Lue keskustelun säännöt.
Arvatkaa mitä! Olen ihan OIKEA luuseriäiti!
01.10.2012 |
Täytän ensi kuussa 30, eikä minulla ole ammattia eikä työkokemusta. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, minulla on masennus, paniikkihäiriö ja estyntyt persoonallisuus. Hoidan lapsia (2kpl) kotona, vaikka uusimpien uutisten mukaan minun ei pitäisi, koska se ei tee hyvää lapsilleni.
Miettikää, millainen luuseri olen! Ei tulevaisuudensuunnitelmia, ei mitään. Olen vain ja hoidan lapset niin hyvin kuin osaan, vien kerhoihin, vien ulos, teen kotiluomuruokaa, leivon, leikitän, pidän kodin siistinä, askartelen, laulan ja soitan. Kukaan ei uskoisi ulospäin, millainen oikeasti olen kaiken tämän alla. OLen nainen ilman unelmia :(
Kommentit (45)
niin harvemmin tekee mieli seksiäää :) no mutta hyvä jos tykkäät edes jostain elämässä
Pidän kyllä seksistä erittäin paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsitä sitä, että nuori ihminen (oli diagnoosi sitten ihan mikä tahansa) paukutetaan työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta silti hän on kykeneväinen elämään yhteiskunnassa, avioitumaan, hoitamaan kahta lasta jne. Siis miten ihmeessä hän ei kykenisi huolehtimaan elannostaan, jos hän kykenee hoitamaan lapsia? Lapset tarvitsevat säännönmukaisuutta, rutiineja, ruokaa, unta eli siis ihan perusjuttuja, joita ihminen tarvitsee, kun käy töissä.
Jompikumpi on pielessä: joko kykenet työhön mutta et halua/uskalla tai sitten lapsesi ovat aidossa vaarassa mutta ketään ei kiinnosta. Ei voi olla olemassa diagnoosia, jonka mukaan kyllä lapset pystyy hoitamaan ja vieläpä hyvin mutta työssä ei pysty käymään LOPPUELÄMÄÄNSÄ! Jokin tässä meidän yhteiskunnassamme mättää ja kovasti.
Ihan rehellisesti, en halua elättää nuorta ja elinvoimaista naista yli 35 vuotta ennen kuin hän pääsee eläkkeelle enkä sen jälkeen hänen kahta lastaan, joita hän on voinut traumatisoida vapaasti "kotihoidossaan". Joko lusmuilet töistä, kun kerran pystyt tai sitten et ole kykenevä hoitamaan lapsiasi. Kumpaakaan asiaa en jaksa käsittää. En ymmärrä lääkäreitä, en neuvolaa, en edes miestäsi.
Vielä siis varmistan, kun ei mene vaan jakeluun: kykenet siis huolehtimaan hienosti lapsistasi ihan päivittäin, tekemään heille ruokaa, viemään ulos säännöllisesti ,laittamaan päiväunille jne. mutta et kykene tekemään samaa hommaa esim. perhepäivähoitajana tai lastenhoitaja. Syy? Aktivoituuko masennus heti, kun kuulet sanan työn? Meilläpäin sitä kutsutaan laiskuudeksi.
Hyvä ystäväni on vakavasti masentunut ja myös työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei kysekään, että hän kykenisi hoitamaan pieniä lapsia, kun ei pysty heräämään tai nukkumaan tai ylipäätään elämään normaalia elämää. Mutta jos pystyy normaalin elämään, pystyy kyllä työhönkin.
kun ei mene vaan jakeluun: kykenet siis huolehtimaan hienosti lapsistasi ihan päivittäin, tekemään heille ruokaa, viemään ulos säännöllisesti ,laittamaan päiväunille jne.
---
Vastaan kysymykseesi suoraan: kyllä. Kykenen huolehtimaan lapsistani, opettamaan heille elämänperustaitoja, viemään heitä kodin ulkopuolelle... tässä kohtaa alkaa ahdistaa, nimittäin turvallisen kodin ja turvallisten rutiineiden ulkpuolella.
Kuten sanoin, minulla ei ole koulutusta. En siis pystyisi tekemään pph:n töitä tällä hetkellä, vaikka haluaisinkin (ja olen sitä harkinnut ja sitä on minulta pyydettykin muiden toimesta). Minun pitää ensin mennä kouluun, ja tähän tarvitsen valtavasti apua sillä a) pelkään aivan älyttömästi kouluja b) minulla on suorittamisen kammo.
Menneisyyttäni en ala teille valottamaan (mm. tunnistamisen pelossa), joten saat pärjätä näillä tiedoilla, mitä annan.
Työkyvyttömyyseläkettä en ole missään vaiheessa hakenut, kuntoutustukeni muuttui sellaiseksi noin vuosi sitten. Terapeuttini mukaan lääkärini on ammatissaan maan parhaimpia, taitava puhumaan ehkä sitten? Sinä et maksa eläkettäni vaan sen tekee vakuutusyhtiö :)
En aio olla loppuelämääni näin, mutta aloitusta tehdessäni mietinkin, millainen olen TÄLLÄ HETKELLÄ. En todellakaan mitenkään haluttu ihminen tässä yhteyiskunnassa kuten sinä annatkin kauniisti ymmärtää.
Jompikumpi on pielessä: joko kykenet työhön mutta et halua/uskalla tai sitten lapsesi ovat aidossa vaarassa mutta ketään ei kiinnosta. Ei voi olla olemassa diagnoosia, jonka mukaan kyllä lapset pystyy hoitamaan ja vieläpä hyvin mutta työssä ei pysty käymään LOPPUELÄMÄÄNSÄ!
Vaatii ihan eri lailla stressinsietokykyä olla työssä + vastata perheestä kuin pelkästään hoitaa omia lapsiaan kotona. Jos ap rupeaisi esim. pph:ksi, lapsia olisi hoidettavana enemmän, pitäisi hanskata kanssakäyminen heidän vanhempiensa kanssa jne. jne.
Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy on niin vaikeaa ettei syöpäsairaat/raajattomat/päättömätkään sille pääse joten sun täytyy olla todella luusereiden luuseri.
Kun vielä ymmärtäisit luovuttaa suosilla lapset pois ennen kuin ne menee pilalle vai haluatko tietoisesti periyttää luuseriuden heille?