Haluttomuus

joissa ihmiset kehuvat valtavaa seksuaalista vetovoimaa miestään kohtaan. Minä en enää sellaista tunne, ja olen asiasta masentunut ja hyvin surullinen. Pelkään, että suhteemme kaatuu :´(



Auttakaa joku, jos voitte.. ap

meillä suhde oli pitkään etäsuhde niin että tavattiin vain toisinaan ja olin jotenkin kuin jäässä aina kun tavattiin pitkän eron jälkeen. Saattoi ihan hampaat kalista hermostuksesta ja pelotti edes koskea. mutta sitten kun vain alkoi touhuun ja mies osasi homman niin kyllä siinä sai fiiliksestä kiinni ja muuttui jänishoususta todelliseksi kaniiniksi yhdessä yössä.

tyydyttävää.

Pienen lapsen äitinä mulla on itsellä ainakin väsymys yksi suuri tekijä, miehellä taas työt. Mutta molemmat tiedämme, että kun heittäydymme seksiin, se on kivaa ja antaa voimia arkeen. Mietimme välillä aina lisäpiristeitä seksiin, kun alkaa mennä liikaa samaa rataa.

Meillä oli hirveästi asioita, joita jauhettiin ja jauhettiin... mutta nyt vuosien jälkeen ollaan saatu tiettyjä asioita oikenemaan. Tärkeintä oli varmaan se, että mies alkoi ottaa enemmän vastuuta kotielämästä, siis oli enemmän mies talossa, huolehti käytännön asioista, jolloin minulle jäi enemmän tilaa olla nainen ja minusta tuli seksuaalisempi olento. Kuulostaa varmaan naurettavalta ja kliseiseltä, mutta noin se vain meni, enkä osaa paremminkaan selittää. Terapiaakin me harkittiin, mutta selvittiin kuitenkin kahden kesken puhumalla. Mutta puhetta se vaati, ja paljon. Ja tekniikka oli kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin, varmaan parin vuoden ajan.