Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katsoin äsken yle areenalta keskitysleirillä syntyneistä vauvoista kertovan ohjelman...
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks itku Nehän selvisi
lauloi ja se oli nauhoitettu 30-luvulla. Luulenpa, että niistä juuri kukaan ei selvinnyt.
ap
ja kuuntelee silminnakijoiden kertomuksia.
ja kuuntelee silminnakijoiden kertomuksia.
Mohammad Mahmudinejad esimerkiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks itku Nehän selvisi
Siinä lopussa näytettiin juutalaislasten kuoroa, joka lauloi ja se oli nauhoitettu 30-luvulla. Luulenpa, että niistä juuri kukaan ei selvinnyt.
ap
Minäkin katsoin juuri samaisen dokkarin ja itkin melkein alusta asti.
Olen herkkä samastumaan ihmisiin ja heidän kohtaloihinsa. Äitinä erityisesti pystyin tuntemaan rinnassani sen pelon, että miten huolehtia lapsesta ja säilyä hengissä niissä olosuhteissa. Se pelko oli käsinkosketeltava, mistä naiset puhuivat... Se, että oma lapsi voitaisiin riistää ja tappaa koska tahansa.
Empatia. Herkemmillä se tuo itkun ulos, kun näkee jotain karmivaa, jotain mikä koskettaa syvältä. Minä ainakin ajattelin dokkarin aikana myös niitä raskaana olleita naisia, jotka eivät selvinneet. Ja muita kaasutettuja ihmisiä, myös lapsia... Väistämättä sitä tuli ajatelleeksi, kun dokkarin aihepiirinä on keskitysleiri.
Sitä vain alkaa automaattisesti tuntemaan myötätuntoa ihan tuntemattomiakin ihmisiä kohtaan. Aika moni meistä on "rakennettu" niin, että välitämme myös muista kuin itsestämme.
Tämän dokkarin päätös oli myönteinen, joskus ilokin saa ne kyyneleet virtaamaan; kyky asettua toisen asemaan siinäkin. Sellaisen brutaalin pahuuden keskellä syntyi jotain niin viatonta... Siinä jos missä on kyynelten paikka.
En siis ihmettele ap:n kyyneliä ollenkaan. Ennemminkin ihmettelen sitä, joka niitä kyyneliä ei ymmärrä.
Miten ne äidit saivat piiloteltua synnytykset ja vauvat?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskallanko katsoa sen? Olen käynytkin Dachaun keskitysleirillä
Jos olet käynyt siellä, niin varmaan uskallat... Et taida ihan herkimmästä päästä olla. Eikä tämä dokkari mässäile joukkotuholla, vaan tässä keskitytään pieneen naisryhmittymään, niihin, jotka olivat raskaana keskitysleirillä, synnyttivät siellä ja selvisivät lapsineen.
Koskettava dokkari kyllä on, naiset kertovat omista kokemuksistaan liikuttuen.
on ollut olemassa ihan oikeasti ihan vain muutama vuosikymmen sitten. Kauhistuttaa se, että niin runsas joukko tavallisia saksalaisia hyväksyi tuon kaiken ja osallistuivat tuohon toimintaan. Ehkä s eoli siellä se pelko omasta puolesta mutta sittenkin. En voi ymmärtää.
Katsoin ohjelmasta eilen lopun ja olihan se aika ihmeellistä. Mutta koska kyse oli jo sodan loppuvaiheesta tuo saattoi onnistua. Alkuvaiheessa olisivat varmasti tappaneet kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ne äidit saivat piiloteltua synnytykset ja vauvat?!
En katsonut dokkaria, mutta ohjelman esittelystä kävi ilmi, että eivät ole piilottaneet. Sehän ei tietenkään olisi ollut mahdollista.
Ovat herättäneet empatiaa vartijoissa ja saivat olla rauhassa.
Miten ne äidit saivat piiloteltua synnytykset ja vauvat?!
En katsonut dokkaria, mutta ohjelman esittelystä kävi ilmi, että eivät ole piilottaneet. Sehän ei tietenkään olisi ollut mahdollista.Ovat herättäneet empatiaa vartijoissa ja saivat olla rauhassa.
näin kävi, ensimmäinen lapsi näistä seitsemästä syntyi helmikuulla ja leiri vapautettiin huhtikuun lopussa, heitä auttoi juutalainen gynekologi synnytyksessä, mutta olot olivat karmivat eikä lääkkeitä ollut eräskin ommeltiin puuduttamatta. Sattui kohdalle hiukan inhimillisemmät SS miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Afrikka on täynnä julmuuksia sotien takia, Euroopassakin oli vajaa 20 vuotta Balkanin alueella sota, josta meidän ei tarvinnut juurikaan välittää ja sielläkin tapahtui joukkosurmia, vaan hyväksymme kaiken! Aasiassakin on kurjuutta vaikka kuinka paljon. Ainakin suomalaisilla on nykyään kaikki edellytykset tietää näistä, mutta emme vaan välitä.
En millään lailla väheksy juutalaisten kokemuksia, ja on hyvä ettei niiden anneta unohtua, mutta enemmän pitäisi muistuttaa meitä kaikkia siitä , että tätä tapahtuu kaiken aikaa lisää! Ei nyt juuri Suomessa, mutta onko se hyväksyttävä syy meille olla välittämättä? Minäkin nyt vain kirjoitan tämän pätkän ja sen jälken unohdan asian ja olen onnellinen viikon ikäisestä vauvastani. Enkä nyt silti tarkoita sitä että juuri meidän pitäisi muuttaa koko maailma. Jotenkin vaan tuntuu, että koko ajan tapahtuu niin paljon kaikkea pahaa, että on vaan helpompaa olla välittämättä mistään niistä.
on ollut olemassa ihan oikeasti ihan vain muutama vuosikymmen sitten. Kauhistuttaa se, että niin runsas joukko tavallisia saksalaisia hyväksyi tuon kaiken ja osallistuivat tuohon toimintaan. Ehkä s eoli siellä se pelko omasta puolesta mutta sittenkin. En voi ymmärtää.
Katsoin ohjelmasta eilen lopun ja olihan se aika ihmeellistä. Mutta koska kyse oli jo sodan loppuvaiheesta tuo saattoi onnistua. Alkuvaiheessa olisivat varmasti tappaneet kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika huikeaa, että kaiken sen kuoleman keskellä syntyi elämää. Puhdasta ja kaunista.
Ja Israelin kansallislaulu Hatikvah kuulostaa upealle oli se sitten laulettu 30-luvulla tai nyt. Se saa kyyneleet silmiin.
Afrikka on täynnä julmuuksia sotien takia, Euroopassakin oli vajaa 20 vuotta Balkanin alueella sota, josta meidän ei tarvinnut juurikaan välittää ja sielläkin tapahtui joukkosurmia, vaan hyväksymme kaiken!
on ollut olemassa ihan oikeasti ihan vain muutama vuosikymmen sitten. Kauhistuttaa se, että niin runsas joukko tavallisia saksalaisia hyväksyi tuon kaiken ja osallistuivat tuohon toimintaan. Ehkä s eoli siellä se pelko omasta puolesta mutta sittenkin. En voi ymmärtää.
Katsoin ohjelmasta eilen lopun ja olihan se aika ihmeellistä. Mutta koska kyse oli jo sodan loppuvaiheesta tuo saattoi onnistua. Alkuvaiheessa olisivat varmasti tappaneet kaikki.
Miten ne äidit saivat piiloteltua synnytykset ja vauvat?!
En katsonut dokkaria, mutta ohjelman esittelystä kävi ilmi, että eivät ole piilottaneet. Sehän ei tietenkään olisi ollut mahdollista.Ovat herättäneet empatiaa vartijoissa ja saivat olla rauhassa.
näin kävi, ensimmäinen lapsi näistä seitsemästä syntyi helmikuulla ja leiri vapautettiin huhtikuun lopussa, heitä auttoi juutalainen gynekologi synnytyksessä, mutta olot olivat karmivat eikä lääkkeitä ollut eräskin ommeltiin puuduttamatta. Sattui kohdalle hiukan inhimillisemmät SS miehet.
Ja viimeinen, se vaikein synnytys, oli helmikuun lopulla, oliko jopa 28.2.
Minua liikutti eniten juuri tämä viimeiseksi synnyttäneen tarina, kun hän kertoi englannin-saksan sekoituksella tarinaansa.
ihana kertomus oli, mutta en itkenyt. Ihminen nyt vaan on julma eläin ja sitä julmuutta on aina vaan kamalampaa ja kamalampaa... ihmisen julmuudelle ei ole rajoja.
keskitysleireillä ja vankiloissa. Ei tuollaista saisi tapahtua missään, mutta on naiivia syyttää aina saksalaisia ja natseja.
Tavallinen kansa tuskin tiesi mistä oli kyse. Lähelle niitä leirejä ei päässyt, ja piipuista nouseva savukin saattoi olla mitä tahansa (jos näkisit savun nousevan, tuskin ensimmäiseksi epäilisit sen tulevan uunista jossa poltetaan ruumiita).
Katsoimme miehen kanssa dokumentin ja itkimme molemmat. Minulla oli vaikea synnytys, ja vaikka siitä on jo pari vuotta niin ajattelin etten olisi selviytynyt jos olisin ollut noiden naisten asemassa. Surullinen, mutta omalla tavallaan myös kauhean myönteinen dokumentti naisista, jotka selviytyivät.
on ollut olemassa ihan oikeasti ihan vain muutama vuosikymmen sitten. Kauhistuttaa se, että niin runsas joukko tavallisia saksalaisia hyväksyi tuon kaiken ja osallistuivat tuohon toimintaan. Ehkä s eoli siellä se pelko omasta puolesta mutta sittenkin. En voi ymmärtää.
Katsoin ohjelmasta eilen lopun ja olihan se aika ihmeellistä. Mutta koska kyse oli jo sodan loppuvaiheesta tuo saattoi onnistua. Alkuvaiheessa olisivat varmasti tappaneet kaikki.
Oikeastaan mitään rangaistusta ei saaneet.
Alue: Aihe vapaa
Katsoin dokkarin äsken.
Olen käynyt katsomassa Buchenwaldin keskitysleirimuseota 13-vuotiaana.
Naisten onnistui säilyä hengissä lapsineen,koska oli sodan loppuvaihe.
Mitä pahuuteen tulee, niin ihan samaa pahuutta ja joukkotuhoja on kyllä ollut olemassa kaikkina maailmanaikoina, myös eilen, tänään ja huomenna. Esimerkkejä ei tarvitse edes hakea maantieteellisesti kovin kaukaa.