Mitä olet mieltä? Mieheni ihanneavioliitto ja ihannevaimo:
Mieheni mielestä ihannetilanne olisi se, että minä ja hän vietämme yhteistä aikaa, jos ja kun sattuu sellainen pieni hetki tulemaan. Muun, haluamamme ajan puuhastelemme omiamme. (Meillä on kaksi kouluikäistä lasta, joten heistä on tietysti huolehdittava.) Hän ei odota, että minä olen kotona vaan voin mennä niin paljon kuin haluan. Jos hänestä tuntuu, että hän haluaakin tehdä jotain muuta, hän voi keskeyttää yhteisen hetken ja lähteä muualle, ja minä jatkaisin sitten omia touhujani ja olisin kiitollinen siitä lyhyestäkin hetkestä. Mies haluaa, että ymmärrän ja hyväksyn häntä, hänen menojaan ja tuntemuksiaan ja olen tyytyväinen siihen mitä saan.
Ongelma on se, että minulle eivät lyhyet satunnaiset hetket riitä, vaan minusta suhdetta pitää hoitaa, niin laadullisesti kuin määrällisesti. Viime viikonloppuna, esimerkiksi, mies jutteli enemmän naapurikaverin kanssa kuin minun kanssani.
Sopisiko sinulle mieheni esittämä malli? Olisitko sinä kiitollinen ja tyytyväinen satunnaisiin lyhyisiin hetkiin vai kaipaatko enemmän huomiota ja yhteistä aikaa?
Kommentit (78)
Monessa parisuhteessa ei ehdi joka viikko edes juuri puhua. Katsos joillakin on elämää.
ja mun mieheni on mun elämäni keskeisin ja tärkein asia. Mitä ihme lässytystä tää tämmönen on, että ihmiset jotka nauttii kumppaninsa seurasta on jotain takertuvia, no-life luusereita?
Pitkän liiton yksi salaisuus voi olla siinä, että ei vaadi toiselta jotain sellaista, mitä toinen ei voi antaa. AP haluaa olla yhdessä miehen kanssa, jolle jatkuva puhuminen ja asioiden ruotiminen ei ole tärkeää. Kyllä minua vituttaisi, jos mies haluaa puhua, puhua, puhua jatkuvasti asioista, joilla ei ole minulle merkitystä ja jotka eivät ole oikeastaan muuta kuin miehen tapa hallita minua. Sellaisena minä näen ap:n suhteen: toinen haluaa vangita toisen, ympäröidä omilla tarpeillaan. Se ei ole kunnioittamista.
täällä voi olla näin paljon ihmisiä, jotka ei kykene huomioimaan molempien tarpeita?! Kuinka ap:n miehen tarpeet on suhteen kannalta tärkeämpiä kuin ap:n?
ja ottaa toisen ihannevaimon, edellinen katoaa auringonlaskuun ihan hiljaa ja valittamatta.
t. eräs, jolla ei ole miestä eikä elämää
Moni aikuinen kaipaa ihan sitä yksin oloa.
Haluaa olla rauhassa.
Ollaan oltu 17v. yhdessä ja silloin sitä kaipaa jo omaa rauhaa.
Koululaisia on meidänkin lapset.
Yhdessä oltu 17v. niin en todellakaan kaipaan miestäni roikkumaan kyljessäni kiinni.
Varsinkin kun on lapsia niin haluan olla rauhassa, kun lapset nukkuvat.
Onneksi meillä kummatkin kaipaa sitä omaa aikaa ja hiljaiseloa mitä ei ole, kun pojat on hereillä.
60
Keksit sen omassa päässäsi. Haluan olla yhdessä, niin kuin toisistaan pitävät ihmiset ovat. Tässä on nyt kuvitellut kaikenlaista kummallista. Teillä selvästi on miehet, jotka haluavat olla joskus kanssanne. Minun mieheni haluaa teoreettisen mahdollisuuden ehkä joskus viettää aikaa kanssani, mutta sekään ei välttämättä toteudu, koska minä en voi sitä päättää, vain hän voi. Mä olen jo yksin. Hän on ikään kuin lähtenyt. -ap
kun näitä hetkiä "järjestellään" liikaa! Nyt istutaan tässä ja keskustellaan, nyt mennään kauppaan yhdessä, nyt katsotaan tv:tä yhdessä, nyt pitää tehdä sitä ja tätä, älä vie roskia pihalle ettet jää suustasi kiinni, älä mene tänään harrastuksiin jne.....
Meillä tuo kaikki tapahtuu spontaanisti, minä saatan olla illalla sohvalla katsomassa televisiota kun mies rojahtaa viereen (tai pahimmillaan päälle:D), pussaa ja rupeaa juttelemaan vaikka siitä mitä päivän lehdessä luki tai minkä dokkarin oli viimeksi katsonut tvstä. Kauppaan mennään yhdessä, mutta omasta halusta - meistä se on mukavaa ja tavallaan yhteeistä aikaa sekin.
Mutta kyllä mun mies on viettänyt meidän yhdessäoloaikana esim 2 vuotta taloja rakentaen, 1 talven harrasteautoa korjaten ja hyvinkin usein naapureiden kanssa pihalla jutustellen. Ei ole todellakaan minulta pois!! Eikä hän edes nuku mun kanssani - nukahtaa sohvalle mistä herättelen aamuyöllä. Sitten vietetäänkin yhteistä aikaa 2¨-4h nukkumalla sylikkäin aamuun.
Meillä käy usein (2-3x kk) ystäviä syömässä - minä kyllä lasken senkin yhteiseksi ajaksi. Ehkä tässä on se ero - yhteistä aikaa on kaikki mikä tapahtuu samassa tilassa, hlömäärällä ei ole väliä. Me "kohdataan" toisemme kaksin monta kertaa päivässä, hipaistaan tai suukotetaan ohimennen ilman sellaista - olemme-tässä-nyt-viettämässä-laatuaikaa - fiiliksellä.
Jos tarvitsee omaa aikaa otetaan kirja tai läppäri ja mennään toiseen huoneeseen, otetaan nokoset yksin tai lähdetään yksin (usein tosin yhdessä) salille tms. Eikä toinen juokse perään kyselemään mitä teet ja missä olet... Työmatkoillakin saa olla ihan itsekseen ja nauttia siitä rauhasta...
Mun mielestä me tehdään kaikki yhdessä??
menee suhteessa hyvin ja avioliitto on tyydyttävä. Ihmisiä ja suhteita on kuitenkin erilaisia.
Mieheni on halunnut puhua suhteesta ja on pyytänyt, että jaksan vielä yrittää hänen kanssaan. Hän sanoo, että haluaa antaa minulle turvallisuuden tunteen ja että minusta tuntuu, että hän rakastaa minua. Kovin teoreettista ja abstraktia siis. En oikein tiedä. Pelkäänpä vain, että tilanne luistaa taas siihen, että minä PÄÄTÄN uskoa ja luottaa ja olla onnellinen, kunnes taas kohta huomaan, että ylitseni ja ohitseni on kävelty. Näin on ollut jo pitkään. Ajattelin jo, että hankin väliaikaisen oleskelupaikan, mutta en voi lapsia raahata mukanani enkä jättääkään. -ap
siltä mieheltäsi miten hän aikoo sen käytännössä toteuttaa? Miten hän konkreettisesti muuttaa asioita?
Sen mies sanoi ymmärtävänsä, että oli törkeää (viimeisin temppu), kun hän ilman syytä häipyi luotani, kun oli ensin pyytänyt seuraani. Mutta yksityiskohtia en saanut. -ap
siltä mieheltäsi miten hän aikoo sen käytännössä toteuttaa? Miten hän konkreettisesti muuttaa asioita?
ja kun hän myöhään illalla lopulta pyyntöjeni jälkeen istui viereeni, juttelimme hetken edellisestä mukavasta yöhetkestä. 20 min. kuluttua mies nousi ylös ja lähti ulkona käymään -ap
puhuminen peräti 20 min. Puhuitteko rakstelustanne? Ymmärrän hyvin, ettei miesät kiinnosta. Keksi ap jotain sellaista puhumista ja tekemist miehesi kanssa, joka häntäkin kiinnostaisi.
kauan mies on siis "vältellyt" seuraasi?
Mies on aina tehnyt paljon töitä, mutta vapaa-ajan olemme viettäneet perheen kanssa ja jonkin verran kahdestaan. Sitten mies hankki harrastuksia, joihin häntä kannustin (tästä on vuosikausia jo). Miehen työ alkoi myös vaatia lisää aikaa. Sekin on ihan ok, koska on töitä, jotka on tehtävä kaikki, jos mitään. Nyt hänen ainoa vapaapäivänsä on sunnuntai, josta ison ajan hän viettää harrastuksessaan. Viime keväänä mies alkoi viihtyä enemmän omissa oloissaan, poissa kotoa. Kesällä emme pahemmin yhdessä olleet emmekä siis enää nytkään. (Kyse ei ole toisesta naisesta, se on varmaa). -ap
kauan mies on siis "vältellyt" seuraasi?
Mies on aina tehnyt paljon töitä, mutta vapaa-ajan olemme viettäneet perheen kanssa ja jonkin verran kahdestaan. Sitten mies hankki harrastuksia, joihin häntä kannustin (tästä on vuosikausia jo). Miehen työ alkoi myös vaatia lisää aikaa. Sekin on ihan ok, koska on töitä, jotka on tehtävä kaikki, jos mitään. Nyt hänen ainoa vapaapäivänsä on sunnuntai, josta ison ajan hän viettää harrastuksessaan. Viime keväänä mies alkoi viihtyä enemmän omissa oloissaan, poissa kotoa. Kesällä emme pahemmin yhdessä olleet emmekä siis enää nytkään. (Kyse ei ole toisesta naisesta, se on varmaa). -ap
kauan mies on siis "vältellyt" seuraasi?
oman, jossa en ole koskaan pahoittanut mieltäni välinpitämättömyyden ja ylitsekävelemisen takia. Olen jo katsellut vuokra-asuntoja netistä. Kerroin siitä miehellenikin. Hän sanoi edelleen, että hän ei muutu, ja pahoitteli, että ei ole parempi mies minulle. Olemme hänestä niin erilaisia. Aamulla, eilen siis, hän pyysi, että emme tee vielä mitään ratkaisuja. Olenkohan minä ihan tyhmä, kun suostuin siihen? En usko, että mikään koskaan muuttuu. -ap
enkä siis sano, että ap on väärässä. Olette vain niin erilaisia, että siitä on kehittynyt iso asia sinulle. Miestä se taida haitata.
Itse olen enemmän miehesi kaltainen, mutta silti minuakin ärsyttää tuo huonekaluolo välillä.
oman, jossa en ole koskaan pahoittanut mieltäni välinpitämättömyyden ja ylitsekävelemisen takia. Olen jo katsellut vuokra-asuntoja netistä. Kerroin siitä miehellenikin. Hän sanoi edelleen, että hän ei muutu, ja pahoitteli, että ei ole parempi mies minulle. Olemme hänestä niin erilaisia. Aamulla, eilen siis, hän pyysi, että emme tee vielä mitään ratkaisuja. Olenkohan minä ihan tyhmä, kun suostuin siihen? En usko, että mikään koskaan muuttuu. -ap
oman, jossa en ole koskaan pahoittanut mieltäni välinpitämättömyyden ja ylitsekävelemisen takia. Olen jo katsellut vuokra-asuntoja netistä. Kerroin siitä miehellenikin. Hän sanoi edelleen, että hän ei muutu, ja pahoitteli, että ei ole parempi mies minulle. Olemme hänestä niin erilaisia. Aamulla, eilen siis, hän pyysi, että emme tee vielä mitään ratkaisuja. Olenkohan minä ihan tyhmä, kun suostuin siihen? En usko, että mikään koskaan muuttuu. -ap
Joku kaksi tuntia naapurin kanssa juttelua yhteisen sovitun hetken aikana on liikaa. Joku 5-15 min menettelee vielä kohteliaisuudesta naapuria kohtaan, mutta sitten olisi pitänyt sanoa, että nyt on muuta sovittuna. Itse olisin varmaan kävellyt naapuriin ja raahannut miehen sieltä pois :). Ja naputtanut aika pahasti :D.
Onko teidän tilanne jatkunut kauan? Teillä on lapsia, joten yrittäkää vielä ratkaista tilannetta. Joku parisuhdeneuvoja voisi auttaa. Menkää yhteiselle hotellilomalle viikonlopuksi?
Sen jälkeen, kun mies sanoi, että ei tehdä mitään päätöksiä vielä, mies on tehnyt pitkää työpäivää eikä ole sanallakaan viitannut asiaan. Nyt hän lähti harrastukseensa ja tulee illalla takaisin. Sanoin, että ei minulla ole aikaa ja halua tällaiseen viivyttämiseen. Hän ei kuulemma viivytä mitään. No, olihan hän aamupäivän kotona. Se on kai normaalia elämään muissa perheissä, joissa ei ole isoja, puhumattomia asioita ja ratkaisematonta tilannetta välissä. -ap
Mieheni soitti mulle eilen tämän laulun ja sanoi, että se kuvastaa hänen ajatuksiaan. Kysyin häneltä, että kun hän kerran tiedostaa ongelman, aikooko hän muuttaa käytöstään. Eipä luvannut.
Jos ja kun se pieni hetki tulee, mieheni pitää siitä, että olen sanavalmis, nokkela, huumorintajuinen ja viihdyttävä. Olen koulutettu ja lukenut ja kanssani voi jutella mistä tahansa. Jos haluaa. Muut haluavat enemmän kuin mieheni. Kotitöitä hän tekee yhtä paljon kuin minäkin. Hän on tyytyväinen siihen, että kun hän pyytää minut jonnekin mukanaan, joskus harvoin, olen tyylikkäin nainen. Edellä mainittuja tilanteita oli ennen enemmän, enää ei juurikaan. Seksiä hän kyllä haluaa ja siitä osaa kiittääkin - hän on sitä mieltä, että saa parempaa seksiä kuin kukaan muu.
Ainekset hyvään suhteeseen olisi siis olemassa. Jos vain mieheni haluaisi tavata minua. Hänellä on tällainen nainen varalla, olen optionainen. -ap