Lue keskustelun säännöt.
Koulu: lapsen unohtelu ja "laiskuus"
05.10.2012 |
Onko kokemuksia ja neuvoja miten pitäisi suhtautua lapsen kotitehtävien unohteluun, jonkinlaiseen mielenkiinnon puutteeseen opiskelua kohtaan jne. tällaiseen laiskuuteen näiden asioiden suhteen ?.
Kyse on jo yläasteikäisestä lapsesta, jolla koenumerot pyörii 6-7 paikkeilla, mutta hiukan paneutumalla asioihin numerot voisi olla 8.
Kärsivällisyys ja neuvot ovat jo kortilla...
Kommentit (21)
Itse se pitää tajuta, ja joillakin se tapahtuu vasta kantapään kautta, kuten meidän esikoisella joka joutui käymään kymppiluokan.
Laiska ja lapsellinen loppuvuoden poika ei kannustuksesta ja kehoituksista huolimatta saanut ryhdistäydyttyä, ja päästötodistuksen keskiarvo oli 6,9.
Onneksi oli mahdollisuus käydä kymppiluokka, jonka aikana hän kasvoi isoksi, nosti keskiarvoaan yli numerolla, ja käy nyt haluamaansa lukiota.
Eli valitettavasti en pysty vastaamaan kysymykseesi, toivottavasti lapsesi tajuaa itse asian ennen kuin on liian myöhäistä.
Tunnistan itseni oikein hyvin ap tekstistä. Peruskoulun päätin ja todistuksessa oli keskiarvona 6,9. Se onneksi riitti haluamaani jatko-opiskelupaikkaani.
Sen kyllä kävin kunnialla läpi, tajusin kait silloin, että koulunkäynti on otettava tosissaan jos mielii päästä eteenpäin elämässä.
Mutta joo. Eipä tuossa oikein voi muuta kuin yrittää kannustaa ja puhua järkeä nuorelle. Loppu on hänestä itsestään kiinni. Joskus nuori saattaa ymmärtää "vasta" ysillä opiskelun tärkeyden. Onneksi vuodessakin ehtii tsempata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein tuollaisissa tapauksissa lahjonta (kysymys ei ole oppimisvaikeuksista, vaan kiinnostuksen puutteesta ja laiskuudesta yläasteikäisillä) voi tuottaa hyviä tuloksia. Esim. sopivat palkkiot tarpeeksi hyvistä koenumeroista ja siitä, että saa todistukseen nostettua arvosanoja. Palkkio myös jokaisesta viikosta, jolloin Wilmassa (jos se on teillä käytössä) ei ole yhtään huomautusta unohduksesta, myöhästymisestä tai tekemättömistä läksyistä.
Palkkio kannattaa sitten miettiä sen mukaan, että se houkuttelee nuorta. Välttämättä raha ei ole välttämättä aina paras juttu, vaan esim. rasti jokaisesta onnistumisesta ja siinä vaiheessa, kun rasteja on tarpeeksi koossa, nuori saa jotain pitkään toivomaansa.
Tavoitteet pitää miettiä niin, että niiden saavuttaminen on nuorelle realistista. Jos vaaditte täysiä kymppejä, ei nuori viitsi välttämättä yrittääkään, jos tietää kymppien saamisen toivottomaksi. Tavoitteiden pitää kuitenkin olla tarpeeksi konkreettisia niin, että nuori voi koko ajan seurata, onko hänellä mahdollisuudet niiden saavuttamiseen. Ei jotain epämääräistä tyyliin "jos parannat todistusta tarpeeksi", vaan selviä tyyliin "jos lukuaineiden keskiarvosi nousee vähintään puolella numerolla".
Laiska ja lapsellinen loppuvuoden poika
Joo, sopii täydellisesti kuvaukseen. Välillä on tullut mietittyä jos poika kävisi jo yläasteella jonkin luokan uudestaan.
Kaikki muu eli kaverit, tietokoneet ym. kiinnostaa enemmän, mutta ei sitten mikään varsinainen harrastus, mutta jos kaverit on mukana niin sitten.
Pitänee varmaan vaan odotella sitä "valaistumista" ja yrittää olla kärsivällinen.
Usein tuollaisissa tapauksissa lahjonta (kysymys ei ole oppimisvaikeuksista, vaan kiinnostuksen puutteesta ja laiskuudesta yläasteikäisillä) voi tuottaa hyviä tuloksia. Esim. sopivat palkkiot tarpeeksi hyvistä koenumeroista ja siitä, että saa todistukseen nostettua arvosanoja. Palkkio myös jokaisesta viikosta, jolloin Wilmassa (jos se on teillä käytössä) ei ole yhtään huomautusta unohduksesta, myöhästymisestä tai tekemättömistä läksyistä. Palkkio kannattaa sitten miettiä sen mukaan, että se houkuttelee nuorta. Välttämättä raha ei ole välttämättä aina paras juttu, vaan esim. rasti jokaisesta onnistumisesta ja siinä vaiheessa, kun rasteja on tarpeeksi koossa, nuori saa jotain pitkään toivomaansa. Tavoitteet pitää miettiä niin, että niiden saavuttaminen on nuorelle realistista. Jos vaaditte täysiä kymppejä, ei nuori viitsi välttämättä yrittääkään, jos tietää kymppien saamisen toivottomaksi. Tavoitteiden pitää kuitenkin olla tarpeeksi konkreettisia niin, että nuori voi koko ajan seurata, onko hänellä mahdollisuudet niiden saavuttamiseen. Ei jotain epämääräistä tyyliin "jos parannat todistusta tarpeeksi", vaan selviä tyyliin "jos lukuaineiden keskiarvosi nousee vähintään puolella numerolla".
Koenumeroista meillä on ollut palkkioita, mutta varmaan kun isoveli on parempi koulussa = kerännyt rahaa enemmän, niin tuo ei oikein toiminut. Voisi miettiä jos Wilmassa ei merkintöjä olisi niin siitäkin saisi palkkion...
Yritä saada ymmärtämään ettei noilla numeroilla välttämättä saa opiskelu paikkaa yläasteen jälkeen ja se taas tarkoittaa työttömyyttä ja sitä, että ei ole rahaa mihinkään.
Kysy mistä lapsi haaveilee. Haluaako omakotitalon jne.
Sano, että myöhemmin kaduttaa, jos nyt ei läksyjä tee ja jos taas tekee läksyt, niin pääsee kokeisiin lukemisessa helpommalla.
Itse yrittäisi saada lapsen innostumaan jostain ammatista tai muusta tulevaisuuden jutuista ja ne haaveet voisi motivoida opiskeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä saada ymmärtämään ettei noilla numeroilla välttämättä saa opiskelu paikkaa yläasteen jälkeen ja se taas tarkoittaa työttömyyttä ja sitä, että ei ole rahaa mihinkään. Kysy mistä lapsi haaveilee. Haluaako omakotitalon jne. Sano, että myöhemmin kaduttaa, jos nyt ei läksyjä tee ja jos taas tekee läksyt, niin pääsee kokeisiin lukemisessa helpommalla. Itse yrittäisi saada lapsen innostumaan jostain ammatista tai muusta tulevaisuuden jutuista ja ne haaveet voisi motivoida opiskeluun.
mutta ei tuollaista juuri teini-ikään tulevaa juuri tulevaisuus kiinnosta :). Asioista on keskusteltu, että meinaa leuat väsyä.
Jos on seiskalla tai kasilla, niin toivoa on vielä. Jos on ysillä, niin alkaa olla kiire. Kasiltakin jo jää päästötodistukseen ainakin historian arvosana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos kuitenkin kommentoijille tuesta ja neuvoista ettemme ole tämän asian kanssa yksin.
Tuo Wilman merkinnöistä palkitseminen olisi hyvä juttu ja koenumeroista (koska meillä toinenkin poika luokkaa ylempänä) palkitseminen pitää yhdistää tähän, mutta ei saa liian suuria portaita olla ettei taas isoveli ansaitse paljon enemmän rahaa :).
ap
Jos on seiskalla tai kasilla, niin toivoa on vielä. Jos on ysillä, niin alkaa olla kiire. Kasiltakin jo jää päästötodistukseen ainakin historian arvosana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein tuollaisissa tapauksissa lahjonta (kysymys ei ole oppimisvaikeuksista, vaan kiinnostuksen puutteesta ja laiskuudesta yläasteikäisillä) voi tuottaa hyviä tuloksia. Esim. sopivat palkkiot tarpeeksi hyvistä koenumeroista ja siitä, että saa todistukseen nostettua arvosanoja. Palkkio myös jokaisesta viikosta, jolloin Wilmassa (jos se on teillä käytössä) ei ole yhtään huomautusta unohduksesta, myöhästymisestä tai tekemättömistä läksyistä.
Palkkio kannattaa sitten miettiä sen mukaan, että se houkuttelee nuorta. Välttämättä raha ei ole välttämättä aina paras juttu, vaan esim. rasti jokaisesta onnistumisesta ja siinä vaiheessa, kun rasteja on tarpeeksi koossa, nuori saa jotain pitkään toivomaansa.
Tavoitteet pitää miettiä niin, että niiden saavuttaminen on nuorelle realistista. Jos vaaditte täysiä kymppejä, ei nuori viitsi välttämättä yrittääkään, jos tietää kymppien saamisen toivottomaksi. Tavoitteiden pitää kuitenkin olla tarpeeksi konkreettisia niin, että nuori voi koko ajan seurata, onko hänellä mahdollisuudet niiden saavuttamiseen. Ei jotain epämääräistä tyyliin "jos parannat todistusta tarpeeksi", vaan selviä tyyliin "jos lukuaineiden keskiarvosi nousee vähintään puolella numerolla".
Normimeininkiä tuon ikäiseltä.
Lahjonta saattaa tepsiä, tai sitten nuoren kiinnostuksen kohteet on muualla ja motivaatio kohdistuu näihin asioihin.
Voit kokeilla myös motivoida "tylisiin juttuihin" nuoren mielestä mukavien asioiden kautta. Jos onnistut, niin kerro meille muillekin miten teit sen ja millaisia porkkanoita käytit :-)
Normaali nuori, kaiken kaikkiaan. Ei kannata murehtia ja stressata turhaan liikaa.
mutta esim. kaverini palkitsee poikansa, jos positiivisia merkintöjä on enemmän kuin negatiivisia. Se voi vähän tsempata keräämään niitä positiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan koko ikänsä ollut laiska ihan harrastuksista lähtien. Kaikessa pitäisi olla luonnonlahjakkuus tai muuten ei jaksa eikä kiinnosta tarpeeksi.
Laiska ja lapsellinen loppuvuoden poika
Joo, sopii täydellisesti kuvaukseen. Välillä on tullut mietittyä jos poika kävisi jo yläasteella jonkin luokan uudestaan.
Kaikki muu eli kaverit, tietokoneet ym. kiinnostaa enemmän, mutta ei sitten mikään varsinainen harrastus, mutta jos kaverit on mukana niin sitten.
Pitänee varmaan vaan odotella sitä "valaistumista" ja yrittää olla kärsivällinen.
Onko teilläkin se isoveli luonteeltaan aivan vastakohta, joka on pienestä asti osannut kantaa vastuunsa?
kiitos kuitenkin kommentoijille tuesta ja neuvoista ettemme ole tämän asian kanssa yksin.
Tuo Wilman merkinnöistä palkitseminen olisi hyvä juttu ja koenumeroista (koska meillä toinenkin poika luokkaa ylempänä) palkitseminen pitää yhdistää tähän, mutta ei saa liian suuria portaita olla ettei taas isoveli ansaitse paljon enemmän rahaa :).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko nuorellasi olla ah/hd tai add?
Onko teilläkin se isoveli luonteeltaan aivan vastakohta, joka on pienestä asti osannut kantaa vastuunsa?
Aivan samoin :D. Vähän sellainen laiskahko ja ujompi myös, mutta kouluun panostaa hiukan enemmän ja numerot 8-10. Kovan paikan tullen isoveli kyllä vetää vaikka selässä hevosen jos voimat riittäisi :D... eli sellainen vakavampi, kovempi luonteisempi poika tämä vanhempi :)
Jotakin mukavaa tekemistä yhdessä tms., silloin ei tulisi ehkä tuota ongelmaa, että isoveli kartuttaa enemmän rahavarantojaan.
Tuo teidän tilanne on hankala, koska loppuvuoden lapsi + pieni ikäero koulussa parempaan sisarukseen. Eli tulee aika iso kiusaus hakea se oma, erilainen roolinsa sitten sen kautta, että "tuo toinen on perheen pinko ja minä olen sitten se, jonka mielestä koulu mälsää".
Onko lapsella muita tavoitteellisia koulun ulkopuolisia juttuja, joissa onnistuu?
Voiko nuorellasi olla ah/hd tai add?
Ainakaan ala-asteella ei niin epäilty ja asuimme myöhemmin 3 vuotta ulkomailla (4-6 luokat tälle pojalle). Ulkomailla oli vähän samaa ja se koulu ei sopinut tälle pojalle juurikaan.
Jotakin mukavaa tekemistä yhdessä tms., silloin ei tulisi ehkä tuota ongelmaa, että isoveli kartuttaa enemmän rahavarantojaan. Tuo teidän tilanne on hankala, koska loppuvuoden lapsi + pieni ikäero koulussa parempaan sisarukseen. Eli tulee aika iso kiusaus hakea se oma, erilainen roolinsa sitten sen kautta, että "tuo toinen on perheen pinko ja minä olen sitten se, jonka mielestä koulu mälsää". Onko lapsella muita tavoitteellisia koulun ulkopuolisia juttuja, joissa onnistuu?
Juu, mietin jos tekisi rahan ohella jonkin rastisysteeminkin "onnistuneista suorituksista" ja miettisin jonkin kivan jutun kouluvuoden päätteeksi jos parannusta on tapahtunut. Pitää suunnitella.
Voiko nuorellasi olla ah/hd tai add?
että kaikilla normaaleilla tuon ikäisillä nuorilla on enemmän tai vähemmän ad/hd tai add?
Itse se pitää tajuta, ja joillakin se tapahtuu vasta kantapään kautta, kuten meidän esikoisella joka joutui käymään kymppiluokan.
Laiska ja lapsellinen loppuvuoden poika ei kannustuksesta ja kehoituksista huolimatta saanut ryhdistäydyttyä, ja päästötodistuksen keskiarvo oli 6,9.
Onneksi oli mahdollisuus käydä kymppiluokka, jonka aikana hän kasvoi isoksi, nosti keskiarvoaan yli numerolla, ja käy nyt haluamaansa lukiota.
Eli valitettavasti en pysty vastaamaan kysymykseesi, toivottavasti lapsesi tajuaa itse asian ennen kuin on liian myöhäistä.