Te jotka vähemmän otatte yhteyttä

Siis tämä tilanne, että toinen ottaa yhteyttä ja toinen paljon vähemmän. Mulla on tämä nyt naapurin kanssa, jonka lapset ovat samanikäisiä kuin omani. Tosi harvoin häntä näkee lastensa kanssa ulkona ja tulee yleensä vain jos häntä pyydän. Nyt koen jotenkin ikään kuin olisi minun velvollisuuteni ottaa yhteyttä ja pyytää ulos. Ajatteleekohan hän, että minua ei kiinnosta ulkoilu tai en ehdi, jos minä en ota yhteyttä? Lapset tykkää leikkiä keskenään, mutta minua ärsyttää, kun tuntuu niin, että minun pitäisi lähes aina olla aloitteellinen. Jos en ota yhteyttä, voi hyvinkin mennä monta viikkoa ennen kuin hän ottaa yhteyttä. Onneksi on muitakain kavereita lapsille, joita näkee useammin. En tiedä, miksi sitten ärsyttää. Kai se vaan on sitten mun roolini olla yhteydenottaja. Mikä on näkökulma sillä, joka harvemmin ottaa yhteyttä? Onko se vaan, että hän mieluummin tulisikin mahdollisimman harvoin ulos?