Uusi mies ei halua enää lapsia...:(

Melkoisia keisareita taitaa av-mammat kasvattaa kodeissaan, kun luulevat lasten päättävän, saako isi tai äiti tehdä lisää lapsia uuden kumppanin kanssa. :D Asia ei kuulu lasten päätettäväksi, vaan on yksin puolisoiden välinen asia. Oletteko te oikeasti noin avutonta porukaa? Annatte lasten määrätä?

Eikö tilanne ole ihan selvä sinulle? Mies haluaa seurustella ja nauttia aikuisesta parisuhteesta vailla pakotettua yhteiselämää. Vaihtoehtohan on LOISTAVA, koska voitte poimia rusinat pullasta ja mies voi "paeta" omaan kämppäänsä lasten kanssa, jos tulee ongelmia lasten kanssa.



Nauti nainen! Teillä on jo ikääkin, kummallakin kaksi lasta. Miksi pitäisi olla yhteinen vauva vielä? Minusta mies vaikuttaa järkevältä pikemminkin.

Mieti ap nyt oikeasti uudestaan ja nauti tästä tämänhetkisestä tilanteesta. Ei se olisi pelkkää auvoa ja ihanuutta se yhteinen lapsi ja olisi myös aika epäreilua vanhojen liittojen lapsia kohtaan kun se iskän ja äidin uusi silmäterä veisi suurimman osan huomiosta.

Tätä minäkin kehotan miettimään. Ne aiempien liittojen lapset alkaisivat todennäköisesti paaljon hankalammiksi kuin nykyään ovat, koska olisivat mustasukkaisia uudesta vauvasta ja pelkäisivät ettei heistä enää välitetä, kun nyt iskällä olisi uuden naisen kanssa oma "oikea" lapsi.

Näin, paitsi että aloittajahan tietenkin olettaa, että mies on ottanut hänen lapsensa omikseen, mutta miehen lapset ovat vain "vierailulla" kerran viikossa..

Melkoisia keisareita taitaa av-mammat kasvattaa kodeissaan, kun luulevat lasten päättävän, saako isi tai äiti tehdä lisää lapsia uuden kumppanin kanssa. :D Asia ei kuulu lasten päätettäväksi, vaan on yksin puolisoiden välinen asia. Oletteko te oikeasti noin avutonta porukaa? Annatte lasten määrätä?

Minä olin tuo joka kehotin miettimään asiaa myös entisten lasten kannalta. Siis siinä mielessä, että jaksaisiko ap vauvavuotensa aikana myös hoitaa vanhempien lasten mustasukkaisuuskiukuttelut vielä kaiken päälle.

Mieti ap nyt oikeasti uudestaan ja nauti tästä tämänhetkisestä tilanteesta. Ei se olisi pelkkää auvoa ja ihanuutta se yhteinen lapsi ja olisi myös aika epäreilua vanhojen liittojen lapsia kohtaan kun se iskän ja äidin uusi silmäterä veisi suurimman osan huomiosta.

Tätä minäkin kehotan miettimään. Ne aiempien liittojen lapset alkaisivat todennäköisesti paaljon hankalammiksi kuin nykyään ovat, koska olisivat mustasukkaisia uudesta vauvasta ja pelkäisivät ettei heistä enää välitetä, kun nyt iskällä olisi uuden naisen kanssa oma "oikea" lapsi.

Tuleeko lapsille ihan paha mieli? Voisiko käydä jopa niin ikävästi, että lapsille tekisi hyvää saada puolisisaruksia ja oppia empatiaa, muiden huomioonottamista ja sosiaalisuutta? Ymmärtää, että he eivät ole maailmannapa, mutta heitä rakastetaan silti? Mutta eihän av-mamman lapset. Niillä on oikeus olla itsekäs pikku kuningas ja päättää aikuisten asioista. Ettei vain tule paha mieli. :'(

Tässä on monta aika onnistunutta elementtiä. Otsikko, joka saa klikkaamaan ketjun auki, sitten aloitusviestin jälkeen tulee tipoitellen uutta tietoa joka muuttaa kokonaistilannetta (miehen oma asunto, se ettei ap koe miehen lapsia muiksi kuin vierailijoiksi) ja sitten loppuhuipennuksena vielä että TADAA mies muutti mielensä!



Onnittelut.

Melkoisia keisareita taitaa av-mammat kasvattaa kodeissaan, kun luulevat lasten päättävän, saako isi tai äiti tehdä lisää lapsia uuden kumppanin kanssa. :D Asia ei kuulu lasten päätettäväksi, vaan on yksin puolisoiden välinen asia. Oletteko te oikeasti noin avutonta porukaa? Annatte lasten määrätä?

Minä olin tuo joka kehotin miettimään asiaa myös entisten lasten kannalta. Siis siinä mielessä, että jaksaisiko ap vauvavuotensa aikana myös hoitaa vanhempien lasten mustasukkaisuuskiukuttelut vielä kaiken päälle.

Poistitkin sopivasti alkuperäisen lainauksen, jota itse käytit vastauksessasi. Siinä nyyhkytettiin, että uusi vauva olisi epäreilua edellisiä lapsia kohtaan ja sinähän peesasit tätä. Mistä vitusta minä tiesin, että oletkin eri mieltä?

Mieti ap nyt oikeasti uudestaan ja nauti tästä tämänhetkisestä tilanteesta. Ei se olisi pelkkää auvoa ja ihanuutta se yhteinen lapsi ja olisi myös aika epäreilua vanhojen liittojen lapsia kohtaan kun se iskän ja äidin uusi silmäterä veisi suurimman osan huomiosta.

Tätä minäkin kehotan miettimään. Ne aiempien liittojen lapset alkaisivat todennäköisesti paaljon hankalammiksi kuin nykyään ovat, koska olisivat mustasukkaisia uudesta vauvasta ja pelkäisivät ettei heistä enää välitetä, kun nyt iskällä olisi uuden naisen kanssa oma "oikea" lapsi.

Tuleeko lapsille ihan paha mieli? Voisiko käydä jopa niin ikävästi, että lapsille tekisi hyvää saada puolisisaruksia ja oppia empatiaa, muiden huomioonottamista ja sosiaalisuutta? Ymmärtää, että he eivät ole maailmannapa, mutta heitä rakastetaan silti? Mutta eihän av-mamman lapset. Niillä on oikeus olla itsekäs pikku kuningas ja päättää aikuisten asioista. Ettei vain tule paha mieli. :'(

Mikäs siinä, kunhan ap sitten vain vauvan kanssa valvoessaan aikuismaisesti myös käsittelee isompien lastensa SEKÄ miehen lasten kanssa näille lapsille heräävät tunteet, eikä jätä heitä oman onnensa nojaan ja aiheuta heille juuri sitä ulkopuolisuutta. SILLÄ tavalla sitä huomioonottamista ja sosiaalisuutta opetetaan ja osoitetaan.

Melkoisia keisareita taitaa av-mammat kasvattaa kodeissaan, kun luulevat lasten päättävän, saako isi tai äiti tehdä lisää lapsia uuden kumppanin kanssa. :D Asia ei kuulu lasten päätettäväksi, vaan on yksin puolisoiden välinen asia. Oletteko te oikeasti noin avutonta porukaa? Annatte lasten määrätä?

Minä olin tuo joka kehotin miettimään asiaa myös entisten lasten kannalta. Siis siinä mielessä, että jaksaisiko ap vauvavuotensa aikana myös hoitaa vanhempien lasten mustasukkaisuuskiukuttelut vielä kaiken päälle.

Poistitkin sopivasti alkuperäisen lainauksen, jota itse käytit vastauksessasi. Siinä nyyhkytettiin, että uusi vauva olisi epäreilua edellisiä lapsia kohtaan ja sinähän peesasit tätä. Mistä vitusta minä tiesin, että oletkin eri mieltä?

kuinka monen miehen kanssa itselläsi on sinun minun ja meidän lapsia, kun asia noin kovasti vaivaa?

tunnu missään.

Kysypä niiltä isommilta lapsilta aikuisena, tuntuiko se teidän uusi rakkaudensitomisihme miltään.

Minkä ihmeen takia sitä pitää saada jokainen mies sidottua lapsella. Kun ero yleensä tulee juuri siksi,ettei kestetä pikkulapsiarkea niin ei muuta kuin uuden kans vääntämään lisää lapsia.

miten hyökkääviä ihmiset on ja kovia tuomitsemaan! :O Onneksi en itse käynyt täällä lukemassa, saatika mielipidettä kysymässä, kun itse pohdin samaa asiaa.

Meillä oli sama tilanne: molemmilla 2 lasta edellisestä suhteesta, miehen lapset meillä joka toinen viikko. Ja meilläkin oli vain 1,5v suhdetta takana kun menimme naimisiin (iik, päätimme asiasta jo puolen vuoden seurustelun jälkeen!) ja vauvalle annoimme luvan tulla kk ennen häitä. Ja nyt meillä on tuo meidän yhteinenkin lapsi tuossa, muutaman kuukauden ikäisenä. Todella moni on ihmetellyt ratkaisuamme, jotkut sanonut rumastikin päätöksestä, mutta itse ajattelimme että ei se enää tunnu missään että onko lapsia viisi neljän sijasta :D

Ihmisiä on erilaisia, toisille sopii suurperhe ja toisille ei edes se ensimmäinenkään lapsi. Meille tämä viiden lauma sopii ja taloudellisestikin tulemme oikein hyvin toimeen, sitä mietittiin paljon etukäteen. Mutta tosiaan, menee se viides siinä missä neljäkin. Meillä on kolme vanhinta lasta ala-asteella ja toiseksi nuorin on 5v ja tosiaan tuo nuorin on ihan vauva vasta.

Miten ihmeessä voisin pitää noita hänen kahta lastaan ominani??? Näenkin heitä vain joka toinen viikonloppu n. vrk ajan (ovat osan ajasta mieheni asunnolla. Mies asuu suurimman osan ajasta luonani, mutta on hänellä vielä omakin asunto).

Luulen, että lapsen äitikin sitä ihmettelisi, jos alkaisin puhua hänen lapsistaan ominani...

En minä ole heidän äitinsä. Eivät he ole lapsiani. Minulla EI ole neljää lasta vaan kaksi!

Mieheni asuu minun ja lasteni kanssa pääasiallisesti, joten lapseni muodostavat/ovat jo muodostaneet häneen aika läheisen suhteen. Minusta on outoa ajatella itseäni jonain äitipuolena, kun näen tosiaan hänen lapsiaan niin harvoin kuitenkin.

Nämä lapset eivät asu kanssani, vierailevat vain silloin tällöin. Tässä ei ole kysymys esim. mistään vuoroviikkoasumisesta.

Ja siksi haluaisin hänen kanssaan lapsen, että haluaisin meille yhteisen lapsen, ja sille en voi mitään. Ja vauvat on ihania ja meillä on vielä mahdollisuus saada lapsi. Olemme onnellisia yhdessä ja mielestäni meille voisi suoda sen onnen, että meillä olisi yhteinen lapsi.

Mutta arvatkaapa mitä? Toissapäivänä mies ilmoitti, että haluaisikin myös kanssani yhteisen lapsen :). Vaati ilmeisesti vain vähän miettimisaikaa...

Ap

Se yhteinen rakkaudenhedelmä pitää väkisin väkertää, vaikka asutaan käytännössä omissa osoitteissa, ollaan seurusteltu vain vuosi eikä miehen lapset edes kuulu perheeseen ja ovat äitipuolelle niin vieraita, ettei edes koe olevansa äitipuoli näille tuntemattomille. Etkö oikeasti näe tässä jotain väärää?

Totuus on, että olet tehokkaasti eristänyt miehen omista lapsistaan, korvannut nämä lapset omillasi ja haluat vielä yhden ihanan lapsen lisää, jotta mies voisi lopullisesti unohtaa entisen elämänsä. Toivon todella, että miehellä olisi munaa vaatia nämä omat lapsensa viikko-viikko-systeemillä teille ja katsotaan sitten, miten hyvin pärjäät.

Miksi haluat kohdella miehesi lapsia eriarvoisesti? Jankutat, että mies ja sinä ja sinun lapsesi olette perhe, mutta et missään nimessä pidä miehen lapsia perheeseen kuuluvana. Toisin sanoen haluat korvata miehellesi tämän uudella lapsella. Olet rakentamassa helvetillistä uusperhettä ja parin vuoden päästä valitat miehen kauheista kersoista, jotka kiusaavat teidän yhteistä lastanne, ovat hankalia, ilkeitä ja haluat päästä heistä vain eroon.

Miksi ihmeessä ette oikeasti panostaisi tähän perhekuvioonne ja loisi omaa ja tiivistä uusperhekokonaisuutta, johon kuuluvat sinun lapsesi ja miehen lapset tasa-arvoisina? Varmistaisitte, että jokaisella on paikkansa perheessänne ja että kaikilla on hyvä olla. Ja kun tämä uusperhekuvio on saatu käyntiin ja tunnette, että olette yhtä perhettä, voisitte sitte miettiä sitä viidettä yhteistä lastanne. Silloin tämä lapsi ei veisi kenenkään paikkaa eikä keneltäkään isän/äidin huomiota vaan olisi odotettu pikkusisarus kaikille.

Mutta ei. MINÄ haluan, MINUN lapseni, MINUN perheeni. Toivon, että mies tajuaa perääntyä tai ainakin vaatia lapsensa osaksi arkeanne. Asenteesi on suoraan sanottuna perseestä.

Teillä on yhteensä neljä lasta en missään nimessä itse vastaavassa tilanteessa tekisi vielä yhtä lisää. Se yksi lapsi lisää toisi mukanaan valtavasti haasteita ei pelkästään sinulle ja miehellesi mutta myös kaikille lapsillenne. Ikääkin teillä on ihan kohtuullisesti.



Mieti mikä on oma motivaatiosi. Miksi yhteinen lapsi olisi niin ihana?

etteivät miehen lapset ole heille tervetulleita asumaan. mutta on ihan ymmärrettävää, että lapsipuolet eivät ole samalla lailla mukana perheen rutiineissa kuin ne lapset, jotka enemmän asuvat kotona. Rakkaus puolison lapsia kohtaan pääsisi varmaan muodostumaan paljon voimakkaammaksi mikäli lapset viettäisivät enemmän aikaa ap:n luona.



Kummallista, kuinka moni tuntuu kokevan pikkulapsiajan todella rankaksi. Meillä on neljä lasta, ja voimme aivan yhtä hyvin viettää laatuaikaa myös perheenä. Ei aina tarvitse olla vaan sitä omaa aikaa ja aikaa miehen kanssa kaksin. Eikö tämä vasta ole lasten sulkemista ulkopuolelle? Miksi he eivät voi olla mukana elämässä?



Ei uusi vauva uusperheessä ole aina huono asia. Ei rakkaus vähene jakamalla. Miksi edellisillä lapsilla pitäisi automaattisesti olla negatiivisia asenteita vauvaa kohtaan, ja miksi tuntuu siltä että pidetään itsestäänselvänä että heitä alettaisiin syrjiä uuden lapsen myötä?

etteivät miehen lapset ole heille tervetulleita asumaan. mutta on ihan ymmärrettävää, että lapsipuolet eivät ole samalla lailla mukana perheen rutiineissa kuin ne lapset, jotka enemmän asuvat kotona. Rakkaus puolison lapsia kohtaan pääsisi varmaan muodostumaan paljon voimakkaammaksi mikäli lapset viettäisivät enemmän aikaa ap:n luona.

Kummallista, kuinka moni tuntuu kokevan pikkulapsiajan todella rankaksi. Meillä on neljä lasta, ja voimme aivan yhtä hyvin viettää laatuaikaa myös perheenä. Ei aina tarvitse olla vaan sitä omaa aikaa ja aikaa miehen kanssa kaksin. Eikö tämä vasta ole lasten sulkemista ulkopuolelle? Miksi he eivät voi olla mukana elämässä?

Ei uusi vauva uusperheessä ole aina huono asia. Ei rakkaus vähene jakamalla. Miksi edellisillä lapsilla pitäisi automaattisesti olla negatiivisia asenteita vauvaa kohtaan, ja miksi tuntuu siltä että pidetään itsestäänselvänä että heitä alettaisiin syrjiä uuden lapsen myötä?

Sinua ei rakasteta vähemmän eikä sinulta uusi vauva vie mitään vaan päinvastoin tuo. Sen sijaan ne etälapset kokevat takuulla, että se uusi sisarus vie nyt äidin/isän huomion, saa viettää enemmän aikaa äidin/isän kanssa ja että ne vähätkin tapaamiset menevät täysin vauvan ehdoilla. Asennettahan tässä penätään. Jos ei ole aikaa luoda hyvää ja toimivaa uusperhettä eikä aikaa tutustua miehen lapsiin kunnolla, ei voi olla aikaa näille lapsille silloinkaan, kun perheeseen syntyy se yhteinen lapsi. Lapsi olisi epänormaali, jos hän ei kokisi voimakkaita mustasukkaisuuden ja jopa vihan tunteita uutta tulokasta kohtaan. Hänet on hylätty ja jätetty ja kaiken päälle se isä vielä hankkii uuden korvaamaan hänet.

Se, että äitipuoli ei näe tai havaitse näitä asioita, ei merkitse, etteikö lapsi näitä tunteita kokisi. Osa lapsista tukahduttaa kielletyt tunteet ja oirehtii muulla tavoin.

Jos et usko, niin pistäpä tänne av:lle pystyyn ketju, jossa kysellään, miten etälapset ovat kokeneet sisaruspuolensa syntymän. On tarpeeksi paha, että etälapsia aletaan syrjiä uuden vauvan syntymän yhteydessä mutta ap:n perheessähän heitä syrjitään jo nyt. Hehän eivät ole osa perhettä eikä äitipuoli heitä edes tunne. Sen sijaan äitipuolen lapset ovat isäpuolelleen tuttuja ja yhdessä he muodostavat perheen...

Yököttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Voidaan selitellä asiaa vaikka miten päin, mutta kun kyse on lapsista, joilla on mieletön ikävä isää ja joiden isän tarve ja isänälkä joudutaan sulkemaan 26 päiväksi kuukaudessa, on karmeaa, että äitipuoli kokee heidät etäisiksi eikä lainkaan perheenjäseniksi ja hehkuttaa vain uuden lapsen tarvettaan. Mitä jos niistä vanhoista lapsista ja heidän tarpeistaan huolehdittaisiin ensin? Olisiko se hiukan reilumpaa, kypsempää ja aikuisempaa käytöstä?

jokaisen lapsen yksilönä, joka vaatii oman aikansa. Meillä ei ole lapset olleet "lauma, johon ei yksi lisää muuta mitään".



Jokainen lapsi on niin arvokas uusi elämä, että hänen pitää muuttaakin aikuisten ja sisarusten elämää. Hurjaa jos uusi tulokas noteraataan niin mitäänsanomattomaksi, ettei oleteta hänen muuttavan mitään muiden elämässä.



Ettepä paljoa arvosta lapsianne.



Ja ei, en todellakaan alkaisi tähän tuosta noin vain tekaista naapurin Reiskalle lasta kun lapset on niin ihania ja uusi lapsi ei muuta mitään.

En edes tosissaan etsi ketään.Olen ollut sinkku jo kaksi vuotta ja olen yh-äiti.En halua enempää lapsia.Kuopukseni täyttää 15vuotta.

miten hyökkääviä ihmiset on ja kovia tuomitsemaan! :O Onneksi en itse käynyt täällä lukemassa, saatika mielipidettä kysymässä, kun itse pohdin samaa asiaa.



Meillä oli sama tilanne: molemmilla 2 lasta edellisestä suhteesta, miehen lapset meillä joka toinen viikko. Ja meilläkin oli vain 1,5v suhdetta takana kun menimme naimisiin (iik, päätimme asiasta jo puolen vuoden seurustelun jälkeen!) ja vauvalle annoimme luvan tulla kk ennen häitä. Ja nyt meillä on tuo meidän yhteinenkin lapsi tuossa, muutaman kuukauden ikäisenä. Todella moni on ihmetellyt ratkaisuamme, jotkut sanonut rumastikin päätöksestä, mutta itse ajattelimme että ei se enää tunnu missään että onko lapsia viisi neljän sijasta :D



Ihmisiä on erilaisia, toisille sopii suurperhe ja toisille ei edes se ensimmäinenkään lapsi. Meille tämä viiden lauma sopii ja taloudellisestikin tulemme oikein hyvin toimeen, sitä mietittiin paljon etukäteen. Mutta tosiaan, menee se viides siinä missä neljäkin. Meillä on kolme vanhinta lasta ala-asteella ja toiseksi nuorin on 5v ja tosiaan tuo nuorin on ihan vauva vasta.

No teille MOLEMMILLE sopii, mutta me tuomitaankin se, että kun toinen on sanonut EI, niin kyllä tossa tilanteessa se kanta määrää (ja kaikissa muissakin lapsentekotilanteissa - kenenkään ei pidä vastentahtoaan siihen joutua).

miten hyökkääviä ihmiset on ja kovia tuomitsemaan! :O Onneksi en itse käynyt täällä lukemassa, saatika mielipidettä kysymässä, kun itse pohdin samaa asiaa. Meillä oli sama tilanne: molemmilla 2 lasta edellisestä suhteesta, miehen lapset meillä joka toinen viikko. Ja meilläkin oli vain 1,5v suhdetta takana kun menimme naimisiin (iik, päätimme asiasta jo puolen vuoden seurustelun jälkeen!) ja vauvalle annoimme luvan tulla kk ennen häitä. Ja nyt meillä on tuo meidän yhteinenkin lapsi tuossa, muutaman kuukauden ikäisenä. Todella moni on ihmetellyt ratkaisuamme, jotkut sanonut rumastikin päätöksestä, mutta itse ajattelimme että ei se enää tunnu missään että onko lapsia viisi neljän sijasta :D Ihmisiä on erilaisia, toisille sopii suurperhe ja toisille ei edes se ensimmäinenkään lapsi. Meille tämä viiden lauma sopii ja taloudellisestikin tulemme oikein hyvin toimeen, sitä mietittiin paljon etukäteen. Mutta tosiaan, menee se viides siinä missä neljäkin. Meillä on kolme vanhinta lasta ala-asteella ja toiseksi nuorin on 5v ja tosiaan tuo nuorin on ihan vauva vasta.

kun toinen on sanonut EI, niin kyllä tossa tilanteessa se kanta määrää (ja kaikissa muissakin lapsentekotilanteissa - kenenkään ei pidä vastentahtoaan siihen joutua).

se menee.

etten edes halua enempää lapsia. Molemmilla on jo iso lapsi edellisestä suhteesta. Just yksi ilta totesimme, että olisi hirveää olla nyt pikkulapsi-rumbassa.