Lue keskustelun säännöt.
Miten avuttomia miehenne ovat lasten suhteen?
01.10.2012 |
Mulla fiilis, että nykyisät eivät yleensä olen näin helvetin tumpeloita/holtittomia omien lastensa suhteen mitä mun mieheni.
Miten vaikeaa sille onkaan ollut sisäistää päiväkotiasioita, joka päivä pitää jankuttaa samoja juttuja ja silti kuulee ne aina kuin ensimmäistä kertaa. Miten ylivoimaista sille on viedä kaksi lasta päiväkotiin puoli kymmeneksi. Miten tuskastunut on, kun sellainenkin haaste hänellä nyt on.
Aamuisin lapsille tietyt vitamiinit ja toiselle lääke, atooppisen ihon takia olisi tärkeä antaa nuo vitamiinit. Miehelle nekin aina niin hirveän suuri ongelma, ei muista, ei tajua mitä pitäisi antaa. Vaikka samat toistuvat kuukaudesta toiseen!
Ei osaa etsiä lapselle vaatteita, ei mistään. Ei tajua mitä ulos puetaan.
Tuntuu, ettei ole kiinnostunutkaan, pikkujuttuja lasten asiat... tosin ei hänellä itsellä mitään tärkeitä mietittäviä ole, ehkä autoasioita pohtii.
Joka päivä mua tympii jakaa arkea tuon tohvelon kanssa. Kyllähän se lapsia hoitaa, mutta kuin kivireki pitää vetää perässä. Viikonloppuna vietiin lapset uimaan, sen jälkeen mies kiukkusi mulle ettei hän itse asiassa olisi uimaan halunnutkaan, totesin että lapset olivat niin onnessaan molemmat, eikö ollut hyvä juttu. Mies kommentoi "niin kauan kun pennut kotona asuvat, he tekevät kuten minä sanon ja päätän!".
Kommentit (25)
meillä on viisi lasta, joista neljä vielä alle kouluikäistä. Mitähän tästäkin tulisi jos mies olisi käytännön asioissa suunnilleen samalla tasolla kuin lapset. Mies pärjää lasten kanssa yksinäänkin mainiosti. Nuorin on tosin vielä täysimetyksellä oleva vauva mutta jos on maitoa jemmassa niin hyvin voin tarvittaessa olla poissa useammankin tunnin. Jokapäiväiset rutiinit kyllä muistaa loistavasti, jos olisi ihan yksin vastuussa lapsista niin kaikesta normiarjesta poikkeavasta (lääkekuurit, neuvolat, muut menot) laittaisi kännykkään muistutukset kuten itsekin teen.
Olen itse ollut lasten kanssa kotona 'aina' mutta lapsia en ole ominut yhtään. Mies ei tosin olisi edes antanut minun tehdä niin koska nimenomaan on itsekin aina halunnut useamman lapsen ja haluaa touhuta heidän kanssaan kaikenlaista. Asiat voi tehdä eri tavalla ja silti yhteisten periaatteiden mukaisesti. Esim. lasten vaatteita mies yhdistelee tyylillisesti ehkä melko karmeasti välillä mutta vähät siitä jos ovat kuitenkin suht puhtaita, ehjiä ja säänmukaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoi jo sairaalassa vaippoja, puki, hoiti, vei vauvan jopa "päiväsaliin" ja olivat siellä kahdestaan. Samaan malliin jatkui, tosin nukuttamisesta ei ollut kiinnostunut, mutta teki sitäkin kun sanoin, että jos et nyt vauva-aikana aloita niin sitten se ei onnistu, kun lapsi on isompi. Vauvan ensimmäiset elinviikot isä oli kesä- ja isyyslomalla ja vaihtoi kakkavaippoja paljon enemmän kuin minä. Ja ihan vain joidenkin palstailijoiden iloksi haluan kertoa sellaisen yksityiskohdan, että mies on muslimi.
Mutta vaatevalinnat on kyllä aika mielenkiintoisia. Yhdistelmänä voi ihan hyvin olla esim se maalitahrainen rönttöpaita ja juhlahame. Itse osaa kyllä pukeutua ihan asiallisesti, joten tuo lasten pukemisen vaikeus on jotenkin outoa. Sään mukaan on sentään aina osannut lapsille vaatteet valita. No toisaalta ehkä noi miehen valinnat on olleet mulle ihan hyvää siedätyshoitoa. Nyt kun lapset on isompia ja niillä on MIELIPITEITÄ myös näistä vaateasioista niin en ole enää niin rajoittunut :)
Mun mies jotenkin myös pelkää tehdä mitään muutoksia lasten rutiineihin. Siis vaikka kyse olisi jostain ihan täysin naurettavasta tavasta. Esim jossain vaiheessa lapset saivat sellaisen imeskeltävän vitamiinin ennen nukkumaanmenoa hammaspesun jälkeen. Täysin järjetöntä, mutta aina iltaisin lapset niitä pyysivät ja mies vei. Lopulta sain vitamiinin ottamisen siirrettyä aamuun (opetettua lapsille että pyytävät sitä aamulla) kun mies oli työmatkalla. Viimeksi kun mies oli työmatkalla siirsin nukkumaanmenoa aikaisemmaksi. Selvästi oli tarpeen, mutta kun mies oli täällä niin ei siitä tullut mitään.
Miehen mielestä:
-Lapselle (vähän yli 2v) voi syöttää koko päivän riisikakkuja, viinirypäleitä, sipsiä, hedelmäsoseita, kylmiä nakkeja, keksiä... sehän on niin helppoa heittää sille jokin suupala, niin ei tarvitse syöttötuoliin istuttaa ja lämmitellä tai valmistaa ihan oikeeta ruokaa.
-d-vitamiinin voi ihan hyvin unohtaa, eihän hänkään sitä ota.
-Lasta on ihan sovelias hoitaa pienessä sievässä, ei se yks viina ryyppy piilopullosta haittaa tai vaikka kaks. Sohvallekin voi sammua ihan hyvin, ei se mitään jos nukuttaa. Kyllä isosisko 10v katsoo sen pienimmän perään.
-Likapyykkikorin pohjalta voi hyvin kaivaa 80cm sukkahousut tai muuta saman kokoista vaatetta, vaikka lapsi oikeasti käyttää lähemmäs 100cm vaatetta. Vaikka siinä lapsen omassa kaapissa on AINA sopivan kokoista puhdasta päälle pantavaa. Pyykkitelineestäkin yleensä jotain sopivaa löytyy.
-Lapsi herää aamulla seitsemältä, miehen mielestä on ihan sovelias aika lähteä sen kanssa ulkoilemaan klo 12, sen sijaan että lähtisi sinne ulos viimeistään klo 10 ja klo 12 menis päiväunille.
Ja sitten minä olen nipo, joka käyttäytyy kuin perseeseen ammuttu karhu. just...
Itse harrastan sitä, että jätän mmiehen ja lapsen yksin vaikka viikonloppuna puoleks päiväks. Sano, että mä tiiän että pärjäätte ja käyn vaikka leffassa tai jotain. Siinä on sitten miehen otettava vastuu ilman, että kokoajan kysyisi minulta kuin 5-vuotias "miksimitämissä".