Tunnetko ketään naista oka olisi jättänyt perheensä.

useamman miehen sen sijaan tiedän

Miehet eivät tunnetusti välitä lapsistaan ja he ovatkin täysin kelvottomia asuinkumppaneita ja kykemättömiä vastuunkantoon.

Ja ainahan se on niin, että paha paha mies, joka kiusaa kilttiä ja ahkeraa naista.

Kun mies jättää perheensä hän on sika, mutta kun nainen jättää perheensä, hän tekee itsenäisen rohkean valinnan.

Kyllä, tunnen naisia, jotka ovat jättäneet perheensä. Ihan hyvin ovat perheet pärjänneet.

Tunnen äitejä, jotka ovat siirtäneet huoltajuudesn isällä, uuden onnen tieltä.jne. eivät nämä ole mitään sukupuolisidonnaisia asioita.

Hieman outo kysymys...Mikä lienee kysyjän motiivi. Eihän tästä saa aikaiseksi, kun hedelmättömän juupaseipäs ämpärilapio leikin. Provoksikin aika väsynyt.

lisää kertomuksia

Asenne kaikillahan oli tietysti se, että minä hylkäsin lapseni, vaikka syy isän luokse jäämiseen oli minun työni. Lapset oli mun luona joka viikonloppu.



Vajaan vuoden isä jaksoi, kunnes tuli uusi nainen uuden lapsen kanssa ja entiset alkoi olemaan tiellä. Tätä ennen oli muuten hyvä isä.



Soitti minulle että meidän lapset haittaa heidän arkeaan, joten ensin otin vanhemman lapsen asumaan mun kanssa ja vuoden päästä nuoremman kun tuli kouluikään.

Naisen joka lähti toisen matkaan. Taitaa olla jo kolmas mies.

Jätti koko lapsiluman(olisko peräti 8 lasta) isän hoitoon. Jätti tavallaan koko entisen elämän taakse. Lapset eivät juurikaan ole halunneet tavata äitiä.

Isä sai apua lastenhoidossa. Itsekin taisin muutaman kerran olla siellä.

Isällä on nyt uusi onni.

En tiedä mitä naiselle nyt kuuluu, Liekkö kovin onnellinen elämässä...

Minunkin äitini jätti meidät - siis minut, kolme sisarrustani sekä isäni, ja kaiken lisäksi aivan yllättäen, 2 vuotta sitten. Minkäänlaista vihjettä ei antanut pois lähdöstään. Kun äiti lähti, ei hän pitänyt meihin yhteyttä 3 viikkoon, siis aikaan jolloin olisimme eniten tarvinneet tukea! Tilanne oli perheessämme suuri kriisi, ja minusta tuntuu kuin emme voisi jatkaa elämäämme oikein vieläkään. Itse olen 18 vuotias. 

Nyt kun olen alkanut ajattelemaan, oli se parempi, että äiti lähti luotamme. Hän alkoi viettämään aikaa niin paljon television edessä ja luultavasti masentui, eikä häntä ole saatu vielä tänäkään päivänä hoitoon, mikä olisi hänelle suuri tarve. 

Vielä tänäkään päivänä äiti pitää meihin lähes tulkoon ollenkaan yhteyttä

. Äiti asuu samassa kaupungissa kuin me muut. Olemme yrittäneet käydä hänen luona. Kerran viikossa hän soittaa 15 vuotiaalle pikkusiskolleni, ja noin kerran kuukaudessa vanhemmille sisaruksilleni. Jostain kumman syystä äitini ei ole jutellut ja soitellut minulle nyt neljään kuukauteen. Enkä todellakaan tiedä miksi. Itse olen yrittänyt pitää yhteyttä ja tulla hänen luona käymään, mutta koskaan ei muka kelvannut. Nyt olen niin lopen kyllästynyt tuollaisiin touhuihin, etten jaksa itsekään yrittää pitää yhteyttä häneen.

Eniten minua äsyttää, kuinka äiti kohtelee isääni. Isä on tehnyt kaikkensa, että hän on saanut meistä mallikansalaisia. Arvostan isääni enemmän kuin ketään muuta, ja hän onkin minun sankarini. Äiti kuitenkin levittää isästä hirveitä valheita ja pyrkii saamaan avioerossa mahdollisimman paljon itselleen. Vaikka meidän kustannuksiin hän ei ole kahden vuoden aikana osallistunut ollenkaan. 

Vaikka olen kyllästynyt siihen, kuinka eri arvoisesti äiti meitä sisaruksia kohtelee, kaipaan ja ikävöin sitä "lapsuudenaikaista" äitiä hirveästi. Kuitenkaan en enää sano, että minulla olisi äitiä, jos niin minulta kysytään.

Hurjaa kuinka ihminen muuttuu pullantuoksuisesta ihmisestä paholaiseksi.