Mitä mieltä? Miehen pitkät työpäivät ahdistaa...

Onpa tullut vilkasta keskustelua ja uusia näkökulmia. Päivän hupaisin ehdotus oli tuo martinin tarjoaminen miehelle. Jos olisin joskus miestä vastassa martinilasi kädessä, mies varmaan pyörtyisi hämmästyksestä. Kun nyt täällä on väsähtänyt ja usein ärtyisä vaimo. En toki ole jättämässä miestä tai tekemässä muuta harkitsematonta. Enkä aio jatkaa kotona olemista pitkään. Alun perin ajattelin niin, mutta luulen että töihin meno kohtuullisen ajoissa voisi tehdä päänupilleni hyvää. Siinä onkin sitten arkirumbassa järjestelemistä. Tällä hetkellä töiden vähentäminen ei ole kuulemma mahdollista. Tulemme toimeen, mutta ainakaan vielä yritystoiminta ei ole mikään rahasampo, firma on ollut pystyssä vasta pari vuotta. Miehelle työ on tosi tärkeä enkä voisi vaatia työn vaihtamista.

Voisi miehelle tehda hyvaa jo se etta sinulla edes joskus olisi hymy huulilla kun han tulee kotiin.

t. se martinia ehdottanut.

Eli rakennamme taloa, jota mies nikkaroi omin käsin (koneiden avulla toki). Tämän vuoksi olen oikeastaan lähinnä yh kahdelle lapsellemme, jotka nyt 3kk ja 3v. Mies lähtee aamulla ennen seiskaa, käväsee ip:llä kotona ja tulee sen jälkeen noin 21.30, jolloin lapset jo nukkumassa yleensä. Viikonloppuisin mies lähtee aamusella noin klo 8 ja tulee joskus klo 18-21 kotiin, paitsi että käväsee kotona syömässä, kun ruoka valmis. Poikkeus on toisinaan juurikin perjantai, jolloin tulee yleensä kotiin jo klo 19 mennessä ja se on luksesta!! Yöheräilyt, kauppareissut, pyykit, siivouksen jne hoidan itse.



Mikäli tämän ei tietäisi olevan meillä väliaikainen tilanne, olisin aivan raivon partaalla!! Nyt kuitenkin olemme puhuneet asiasta ja todenneet, että kun toisella sapettaa, saa näyttää sen ja toinen pyrkii olemaan tilanteessa ymmärtäväinen ja rauhanomainen. Tähän asti toiminut loistavasti:) Välillä mies ollut rätti-poikki raksalta tullessa ja välistä minä täynnä kiukkua arjesta kotona..kertaakaan ei silti ole mennyt näistä purkauksista "hanttiin".



Mitä yritän sanoa ap:lle, on että miehesi poissaolo ei ole millään perusteltua. Mielestäni voisi olla hyvä, että jörkkäisit itsellesi koko vk-lopun kestävän menon, jolloin miehesi täytyisi ottaa yksin vastuu arjesta. Etkä tosiaan tekisi etukäteen ruokia valmiiksi ja kävisi kaupassa vaan mies saisi itse hoitaa nämä arkiset asiat lasten kanssa. Tämän jälkeen miehen kanssa olisi ehkä tuloksellisempaa keskustella ajankäytöstä.

En mä nyt toivottavasti ole täysin hirviöitynyt lasten myötä ja yritän muistaa hymyilläkin joskus.



Ap

Tajuatteko te, millaista työpanosta nykyajan työelämä vaatii? Miehesi työ voi ihan oikeasti olla sellaista, että jos hän ei tee sitä "täysillä", niin voi olla, ettei sitä työtä tarvi tehdä kohta ollenkaan. Ole tyytyväinen, että miehesi tuo leivän pöytään ja saat itse tosiaan olla kotona lasten kanssa.



Onhan toki vaihtoehtoja; Eroa miehestäsi ja mene sossun elätiksi. Tai mene itsekin töihin, ala tienaamaan ja pistä lapset hoitoon.



Jos et olisi aina naama norsunvitulla, kun miehesi tulee töistä, niin miehesi saattaisi jossain vaiheessa innostua tulemaankin aikaisemmin töistä kotiin. Miehet ovat herkkiä upottamaan murheensa kovaan työntekoon. Nytkin taitaa olla niin, että työ voittaa kotiolot.

niita hoitaa vaikka saa olla kotiaitina. Oma vika jos ei osaa jarjestaa paivaansa niin etta homma sujuu.

Etta han pitkan ja raskaan tyopaivan jalkeen kaarii hihansa ja alkaa kotihommiin? Pystyisitko itse siihen? Mene ovelle vastaan martinilasin kanssa ja anna miehen edes vahan vetaa henkea ennenkuin alat vaatimaan uutta tyosuoritusta.

Että ihan martinilasin kanssa. :D Voi helevtti, yhdessä ne lapset on tehty ja yhdessä ne myös hoidetaan. Piste. Itse en hyväksy/hyväksyisi tuommosta meininkiä. En minä mikään yksinhuoltaja ole.

vain sinun työpanoksesi ja sinun vaatimuksesi ja sinun väsymyksesi on ne jotka lasketaan.

Kyllä välillä käy sääliksi miehiä tuollaisten kotkien kynsissä.

Tajuatteko te, millaista työpanosta nykyajan työelämä vaatii? Miehesi työ voi ihan oikeasti olla sellaista, että jos hän ei tee sitä "täysillä", niin voi olla, ettei sitä työtä tarvi tehdä kohta ollenkaan. Ole tyytyväinen, että miehesi tuo leivän pöytään ja saat itse tosiaan olla kotona lasten kanssa.

Onhan toki vaihtoehtoja; Eroa miehestäsi ja mene sossun elätiksi. Tai mene itsekin töihin, ala tienaamaan ja pistä lapset hoitoon.

Jos et olisi aina naama norsunvitulla, kun miehesi tulee töistä, niin miehesi saattaisi jossain vaiheessa innostua tulemaankin aikaisemmin töistä kotiin. Miehet ovat herkkiä upottamaan murheensa kovaan työntekoon. Nytkin taitaa olla niin, että työ voittaa kotiolot.

Kaikkein eniten ylitöitä tai "ylitöitä" tekee pienten lasten isukit. Ja varmasti osittain juuri siksi, että siellä kotona on ihan perseestä meininki, kun ämmä ei ole saanut päivän aikana mitään aikaan, vaan kun tulee kotiin työpäivän jälkeen, pitäisi aloitella kotityörumba vielä siihen päälle.

Olen kotona puolivuotiaan vauvan sekä esikoisen kanssa. Mieheni lähtee aamuisin töihin ennen klo 9 ja on kotona usein vasta klo 20, aikaisintaan klo 19. Klo 18 on kotona ehkä kerran kahdessa viikossa jos sitäkään. Lisäksi hän tekee usein iltaisin ja viikonloppuisin töitä kotona.

Vauvan synnyttyä hän piti pari viikkoa isyyslomaa, mutta oli heti sen jälkeen järjettömän pitkiä työpäiviä. Hän on siis yrittäjä, joten mitkään ylityökiintiöt eivät tule vastaan.

Kesällä lomaa oli kaksi viikkoa, joista jälkimmäinen viikko meni osittain töitä tehden. Minä järjestin meille kaiken lomatekemisen, mies ei tehnyt loman eteen mitään.

Kysymys kuuluu, jaksaisitteko te, hyvät palstalaiset tällaista elämää?

Minulla vaihtelee vihan tunteet syyllistymiseen. Toisaalta en halua olla nalkuttava vaimo joka vastaanottaa töistä väsyneen miehen valituksin, mutta toisaalta ahdistaa ihan hirveästi tämä, että olen lasten kanssa koko päivän yksin. Olen itsekin ihan väsynyt ja odotan miehen tuloa töistä kuin kuuta nousevaa.

Kun mies tulee kotiin, syödäänkin jo iltapalaa ja hän laittaa esikoisen nukkumaan. Sitten kello onkin jo 21 ja hän on itse ihan väsynyt eikä jaksa puuhata vauvan kanssa juurikaan.

Onko muilla kokemusta vastaavasta? Onko minulla oikeus nalkuttaa vai mikä auttaisi?

Hienoa kuulla että homma toimii näinkin päin, ihmettelen monesti maailmalla esimerkkinä pidettyä pohjoismaalaista tasa-arvoa joka ei käytännössä toimi ollenkaan!! Jaamme oman ulkomaalaisen mieheni kanssa KAIKKI kotityöt, silitys, imurointi, ruoanlaitto jne... Sen sijaan kaikissa tuntemissani suomalaisissa kaveriperheissä roolit ovat todella perinteiset, vaimo hoitaa kodin ja lapset oman työnteon ohella, jos nyt sitten pikkuisen autellaan...

Mä taas tunnen hyvin vähän tuollaisia perinteisiä perheitä, kyllä suurimmassa osassa hommat on jaettu.

Meilläkin mies hakee muksut joka arkipäivä päiväkodista ja koulusta ja ties mistä, laittaa ruoat ja sen jälkeen kuskaa lapsia ympäri kyliä harrastuksiin. Minä hoidan aamut. Siivoukset hoitaa siivoaja.

Järjestä omat päiväsi niin, että nautit niistä enemmän. Älä odota miestä ja ajattele kaikkea mitä mies ei tee. Mieti ennemmin sitä, mitä mies tekee.



Organisoi päiväsi paremmin, kutsu muita äitejä ja lapsia kylään, rakentakaa "äitipiiri", jossa vieraillaan säännöllisesti kunkin luona. Jokainen tekee vuorollaan kaikille jotain simppeliä ruokaa ja kahvittaa. Kukin saa aina välillä mennä valmiiseen pöytään. Lapset on monesti paljon helpompia, kun on menoa ja leikkikavereita. Oma pää selviää, kun saa juttuseuraa ja huomata, että melkein kaikki painii samankaltaistan kysymysten äärellä arjessa ja lasten kanssa.



Vauva on vieä pieni ja kaikkein raskainta aikaa on tuo kahden pienen kanssa oleminen. Molemmat vaativat äitiä koko ajan. Kolmen kanssa kaksi vanhinta monesti jo viihdyttävät vähän toisiaankin.



Kyllä se siitä! Aika aikaa kutakin. Lapset on mieldtön ilon lähde. Koita jaksaa ja ottaa mahdollisimman rennosti arjessa ja tukeudu reilusti ystäviin, kavereihin ja puolituttuihinkin.



T: kolmen lapsen äiti, nyt taas jo töissä, pitkät päivät molemmilla vanhemmilla

yksinkertaisempi ja uskottavampi selitys ole se, että perheen tulot vähenevät kun äiti jää kotiin -> miehet omaksutvat perheen elättäjän roolin voimakkaammin.

Tajuatteko te, millaista työpanosta nykyajan työelämä vaatii? Miehesi työ voi ihan oikeasti olla sellaista, että jos hän ei tee sitä "täysillä", niin voi olla, ettei sitä työtä tarvi tehdä kohta ollenkaan. Ole tyytyväinen, että miehesi tuo leivän pöytään ja saat itse tosiaan olla kotona lasten kanssa.

Onhan toki vaihtoehtoja; Eroa miehestäsi ja mene sossun elätiksi. Tai mene itsekin töihin, ala tienaamaan ja pistä lapset hoitoon.

Jos et olisi aina naama norsunvitulla, kun miehesi tulee töistä, niin miehesi saattaisi jossain vaiheessa innostua tulemaankin aikaisemmin töistä kotiin. Miehet ovat herkkiä upottamaan murheensa kovaan työntekoon. Nytkin taitaa olla niin, että työ voittaa kotiolot.

Kaikkein eniten ylitöitä tai "ylitöitä" tekee pienten lasten isukit. Ja varmasti osittain juuri siksi, että siellä kotona on ihan perseestä meininki, kun ämmä ei ole saanut päivän aikana mitään aikaan, vaan kun tulee kotiin työpäivän jälkeen, pitäisi aloitella kotityörumba vielä siihen päälle.

Palataan asiaan, kun lapsia on kolme ja edellisestä yli kahden päivän mittaisesta lomasta aikaa 7 vuotta. Mieheni on yrittäjä, oli jo tavatessamme. Minä olen hyväksynyt asian enkä ryhdy miestä muuttamaan. Lapset hoidan minä, lomat (yleensä ilman miestä) hoidan minä, talouden pyöritän minä. En rutise enkä raivoa, koska ei mies mitään yllätystä ole tuottanut, hän oli tuollainen jo tavatessamme. Normaalisti läheet aamulla 6.00, käväiseen kotona noin 15.00 ja palaa töihin noin 17.00 ja kotiutuuu joskus. Viikonloppuisin saattaa olla kotona jo 12.00, mutta tekee sitten iltapäivän paperitöitä. Miehesi on jopa aika paljon aamuisin kotona, joten nauti siitä, että ei lähde jo 5.00.

Jokaisen pitäisi tehdä töitä noin paljon.

Olisiko teillä silloin kaikki se, mistä nyt joka päivä saat nauttia? Vai olisitko nalkuttava vaimo, jolla ei ole jatkuvasti toisen tienaamaa rahaa ylellisyyksiin.

Avovaimo, lapset 8v ja 10v, mies yrittäjä. Lähtee töihin n. klo 10, tulee n. klo 24 ma-pe. La ja su nukkuu sohvalla, käy perheen kanssa pakotettuna kaupassa ja mummolassa. Nainen käy töissä, siivoaa, hoitaa erittäin tappelevat lapset (toinen erityislapsi) ja on ihan kypsä tilanteeseen.

Vaimo, lapset 2v ja 10v, mies yrittäjä. Töissä ma-to 9-21, pe 9-19, satunnaisesti vkloppuisin. Vaimo töissä osa-aikaisesti. Kaikki hyvin, kunhan vaimo ei vain valita. Miehen vapaa-ajan vievät harrastukset, joita riittää.

Ei ole miesparalla helppoa. Sikiävä vaimo mitä ei saa töihin ansaitsemaan. Raatamisen kiitoksena nalkutus.

L87UZ6 pogeckwxbmuf, [url=http://yqjjikdzahxq.com/]yqjjikdzahxq[/url], [link=http://kskyrapxwryd.com/]kskyrapxwryd[/link], http://lfvcgbwmubpc.com/

Kummasti äitiä syyllistetään aina siitä väsymyksestä, joka seuraa yksinäisestä arjen pyörittämisestä.

Kun olin kotona kolmen lapsen kanssa, en mitenkään hirveästi tehnyt kotitöitä päivän aikana, vaan touhusin lasten kanssa. Siivoamiset hoisin yleensä, kun mies tuli kotia ja otti vastuun lapsista.

niita hoitaa vaikka saa olla kotiaitina. Oma vika jos ei osaa jarjestaa paivaansa niin etta homma sujuu.

Kyllä 8-10h työaika pitää riittää kaikille ja aikaa pitää jakaa perheen jäsenillekin.



Tuollainen typerä +12h puurtaminen osoittaa vain ahneutta, pakenemista perheen elämästä ja jotain ihme luuloa, että vaan työtä tekemällä olet joku hyvä ihminen.



Itse olen ollut Suomessa ja 2:ssa muussakin maassa hommissa ja aina on em. työaika riittänyt.

Tottakai vauvahuuruissa mielialat vaihtelee, mutta älä ota sitä niin vakavasti, äläkä syyllistä itseäsikään!

Pikkulapsiaika on raskasta kaikissa keskivertoperheissä, missä vanhemmat tekevät normaalia työpäivää.

En minä ymmärrä noita ihme ideaali 6tuntisia, kun kuitenkin kaikki palvelut pitää yhteiskunnassa pelata 24/7 eikä kaikille kaikki työt kelpaa, osalle ei mikään!

Meil on molemmil vuorotyö, minul palvelualalla ja miehellä kuljetuspuolella, niin onhan se parisuhteen hehkussa ptäminen välillä haastavaa, mutta lasten, perheen ja kodin etua kuitenkin molemmat ajatellaan.



Positiivinen asennoituminen on jo askel iloisempaan arkeen!



Tsemppiä sinullekin, sinun mies kuitenkin rakastaa sinua ja lapsianne, se on tärkeintä!

Vaikea sitä on toista soimata työstäkään. Lomat tosiaan menee yksin lasten kanssa. Mies voi lomailla muutaman päivän. Lauantainakin on töissä 3-4 tuntia. Käytännössä meidän viikonloppu on la klo 13 - ma klo 8.