa?! Onko mahdotonta sanoa tällä kerää, et mies valitsi alunperin väärin, jos ei kestä leväperäisyyttä suhteessaan kun kuitenkin tiesi alusta alkaen mihin ryhtyi..
jos ap:n kertoma on totta ja tämä ei ole provo, miehen olisi pitänyt tajuta jo kauan sitten mikä on tilanne. Mutta jokainenhan tekee valintoja elämässään. Tuskin eroja olisikaan, jos kaikki sietäisivät kymmenenkin vuoden päästä kumppaninsa ominaisuuksia samalla tavalla kuin ensimmäisinä kuukausina/vuosina (tai samalla tavalla kuin ensimmäisinä kuukausina USKOIVAT sietävänsä vielä kymmenenkin vuoden päästä). Tai jos ihmiset arvioisivat oikein, miten kumppani tulee muuttumaan tulevaisuudessa. Esim. minä olen jonkin verran samanlainen kuin ap, ja edelleenkin meillä pääsee kaaos välillä valloilleen, mutta kuitenkin minä sitten aina viimeistään parin päivän sisään saan yleiset tilat raivattua ja kaappejakin siivottua jonkun kerran vuodessa. Ja muutosta on tapahtunut perheellistymisen seurauksena paljon parempaan verrattuna yksinasumisaikoihini.
Mutta ehkä tässä ap:n tapauksessa on kyse jostain muustakin, esim. kokeeko ap että mies lannistaa häntä ja parisuhde on muutenkin jotenkin vinoutunut, ja välinpitämättömyys kotitöiden suhteen on ap:n tapa joko selvitä tai sitten suorastaan protestoida ja hallita tilannetta?
Tänään sillä meni hermot kun olin pistänyt eilen pyykkikoneen päälle ja tietysti unohdin pyykit yöksi koneeseen, jääkaapissa oli homeiset lihapullat, salaatti ja luumuja, Pyykkivuori oli luokkaa viikon pyykki 4 ihmiseltä jne. Se hoiti kyllä kaikki asiat, mutta samalla huusi vittu saatanaa aika kovaa. Jätän myös kaikki hunajapurkit ja oikeastaan kaikki purkit aina auki ja sitten kun joku toinen ottaa niistä kansista kiinni niin purkit tippuu lattialle ja menee rikki. Tyhjät keksilaatikot jätän aina kaappeihin jne. Minulla on korkeakoulututkinto, mutta jotenkin mun aivot ei toimi tälläisessä kotiympäristössä, olen kuin 5 vuotias lapsi, jota toisen pitää hoitaa.