Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä olet mieltä? Mieheni ihanneavioliitto ja ihannevaimo:
01.10.2012 |
Mieheni mielestä ihannetilanne olisi se, että minä ja hän vietämme yhteistä aikaa, jos ja kun sattuu sellainen pieni hetki tulemaan. Muun, haluamamme ajan puuhastelemme omiamme. (Meillä on kaksi kouluikäistä lasta, joten heistä on tietysti huolehdittava.) Hän ei odota, että minä olen kotona vaan voin mennä niin paljon kuin haluan. Jos hänestä tuntuu, että hän haluaakin tehdä jotain muuta, hän voi keskeyttää yhteisen hetken ja lähteä muualle, ja minä jatkaisin sitten omia touhujani ja olisin kiitollinen siitä lyhyestäkin hetkestä. Mies haluaa, että ymmärrän ja hyväksyn häntä, hänen menojaan ja tuntemuksiaan ja olen tyytyväinen siihen mitä saan.
Ongelma on se, että minulle eivät lyhyet satunnaiset hetket riitä, vaan minusta suhdetta pitää hoitaa, niin laadullisesti kuin määrällisesti. Viime viikonloppuna, esimerkiksi, mies jutteli enemmän naapurikaverin kanssa kuin minun kanssani.
Sopisiko sinulle mieheni esittämä malli? Olisitko sinä kiitollinen ja tyytyväinen satunnaisiin lyhyisiin hetkiin vai kaipaatko enemmän huomiota ja yhteistä aikaa?
Kommentit (78)
Eli tästä meilläkin kenkä puristaa. Haluaisin huomiota ja yhteistä aikaa enemmän. En jotain jämäpaloja ja sitä että mun kans ei jaksa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lauantai-ilta ollaan yhdessä. Illan mies touhuili sinänsä tärkeitä kotihommia ja kun hän myöhään illalla lopulta pyyntöjeni jälkeen istui viereeni, juttelimme hetken edellisestä mukavasta yöhetkestä. 20 min. kuluttua mies nousi ylös ja lähti ulkona käymään (tapasi tutun ja jäi juttelemaan ja tuli kotiin melkein parin tunnin kuluttua). Tällaisia hetkiä minun pitää hänestä ymmärtää ja hyväksyä ja olla kiitollinen niistä 20 minuutista. -ap
Surullista. Miehesi ei selkeästi vaan halua olla kanssasi kahden. Ei tuo ole mikään yhteinen hetki. Tuo on arkipäiväistä juttelua sohvalla. Itsestäänselvyys. Se että hän sanoo että olette lauantaina yhdessä ja päättääkin spontaanisti lähteä ulos ja juttelemaan vaan jonkun kanssa on todella ala-arvoista. Ei tuollaisesta tarvitse olla kiitollinen. Ap, mieti nyt itsekin.
Jos kääntäisin tilanteen toisin päin, tarkoittaisi se sitä, että minä tarvitsen paljon läheisyyttä ja huomiota ja miehen pitää sitä antaa, kun haluan. Hänen pitää keskeyttää omat tekemisensä ja harrastuksensa, jos olen levoton ja tarvitsen miehen lähelleni. Hänen pitää ymmärtää ja hyväksyä minut sellaisena kuin olen ja olla kiitollinen, jos joskus saa tehdä hetken jotain omia juttuja. Hänen tarpeensa eivät kuitenkaan mene koskaan minun tarpeitteni edelle. Kuulostaako kohtuulliselta? Päinvastainen tilanne on minun osani tässä liitossa. -ap
lauantai-ilta ollaan yhdessä. Illan mies touhuili sinänsä tärkeitä kotihommia ja kun hän myöhään illalla lopulta pyyntöjeni jälkeen istui viereeni, juttelimme hetken edellisestä mukavasta yöhetkestä. 20 min. kuluttua mies nousi ylös ja lähti ulkona käymään (tapasi tutun ja jäi juttelemaan ja tuli kotiin melkein parin tunnin kuluttua). Tällaisia hetkiä minun pitää hänestä ymmärtää ja hyväksyä ja olla kiitollinen niistä 20 minuutista. -ap
Surullista. Miehesi ei selkeästi vaan halua olla kanssasi kahden. Ei tuo ole mikään yhteinen hetki. Tuo on arkipäiväistä juttelua sohvalla. Itsestäänselvyys. Se että hän sanoo että olette lauantaina yhdessä ja päättääkin spontaanisti lähteä ulos ja juttelemaan vaan jonkun kanssa on todella ala-arvoista. Ei tuollaisesta tarvitse olla kiitollinen. Ap, mieti nyt itsekin.
Jos kääntäisin tilanteen toisin päin, tarkoittaisi se sitä, että minä tarvitsen paljon läheisyyttä ja huomiota ja miehen pitää sitä antaa, kun haluan. Hänen pitää keskeyttää omat tekemisensä ja harrastuksensa, jos olen levoton ja tarvitsen miehen lähelleni. Hänen pitää ymmärtää ja hyväksyä minut sellaisena kuin olen ja olla kiitollinen, jos joskus saa tehdä hetken jotain omia juttuja. Hänen tarpeensa eivät kuitenkaan mene koskaan minun tarpeitteni edelle. Kuulostaako kohtuulliselta? Päinvastainen tilanne on minun osani tässä liitossa. -ap
lauantai-ilta ollaan yhdessä. Illan mies touhuili sinänsä tärkeitä kotihommia ja kun hän myöhään illalla lopulta pyyntöjeni jälkeen istui viereeni, juttelimme hetken edellisestä mukavasta yöhetkestä. 20 min. kuluttua mies nousi ylös ja lähti ulkona käymään (tapasi tutun ja jäi juttelemaan ja tuli kotiin melkein parin tunnin kuluttua). Tällaisia hetkiä minun pitää hänestä ymmärtää ja hyväksyä ja olla kiitollinen niistä 20 minuutista. -ap
Surullista. Miehesi ei selkeästi vaan halua olla kanssasi kahden. Ei tuo ole mikään yhteinen hetki. Tuo on arkipäiväistä juttelua sohvalla. Itsestäänselvyys. Se että hän sanoo että olette lauantaina yhdessä ja päättääkin spontaanisti lähteä ulos ja juttelemaan vaan jonkun kanssa on todella ala-arvoista. Ei tuollaisesta tarvitse olla kiitollinen. Ap, mieti nyt itsekin.
Surullista on se, että miehesi menee mieluummin ulos jottelemaan kenenkä vaan kanssa kuin että istuisi juttelemassa sinun kanssasi.
Mutta tuo sinun kuvailema toinene ääripääkään ei ole oikein. Ei kenenkään tarvitse tyytyä toiselta saamaansa pikkuriikkiseen hetkeen. Oli se sitten yksityisyyttä tai yhdessä oloa. Avioliitto on kahden kauppa. Jos kummallakin on tarvoitteena tehdä toinen onnelliseksi yhtälailla kuin itsensä, niin yleensä tuloksena on kaksi onnellista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuolla laitoin siitä miten pieni lapsi voi pyytää ehdotonta hyväksyntää.
Mutta koen todella ahdistavaksi sen että me naiset alamme aina nokkia sisariamme, kun joku valittaa oloaan miehensä rinnalla tuskaiseksi.
"Mikset sinä huomaa miestäsi...?" "Olet kuitenkin itse syyllinen..." " Mahdatko kuitenkaan itse huomata toista...?" jne.
Käänsit ap erinomaisesti tuon tilanteen. Eihän sellainen kävisi koskaan miesten maailmassa tai äärimmäisen harva mies sellaista katselisi ja jokaikinen nainen joka tekstin lukisi syyttäisi miten itsekäs olet kun tuollaista mieheltäsi odotat.
Mielestäni sinulla on ap yhtä paljon oikeus pyytää huomiota kuin miehelläsi on pyytää perhettänne elämään hänen tarvitsemallaan tavalla.
Syytä olisi kohdata jossain välimaastossa.
Ja kun vihdoinkin miehellä olisi hetki vapaa-aikaa, se tuijottaa nettiä tai telkkaria, eikä edes vilkaise muhun päin kun puhun sille. Sitten välillä töissä saan huomiota miehiltä ja se tuntuu aivan helvetin hyvältä. Saas nähdä, millon mulla lipeää pettämiseen...
Olen ajatellut askarrella pienen, punaisen viirin, jota voisin heilutella, josko se kiinnittäisi miehen huomion... Vaivaituisikohan edes kysymään, mitä helvettiä mä duunaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on mun paras kaverini, ja me puhutaan joka päivä asioista. Yleensä iltaisin sängyssä kun lapset on menneet nukkumaan. Viikonloput vietetään perheen kanssa yhdessä. Minä tarvitsen paljon läheisyyttä, enkä pystyisi elämään sinkku-miehen kanssa suhteessa. Minä vain kärsisin tuollaisessa suhteessa missä ap on. Miksi mies on ylipäänsä sinun kanssasi ap?
jos satutaan olemaan kotona samaan aikaan eikä kummallakaan kesken mitään muuta. Joskus ihan tietoiseti lähdetään yhdessä esim. kävelylle koiran kanssa (pari kertaa viikossa), katsotaan leffa tms. Aika usein tehdään työmatkat samalla autolla, jolloin tulee myös juteltua, joten kyllä ihan päivittäin jutellaan. Ja tietenkin joskus saatetaan hoitaa parisuhdetta lähtemällä kaksistaan reissuun, leffaan, teatteriin tms, mutta aika harvoin näin, hyvä jos kerran vuodessa.
Minulle tällainen sopii, tarvitsen omaa tilaa. Miehelle se sopii, hänellä on harrastuksia ja muutenkin on sosiaalisempi ihminen kuin minä, saa mennä rauhassa omissa menoissaan. Joskus koen, että emme ole olleet tarpeeksi yhdessä, silloin ehdotan, että tehtäisiin jotain yhdessä, ja mies järjestää siihen aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sanon, että hän pitää minua huonekaluna, varalla odottamassa, hän sanoo, että ei hän minua kotiin sido, voin mennä niin paljon kuin haluan. No sehän se lohduttaakin; sillä ei siis ole väliä, olenko tavattavissa vai en. Mutta kun olen puhunut erosta, mies on jopa itkenyt. -ap
Mun mies on mun paras kaverini, ja me puhutaan joka päivä asioista. Yleensä iltaisin sängyssä kun lapset on menneet nukkumaan. Viikonloput vietetään perheen kanssa yhdessä. Minä tarvitsen paljon läheisyyttä, enkä pystyisi elämään sinkku-miehen kanssa suhteessa. Minä vain kärsisin tuollaisessa suhteessa missä ap on. Miksi mies on ylipäänsä sinun kanssasi ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoa, että rakastaa (mikä varmaan toki pitää paikkansakin) mutta ei ole kuitenkaan kiinnostunut sinusta niin paljon että haluaisi viettää aikaa kanssasi. Milloin tämä alkoi, tuskin aina ollut tuollaista?
Olimme ennen tiiviisti yhdessä. Sitten mies alkoi kaivata enemmän omaa aikaa ja minä kannustin häntä harrastuksiin. Nyt tilanne on ajautunut siihen, että minä en mahdu hänen kiinnostuksenkohteidensa listalle, paitsi teoreettisesti, hänen sanoissaan.
Tunnen edelleen intohimoa miestäni kohtaan. En koskaan saa hänestä tarpeekseni. Jos hän pyytäisi, että olen hänen kanssaan ennemmin kuin jossain muualla, olisin ilman muuta hänen kanssaan, koska hän on tärkein ja rakkain. Hänellä on työnsä ja harrastuksensa ja muut tekemisensä ja se on minulle ok. Joustan, koska se on hänelle hyväksi. Mies ei koskaan pyydä minun seuraani, vain seksiä. Toki me olemme usein yhtä aikaa kotona, tässä asunnossa, mutta se on eri asia, kuin olla yhdessä. -ap
sanoa, että rakastaa (mikä varmaan toki pitää paikkansakin) mutta ei ole kuitenkaan kiinnostunut sinusta niin paljon että haluaisi viettää aikaa kanssasi. Milloin tämä alkoi, tuskin aina ollut tuollaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lauantai-ilta ollaan yhdessä. Illan mies touhuili sinänsä tärkeitä kotihommia ja kun hän myöhään illalla lopulta pyyntöjeni jälkeen istui viereeni, juttelimme hetken edellisestä mukavasta yöhetkestä. 20 min. kuluttua mies nousi ylös ja lähti ulkona käymään (tapasi tutun ja jäi juttelemaan ja tuli kotiin melkein parin tunnin kuluttua). Tällaisia hetkiä minun pitää hänestä ymmärtää ja hyväksyä ja olla kiitollinen niistä 20 minuutista. -ap
Sille kelpaa seuraksi kuka muu tahansa, koska sinä olet miehelle liikaa, vaadit liikaa, haluat omanlaisesi miehen siihen koulutetuksi koiraksi. Ei ihme, että mies lähti.
En vaadi liikaa, vaadin jotain. Ja muuten, olisi tosi outoa, jos ei puhuttaisi yhtään mitään, kun ollaan yhdessä. Mutta mitä mä tällaisiin viesteihin vastaan, kun on noita fiksujakin. -ap
lauantai-ilta ollaan yhdessä. Illan mies touhuili sinänsä tärkeitä kotihommia ja kun hän myöhään illalla lopulta pyyntöjeni jälkeen istui viereeni, juttelimme hetken edellisestä mukavasta yöhetkestä. 20 min. kuluttua mies nousi ylös ja lähti ulkona käymään (tapasi tutun ja jäi juttelemaan ja tuli kotiin melkein parin tunnin kuluttua). Tällaisia hetkiä minun pitää hänestä ymmärtää ja hyväksyä ja olla kiitollinen niistä 20 minuutista. -ap
Sille kelpaa seuraksi kuka muu tahansa, koska sinä olet miehelle liikaa, vaadit liikaa, haluat omanlaisesi miehen siihen koulutetuksi koiraksi. Ei ihme, että mies lähti.
Mikä teidän suhteen pitää romanttisena ja vireänä?
Vierailija - 01.10.12 02:51 (ID 15659760)
en roiku miehessäni kerjäten häneltä huomiota enkä todellakaan toivo, että hän kyhnäisi kyljessäni. Joskus meillä menee koko viikonloppu siten, että emme edes näe toisiamme. Ja silti olemme ihan onnellisia tällä tavalla, itsenäisesti yhdessä.
Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta. Emme koskaan ole olleet tulisesti rakastuneita, mustasukkaisia, näytelleet yhteistä draamaa. Olemme alusta alkaen lähteneet siltä pohjalta, että toinen saa olla omanlaisensa, tehdä töitä vaikka 25 h/vrk jos siltä tuntuu. Emme ole koskaan pyrkineet estämään tai kahlitsemaan toista omine vaatimuksinemme.
Olemme 2 eri ihmistä, jotka viihtyvät yhdessä, mutta eivät tee toisesta vankilaa. Kun kunnioittaa toista, ei halua loukata. Emme etsi toisesta elämämme täydentäjää tai palapelin puuttuvaa palaa vaan toista ihmistä kaikkine erilaisuuksineen.
se vaan nyt sitten kaipaa tällä hetkellä enemmän omaa aikaa ja palaa sitten taas "luoksesi"? Ainakin näin sanotaan parisuhteista, että tulee jokin eriytymisvaihe, ehkä se on nyt sitten vain miehelläsi
AP:n ongelma on se, että yhdessä ei olla vaikka hän haluaisi. Ymmärrätkö eron? Ehkä sinuakin vituttaisi, jos miehesi ei olisi kanssasi.
Mikä teidän suhteen pitää romanttisena ja vireänä? Vierailija - 01.10.12 02:51 (ID 15659760)
en roiku miehessäni kerjäten häneltä huomiota enkä todellakaan toivo, että hän kyhnäisi kyljessäni. Joskus meillä menee koko viikonloppu siten, että emme edes näe toisiamme. Ja silti olemme ihan onnellisia tällä tavalla, itsenäisesti yhdessä.
Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta. Emme koskaan ole olleet tulisesti rakastuneita, mustasukkaisia, näytelleet yhteistä draamaa. Olemme alusta alkaen lähteneet siltä pohjalta, että toinen saa olla omanlaisensa, tehdä töitä vaikka 25 h/vrk jos siltä tuntuu. Emme ole koskaan pyrkineet estämään tai kahlitsemaan toista omine vaatimuksinemme. Olemme 2 eri ihmistä, jotka viihtyvät yhdessä, mutta eivät tee toisesta vankilaa. Kun kunnioittaa toista, ei halua loukata. Emme etsi toisesta elämämme täydentäjää tai palapelin puuttuvaa palaa vaan toista ihmistä kaikkine erilaisuuksineen.
Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta. Emme koskaan ole olleet tulisesti rakastuneita, mustasukkaisia, näytelleet yhteistä draamaa. Olemme alusta alkaen lähteneet siltä pohjalta, että toinen saa olla omanlaisensa, tehdä töitä vaikka 25 h/vrk jos siltä tuntuu. Emme ole koskaan pyrkineet estämään tai kahlitsemaan toista omine vaatimuksinemme.
Olemme 2 eri ihmistä, jotka viihtyvät yhdessä, mutta eivät tee toisesta vankilaa. Kun kunnioittaa toista, ei halua loukata. Emme etsi toisesta elämämme täydentäjää tai palapelin puuttuvaa palaa vaan toista ihmistä kaikkine erilaisuuksineen.
teillä sitten enemmän kaksi kaveria jotka asuvat yhdessä kuin kaksi toisiaan (romanttisesti) rakastavaa henkilöä? Ei sillä että ekassa olisi mitään vikaa, se vain kuulostaa vähän kummalta ettei ole koskaan ollut rakastunut toiseen- etkö edes kaipaa sellaista?
Alue: Aihe vapaa
lauantai-ilta ollaan yhdessä. Illan mies touhuili sinänsä tärkeitä kotihommia ja kun hän myöhään illalla lopulta pyyntöjeni jälkeen istui viereeni, juttelimme hetken edellisestä mukavasta yöhetkestä. 20 min. kuluttua mies nousi ylös ja lähti ulkona käymään (tapasi tutun ja jäi juttelemaan ja tuli kotiin melkein parin tunnin kuluttua). Tällaisia hetkiä minun pitää hänestä ymmärtää ja hyväksyä ja olla kiitollinen niistä 20 minuutista. -ap