Lue keskustelun säännöt.
Miehen riippuvuus pleikkaripeleihin ja yhteinen aika
02.10.2012 |
Hei.
Olen seurustellut nyt 4v ihanan ja kiltin miehen kanssa,(aikuinen)joka harrastaa netissä pelaamista pleikkarilla.Alussahan pelaamista toki ei ollut niin paljon mutta nyt kun 4 v ollaan oltu yhdessä,pysähdyin miettimään että mitä toiset pariskunnat oikeasti tekevät yhdessä? Siis meillä on kolme lasta ja miehen vapaa aika/vkloput menee pelatessa...minun aika lasten kanssa...Eipä tule telkkariakaan itsellä katottua ... ikinä... kun tv on varattu miehen pelaamiselle...Olen monesti ollut närkästynyt miehelleni ja sanonut(mäkättänyt) ettei meillä ole mitään yhteistä.Ei mitään mitä yhdessä tekisimme.Häntä ei kiinnosta olla lasten tai minun kanssa kuin ehkä silloin kun olen aiheesta maininnut tarpeeksi monta kertaa,mutta silloinkin se yhdessä olo on pakkopullaa hänelle,siis tuntuu siltä...Tähän mennessä olen vain hyväksynyt asian koska hän ei kuitenkaan harrasta muuta tai käy kapakoisa tai muuten rällästä...mutta nyt alkaa mietityttään,onko tämä ihan normaali elämää. Minun elämä on oikeastaan enimmäkseen kuin eläisin yksin lasteni kanssa....En tuomitse tai arvostele miestäni mutta haluaisin tietää,mitä ihmettä muut pariskunnat tekevät yhdessä kotosalla,vai tekevätkö mitään? Pitäisikö minun vain hommata omat harrastukseni ja antaa miehen jatkaa pelaamista ja jatkaisimme eloa näin.Hyvinhän meillä menee,päällepäin,ainakin hänen mielestä..mutta tällä hetkellä on kyllä yksinäinen olo.
Kommentit (36)
Mä en ikinä koskaan katselisi tuollaista. Mitä iloa siitä on minulle tai lapsille? Inhoan muutenkin vähä-älyistä pelaamista, jotenkuten voin sietää että lapset joskus pelaavat, mutta aikuiselta mieheltä odotan kyllä älyllisempää ajanvietettä.
Ja ennen kaikkea kiinnostusta omaa vaimoa ja perhettä kohtaan! Jos ei kiinnosta yhteinen aika eikä tekeminen, on parempi olla poikamiehenä eikä minunkaan tarvitse katsella keskenkasvuista aikuista leikkijää.
Mä haluan rinnalleni miehen, en leikkivää lasta. Odotan että yhdessä ollaan siksi, että toinen on kiinnostava ja sen seura haluttua, että halutaan olla yhdessä ja tehdä yhdessä asioita.
Sinuna kysyisin mieheltä vakavasti, haluaako hän mieluumin jatkaa pelaamista vai kokeeko hän kiinnostavammaksi vaimonsa ja lapsensa. Jos valitsee pelaamisen, hommatkoon itselleen kämpän missä sitä voi harrastaa rauhassa ja antakoon mulle vapauden elää sellaista elämää kuin minä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin viimeksi eilen,voisiko hän olla pari päivää pelaamatta jotta nähtäisiin,mitä se elämä olisi ilman pelaamista vai olisiko sitä elämää ollenkaan,mutta hän vastasi ettei hän ala tuollaiseen tyhjänpäiväiseen testiin,kun kaikki on ok näinkin.... Ja olen kysynyt häneltä että onko vika minussa.Olenko minä niin tylsä ja epäviehättävä että siksi uppoutuu pelien maailmaan ja sanonut monet kerrat että jos asia on näin niin haluan että hän on rehellinen itselleen ja hankkiutuu silloin poikamieheksi,koska siinä tapauksessa pilaamme molemmat toistemme elämät,mutta hän on kuulema tyytyväinen näin ja minuun..Ei se kyllä tunnu siltä.Mutta toisaalta,onhan se kiva hänelle että voi elää kuin pikkupoika pelaten ja vaimo kokkaa,hoitaa lapset ja pitää huolta perheestä ja intiimihetkenki saa, mitä ei sitäkään kauhean useasti tapahdu..... ei kai siinä valittamista pitäisi ollakaan.
Onhan teillä kolme yhteistä lasta... missä välissä te ootte ne ehtineet hankkia ja miksi ihmeessä naiset tekee lapsia tollasten miesten kanssa???
mutta hän vastasi ettei hän ala tuollaiseen tyhjänpäiväiseen testiin,kun kaikki on ok näinkin....
mutta sinä voit sanoa että sinun mielestäsi kaikki ei ole ok, ja jos hän toivoo sinunkin olevan onnellinen (kuten kai kuuluisi toivoa), hän olisi valmis myös toteuttamaan sinun toiveitasi tai edes keskustelemaan jonkunlaisesta kompromissista.
Ei parisuhteessa voi elää vain niin että toisella on kaikki hyvin.
Mies on pelannut aina. Toisaaltaan pidän sitä joskus hyvänä kun pelaa verkossa kavereiden kanssa eli saa sosiaalisia kontakteja. Joskus olen pelannut itsekin jos on hyvä peli. Mutta nakertaahan se suhdetta. Mietin joskus samaa että mitä normaalit parit tekee yhdessä. Meillä on onneksi vain yksi lapsi ja mies viettää kyllä lapsen kanssa aikaa... Mutta voisi viettää enemmänkin. Itselleni olen hankkinut ystäviä ja harrastuksia ja rakastajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te sit oottekaa? Ja kuis vanhoja o lapset?
Välillä pelaa enemmän ja joskus vähemmän, mutta aina kun innostuu jostain uudesta pelistä haluaa kyllä viettää kaikki vapaa-aikansa koneella.
Mies ei tunnu millään ymmärtävän sitä miten pahalta tämä minusta tuntuu.
Katselen kateellisena muita perheitä jotka viettävät yhteistä aikaa, meillä se on aina vain minä + lapset, koska jos mies saa valita hän jää kotiin pelaamaan...
Olen puhunut ja puhunut ja puhunut tästä asiasta vuosikausia, mutta se ei yleensä auta kuin ehkä hetkellisesti. Välillä tuntuu että olen henkisesti ihan loppu, pelkästään se että mies lähestyy konetta saa minut raivon partaalle.
Miehen mielestä minä olen se jolla on vikaa päässä, hänestä liioittelen koko asiaa. Siksi on tavallaan mukava tietää että muillakin on samoja ongelmia.
Mieheni on muuten hyvä isä ja turvallinen puoliso, suhteessa on paljon hyvää ja rakastan häntä, mutta tämä on tosi iso ongelma. Ei tämän vuoksi haluaisi erota, mutta mitä tälle voi tehdä kun toinen ei halua muuttua? : (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te sit oottekaa? Ja kuis vanhoja o lapset?
Itselleni olen hankkinut ystäviä ja harrastuksia ja rakastajan.
Minä vain haluan sen ystävän ja harrastuksia ja rakastajan ihan omasta miehestäni ja hänen kanssaan. Rakastan häntä ja haluan viettää aikaani hänen kanssaan, eikö se ole parisuhteen perusasia? Miksi yleensä olla jonkun kanssa jos ei kuitenkaan koskaan ole?
En tiedä ollaanko me "normaali pari", mutta me esimerkiksi kotona kokkaillaan ja syödään, soitetaan musiikkia, puuhaillaan puutarhassa, kutsutaan ystäviä kylään tai mennään itse kylään, käydään ulkona erilaisissa tapahtumissa tai urheilemassa, katsellaan leffoja ja sarjoja telkusta, saunotaan ja istuskellaan rupattelemassa, suunnitellaan matkoja ja lomia ja talon ja puutarhan laittoa, katsellaan ja muokataan valokuvia, kunnostetaan kotia ja huonekaluja, koulutetaan koiraa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meinaa uskoo et aikuinen mies voi tosiaan olla niin addikti tietokoneellle/ pleikkarille. No jaksamista....ei oikeen muuta osaa toivottaa!!!!
Sanoin viimeksi eilen,voisiko hän olla pari päivää pelaamatta jotta nähtäisiin,mitä se elämä olisi ilman pelaamista vai olisiko sitä elämää ollenkaan,mutta hän vastasi ettei hän ala tuollaiseen tyhjänpäiväiseen testiin,kun kaikki on ok näinkin.... Ja olen kysynyt häneltä että onko vika minussa.Olenko minä niin tylsä ja epäviehättävä että siksi uppoutuu pelien maailmaan ja sanonut monet kerrat että jos asia on näin niin haluan että hän on rehellinen itselleen ja hankkiutuu silloin poikamieheksi,koska siinä tapauksessa pilaamme molemmat toistemme elämät,mutta hän on kuulema tyytyväinen näin ja minuun..Ei se kyllä tunnu siltä.Mutta toisaalta,onhan se kiva hänelle että voi elää kuin pikkupoika pelaten ja vaimo kokkaa,hoitaa lapset ja pitää huolta perheestä ja intiimihetkenki saa, mitä ei sitäkään kauhean useasti tapahdu..... ei kai siinä valittamista pitäisi ollakaan.
ei jostain syystä toimi, silloin teemme jopa asioita yhdessä perheenä. Tuntuu todellakin siltä että olisin itse kirjoittanut tuon kaiken mistä kerrot, koska tunnistan kaikki nuo tunteet.
Sen, miten arvoton olo on kun oma seura ei koskaan miestä kiinnosta, vaan pelit ja netti vievät voiton.
Miehet eivät ilmeisesti tarvitse parisuhdetta samalla tavalla kuin me naiset. Heille näkyy riittävän se että asutaan yhdessä ja seksiä harrastetaan joskus...: (
Minä kaipaisin pitkiä keskusteluja, kävelylenkkejä, elokuvailtoja, lasten kanssa tekemistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meinaa uskoo et aikuinen mies voi tosiaan olla niin addikti tietokoneellle/ pleikkarille. No jaksamista....ei oikeen muuta osaa toivottaa!!!!
Jos lapsia ei olisi, varmaan olisin jo lähtenyt. Eniten pelkäänkin ehkä sitä miten suhteen sitten käy kun lapset ovat muuttaneet kotoa, koska en usko että enää sitten jaksan katsella koneella roikkuvaa miestä kun ei ole lapsia yhdistämässä.
Ei lasten perhettä silti halua rikkoa ja varsinkin kun ihmiset eivät ymmärrä tällaista ongelmaa. Tätä riippuvuutta kun ei pidetä pahana verrattuna alkoholismiin ja huumeriippuvuuteen. Välillä vaan tuntuu että tämäkin rikkoo suhteen toisen osapuolen sisältä.
Minulla on todella aikaa vievä työ, ja olisin valmis luopumaan lapsista kokonaan voidakseni keskittyä uraani. Miehellä sama tilanne ja lisäksi lähes jokainen vapaahetki menee pelatessa. Ja pinna kiristyy nopeasti, jos pelaamaan ei pääsekään.
Olen kysellyt, ymmärtääkö mies, että jos vauva tulee niin pelaamiset loppuvat kuin seinään, eikä pinna SAA kiristyä vauvan kanssa yhtään. Selkeää vastausta en ole saanut. Pitäsikö tässä kieltäytyä lapsen hankkimisesta? Saan takuulla sekä miehen että anopin vihat niskaani, jos niin teen. Anopin varmaan saisin ymmärtämään, jos paljastaisin hänelle tuon miehen peliharrastuksen, mutta en toisaalta haluaisi toimia niin petturimaisesti miestä kohtaan.
Hänen pelaamisensa ei toistaiseksi minua hirveästi haittaa, paitsi silloin kun sovimme että teemme jotain yhdessä klo X alkaen, ja joudunkin odottamaan tunnin tai puolitoista, että mies saa pelinsä sellaiseen kohtaan, että sen voi keskeyttää.. Nuo tilanteet on aika hyvin saatu hallintaan keskustelemalla niistä. Mutta voinko siltikään luottaa siihen, että mahdollinen vauva (jota itse en edes hirveän paljon haluaisi) ei jää kokonaan minun vastuulleni?
Pahimmassa tapauksessa teidän kohdallanne se lapsiparka jää täysin vaille hoitoa ja rakkautta kun on molemmille vanhemmilleen vain tiellä. Häiritsee raukka toisen uraa ja toisen pelaamista : (.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ihmiset eivät ymmärrä tällaista ongelmaa. Tätä riippuvuutta kun ei pidetä pahana verrattuna alkoholismiin ja huumeriippuvuuteen. Välillä vaan tuntuu että tämäkin rikkoo suhteen toisen osapuolen sisältä.
en välittäisi ihmisten puheista. Olen sitä mieltä että ihmisen pitää olla itsekäs. Meille on annettu yksi ainoa, ainutlaatuinen tilaisuus elää, jokainen päivä on tärkeä, ikinä ei saa enää tätä tilaisuutta uudelleen. Tuhlaisinko minä tämän ainutkertaisen asian, oman elämäni, johonkin tylsään ja ongelmalliseen? En, minulla on oikeus ja mahdollisuus elää onnellisena. Ei ole mitään pakkoa roikkua huonossa parisuhteessa, lapset ei eroon kuole. Eihän nekään tuollaisesta parisuhteesta saa muuta kuin paskan mallin, luulevat että tuo on oikein ja normaalia ja hyväksyttävää puolisoa kohtaan.
Sitä saa mitä hankkii. Olisko kannattanut vähän seurustella ennen kuin lapsia on alettu vääntämään?
Mieheni on muuten hyvä isä ja turvallinen puoliso, suhteessa on paljon hyvää ja rakastan häntä, mutta tämä on tosi iso ongelma. Ei tämän vuoksi haluaisi erota, mutta mitä tälle voi tehdä kun toinen ei halua muuttua? : (
Sen sijaan kannattaa tehdä kuten minä: ottaa vaimo joka pelaa myös. Vähänkö on (ne vähäiset) kaverit kateellisia jolkotellessaan sunnuntaikävelyllä eukkoineen, kun vilkutan monitorin takaa ikkunasta.
Pikku vinkki kumminkin: kuten muissakin riippuvuuksissa, miehen on itse tajuttava, mitä siitä seuraa, muuten muutosta ei tule. Sinä et hänelle höpöttämällä asiaa saa muuksi muutettua. Voit kumminkin nopeuttaa miehen paranemisprosessia esim. ojentamalla avioeropaperin allekirjoitettavaksi. Ehkä seuraavassa suhteessa/elämässä hän pelaa sitten vähemmän.
kun ihmiset eivät ymmärrä tällaista ongelmaa. Tätä riippuvuutta kun ei pidetä pahana verrattuna alkoholismiin ja huumeriippuvuuteen. Välillä vaan tuntuu että tämäkin rikkoo suhteen toisen osapuolen sisältä.
en välittäisi ihmisten puheista. Olen sitä mieltä että ihmisen pitää olla itsekäs. Meille on annettu yksi ainoa, ainutlaatuinen tilaisuus elää, jokainen päivä on tärkeä, ikinä ei saa enää tätä tilaisuutta uudelleen. Tuhlaisinko minä tämän ainutkertaisen asian, oman elämäni, johonkin tylsään ja ongelmalliseen? En, minulla on oikeus ja mahdollisuus elää onnellisena. Ei ole mitään pakkoa roikkua huonossa parisuhteessa, lapset ei eroon kuole. Eihän nekään tuollaisesta parisuhteesta saa muuta kuin paskan mallin, luulevat että tuo on oikein ja normaalia ja hyväksyttävää puolisoa kohtaan.
Ensinnäkin, suhteessa on välillä hyviäkin aikoja, ainakin meillä. Toisekseen, rakkaasta ihmisestä eroaminen ei ole ihan noin vain helppoa.
Lapset eivät varmaan eroon kuole, mutta kärsisivät siitä varmasti.
Varmasti eroaisin jos en enää miestä rakastaisi ja koko elämä olisi pelkkää kärsimystä, mutta kun niin ei kuitenkaan ole...
"Sen sijaan kannattaa tehdä kuten minä: ottaa vaimo joka pelaa myös. Vähänkö on (ne vähäiset) kaverit kateellisia jolkotellessaan sunnuntaikävelyllä eukkoineen, kun vilkutan monitorin takaa ikkunasta."
Juu,sehän sen ongelman poistaakin.Kaksi vanhempaa jotka pelaavat.. lapsista vähääkään välittämättä?Asia tietysti eri,jos ei lapsia....
tutulta. Välillä voi olla päivä, ettei koske pleikkariin, mutta silloin olen tod.näk nostanut metelin pelaamisesta. Saattaa pelata useamman tunnin pleikkaria ja kun olen aikani sähissyt siitä niin siirtyy tietokoneelle pelaamaan. Itse ei näe siinä mitään ongelmaa. Yhteinen aika on jäänyt todella vähälle. Jos on sellainen päivä, etten kiellä pelaamista, niin tekee sitä vapaa-päivänä vaikka aamusta iltaan. Viimeksi eilen sain osoittaa tästä mieltäni, kun mies itse alkoi ehdotella kuuden jälkeen illalla että tehdään jotakin. (pelasi samalla) Kello lähenteli seitsemää kun sanoin että nyt voitaisiin lähteä käymään jossakin, kun parinkymmenen minuutin päästä vastasi että vielä pari erää. Niin jäi yhteinen tekeminen...Ja sain itsekseni lähteä iltakävelylle. Sitten illemmalla ihmetteli, että minkähän takia sitä ollaan niin kireällä päällä.
Hänelle olisi todella paha punainen vaate kuulla, että poikansa viettää aikaa tietokonepelien parissa oman perheensä sijasta. On muutenkin miestäni kohtaan ylivaativa ja syyllistää milloin mistäkin asiasta, joka poikkeaa hänen 70-luvun ideaalistaan. Ja juuri siksi en halua asiasta anopille puhua; se olisi miehelle todella noloa ja asettaisi hänet kohtuuttoman ja periksiantamattoman sättimisen ja syyllistämisen kohteeksi.
Mutta miten ratkaista asia pehmeästi ilman anopin väliintuloa? Luulen, että mies osittain juuri siksi niin nauttii tuosta rajattomasta pelaamisesta, että ei ole lapsuudessaan ja nuoruudessaan saanut elää riittävän vapaasti. Nyt otetaan sitten takaisin korkojen kera. Ihan mielelläni sen hänelle suonkin, kun kerran hän siitä nauttii, mutta tuo lapsen hankkiminen on jo liian iso asia hoidettavaksi vastuuttomalla asenteella. Minun pitäisi jotenkin saada selville, ryhdistäytyykö mies, jos siihen suostun. Huokaus!
t. 28