Loiri-Seppä: Selviämistarinoita
Luin eilen otsikossa mainitun kirjan ja viikonloppuna pari muutakin alkoholismista kirjoitettua kirjaa. Itse en yhtään alkoholistia tunne, luin vain uteliaisuudesta kun en tajua miten joku JUOMA voi olla NIIN tärkeää joillekin ihmisille. Tuli vaikutelma että useille alkoholisteille alkoholi oli vain väline jolla oli helppo satuttaa toisia ja alkoholistiksi alkoivat monesti sellaiset joilla oli tarve olla ilkeä toisille ja jotka olivat itsekeskeisiä ja empatiakyvyttömiä.
Millaiset kokemukset teillä on jotka joudutte alkoholistien kanssa tekemisiin? Onko kyse tosiaan niin voimakkaasta itsekeskeisyydestä ja itsekkyydestä? Voisiko jossain iässä nähdä ennaltaehkäisevästi ettei henkilö enää henkisesti kasva vaan jämähtää johonkin uhmaikään?
Kommentit (6)
Oletpa tosi huolimattomasti lukenut kirjasi. Esim. tuo Selviämistarinoita on todella hyvä ja ajatuksia herättävä kirja, mutta sinun tulkintasi oli aika erikoinen. Etkö ymmärtänyt, että juopoksi tullaan juomalla. tulee fyysinen ja psyykkinen riippuvuus. Toiset jäävät koukkuun jo ekasta humalasta, toiset eivät jää koskaan.
t. alkoholisti
Paras, selkein ja kattavin koskaan aiheesta kirjoitettu teos. Siksi se on käytössä hyvin monissa alkoholisteja auttavissa ryhmissä. Välillä sitä on vaikeaa saada kirjakaupoista, ja kirjastoissakin jonoa, ainakin täällä Espoossa ja myös pienemmillä paikkakunnilla. Olen suositellut sekä työssä että privaatisti Selviämistarinoita, koska se toimii: avaa silmät ja saa näkemään asiat niin kuin ne on. Se kertoo käytännössä miten juomisesta voi kuka tahansa selvitä. Yksinkertaista ja totta. Myös viihdyttävästi kirjoitettu.
Hyvä kirja. Auttoi minua selvittämään omaa suhdetani alkoholiin. Nyt en ole 2 vuoteen juonut yhtään enkä ajatellut enää koskaan juoda. En ole alkoholisti, mutta suku on täynnä juoppoja ja aloin itsekin selitellä juomisiani itselleni ja säikähdin. Oli monta kertaa viikossa muka jokin syy juoda. Paha sairaus , todella raadollinen.
Täytyypä ostaa tuo... Alkoholin kanssa kamppaileva äiti, jolla vielä kulissit on pysynyt koossa, mutta mies lähtee kohta jos en lopeta. Halu lopettaa on kova, mutta halu juoda on vielä voittanut. Surullista....
Kaljoittelu loppui tähän.
Eilen sain luettua loppuun kirjan Lilli Loiri-Seppä: Selviämistarinoita, Gummerus 2010. Tuli täysin selväksi, kuinka lähellä reunaa jo olen.
Pisteekis i:n päälle tänään aamupäivällä näin Oulussa Patteritien suunnasta Rautatienkadulla kävelevän Alkon mannekiinin. Vanhan näköinen pitkä mies. Parta kuin itsellään Saatanan profeetta Muhammedilla. Oikeassa kädessä omaisuus muovikassissa. Vasemmalla kannatteli housun liitinkiä. Paljas perse loisti kokonaan liitingin yläpuolella. Ei ollut alushousuja. Ulkona sentään +12 astetta ja melkoinen tuuli.
Tässä mallia Alkon mannekiinilta siitä, mihin se iloinen kaljoittelu vääjäämättä vie. Lisää malleja yllämainitussa kirjassa. Usea kirjoittaja julkisuudessa hyvinkin tunnettuja henkilöitä, kirjoittavat omista kokemuksistaan.
Eikä ollut kovin mieltäylentävä näky sekään, kun viime juhannusaattona Toppilan rannassa ne kolme ehkä kolmikymppistä naista kivellä istuen kaljaa kittasivat. Persevako paljaana puoliperseeseen asti.
Tällainenko sinäkin haluat olla?
Kirjan lähetän postissa tuntemalleni naisalkoholistille, joka muutama kuukausi sitten Minnesotahoidosta pääsi. Ei tehonnut hoito, isot rahat pienestä eläkkeestä meni hukkaan...
Jos kerran luit tuon kirjan , etkö oppinut mitään ? On muuten hyvä kirja.
Ei kukaan päätä tulla alkoholistiksi. Ei ole varmaan yhtä luonteenpiirrettä joka siihen ajaisi. Tai ehkä jonkinasteen herkkyys, huono itsetunto tai asioiden käsittelyn vaikeus voi siihen ajaa ?
Alkoholi muuttaa ihmistä .
Miten voi olla , ettet tunne yhtään alkoholistia ? Oletko varma? Näitähän on Suomessa joka suvussa.