Uusi mies ei halua enää lapsia...:(

että itselläni on kaksi lasta ja miehelläni kaksi.



Mutta päätimme jo heti alussa ( 7 v sitten ), että emme hanki yhteistä lasta, vaan keskitymme kasvattamaan näitä olemassaolevia lapsia, 4 on kuitenkin aika iso lapsimäärä.



Ja hyvä, että näin päätimme, miehelläni on nykyään erittäin kiireinen ja aikaavievä työ ja hänen teininsä ovat todella hankalassa iässä. Ihan kauhistuttaa ajatella, että tässä tämänhetkisessä rumbassa olisi vielä pieni lapsi hoidettavana. Itse nautin todella paljon omien lasteni kanssa touhuamisesta kun ovat aika isoja jo ( mieheni teinit asuvat pääsääntöisesti äidillään ja käyvät meillä enää satunnaisesti ) ja mulla on yhteisiä harrastuksia lasteni kanssa, joissa vietämme paljon vapaa-aikaa.



Ja yhteiseksi "vauvaksi" hankimme koiran : )



Mieti ap nyt oikeasti uudestaan ja nauti tästä tämänhetkisestä tilanteesta. Ei se olisi pelkkää auvoa ja ihanuutta se yhteinen lapsi ja olisi myös aika epäreilua vanhojen liittojen lapsia kohtaan kun se iskän ja äidin uusi silmäterä veisi suurimman osan huomiosta.

hoitoa ja rakkautta. Hoitakaa ne kunnialla aikuisiksi. Ei jokaisen kumppanin kanssa tarvi rakkauslapsia tehdä. Mies ei tosiaankaan halua että hänellä on kohta kahden naisen kanssa etälapsia.

Lapsia tehdään nimenomaan aidosta halusta olla vanhempi, eikä siksi, että lapsi on oikeesti niin ihana.



Aito halu vanhemmuuteen näkyy juurikin siinä, että otetaan huomioon jo olemassa olevat lapset, turvateen heidän oikeutensa riittävää elalatukseen, olemalle heille aidosti saatavilla.



Aito halua vanhemmuuteen on myös, että annetaa jo olemassa olevien lasten olla ykkösiä. Et taida nyt oikein kestää sitä, että sinä ja sinun haaveesi mahtuu vasta mihen TOP 3 sijalle, sinä haluat lapsen avulla ykköseksi.

ja hän on kyllä viisas mies :).



Ja tosiaan olisi varmasti järkevintä keskittyä näiden yhteensä neljän lastemme hoitoon ja kasvatukseensa. Joskus naisella vauvakuume meinaa tosiaan viedä järjen :). Kai se lisääntymisvietti on meissä ihmisissä vaan tosi vahva.



Nautin siitä, että meillä on aikaa ihan vaan toisillemee, kun lapset ovat isällään ja äidillään. Voimme matkustella ja tehdä kaikenlaisia asioita yhdessä. Jos meillä olisi pieni lapsi, kaikki tämä muuttuisi.



Ehkä hankitaan se koira :). Mies on itsekin siitä puhunut (ajattelee varmaan, että sillä sais mun vauvakuumeen loppumaan).

Minä olin suhteen alkaessa 37 ja mies 50. Miehellä nyt täysi-ikäiset lapset ja itselläkin 11-13v. Todettiin että nuo lapset riittää, tässä iässä ei jaksa enää alkaa rumbaa alusta ja että molempien aiemmissa liitoissa yhtenä tekijänä suhteen vaikeuksiin mm. juuri lapset kun omaa aikaa ei ole ja koko palettia pitäisi jonkun pyörittää.



Ei meillä ole mitään tarvetta todistella kellekään suhteemme vahvuutta lapsilla eikä onnemme siitä täyty....nyt meillä on aikaa huomioida toisiamme ja se on hienoa :)

teillä on NELJÄ lasta tajuatko!!?? M9ikä ihmeen rakkauden hedelmä siihen pitää vielä pyöräyttää. Typerää.

tota lisääntymisvimmaa... Siis NELJÄ jo yhteensä, ota koira lisäksi. Ihana sekin ja ihan yhtä työläs.

Ymmärrän ihan täysin että haluat ainakin sen yhden lapsen vielä. Itselläni on viisi lasta ja edelleen kummittelee mielessä että vieläkö se yksi ennen kuin on liian myöhäistä.



Rakastan lapsia enkä todellakaan ole kokenut kärsimyksenä heidän vauva- tai pikkulapsivaihettaan. Joiltakin olisi saanut jäädä kokonaan lapset tekemättä jos ovat kokeneet lasten hoidon niin kamalana ja oih ihanaa kun saa omaa aikaa!



Eikä olla mitään uskovaisia tms. hihhuleita vaan tavallisia ihmisiä.



Sinuna painostaisin hellästi mutta varmasti miestä kertomalla kuinka tulet katkerana katumaan myöhemmin jos et saa lasta. Lisäksi jätät ehkäisyn pois. Tietenkin kerrot siitä myös miehelle ja sanot että se ehkäsee joka ei halua lasta.

Ihan eri juttu tehdä lapsia ydinperheessä kuin uusperheessä ja vielä noin lyhyellä yhteisellä historialla.

omaa kahtasi juuri lainkaan? Niinhän teidän tilanteessanne miehen elämä menee. Ottakaapa ne miehen lapset 50/50 periaatteella teille asumaan ja miettikää sitten, riittäkö teillä oikeasti henkiset ja taloudelliset resurssit viiden lapsen kasvattamiseen.

Ai niin, mutta eihän ne lapset ole tärkeitä vaan se miltä SUSTA tuntuu ja mikä kuume SULLA milloinkin on.

katsellaan jonkin aikaa. On totta, että nämä nykyiset lapset tarvitsevat paljon huomiotamme tässä tilanteessa.



Mielestäni on kuitenkin jotenkin luonnollista haluta lapsi uuden rakkaan kanssa. Siis en jotenkin voi käsittää, mitä pahaa siinä on.



Kauhean hyökkääviä osa näistä vastauksista. Mitä se teiltä on pois, jos joku saa uusperheessä lapsen? Oletteko itse siinä ihanassa ydinperheessänne jotenkin onnettomia?

MIksi pitää keskittyä lisääntymiseen. Keskity rakkauteen ja hoitamaan velvollisuutesi 4 lapsen äitinä.

Miten ihmeessä voisin pitää noita hänen kahta lastaan ominani??? Näenkin heitä vain joka toinen viikonloppu n. vrk ajan (ovat osan ajasta mieheni asunnolla. Mies asuu suurimman osan ajasta luonani, mutta on hänellä vielä omakin asunto).

Luulen, että lapsen äitikin sitä ihmettelisi, jos alkaisin puhua hänen lapsistaan ominani...



En minä ole heidän äitinsä. Eivät he ole lapsiani. Minulla EI ole neljää lasta vaan kaksi!



Mieheni asuu minun ja lasteni kanssa pääasiallisesti, joten lapseni muodostavat/ovat jo muodostaneet häneen aika läheisen suhteen. Minusta on outoa ajatella itseäni jonain äitipuolena, kun näen tosiaan hänen lapsiaan niin harvoin kuitenkin.



Nämä lapset eivät asu kanssani, vierailevat vain silloin tällöin. Tässä ei ole kysymys esim. mistään vuoroviikkoasumisesta.



Ja siksi haluaisin hänen kanssaan lapsen, että haluaisin meille yhteisen lapsen, ja sille en voi mitään. Ja vauvat on ihania ja meillä on vielä mahdollisuus saada lapsi. Olemme onnellisia yhdessä ja mielestäni meille voisi suoda sen onnen, että meillä olisi yhteinen lapsi.



Mutta arvatkaapa mitä? Toissapäivänä mies ilmoitti, että haluaisikin myös kanssani yhteisen lapsen :). Vaati ilmeisesti vain vähän miettimisaikaa...



Ap

Teistäkin tulee siis perhe, jossa on kolmenlaisia lapsia. Argumentti että "vauvat on ihania" on melko lapsellinen. Samalla lailla kissanpennut ovat ihania, mutta kun ne ovat teinikissoja, niin niistä ollaankin sitten jo eri mieltä.



Toivottavasti ettei ihan heti onnistu raskautumaan, niin että järki ehtisi palata miehen päähän.

Lasta kohtaan on melko väärin, että äiti on samaan aikaan vaihdevuosissa kun muksu on eskarissa.

Teillä on jo uusperhe muutenkin niiden entisten lasten kanssa ja mies on siinä mielessä fiksu että hän ei halua sotkea vielä uutta lasta noihin kuvioihin mukaan. Luultavasti hän ajattelee myös sitä että omat lapsensa ovat jo sen verran isoja että hän ei enää jaksa uutta vauvaa, vauvavaihetta, taaperon uhmia jne.



Ajattele sinäkin järjellä tuota asiaa. Se uusi vauva vain sotkee asioita.

Täällä on taas mielisairaita mammoja liikkeellä. Todennäköisesti eronneita, jotka pelkäävät, että olet heidän ex-miehensä uusi ja aiot tehdä lapsia kilpailemaan heidä räkänokkiensa kanssa.



Ap, en oikein ymmärrä, mitä haet tällä ketjulla? On ihan normaalia haluta lapsia rakastamansa miehen kanssa ja ikävää, jos mies ei halua enempää lapsia. Silti sun ainoa vaihtoehto on sopia asiasta miehen kanssa. Ei me oikein osata auttaa tai sanoa sulle, muuttuuko miehellä mieli, kun ei teitä kumpaakaan tunneta.

Ja minä haluaisin. Meillä on molemmilla kaksi lasta entisistä suhteista.

Mua surettaa. En voi ymmärtää, että sanoo haluavansa olla mun kanssa elämänsä loppuun asti, mutta ei ole valmis yrittämään yhteistä lasta. Ja kuitenkin on antanut mulle koko ajan sen käsityksen, että ehkä haluaa lapsia vielä. Sitten kun nyt tosissaan asiasta puhutaan, niin toteaa, että hänen lapsilukunsa on täynnä. Siis sen eksänsä ja hänen lapset kun on jo olemassa, niin mun kanssa ei sitten enää yhteisiä kaivata. Minä taas haluaisin niin mielelläni ainakin yhden lapsen hänen kanssaan, jos vaan mahdollista.

Ollaan pian nelikymppisiä.

Tai sitten ei uskalla enää hankkia lapsia kenenkään kanssa, kun pelkää, että jos taas erotaan kuitenkin.

En tiedä, mutta mua tämä haittaa. Jotenkin yhteinen lapsi olisi oikeasti niin ihana.

Hän tuumaa vaan, että kyllä se ajan kanssa helpottaa tämä mun olotila tjms.!

Miten muut, kokemuksia? Miten ootte tällaisen asian selvittäneet? Onko mies pehmennyt lopulta :)? Kyllähän tämäkin sanoo, ettei ole asiasta aivan 100% varma (siis että ei halua).

Mieti ap nyt oikeasti uudestaan ja nauti tästä tämänhetkisestä tilanteesta. Ei se olisi pelkkää auvoa ja ihanuutta se yhteinen lapsi ja olisi myös aika epäreilua vanhojen liittojen lapsia kohtaan kun se iskän ja äidin uusi silmäterä veisi suurimman osan huomiosta.

Tätä minäkin kehotan miettimään. Ne aiempien liittojen lapset alkaisivat todennäköisesti paaljon hankalammiksi kuin nykyään ovat, koska olisivat mustasukkaisia uudesta vauvasta ja pelkäisivät ettei heistä enää välitetä, kun nyt iskällä olisi uuden naisen kanssa oma "oikea" lapsi.

itselläni 3 lasta, olen yksin lasten kanssa. ei kävele vastaan sellaista miestä jolle lapsia tekisin.



Ei haittaa vaikka miehellä olisi lapsia, mutta yhteisiä ei tulisi vaikka kuinka mies haluaisi.. käytännössä myös mahdoton.

Minä + lapset olemme pakettidiili, lisää ei tule.

Minä en lisää lapsia halua, haluan parisuhteen ja omaa aikaa myös.