Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joita lasten koulunkäynti: läksyt ja kokeet rassaavat?
Kommentit (27)
Mutta ei niinkään kokeet ja läksyt, koska ne ovat ensisijaisia ja haluamme, että ne hoituvat kunnolla. Vanhimman lapsen kohdalla kiitettävä koulumenestys on ehtona harrastamiselle tällä laajuudella. Hän rakastaa lajiaan.
Sen sijaan aikataulujen ja kyytivuorojen sopiminen rasittaa. Se, että joka päivälle on töiden ja koulujen lisäksi muistettava kahden lapsen harrastukset ja niihin kulkeminen (bussiaikataulut ja kimppakyydit, työpäivien venymiset ym.) ja siinä sivussa hoitaa viisihenkistä kotitaloutta.
Läksyt lapset tekevät suoraan koulusta tultuaan ja tarkistan ne heti töistä tultuani, jonka jälkeen niitä korjataan jos tarvitaan. Lukuläksyt kuuntelen ja sanat kyselen ruoanlaiton lomassa. Yhtenä päivänä esikoinen ehtii tehdä läksyt vasta treenien jälkeen kuudelta. Kokeisiin luku suunnitellaan omaksi "lukujärjetykseen" kokeiden ajankohdan selvittyä. Se rasittaa, kun esikoisen opettaja ilmoittaa joskus kokeista kolmen päivän varoitusajalla. Silloin harrastuksen ja läksyjen ohella kavereille ei jää aikaa, vaan illat luemme/harjoittelemme yhdessä kokeeseen.
Kuopus on kolme. Ei "harrasta" muuta kuin päivähoitoa. Keskimmäinen on ekaluokkalainen, jolla kolme tuntia viikossa lajinsa harjoituksia. Ensi kaudella luultavasti jo kuusi. Esikoinen on neljännellä. Hän harjoittelee yhtä lajia oheistreeneineen 11 tuntia viikossa. Kolmena koulupäivänä seitsemän tuntia ja viikonloppuisin neljä. Kuljettamisiin kuluu aikaa pari tuntia viikossa, kun käytössämme on kimppakyydit. Lisäksi on 6-8 kilpailuviikonloppua vuodessa. Molemmat vanhemmat olemme töissä.
Kesätauot tuntuvat todellakin lomilta. Ensi kesänä sekin on ohi, kun vanhin lapsi alkaa treenaamaan ympäri vuoden, lukuun ottamatta kolmen viikon taukoa heinäkuussa.
Itse haluan haudata ärsyyntymisen niin kauan kuin lapset itse nauttivat. Vanhimmalle lapselle harrastuslaji on se suurin taito, josta hän saa onnistumisen ja taitavuuden kokemuksia. Ainoa asia, jossa hän itse kokee olevansa rehellisesti hyvä ja saa välillä loistaa. Siksi koen tämän hetkisen vaiheemme elämässä arvokkaana.
Itsehän tuon tilanteen olette luoneet. Mietin vain että onkohan 11 tuntia harrastusta koululaiselle viikossa koulutyön lisäksi vähän liikaa? Sehän on suunnilleen 2 tuntia viitenä päivänä viikossa. Saako lapsi tarpeeksi lepoa ja vapaata olemista?
Pitääkö lasten elämästä tehdä pienestä pitäen aikataulutettua suorittamista? Eikö se koulu kuitenkin ole se lapsen tärkein työ? Outoa että lapsen koulunkäynnistä huolehtiminen tuntuu stressaavan enemmän kuin jostain turhanpäiväisistä harrastuksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan sovittu, että koulusta tultua tekee läksyt, illalla sitten tarkistetaan. Kokeisiin eivät paljon lue, ihan kohtuunumeroita tulee. Ei tarvi olla kympin oppilas, jos asian pääsääntöisesti oppii ja nauttii oppimisesta. Harrastuksia on kaksi kummallakin, kolmena iltana kyytimistä. Kotona ei ole viimeisen päälle siistiä, mutta viihdytään täällä. Töissä käydään molemmat. Kaikki sellainen turha, mm. shoppailu on karsittu minimiin. Ei tulis mieleenkään lähteä tuonne kauppoihin esim. nyt viikonloppuna pyörimään, lähikaupasta saa kaiken tarvittavan. Meille sopii tämä elämäntapa hyvin.
Niin kuin kirjoitin, kouluasiat eivät rassaa. Ne meillä hoidetaan ensisijaisena. Lapset hoitavat ne itsenäisesti. Me vanhemmat tarkistamme ja autamme tarvittaessa sanoja ja koealueita kyselemällä. Lapsi saa lopettaa harrastamisen, jos se kuormittaa häntä liikaa. Sitten pitää miettiä harrastusporukkaan siirtymistä kilpajoukkueen sijasta, jos koulumenestys laskee. Kavereita hän ehtii nähdä neljänä päivänä viikossa, paitsi silloin tällöin, kun kokeet ilmoitetaan viime tipassa.
Joistain lapsista kasvaa niitä nuoria, joista tulee ammattiurheilijoita. Meidän lapsestamme ei tule lajinsa huippua, hän harrastaa siitä huolimatta halustaan kehittyä. Lapsi haluaa harrastaa. Hän pitää harrastuksestaan. Ei ole kertaakaan halunnut jäädä pois omasta tahdostaan. Minustakin 11 tuntia on paljon. Ja se 3500 euroa, jonka laji vuodessa maksaa. Se on kaksi nettokuukausipalkkaani.
Stressiä ei tarvitse tartuttaa lapseen. Minä ahdistun välillä kuljetusten aikatauluttamisesta, mutta en tuo sitä esille julki.
Me olemme tyytyväisiä tilanteeseen. Se, että välillä ahdistaa muistaa monia limittäisiä menoja tai asioita, ei tarkoita sitä, että olisin hajoamassa. Niin kuin alkuperäisessä viestissä laitoin. Tämä on vain ajanjakso elämää.
Nimen omaa valinta, koska meistä on tähän.
Ollaan sovittu, että koulusta tultua tekee läksyt, illalla sitten tarkistetaan. Kokeisiin eivät paljon lue, ihan kohtuunumeroita tulee. Ei tarvi olla kympin oppilas, jos asian pääsääntöisesti oppii ja nauttii oppimisesta. Harrastuksia on kaksi kummallakin, kolmena iltana kyytimistä. Kotona ei ole viimeisen päälle siistiä, mutta viihdytään täällä. Töissä käydään molemmat. Kaikki sellainen turha, mm. shoppailu on karsittu minimiin. Ei tulis mieleenkään lähteä tuonne kauppoihin esim. nyt viikonloppuna pyörimään, lähikaupasta saa kaiken tarvittavan. Meille sopii tämä elämäntapa hyvin.
en kyllä yhtään ihmette että jos ala-asteikäiset lapset saavat burn outteja jos vanhemmat vaativat pieneltä lapselta noin paljon (oltava kympin oppilas, kamalan paljon harrastuksia). Oikeasti mihin niitä 10 oikein tarvitsee?!? Onko lapsesta tultava astronautti?!? Koska ihan keskiverto todituksilla pääsee suomessa opinahjoon kuin opinahjoon (ellei sit halua sitä lasta just sinne Helsingin kääkikseen tai oikikseen).
Minkä h***tin takia se suorittaminen pitää aloittaa jo ala-asteella?!? Kyllä tässä elämässä kerkiää vielä suorittamaan, antakaa lasten olla vielä lapsia.
Ollaan sovittu, että koulusta tultua tekee läksyt, illalla sitten tarkistetaan. Kokeisiin eivät paljon lue, ihan kohtuunumeroita tulee. Ei tarvi olla kympin oppilas, jos asian pääsääntöisesti oppii ja nauttii oppimisesta. Harrastuksia on kaksi kummallakin, kolmena iltana kyytimistä. Kotona ei ole viimeisen päälle siistiä, mutta viihdytään täällä. Töissä käydään molemmat. Kaikki sellainen turha, mm. shoppailu on karsittu minimiin. Ei tulis mieleenkään lähteä tuonne kauppoihin esim. nyt viikonloppuna pyörimään, lähikaupasta saa kaiken tarvittavan. Meille sopii tämä elämäntapa hyvin.
en kyllä yhtään ihmette että jos ala-asteikäiset lapset saavat burn outteja jos vanhemmat vaativat pieneltä lapselta noin paljon (oltava kympin oppilas, kamalan paljon harrastuksia). Oikeasti mihin niitä 10 oikein tarvitsee?!? Onko lapsesta tultava astronautti?!? Koska ihan keskiverto todituksilla pääsee suomessa opinahjoon kuin opinahjoon (ellei sit halua sitä lasta just sinne Helsingin kääkikseen tai oikikseen).
Minkä h***tin takia se suorittaminen pitää aloittaa jo ala-asteella?!? Kyllä tässä elämässä kerkiää vielä suorittamaan, antakaa lasten olla vielä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan sovittu, että koulusta tultua tekee läksyt, illalla sitten tarkistetaan. Kokeisiin eivät paljon lue, ihan kohtuunumeroita tulee. Ei tarvi olla kympin oppilas, jos asian pääsääntöisesti oppii ja nauttii oppimisesta. Harrastuksia on kaksi kummallakin, kolmena iltana kyytimistä. Kotona ei ole viimeisen päälle siistiä, mutta viihdytään täällä. Töissä käydään molemmat. Kaikki sellainen turha, mm. shoppailu on karsittu minimiin. Ei tulis mieleenkään lähteä tuonne kauppoihin esim. nyt viikonloppuna pyörimään, lähikaupasta saa kaiken tarvittavan. Meille sopii tämä elämäntapa hyvin.
en kyllä yhtään ihmette että jos ala-asteikäiset lapset saavat burn outteja jos vanhemmat vaativat pieneltä lapselta noin paljon (oltava kympin oppilas, kamalan paljon harrastuksia). Oikeasti mihin niitä 10 oikein tarvitsee?!? Onko lapsesta tultava astronautti?!? Koska ihan keskiverto todituksilla pääsee suomessa opinahjoon kuin opinahjoon (ellei sit halua sitä lasta just sinne Helsingin kääkikseen tai oikikseen).
Minkä h***tin takia se suorittaminen pitää aloittaa jo ala-asteella?!? Kyllä tässä elämässä kerkiää vielä suorittamaan, antakaa lasten olla vielä lapsia.
eivät välttämättä ole olleet kympin tyttöjä ja poikia ala-asteella. Kympin takana voi joskus olla pakotettu ulkoluku, jolla ei lääkikseen pääsykokeessa pärjää. Tai lapsi stressaantuu, eikä ainakaan halua yliopistoon sitten kun saa itse valita. Itse olin just sellainen kympin tyttö, paperilla kaikki hienosta, mutta oikea oppiminen jäi vähälle.
Huhhuhhh... Niih, minullakin on lukiikäinen tytär, joka saa aina kiitettäviä ja on ollut aina erittäin itsenäinen koulutyössään. Sitten minulla on kuudesluokkalaine poika, joka ei koskaan ole ollut kovin itsenäinen koulutyössään, mutta saa minun tuellani hyviä ja kiitettäviä. Kaikki ei vain pysty samassa iässä samaan itsenäisyyteen, ja pojat usein tulevat tässä jälkijunassa.