Onko muita, joita lasten koulunkäynti: läksyt ja kokeet rassaavat?

Onneksi kuopus lopetti toisen harrastuksen niin nyt ei tarvitse ollenkaan niin paljon kyyditä.

Eniten kuitenkin rassaa tuo aikatauluttaminen kokeisiin lukuun ja läksyjen tekoon. Kun lapsilla on loma niin ihan niinkuin olisi itsekin lomalla vaikka töissä onkin!

jos tulee innoissaan haalittua liikaa kaikkea harrastamista ja muuta touhua. Ja tulee luvattua kaikkeen, että kyl mä voin tehdä.



Silloin mietin rauhassa, että mitä mä elämältä haluan. Haluanko juosta elämäni läpi hiki otsalla kellosta minuutteja silmällä pitäen. Vai haluanko, että tekemistä on sen verran, että siinä on sopivasti aktiviteettiä, ja että niistä jaksaa nauttia hymysuin.



Sitten päädyn aina siihen, että mieluummin hymyilen ja nautin, ja karsin tekemisiä niin, että sitä hommaa on sopivasti. On vain myönnettävä itselle, että yksi ihminen ei voi tehdä kaikkea, vaikka olisikin kivaa olla kaikessa kivassa mukana.

Onneksi kuopus lopetti toisen harrastuksen niin nyt ei tarvitse ollenkaan niin paljon kyyditä.

Eniten kuitenkin rassaa tuo aikatauluttaminen kokeisiin lukuun ja läksyjen tekoon. Kun lapsilla on loma niin ihan niinkuin olisi itsekin lomalla vaikka töissä onkin!

Lasten hoitaminen on suurelta osin työtä.

Lasten hoitaminen on suurelta osin työtä.

sekä itselle että lapsille

Mulla on nelosluokkalainen tyttö, joka osaa lukea kokeisiin ihan itse ja tekee läksyt ihan itse. Huonoin koenumero tähän asti 8. Älkää tehkö niistä avuttomia hössöttämällä niiden puolesta.

Tuntuu et lasta pitää koko ajan petrata eteenpäin, koulusta vaaditaan yllättävän paljon vanhempien osallistumista nykyisin. Itse kun kävin koulua aikoinaan, niin vanhemmat ei siihen liiemmin puuttuneet.



Lisäksi vielä muutama harrastus päälle. Pahinta on kuitenkin toi koulu. Ja itse muistaa kytätä et lapset huomaa huolehtia kaikista muistettavista asioistaan ja tulis luettua niihin kokeisiin. Rasittavaa, käy ihan päivätyöstä. Onneksi olen toistaiseks kotona, en tiedä miten töiden ohella ehtii/onnistuu.

Olen ihan loppu välillä, varsinkin kun lapsella on pitkäaikaissairaus joka vaikuttaa kaikkeen :(



Ja tuntuu että muilla sujuu kuin vettä vaan ja meillä vaan takkuaa :(

Mulla on nelosluokkalainen tyttö, joka osaa lukea kokeisiin ihan itse ja tekee läksyt ihan itse. Huonoin koenumero tähän asti 8. Älkää tehkö niistä avuttomia hössöttämällä niiden puolesta.

kun vanhemmat panostavat niin paljon lasten koulunkäyntiin?

ja se harmittaa niin, että yrittää ITSE enemmän ja pitää ITSE parempaa huolta läksyistään.



Varsinkin mammanpojat tuppaa murrosiässä tippumaan kärryiltä, kun ei se mamma enää pönkkääkään pyllystä vaan jätetään tekemään ITSE.



Harrastukset ja muut menot stressaa täälläkin ja kaverisuhteet, mutta läksyt ei. Eikä kokeet.

koulunkäyntiin? Ei todellakaan, ainakaan verrattuna niihin kolmeen Keski-Euroopan maahan ja kahteen Aasian maahan, jossa olen asunut. Suomen Pisa- menestys perustuu aika pitkälle hyvinkoulutettuihin opettajiin. Monessa maassa varsinkin ala-asteen opettajien tietotaso ja pedagoginen osaaminen on hyvin hataraa. Samoin opiskelumateriaalit huonoja ja sekavia.

Mua ihan hävettää myöntää, mutta täällä uskallan sen tehdä... On sormilla ja varpailla suuripiirtein laskettavissa ne määrät mitä olen lapsieni koulun eteen tehnyt. Ja luokkia ne käyneet yhteensä kahdeksan. Molemmat luokkansa parhaita ja tytöllä keskiarvo yli 9. No harrastukset toki vie paljon aikaa, mutta siteitä nautin. Ehkä lapsi oppii itse huolehtimaan , kun vanhempi ei huolehdi sen puolesta .

Exä myös kyllästyi tähän tappavaan arkeen ja vaihtoi lennossa nuorempaan lapsettomaan työkaveriinsa.



Nyt yh-elämä on todella rankkaa tasapainoilemista vaativan työn, lasten harrastusten ja koulun, kotitöiden, pihanhoidon, autonhoidon jne jne välillä.



Heh, onneksi on joka toinen viikonloppu "vapaata"...

Olen masentunut jo valmiiksikin, ja tuntuu että nyt kun esikoinen aloitti koulunkäynnin, elämä muuttui vieläkin sietämättömämmäksi.



En ole tappamassa itseäni tietenkään, mutta en myöskään uskala ajatella että mikä se tapa on jolla tulen selviämään seuraavista vuosista. Lapsen koulun aloittaminen on teknisen säätämisen lisäksi tuonut kauhealla tavalla pinnalle kaikki oman lapsuuden ahdistukset.

Mutta ei niinkään kokeet ja läksyt, koska ne ovat ensisijaisia ja haluamme, että ne hoituvat kunnolla. Vanhimman lapsen kohdalla kiitettävä koulumenestys on ehtona harrastamiselle tällä laajuudella. Hän rakastaa lajiaan.



Sen sijaan aikataulujen ja kyytivuorojen sopiminen rasittaa. Se, että joka päivälle on töiden ja koulujen lisäksi muistettava kahden lapsen harrastukset ja niihin kulkeminen (bussiaikataulut ja kimppakyydit, työpäivien venymiset ym.) ja siinä sivussa hoitaa viisihenkistä kotitaloutta.



Läksyt lapset tekevät suoraan koulusta tultuaan ja tarkistan ne heti töistä tultuani, jonka jälkeen niitä korjataan jos tarvitaan. Lukuläksyt kuuntelen ja sanat kyselen ruoanlaiton lomassa. Yhtenä päivänä esikoinen ehtii tehdä läksyt vasta treenien jälkeen kuudelta. Kokeisiin luku suunnitellaan omaksi "lukujärjetykseen" kokeiden ajankohdan selvittyä. Se rasittaa, kun esikoisen opettaja ilmoittaa joskus kokeista kolmen päivän varoitusajalla. Silloin harrastuksen ja läksyjen ohella kavereille ei jää aikaa, vaan illat luemme/harjoittelemme yhdessä kokeeseen.



Kuopus on kolme. Ei "harrasta" muuta kuin päivähoitoa. Keskimmäinen on ekaluokkalainen, jolla kolme tuntia viikossa lajinsa harjoituksia. Ensi kaudella luultavasti jo kuusi. Esikoinen on neljännellä. Hän harjoittelee yhtä lajia oheistreeneineen 11 tuntia viikossa. Kolmena koulupäivänä seitsemän tuntia ja viikonloppuisin neljä. Kuljettamisiin kuluu aikaa pari tuntia viikossa, kun käytössämme on kimppakyydit. Lisäksi on 6-8 kilpailuviikonloppua vuodessa. Molemmat vanhemmat olemme töissä.



Kesätauot tuntuvat todellakin lomilta. Ensi kesänä sekin on ohi, kun vanhin lapsi alkaa treenaamaan ympäri vuoden, lukuun ottamatta kolmen viikon taukoa heinäkuussa.



Itse haluan haudata ärsyyntymisen niin kauan kuin lapset itse nauttivat. Vanhimmalle lapselle harrastuslaji on se suurin taito, josta hän saa onnistumisen ja taitavuuden kokemuksia. Ainoa asia, jossa hän itse kokee olevansa rehellisesti hyvä ja saa välillä loistaa. Siksi koen tämän hetkisen vaiheemme elämässä arvokkaana.

ja toinen hoitaa melko oma-aloittaisesti enkä usko että on kasvatuksesta kiinni vaan luonteesta.

1-2luokilla meni helposti, mutta nyt kolmosella on rankkaa. Välillä tuntuu, että kotona on toinen koulupäivä. Lapseni tarvitsee tukea, mutta en silti olisi uskonut, että näin rankkaa tulee olemaan. Tällä viikolla on ollut joka päivä koe, pieni tosin, mutta silti! Ennen lapsi tykkäsi koulusta, mutta nyt on mennyt itkuksi läksyjen teko, vaikka kuinka yritän keksiä leikin muotoonkin opittavia asioita.

Kunnianhimosta

Temperamentista

Lahjakkuudesta ja

siitä kuinka paljon vanhemmat tekee lapsen puolesta. Kouluasioissa voidaan satsata itsenäisyyteen jos on tietysti valmis auttamaan hädän tullen, mutta meillä lapsen opettaja lähtee siitä, että läksyt on lapsen vastuulla!

Exä myös kyllästyi tähän tappavaan arkeen ja vaihtoi lennossa nuorempaan lapsettomaan työkaveriinsa.

Nyt yh-elämä on todella rankkaa tasapainoilemista vaativan työn, lasten harrastusten ja koulun, kotitöiden, pihanhoidon, autonhoidon jne jne välillä.

Heh, onneksi on joka toinen viikonloppu "vapaata"...

IHAN SAMA JUTTU !!

T. Kohtalontoveri