Arvatkaa mitä! Olen ihan OIKEA luuseriäiti!
Täytän ensi kuussa 30, eikä minulla ole ammattia eikä työkokemusta. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, minulla on masennus, paniikkihäiriö ja estyntyt persoonallisuus. Hoidan lapsia (2kpl) kotona, vaikka uusimpien uutisten mukaan minun ei pitäisi, koska se ei tee hyvää lapsilleni.
Miettikää, millainen luuseri olen! Ei tulevaisuudensuunnitelmia, ei mitään. Olen vain ja hoidan lapset niin hyvin kuin osaan, vien kerhoihin, vien ulos, teen kotiluomuruokaa, leivon, leikitän, pidän kodin siistinä, askartelen, laulan ja soitan. Kukaan ei uskoisi ulospäin, millainen oikeasti olen kaiken tämän alla. OLen nainen ilman unelmia :(
Kommentit (45)
Hei ap! Sait paljon inhottavia vastauksia, miten voikin olla noin paljon ilkeitä ihmisiä. Mitä he saavat itselleen siitä, että ovat ilkeitä toisille? En tajua.
No, vastaan sen takia, että olen suunnilleen samassa tilanteessa. Olen siis työkyvyttömyyseläkkeellä ja minulla on lapsia, jonka hoidan omasta mielestäni ihan hyvin, eikä muutkaan ole valittaneet. Kovin tarkkaa tietoa en tässä voi antaa. Tuli vaan tunne, että olisi kiva tutustua toiseen "samanlaiseen", kun en oikeasti tunne ketään tällaisessa tilanteessa olevaa.Vielä niille, joiden mielestä masentunut ihminen ei kykene aamulla nousemaan sängystä eikä illalla nukkumaan ja ei tekemään mitään siinä välissä, niin onnea vaan matkaan tutustumaan elämään. Mustan ja valkoisen välissä on aika monta sävyä.
Aika inhottavia joo. Ja muka itse provosoin siihen?! Ja miten tuohon luomuruokaan nyt tarttui pari, iskikö se johonkin ärsytyshermoon heillä ehkä? En tiedä.
Estynyt persoonallisuus = helvetin huono äiti. Mutta ethän sä sitä itse nää jos olet noin kipee. Lapse4si näkevät ja kärsivät. Tai sitten se vaihtoehto 2 = olet luulosairas/tekosairas nykyinen/tuleva sossupummi. Onneksi olkoon, pelkkä kuluerä yhteiskunnalle ellet tee elämänmuutosta. Ja arvaapa kkunnioittavatko lapsesi sinua isompina. Eivät. Syöt heidänkin itsetuntonsa. Rehellisiä ajatuksiani.
Sitten myöhemmin plajastui että oletkin sekopää ja estynyt persoonallisuus. Lisäännyitkin sitten tieten tahtoen! Hävytöntä! Minkälaisiksi luulet lastesi kasvavan? Samanlaisiksi kuin sinä! Ei lapselle pelkkä ruoka ja askartelu riitä. Se tarvitsee sosiaalisia taitoja.
Jos pystyt hoitamaan lapset ja kodin hyvin. Itsellenikin tulee kyllä väistämättä mieleen, että jos kaikkeen tuohon pystyt asiallisesti ja niin että lapsilla on hyvä olla, niin pystyisit kyllä työelämäänkin!
Kuntoutusta ja tukitoimia sinulle toivoisin. Vaikkapa siivojan tehtäviä pystyisi varmaan estynyt peroonallisuuskin tekemään? Toki pikkulapsiaika voi olla järkevämpää olla kotiäitinä, jos lapset käyvät kerhoissa ja muualla eivätkä vain kökötä kotona.
jonkinsortin yhteiskunnan luuseri, vaikka koulutusta on ja monenlaista töitäkin olen tehnyt.
Näinhän se on, että kotonaolovuodet vie sen statuksen, mutta elämässäni onkin monenlaisia paljon tärkeäpiä asioita kuin se että olenko jonkun yhteiskunnan mittapuiden normien mukainen.
Vielä siis varmistan, kun ei mene vaan jakeluun: kykenet siis huolehtimaan hienosti lapsistasi ihan päivittäin, tekemään heille ruokaa, viemään ulos säännöllisesti ,laittamaan päiväunille jne. mutta et kykene tekemään samaa hommaa esim. perhepäivähoitajana tai lastenhoitaja. Syy? Aktivoituuko masennus heti, kun kuulet sanan työn? Meilläpäin sitä kutsutaan laiskuudeksi.
Se on myös työssäviihtymistä, se on sitä, että pitää jotenkin sulautua siihen työympäristöön ja kokea se työ mielekkääksi. Miksi sinusta toisen lapsia hoitava on yhteiskunnan kelpo kansalainen, mutta sitten omien lasten hoitaminen ei ole työtä ollenkaan.
Muuttuuko se työn luonne jotenkin sen kohderyhmän mukaan, lakkaako lastenohoitaminen olemasta työtä kun hoitaakin omia lapsia.
Joillakin on perin rajoittunut käsitys mitä on työ. Ikäänkuin vain vasta palkkatyö olisi oikeaa työtä ja jos ei tee palkkatyötä on laiska ja mikään muu työ ei ole oikeaa työtä ollenkaan.
Mitenhän ne entisajan äidit, jotka hoitivat sota-aikana kaiken ja palkkaakaan eivät saaneet, Patalaiskoja ämmiä varmaan nekin.
Meneekö sulle jakeluun, että ihminen ei välttämättä ole laiska/saamaton vaikka ei kävisikään palkkatöissä?
Musta sä kuullostat hyvältä äidiltä. Siis todella hyvältä. Lapsesi tulevat hoitamaan omatkin lapsensa hyvin, kun äiti on hoitanut heidät hyvin.
Eipä muuten siellä kuolinvuoteella varmaan ensiksi mieleen tule työ,ura tai koulutus.
No niin, ap. Nyt sen kuulit. Tulosta vastaus ja laita se päiväkirjan väliin ja katsele sitä aina kun omatunto pistelee sen vuoksi että olet himassa miehen ja veronmaksajien elättinä. Käy muuten kertomassa speksisi vielä tuolla "tuntemasi yhteiskunnan loinen" -ketjussa, niin saadaan sut listaan.
Jos pystyt hoitamaan lapset ja kodin hyvin. Itsellenikin tulee kyllä väistämättä mieleen, että jos kaikkeen tuohon pystyt asiallisesti ja niin että lapsilla on hyvä olla, niin pystyisit kyllä työelämäänkin!
Kuntoutusta ja tukitoimia sinulle toivoisin. Vaikkapa siivojan tehtäviä pystyisi varmaan estynyt peroonallisuuskin tekemään? Toki pikkulapsiaika voi olla järkevämpää olla kotiäitinä, jos lapset käyvät kerhoissa ja muualla eivätkä vain kökötä kotona.
Hei kertokaa milloin tästä yhteiskunnasta tuli sellainen, että se ihmisarvo pitää ostaa palkkatyötä tekemällä. Jos ei muuten niin vaikka siivoojaksi ryhtymällä? Varmaan kaikista onkin joksikin siivoojiksi..
Lakkaako työ olemasta työtä, kun siitä ei maksetakaan enää palkkaa.
Musta sä kuullostat hyvältä äidiltä. Siis todella hyvältä. Lapsesi tulevat hoitamaan omatkin lapsensa hyvin, kun äiti on hoitanut heidät hyvin.
Eipä muuten siellä kuolinvuoteella varmaan ensiksi mieleen tule työ,ura tai koulutus.
No niin, ap. Nyt sen kuulit. Tulosta vastaus ja laita se päiväkirjan väliin ja katsele sitä aina kun omatunto pistelee sen vuoksi että olet himassa miehen ja veronmaksajien elättinä. Käy muuten kertomassa speksisi vielä tuolla "tuntemasi yhteiskunnan loinen" -ketjussa, niin saadaan sut listaan.
myös maahanmuuttajille. Hehän ne vasta veronmaksajien elättejä ovatkin, eivätkä edes suomalaisia. Ja koko ajan tämä yhteisknta vaan haalii heitä lisää.
Toivottavasti vointisi paranee ja pääset jossain vaiheessa kouluttautumaan ja sitä kautta työelämään. Pienin askelin on mahdollista edetä kohti työelämää, aloittaa esim. kuntouttavalla työtoiminnalla pari kertaa viikossa. Sitten kun on ajankohtaista, annattaa pyytää apua oman tulevaisuuden suunnitteluun opiskelu- ja työasioissa, eli työkyvyn arviointia, oppimistestejä, ammatinvalinnan ohjausta. Kyllä sinäkin löydät vielä paikkasi myös työelämässä, sitä ennen hoida itsesi rauhassa kuntoon. :)
Hoida rauhassa oma perheesi vielä vuosia ja ajattele vasta sitten, mitä työtä seuraavaksi tekisi. Kenelle tahansa riittää työksi kahdesta lapsesta huolehtiminen, siinähän yhteiskunta säästää hoitomaksut. Ethän toki nyt tarvitsekaan muuta tekemistä tai muita suunnitelmia.
jos kerran olet onnellinen ja lapset yms hoituu
Siis todella hyvältä. Lapsesi tulevat hoitamaan omatkin lapsensa hyvin, kun äiti on hoitanut heidät hyvin.
Eipä muuten siellä kuolinvuoteella varmaan ensiksi mieleen tule työ,ura tai koulutus.
Lapsesi saavat kuitenkin elää tarpeeksi tasapainoisen, turvallisen äidin kanssa ja hoidat heitä ja kotia parhaasi mukaan, se on jo suuri saavutus!!!! Monet lykkäävät lapsensa taaperona päivähoitoon kun eivät vaan jaksa eivätkä viitsi hoitaa itse.
Sitten kun lapsesi menevät kouluun, voit keksiä vaikka jotain vapaaehtoistyötä, josta saat lisää tarkoitusta elämään.
miten jaksat olla lasten kanssa ja miten yleensä olet saanut kaksi lasta tehtyä tähän maailmaan?!?!?
saanut noi diagnoosit ittelles... tällainen meidän yhteiskunta on.
miten jaksat olla lasten kanssa ja miten yleensä olet saanut kaksi lasta tehtyä tähän maailmaan?!?!?
Miten jaksan olla? Ihan hyvin. Masennus on minussa kyllä, jossain syvällä sisällä mutta se kierolla tavalla koskee vain minua. Minun elämääni ennen lapsia, minun tulevaisuuttani, esim. työelämääni.
Tekisi mieli saivarella, että etkö tiedä, miten lapsia tehdään? Mutta antaa olla. Tapasin miehen, hän kaikesta huolimatta piti minusta ja rakastui minuun, vei vihille ja teimme kaksi lasta. Ja mieheni on normaalista perheestä, normaalisti koulutettu, käy normaalisti töissä. Minä satuin kelpaamaan hänelle :)
saanut noi diagnoosit ittelles... tällainen meidän yhteiskunta on.
En olisi tällaista saanut ihan vain puhumalla. Kyllä se on vaatinut vuosia syvässä suossa rämpimistä, itsemurhayrityksen ja hoitojakson sairaalassa. Käyn terapiassa edelleen, kaksi kertaa kuussa. Olen siis ns. jatkuvassa hoidossa.
niin harvemmin tekee mieli seksiäää :) no mutta hyvä jos tykkäät edes jostain elämässä
Hei ap! Sait paljon inhottavia vastauksia, miten voikin olla noin paljon ilkeitä ihmisiä. Mitä he saavat itselleen siitä, että ovat ilkeitä toisille? En tajua.
No, vastaan sen takia, että olen suunnilleen samassa tilanteessa. Olen siis työkyvyttömyyseläkkeellä ja minulla on lapsia, jonka hoidan omasta mielestäni ihan hyvin, eikä muutkaan ole valittaneet. Kovin tarkkaa tietoa en tässä voi antaa. Tuli vaan tunne, että olisi kiva tutustua toiseen "samanlaiseen", kun en oikeasti tunne ketään tällaisessa tilanteessa olevaa.
Vielä niille, joiden mielestä masentunut ihminen ei kykene aamulla nousemaan sängystä eikä illalla nukkumaan ja ei tekemään mitään siinä välissä, niin onnea vaan matkaan tutustumaan elämään. Mustan ja valkoisen välissä on aika monta sävyä.