Mitä olet mieltä? Mieheni ihanneavioliitto ja ihannevaimo:

Mieheni mielestä ihannetilanne olisi se, että minä ja hän vietämme yhteistä aikaa, jos ja kun sattuu sellainen pieni hetki tulemaan. Muun, haluamamme ajan puuhastelemme omiamme. (Meillä on kaksi kouluikäistä lasta, joten heistä on tietysti huolehdittava.) Hän ei odota, että minä olen kotona vaan voin mennä niin paljon kuin haluan. Jos hänestä tuntuu, että hän haluaakin tehdä jotain muuta, hän voi keskeyttää yhteisen hetken ja lähteä muualle, ja minä jatkaisin sitten omia touhujani ja olisin kiitollinen siitä lyhyestäkin hetkestä. Mies haluaa, että ymmärrän ja hyväksyn häntä, hänen menojaan ja tuntemuksiaan ja olen tyytyväinen siihen mitä saan.

Ongelma on se, että minulle eivät lyhyet satunnaiset hetket riitä, vaan minusta suhdetta pitää hoitaa, niin laadullisesti kuin määrällisesti. Viime viikonloppuna, esimerkiksi, mies jutteli enemmän naapurikaverin kanssa kuin minun kanssani.

Sopisiko sinulle mieheni esittämä malli? Olisitko sinä kiitollinen ja tyytyväinen satunnaisiin lyhyisiin hetkiin vai kaipaatko enemmän huomiota ja yhteistä aikaa?

Mies jutteli naapurin kanssa enemmän kun sun kanssa! Tämä on kyllä kriisin paikka.

Lopeta tuo takertuminen. Ei ihme että miehet kypsyy naisiin. Mies ei saisi tehdä mitään muuta kuin olla naisen kanssa. Lyhyttä työpäivää ja olla kotona puhumassa rakkaudesta ja tunteista lopun ikänsä. Missään ei saa käydä ja mitään ei saa tehdä.

Jokainen tarvitsee suhteen ulkopuolistakin elämää. Miksi sinä et hanki ystäviä ja harrastuksia? Se että on naimisissa ei tarkoita sitä että pitää olla koko ajan nyhjäämässä toisen kanssa.

Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta. Emme koskaan ole olleet tulisesti rakastuneita, mustasukkaisia, näytelleet yhteistä draamaa. Olemme alusta alkaen lähteneet siltä pohjalta, että toinen saa olla omanlaisensa, tehdä töitä vaikka 25 h/vrk jos siltä tuntuu. Emme ole koskaan pyrkineet estämään tai kahlitsemaan toista omine vaatimuksinemme.

Olemme 2 eri ihmistä, jotka viihtyvät yhdessä, mutta eivät tee toisesta vankilaa. Kun kunnioittaa toista, ei halua loukata. Emme etsi toisesta elämämme täydentäjää tai palapelin puuttuvaa palaa vaan toista ihmistä kaikkine erilaisuuksineen.

teillä sitten enemmän kaksi kaveria jotka asuvat yhdessä kuin kaksi toisiaan (romanttisesti) rakastavaa henkilöä? Ei sillä että ekassa olisi mitään vikaa, se vain kuulostaa vähän kummalta ettei ole koskaan ollut rakastunut toiseen- etkö edes kaipaa sellaista?

vaan tuo on juuri sitä tervettä rakkautta. Se että on naimisissa ei tarkoita sitä että elää toisen kautta. Kummatkin ovat omia itsejään. Heillä on muutakin elämää kuin toisensa. He ovat päättäneet olla yhdessä. Ei olla mustasukkaisia eikä yritetä estää toista elämästä.

Kummallakin pitäisi olla omaakin elämää eikä vaan roikkua toisessa.

Mieheni mielestä ihannetilanne olisi se, että minä ja hän vietämme yhteistä aikaa, jos ja kun sattuu sellainen pieni hetki tulemaan. Muun, haluamamme ajan puuhastelemme omiamme. (Meillä on kaksi kouluikäistä lasta, joten heistä on tietysti huolehdittava.) Hän ei odota, että minä olen kotona vaan voin mennä niin paljon kuin haluan. Jos hänestä tuntuu, että hän haluaakin tehdä jotain muuta, hän voi keskeyttää yhteisen hetken ja lähteä muualle, ja minä jatkaisin sitten omia touhujani ja olisin kiitollinen siitä lyhyestäkin hetkestä. Mies haluaa, että ymmärrän ja hyväksyn häntä, hänen menojaan ja tuntemuksiaan ja olen tyytyväinen siihen mitä saan. Ongelma on se, että minulle eivät lyhyet satunnaiset hetket riitä, vaan minusta suhdetta pitää hoitaa, niin laadullisesti kuin määrällisesti. Viime viikonloppuna, esimerkiksi, mies jutteli enemmän naapurikaverin kanssa kuin minun kanssani. Sopisiko sinulle mieheni esittämä malli? Olisitko sinä kiitollinen ja tyytyväinen satunnaisiin lyhyisiin hetkiin vai kaipaatko enemmän huomiota ja yhteistä aikaa?

Mies jutteli naapurin kanssa enemmän kun sun kanssa! Tämä on kyllä kriisin paikka. Lopeta tuo takertuminen. Ei ihme että miehet kypsyy naisiin. Mies ei saisi tehdä mitään muuta kuin olla naisen kanssa. Lyhyttä työpäivää ja olla kotona puhumassa rakkaudesta ja tunteista lopun ikänsä. Missään ei saa käydä ja mitään ei saa tehdä. Jokainen tarvitsee suhteen ulkopuolistakin elämää. Miksi sinä et hanki ystäviä ja harrastuksia? Se että on naimisissa ei tarkoita sitä että pitää olla koko ajan nyhjäämässä toisen kanssa.

tuolla laitoin siitä miten pieni lapsi voi pyytää ehdotonta hyväksyntää.

Mutta koen todella ahdistavaksi sen että me naiset alamme aina nokkia sisariamme, kun joku valittaa oloaan miehensä rinnalla tuskaiseksi.

"Mikset sinä huomaa miestäsi...?" "Olet kuitenkin itse syyllinen..." " Mahdatko kuitenkaan itse huomata toista...?" jne.

Käänsit ap erinomaisesti tuon tilanteen. Eihän sellainen kävisi koskaan miesten maailmassa tai äärimmäisen harva mies sellaista katselisi ja jokaikinen nainen joka tekstin lukisi syyttäisi miten itsekäs olet kun tuollaista mieheltäsi odotat.

Mielestäni sinulla on ap yhtä paljon oikeus pyytää huomiota kuin miehelläsi on pyytää perhettänne elämään hänen tarvitsemallaan tavalla.

Syytä olisi kohdata jossain välimaastossa.

Ihmisellä pitää olla työ, omia harrastuksia sekä kavereita joiden kanssa saa olla usein. Parisuhde ei saa niitä estää. Jostain syystä saa taas sen käsityksen että AP:llä ei ole mitään omaa elämää. Moni pariskunta lomaileekin eri aikaan. Kukaan ei saa olla noin ripustautuva. Tuo on enemmän pakkomiellettä kuin rakkautta. Pitkä ja todella toimva avioliitto on sellainen että pariskunta on parhaita ystäviä. Ystävät eivät ripustaudu toisiinsa.

Se minkä takia monet miehet rupeavat välttelemään vaimoaan on se, että vaimo vaatii koko ajan kaikenlaista. Pitää puhua tunteista, rakkaudesta, "meistä". Ei mies sellaista halua. Sitten se että pitäisi jättää menemättä kavereiden kanssa ulos koska vaimo niin haluaa.

Tämä johtaa siihen että vaimolle ei edes viitsi puhua oikeista asioista. Kun tähän vielä lisää jatkuvan nalkuttamisen vähän kaikesta niin lopputulos on selvä. Ei sellaisen ihmisen kanssa ole kiva olla. Kukaan ei pidä painostuksesta.

Kummallakin pitäisi olla omaakin elämää eikä vaan roikkua toisessa.

Mutta itse mieluummin haluaisin olla jonkun kanssa, jonka kanssa on jotain "enemmän" kuin kenen tahansa kivan tyypin. En siis sano että tuolla aiemmalla kirjoittajalla näin olisi. Mutta taitaa ne kaikki suhteet tosin latistua joka tapauksessa enemmän tai vähemmän että kai se periaatteessa olisi sitten sama olla jo valmiiksi jonkun suurempia intohimoja herättämättömän kanssa.

Mieheni mielestä ihannetilanne olisi se, että minä ja hän vietämme yhteistä aikaa, jos ja kun sattuu sellainen pieni hetki tulemaan. Muun, haluamamme ajan puuhastelemme omiamme. (Meillä on kaksi kouluikäistä lasta, joten heistä on tietysti huolehdittava.) Hän ei odota, että minä olen kotona vaan voin mennä niin paljon kuin haluan. Jos hänestä tuntuu, että hän haluaakin tehdä jotain muuta, hän voi keskeyttää yhteisen hetken ja lähteä muualle, ja minä jatkaisin sitten omia touhujani ja olisin kiitollinen siitä lyhyestäkin hetkestä. Mies haluaa, että ymmärrän ja hyväksyn häntä, hänen menojaan ja tuntemuksiaan ja olen tyytyväinen siihen mitä saan. Ongelma on se, että minulle eivät lyhyet satunnaiset hetket riitä, vaan minusta suhdetta pitää hoitaa, niin laadullisesti kuin määrällisesti. Viime viikonloppuna, esimerkiksi, mies jutteli enemmän naapurikaverin kanssa kuin minun kanssani. Sopisiko sinulle mieheni esittämä malli? Olisitko sinä kiitollinen ja tyytyväinen satunnaisiin lyhyisiin hetkiin vai kaipaatko enemmän huomiota ja yhteistä aikaa?

Mies jutteli naapurin kanssa enemmän kun sun kanssa! Tämä on kyllä kriisin paikka. Lopeta tuo takertuminen. Ei ihme että miehet kypsyy naisiin. Mies ei saisi tehdä mitään muuta kuin olla naisen kanssa. Lyhyttä työpäivää ja olla kotona puhumassa rakkaudesta ja tunteista lopun ikänsä. Missään ei saa käydä ja mitään ei saa tehdä. Jokainen tarvitsee suhteen ulkopuolistakin elämää. Miksi sinä et hanki ystäviä ja harrastuksia? Se että on naimisissa ei tarkoita sitä että pitää olla koko ajan nyhjäämässä toisen kanssa.

Ap ei voi määrätä mitä mies tekee. Monessa parisuhteessa ei ehdi joka viikko edes juuri puhua. Katsos joillakin on elämää. Kun tekee pitkää päivää töissä, on pari harrastusta ja kaverit niin ei sitä himassa nyhjätä. Toi AP vaatima juttu on sairasta.

Hän luulee että mies on joku hänen koiransa. Se on hänen kanssaan kun hän haluaaja miten paljon hän haluaa.

AP valitti että mies haluaa olla hänen kanssaan vain kun haluaa seksiä. No se on miesten läheisyyttä. Mitä enemmän seksiä sitä enemmän läheisyyttä. Ei miehiä kiinnosta mikään hali, pusi, rakastan sinua lässytys.

Miksi olla naimisissa, jos ei olla lainkaan yhdessä?

mies vain nyt väliaikaisesti haluta olla enemmän erillään ap:sta- vai meinasiko se, että tämä nykyinen malli on hyvä loppuiäksi?

Ei yhteistä aikaa ellei sattumalta sellainen hetki tule vastaan. Se hetki kestää sitten niin kauan kuin miestä huvittaa - jos hän keksii muuta, hän häipyy muualle. Välttämättä mitään hetkiä ei tule. Ja jos tulee, pitää minun olla kiitollinen, joka tapauksessa tyytyväinen. -ap

mies vain nyt väliaikaisesti haluta olla enemmän erillään ap:sta- vai meinasiko se, että tämä nykyinen malli on hyvä loppuiäksi?

Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta. Emme koskaan ole olleet tulisesti rakastuneita, mustasukkaisia, näytelleet yhteistä draamaa. Olemme alusta alkaen lähteneet siltä pohjalta, että toinen saa olla omanlaisensa, tehdä töitä vaikka 25 h/vrk jos siltä tuntuu. Emme ole koskaan pyrkineet estämään tai kahlitsemaan toista omine vaatimuksinemme. Olemme 2 eri ihmistä, jotka viihtyvät yhdessä, mutta eivät tee toisesta vankilaa. Kun kunnioittaa toista, ei halua loukata. Emme etsi toisesta elämämme täydentäjää tai palapelin puuttuvaa palaa vaan toista ihmistä kaikkine erilaisuuksineen.

teillä sitten enemmän kaksi kaveria jotka asuvat yhdessä kuin kaksi toisiaan (romanttisesti) rakastavaa henkilöä? Ei sillä että ekassa olisi mitään vikaa, se vain kuulostaa vähän kummalta ettei ole koskaan ollut rakastunut toiseen- etkö edes kaipaa sellaista?

Elämä ei ole sarja romanttisia kohtauksia vaan arkisia päiviä, jotka ovat paljon mukavampia, kun matkassa on luotettava kumppani kuin joku, joka asettaa oman elämänsä ja omat vaatimuksensa edelleni. Romanttinen rakkaus on niin kovin vaikea pitää hengissä, mieluummin otan arkirakkauden.

AP:n ongelma on se, että yhdessä ei olla vaikka hän haluaisi. Ymmärrätkö eron? Ehkä sinuakin vituttaisi, jos miehesi ei olisi kanssasi.

Mikä teidän suhteen pitää romanttisena ja vireänä? Vierailija - 01.10.12 02:51 (ID 15659760)

en roiku miehessäni kerjäten häneltä huomiota enkä todellakaan toivo, että hän kyhnäisi kyljessäni. Joskus meillä menee koko viikonloppu siten, että emme edes näe toisiamme. Ja silti olemme ihan onnellisia tällä tavalla, itsenäisesti yhdessä.

Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta. Emme koskaan ole olleet tulisesti rakastuneita, mustasukkaisia, näytelleet yhteistä draamaa. Olemme alusta alkaen lähteneet siltä pohjalta, että toinen saa olla omanlaisensa, tehdä töitä vaikka 25 h/vrk jos siltä tuntuu. Emme ole koskaan pyrkineet estämään tai kahlitsemaan toista omine vaatimuksinemme. Olemme 2 eri ihmistä, jotka viihtyvät yhdessä, mutta eivät tee toisesta vankilaa. Kun kunnioittaa toista, ei halua loukata. Emme etsi toisesta elämämme täydentäjää tai palapelin puuttuvaa palaa vaan toista ihmistä kaikkine erilaisuuksineen.

jotain sellaista, mitä toinen ei voi antaa. AP haluaa olla yhdessä miehen kanssa, jolle jatkuva puhuminen ja asioiden ruotiminen ei ole tärkeää. Kyllä minua vituttaisi, jos mies haluaa puhua, puhua, puhua jatkuvasti asioista, joilla ei ole minulle merkitystä ja jotka eivät ole oikeastaan muuta kuin miehen tapa hallita minua. Sellaisena minä näen ap:n suhteen: toinen haluaa vangita toisen, ympäröidä omilla tarpeillaan. Se ei ole kunnioittamista.

Keksit sen omassa päässäsi. Haluan olla yhdessä, niin kuin toisistaan pitävät ihmiset ovat. Tässä on nyt kuvitellut kaikenlaista kummallista. Teillä selvästi on miehet, jotka haluavat olla joskus kanssanne. Minun mieheni haluaa teoreettisen mahdollisuuden ehkä joskus viettää aikaa kanssani, mutta sekään ei välttämättä toteudu, koska minä en voi sitä päättää, vain hän voi. Mä olen jo yksin. Hän on ikään kuin lähtenyt. -ap

Keksit sen omassa päässäsi. Haluan olla yhdessä, niin kuin toisistaan pitävät ihmiset ovat. Tässä on nyt kuvitellut kaikenlaista kummallista. Teillä selvästi on miehet, jotka haluavat olla joskus kanssanne. Minun mieheni haluaa teoreettisen mahdollisuuden ehkä joskus viettää aikaa kanssani, mutta sekään ei välttämättä toteudu, koska minä en voi sitä päättää, vain hän voi. Mä olen jo yksin. Hän on ikään kuin lähtenyt. -ap

Ap, jos susta todella tuntuu siltä, että miehesi on ikään kuin jo lähtenyt, mieti tarkkaan haluatko sinä jäädä..

Jos et usko, että tilanne tulee tuosta muuttumaan, mieti haluatko sinä elää suhteessa, joka toimii täysin vain toisen halujen ja toiveiden mukaan.

Kompromissejähän suhteessa aina pitää tehdä, mutta jos vain toinen joustaa, on jokin pahasti pielessä.

Voimia ja valoa!

Ihmettelen kyllä kanssa muutamia kirjoittajia, joiden teksteistä lähinnä saa kuvan, että on ihan sama näkevätkö parisuhteen osapuolet toisiaan tai viettävätkö aikaa yhdessä. Mikä suhde se sellainen on, ihan sanan kirjaimellisessa merkityksessä, jos ei mitään yhteistä linkkiä ole?



Jos ajatellaan parisuhteen sijaan kaverisuhdetta, niin kuka haluaa kaverin, joka ei suostu koskaan viettämään aikaa kanssasi, ei viihdy seurassasi ja about kaikki muu on tärkeämpää kuin sinä? Miksi ihmeessä kukaan haluaisi olla sellaisen ihmisen kaveri? Mutta parisuhteessa sitten on ok, että työ, kaverit, oma aika ja ties mikä muu on tärkeämpää. Just.



Tottakai omat menot ja omat kaverit kuuluu elämään parisuhteessakin. Mutta vakavissani kyseenalaistan, että onko olemassa parisuhdetta jos ei koskaan ole yhteistä aikaa. Eikä yhteinen aika minusta tarkoita mitään tunteiden puimista tai puhumista puhumisen perään, ihme kuvitelmia teillä. Yhteinen aika ainakin minulle on jotain, mitä tahansa oikeastaan, jonka tarkoituksena on nauttia sen toisen seurasta. Ja miksi haluaisin parisuhteeseen ihmisen kanssa, jonka seurasta en nauti?

Ap on yksin omassa suhteessaan! Suhteessa pitää olla kaksi ihmistä, mutta ap on yksin, ja miehestä on jäljellä vain kiiltokuva.

Kyllä minä tiedän pareja jossa tyttöystävä on lähtenyt meneen vain sen takia, että yhteistä aikaa ja yhdessäoloa ei ole järjestynyt tarpeeksi! Jos toista rakastaa, niin kyllä hänen kanssaan haluaa olla ja viettää aikaa!

Tuo että mies antaa aikaansa muutaman minuutin, on lähinnä alistamista. Mies ei arvosta vaimoaan.

Meillä on erityislapsi, ja ollaan oltu perheenä kursseilla yms psykologin juttusilla, niin AINA ammatti-ihmiset kysyy, onko meillä kahdenkeskistä aikaa, ja miten hoidamme parisuhdettamme yms. Se on normaalia, että pariskunta on yhdessä ja hoitaa suhdettaan! Minä ja mieheni olemme pari kertaa vuodessa mökillä/kylpylässä tms viikonloppu kahdestaan, lapset hoidossa, ja psykologien mielestä se on vähän.

Älkää syyllistäkö ap:tä, hänellä on varmasti paha olo, ja ihan syystä!

Kyllä aikaa pitää riittää yhteisiin hetkiinkin. Mies on perseestä ja itsekäs kun kuvittelee jonkun naisen suostuvan tuollaiseen.

Lähetin viestin miehelleni päivällä, että en halua enää olla se nainen, jona hän minua kohtelee ja että minua on oksettanut koko päivän hänen sanansa. Mies anoi saada vielä puhua minulle, koska ei halua menettää minua. Puhun hänen kanssaan klo 22. Väsyttää, turhauttaa, hävettää ja surettaa. Ja kyllä, mulla on tyhjä ja paha olla. -ap

On sellainen, joka on näkymätön, äänetön, hajuton, mauton, ja joka hiljaa mitään pyytämättä ja kysymättä hoitaa hänelle kuuluvat tehtävät. Ei vaadi seuraa, ei silitystä, ei rakkautta, ei huomioo, mutta on valmiina seksiin kun mies haluaa tyhjentää pussinsa. Sellainen, jota ei ole olemassa, mutta ilmestyy paikalle kun ruuan pitäisi olla pöydässä, tai mies haluaa seksiä.



Mieti ap, haluatko oikeasti täyttää miehesi unelman?

Mieti mitä tämä avioliitto tarjoaa sinulle, enää. Saatko siitä sitä mitä ansaitset ja haluat? tunnetko itsesi arvostetuksi ja rakastetuksi? Onko sinulla mies joka tukee, kuuntelee ja rakastaa sinua vaikeina aikoina?

Kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu! Voimia!

Ihmettelen kyllä kanssa muutamia kirjoittajia, joiden teksteistä lähinnä saa kuvan, että on ihan sama näkevätkö parisuhteen osapuolet toisiaan tai viettävätkö aikaa yhdessä. Mikä suhde se sellainen on, ihan sanan kirjaimellisessa merkityksessä, jos ei mitään yhteistä linkkiä ole?

Jos ajatellaan parisuhteen sijaan kaverisuhdetta, niin kuka haluaa kaverin, joka ei suostu koskaan viettämään aikaa kanssasi, ei viihdy seurassasi ja about kaikki muu on tärkeämpää kuin sinä? Miksi ihmeessä kukaan haluaisi olla sellaisen ihmisen kaveri? Mutta parisuhteessa sitten on ok, että työ, kaverit, oma aika ja ties mikä muu on tärkeämpää. Just.

Tottakai omat menot ja omat kaverit kuuluu elämään parisuhteessakin. Mutta vakavissani kyseenalaistan, että onko olemassa parisuhdetta jos ei koskaan ole yhteistä aikaa. Eikä yhteinen aika minusta tarkoita mitään tunteiden puimista tai puhumista puhumisen perään, ihme kuvitelmia teillä. Yhteinen aika ainakin minulle on jotain, mitä tahansa oikeastaan, jonka tarkoituksena on nauttia sen toisen seurasta. Ja miksi haluaisin parisuhteeseen ihmisen kanssa, jonka seurasta en nauti?