Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä? Miehen pitkät työpäivät ahdistaa...
05.10.2012 |
Olen kotona puolivuotiaan vauvan sekä esikoisen kanssa. Mieheni lähtee aamuisin töihin ennen klo 9 ja on kotona usein vasta klo 20, aikaisintaan klo 19. Klo 18 on kotona ehkä kerran kahdessa viikossa jos sitäkään. Lisäksi hän tekee usein iltaisin ja viikonloppuisin töitä kotona.
Vauvan synnyttyä hän piti pari viikkoa isyyslomaa, mutta oli heti sen jälkeen järjettömän pitkiä työpäiviä. Hän on siis yrittäjä, joten mitkään ylityökiintiöt eivät tule vastaan.
Kesällä lomaa oli kaksi viikkoa, joista jälkimmäinen viikko meni osittain töitä tehden. Minä järjestin meille kaiken lomatekemisen, mies ei tehnyt loman eteen mitään.
Kysymys kuuluu, jaksaisitteko te, hyvät palstalaiset tällaista elämää?
Minulla vaihtelee vihan tunteet syyllistymiseen. Toisaalta en halua olla nalkuttava vaimo joka vastaanottaa töistä väsyneen miehen valituksin, mutta toisaalta ahdistaa ihan hirveästi tämä, että olen lasten kanssa koko päivän yksin. Olen itsekin ihan väsynyt ja odotan miehen tuloa töistä kuin kuuta nousevaa.
Kun mies tulee kotiin, syödäänkin jo iltapalaa ja hän laittaa esikoisen nukkumaan. Sitten kello onkin jo 21 ja hän on itse ihan väsynyt eikä jaksa puuhata vauvan kanssa juurikaan.
Onko muilla kokemusta vastaavasta? Onko minulla oikeus nalkuttaa vai mikä auttaisi?
Kommentit (77)
jos kahdenkaan vuoden jälkeen ei pysty tekemään normipituista päivää. Sori vaan, mutta pitäisi miettiä liikeideaa uuusiksi...
AP:lle, ei tuo ole normaalia, en ikimaailmassa katseleisi tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi että lapset muutaman vuoden isompia. Itse olen ajatellut sen niin, että minä hoidan lapset arkisin ja viikonloppuna ollaan sitten yhdessä. Nyt kun lapsista on jo hieman seuraakin viihdyn heidän kanssaan iltaisin hyvin, eikä se (lastenhoito) tunnu enää pelkältä työltä. Pystytkö pyytämään isovanhempia vahtimaan lapsia joku arki-ilta jotta pääsisit omalle ajalle? Ja kuten jo joku ehdottikin, kutsu muita äitejä lapsineen kylään.
Jos, niin voin kertoa että nämä ylipitkät työpäivät johtuvat heikosta ajanhallinnasta.
Hän tekee tosi pitkää työpäivää ja on koko ajan mielettömän kiireinen, mutta pystyisi parempaan suoritukeen jos opettelisi kaksi asiaa : kalenteri ja kello. Sen sijaan, että nyt hösöttää ympäriinsä ja hommat jäävät hoitamatta kun ei osaa delegoida vaan itse pitää tehdä kaikki, niin voisi ottaa kalenterin käyttöönsä ja opetella sen kellon.
Nimittäin jos istuu viikonloputkin toimistolla ja laskutukset ovat silti koko ajan 2 kk myöhässä, niin tehottomuudesta se kertoo.
Ja valitettavasti siitä, että töissä viihdytään paremmin kuin kotona jossa vaimo ja lapset kitisee.
Tässä tapauksessa meillä olisi varaa palkata lisää väkeäkin, mutta sitä ei palkata puhtaasti siitä syystä, ettei hän halua irrottaa mistään vihkonkulmasta otettaan.
Toimimme rakentamisen alalla ja mulle ei ole hänen työpäivistään haittaa, en siksi kirjoita tätä -mutta hänelle itselleen ja hänen perheelleen on.
joten tuskin se yllätyksenä tuli?
Toki voit yrittää puhua hänen kanssaan, että haluaisit hänen olevan kotona ja lasten kanssa enemmän.
Yleensä yrittäjämyönteiset ihmiset menevät yhteen ja saavat arjen sujumaan. Meidänkin naapureilla on yhteinen vaatebisnes, kumpikin vanhempi on siellä töissä ja perheessä on kolme lasta, joita on kuljetettu mukana töissä tai jotka ovat olleet lastenhoitajan kanssa kotona tarvittaessa. Perhe on hyvin paljon yhdessä siitä huolimatta, että he tekevät myös paljon töitä.
Jos tilanne on se, että miehesi on sielultaan yrittäjä ja sinä taas et, teillä on vissi ongelma.
6
Onko minulla oikeus nalkuttaa vai mikä auttaisi?
Oliko miehesi yrittäjä ennen lapsien tuloa? Eli oliko sinulle tiedossa miehesi pitkät työajat ennen lisääntymistänne? Jos oli niin sitten on ihan turha valittaa.
Ja nalkuttaminen ei varmasti auta, todennäköisesti päinvastoin vain pahentaa tilannetta. Kannattaa ennemminkin ottaa asia keskustelun alle asiallisesti ja perustellen. Näin viesti saattaa mennä perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka käskee olla yhdessä? Aina voit erota, olet yksin lasten kanssa, eikä tilanne siis muutu. Tajuatko, miehesi elättää sinut ja lapset, jonkun on pakko tehdä töitä. Hyväksy se, sinä olet ITSE miehesi valinnut.
Ihme nalkuttajia liikenteessä -_-
Eikö isoin ongelma ap:n tilanteessa ole, että lapset eivät ole isän kanssa oikeastaan ollenkaan? Jos isä on aina töissä, hän ei oikeastaan edes ole isä. Todella surullista lapsille!
Ja joku kirjoitti Sveitsistä, että siellä molemmat vanhemmat ovat "aina" töissä. Kuka on lapsille äiti ja isä? Hoitajat? Jos oikeesti menee 11 tuntia vuorokaudesta töihin matkoineen, niin ei niitä lapsia ehdi hereillä nähdä ollenkaan. Mitä elämää se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homman kruunasi se, että mies vaihtoi työpaikkansa toiseen maakuntaan ja joutui välimatkan takia asumaan työviikot pois kotoa. Vuoden jaksoin ja olin aika käpynä perjantaisin miehen tullessa kotiin..
En jaksanut enmpäää, olla kiukkuinen kokoaikaa ja väsynyt. Myytiin koti, jätettiin elämä ja muutettiin miehen työn lähelle.
Saa olla väsynyt ja kiukkuinen, mutta pitä myös rakentavasti kertoa miksi on. Miehet ovat niin yksinkertaisia, että eivät ne pelkkää ärinää tajua.
Pitää myös muistaa, ettei se mieskään väsymukselleen tai työajoilleen paljoa voi, joten ihan rajattomasti ei voi keuhkota.
Olen kotona puolivuotiaan vauvan sekä esikoisen kanssa. Mieheni lähtee aamuisin töihin ennen klo 9 ja on kotona usein vasta klo 20, aikaisintaan klo 19. Klo 18 on kotona ehkä kerran kahdessa viikossa jos sitäkään. Lisäksi hän tekee usein iltaisin ja viikonloppuisin töitä kotona. Vauvan synnyttyä hän piti pari viikkoa isyyslomaa, mutta oli heti sen jälkeen järjettömän pitkiä työpäiviä. Hän on siis yrittäjä, joten mitkään ylityökiintiöt eivät tule vastaan. Kesällä lomaa oli kaksi viikkoa, joista jälkimmäinen viikko meni osittain töitä tehden. Minä järjestin meille kaiken lomatekemisen, mies ei tehnyt loman eteen mitään. Kysymys kuuluu, jaksaisitteko te, hyvät palstalaiset tällaista elämää? Minulla vaihtelee vihan tunteet syyllistymiseen. Toisaalta en halua olla nalkuttava vaimo joka vastaanottaa töistä väsyneen miehen valituksin, mutta toisaalta ahdistaa ihan hirveästi tämä, että olen lasten kanssa koko päivän yksin. Olen itsekin ihan väsynyt ja odotan miehen tuloa töistä kuin kuuta nousevaa. Kun mies tulee kotiin, syödäänkin jo iltapalaa ja hän laittaa esikoisen nukkumaan. Sitten kello onkin jo 21 ja hän on itse ihan väsynyt eikä jaksa puuhata vauvan kanssa juurikaan. Onko muilla kokemusta vastaavasta? Onko minulla oikeus nalkuttaa vai mikä auttaisi?
kello 21 vauvan kanssa mitään edes pidä puuhata. Nukkumassahan sen vauvan pitäisi olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö isoin ongelma ap:n tilanteessa ole, että lapset eivät ole isän kanssa oikeastaan ollenkaan? Jos isä on aina töissä, hän ei oikeastaan edes ole isä. Todella surullista lapsille! Ja joku kirjoitti Sveitsistä, että siellä molemmat vanhemmat ovat "aina" töissä. Kuka on lapsille äiti ja isä? Hoitajat? Jos oikeesti menee 11 tuntia vuorokaudesta töihin matkoineen, niin ei niitä lapsia ehdi hereillä nähdä ollenkaan. Mitä elämää se on?
Suurimmalla osalla suomalaisista menee yli 2 tuntia päivässä työmatkoihin. Siihen päälle vielä vähintään 8-8,5 tuntia töitä niin aika lähelle päästään. Aamuisin ei ehdi juuri mitään tekemään kun pitää syödä, käydä suihkussa jne.
SE on ELÄMÄÄ. Töitä on tehtävä. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten ihmiset tekivät 6 päiväistä viikkoa ja 10 tuntia päivässä. Monessa maassa töitä tehdään 60 tuntia viikossa.
SE tuottaa rahaa. Kotona istumisesta sitä ei saa. Paitsi Suomessa. Tulos on se että työpaikat lähtevät ja valtio on korviaan myöten veloissa. Kun työn tekemisestä on tullut huono juttu.
Tajuatteko te, millaista työpanosta nykyajan työelämä vaatii? Miehesi työ voi ihan oikeasti olla sellaista, että jos hän ei tee sitä "täysillä", niin voi olla, ettei sitä työtä tarvi tehdä kohta ollenkaan. Ole tyytyväinen, että miehesi tuo leivän pöytään ja saat itse tosiaan olla kotona lasten kanssa.
Onhan toki vaihtoehtoja; Eroa miehestäsi ja mene sossun elätiksi. Tai mene itsekin töihin, ala tienaamaan ja pistä lapset hoitoon.
Jos et olisi aina naama norsunvitulla, kun miehesi tulee töistä, niin miehesi saattaisi jossain vaiheessa innostua tulemaankin aikaisemmin töistä kotiin. Miehet ovat herkkiä upottamaan murheensa kovaan työntekoon. Nytkin taitaa olla niin, että työ voittaa kotiolot.
Jatkuva tasa-arvon vaatiminen on muutenkin mennyt liian pitkälle. Ja tuossa yllä on esitetty sinulle ap muutama vaihtoehto järjestää elämäsi uusiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehdotukset:
- kerro miltä susta tuntuu (olet yksinäinen ilman miestä jne) älä syytä!
- mene itse töihin
- tehkää joku kompromissi: joku ilta mies tulisi aiemmin ja sä lähtisit harrastuksiin (jos ei sulla ole niin keksi!!!). Luulen, että mies tajuaa heti, kuinka rankkaa sulla on odottaa koko päivä miestä kotiin. Kolme tuntia lasten kanssa ilman sua voi havahduttaa miehen.
Mutta pitemmän päälle tuo ei vetele. Ei voi olla perheenisä jos koko ajan on pois. Pärjäät vain asennoitumalla, että olet yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonkun pitää kertoa ukollesi, ettei tuo peli vetele pitemmän päälle. Miehesi ei välitä sinust eikä lapsistaan.
Ihme valitusta täällä. Valitetaan siitä että mies tekee töitä. Jos nainenkin joskus tekisi töitä eikä istuisi himassa. Sillä työnteolla maksetaan laskut ja ostetaan ruokaa lapsille
jonkun pitää kertoa ukollesi, ettei tuo peli vetele pitemmän päälle. Miehesi ei välitä sinust eikä lapsistaan.
Ihme valitusta täällä. Valitetaan siitä että mies tekee töitä. Jos nainenkin joskus tekisi töitä eikä istuisi himassa. Sillä työnteolla maksetaan laskut ja ostetaan ruokaa lapsille
Kyse onkin balanssista. Ei 70-tuntista viikkoa painamisen ainoa vaihtoehto ole sossupummina loikoilu. Meillä on kaksi tietotyöläistä,ja tehdään joustavasti suunnilleen normaalia työviikkoa ja tarvittaessa illalla jotain kotona.
Yrittäjälläkin järjestelmällisyys säästää aikaa ja jos se ei auta, kannattaa miettiä, onko hommassa järkeä. Toisille työ on pakopaikka kodin vaatimuksilta. Jos olisin ap, istuttaisin miehen juttelemaan ratkaisun löytämiseksi. Jos tilanne rassaa kohtuuttomasti, ei muiden superäitien mielipide paina mitään. Kestokyky ja odotukset ovat eri ihmisillä erilaiset.
Etta han pitkan ja raskaan tyopaivan jalkeen kaarii hihansa ja alkaa kotihommiin? Pystyisitko itse siihen? Mene ovelle vastaan martinilasin kanssa ja anna miehen edes vahan vetaa henkea ennenkuin alat vaatimaan uutta tyosuoritusta.Että ihan martinilasin kanssa. :D Voi helevtti, yhdessä ne lapset on tehty ja yhdessä ne myös hoidetaan. Piste. Itse en hyväksy/hyväksyisi tuommosta meininkiä. En minä mikään yksinhuoltaja ole.
vain sinun työpanoksesi ja sinun vaatimuksesi ja sinun väsymyksesi on ne jotka lasketaan.
Kyllä välillä käy sääliksi miehiä tuollaisten kotkien kynsissä.
Lasten kanssa kotona oleminen on lomaa verrattuna työntekoon. Laita lapset hoitoon jos et pysty niitä hoitamaan.
Minä ainakin lepään kun tulen töistä. Siinä ei mitkään naisten valitukset kiinnosta.
jonkun pitää kertoa ukollesi, ettei tuo peli vetele pitemmän päälle. Miehesi ei välitä sinust eikä lapsistaan.
Ja meillä ainoastaan yksi lapsi.
Ennen lapsen syntymää mieheni vaihtoi firman sisällä toisiin tehtäviin, että voisi olla enemmän perheensä kanssa. Oli meille kaikille todella hyvä ratkaisu!
Aika marttyyri!! :D
Mutta Ap:lle. Itse en jaksais tuollaista rytmiä. Meillä lapset kohta 3 ja kohta 1v ja onneksi miehellä aika perustyörytmi. Välillä työreissuja toki, mutta onneksit harvoin. Ollaan paljon koko perheen voimin kotona.. Yhdessä hoidetaan kotityöt, kun noita koti- ja pihahommiakin vanhassa omakotitalossa riittää vaikka kuinka.
Toki se helpottaa varmasti tuo sinunkin arki, kunhan vauva kasvaa. Voimia!