Miten avuttomia miehenne ovat lasten suhteen?

älä vaadi siltä suurempia älyllisiä suorituksia. Kyllä miehen toimintakyky eri tilanteissa kannattaa testata jo seurusteluvaiheessa.

tavattiin. En jaksaisi katsella mitään nysvää

Ja tietenkin lasten kanssa joissakin asioissa paremmin kuin minä.



Meillä on kalenteri seinällä, johon merkitsemme vähän sitä sun tätä, myös itsestään selviäkin asioita, koska ajatuskatkos nyt saattaa sattua ihan kelle vain ;)

kun vastasyntynyt nyytti tuodaan kotiin. Mies ei osaa mitään oikein, kaikki pitää tehdä naisen näkemyksen mukaan ja pukea naisen valitsemiin vaattesiin ja syöttää naisen valitsemilla purkkiruuilla tai luomu-hässäkkä-hössötyksillä. Ei kelpaa sekään, että mies haluaa soittaa vauvalle heviä, klassista sen olla pitää. Ja kehittävää mustikkakeittomaalausta! Ei jakoavaimia puruleluiksi.



Naiset itse ajavat miehet nurkkaan.



Onneksi on miehiä, jotka saavat myös hengittää. Kyllä silloin syntyy tekstiä reissuvihkoon, vitamiinit menevät suuhun ja osaavat jopa tehdä vaateostoksia ihan omin päin!



Antakaa miesten tehdä asiat omalla tavallaan. Pääasia, että lapsi on saanut vaatetta, ruokaa ja huolenpitoa.

Olen alusta asti antanut miehen hoitaa lasta, mutta mun miehellä tyyli huudella mua avuksi ja kun sanon että kyllä sä pärjäät itsekin se suuttuu, että ei sitten tehdä ollenkaan. Ei suostu etsimään lapsille päivävaatteita, tokaisee 3v:lle että etsi itse, jos minä en sitä tee. Pitäiskö mun olla välittämättä jos mies ei vitamiineja anna tms?

Ainoastaan vaateasioissa on vähän pihalla, ei esim. tiedä minkä näköisiä vaatteita tai kenkiä miedän lapsilla on, ja tarhasta tulee mukaan milloin kenenkin vaatteita.



Mutta osaa jopa käydä neuvolassa tai lääkärissä ihan itse lapsen kanssa, minun ei tarvitse olla paikalla.

Vastaaja nro 2 sanoi totuuden. Jos olet lusikalla ottanut niin et voi kauhalla vaatia. Eli suomeksi: jos olet tuollaisen yksioikoisen miehen itsellesi ottanut niin se on vaan joko kestettävä - tai sitten on erottava.



Kyllä mullakin palais käämi tuollaisen miehen kanssa, mutta katsoinkin jo seurusteluaikana, että mies on normaalin fiksu ja käytännöllinen ja ymmärtää oma-aloitteisesti asioita.

Olen alusta asti antanut miehen hoitaa lasta, mutta mun miehellä tyyli huudella mua avuksi ja kun sanon että kyllä sä pärjäät itsekin se suuttuu, että ei sitten tehdä ollenkaan. Ei suostu etsimään lapsille päivävaatteita, tokaisee 3v:lle että etsi itse, jos minä en sitä tee. Pitäiskö mun olla välittämättä jos mies ei vitamiineja anna tms?

pidä ne hyvässä järjestyksessä vaatekaapissa ja nimeä vielä lapuilla hyllynreunat! Sukat-paidat-kalsarit. Siel on helppo poimia.

Vitamiinit voit antaa itsekin, ei se niin tunnin päälle ole.

mutta ei mieheni ole ainakaan vielä osoittanut tumpelouden merkkejä. Mies hoiti vauvaa hänen ensimmäisten elinviikkojensa ajan enemmän kuin minä, minä lähinnä keskityin imettämään.



Toki mies ei tiedä kaikkia juttuja, joista lähinnä minä vastaan, mutta jos mies ja lapsi olisivat pari päivää kaksin kotona, he pärjäisivät vallan mainiosti. Esim. ruokajutuista vastaan minä, siis suunnittelen ja laitan lapsen ruuat. Myös vaateasiat ovat minun vastuullani, mutta kyllä mies siis ihan sujuvasti pukee lapsen sisälle ja ulos. Samoin minä täytän yleensä vaipat valmiiksi, mutta kyllä mieskin niitä osaa täyttää.

meillä mies hoitaa lasta siinä kun minäkin. Aloitti jo sairaalassa. Käyvät kahdestaan mummolassa ja muissakin sukulaisissa. Tekivät kesällä kahdestaan kolmen päivän lomareissun. Olen aina luottanut enkä arvostele hänen tekemisään. Ekat reissut vauva-aikana jännitti että muistaahan hän että vauva on mukana eikä unohda kaukaloa minnekään:)

meillä miestä ei edes kiinnosta ottaa osaa lapsen arkeen. Tekee perus työtä aamu 8 sinne 16.00 mut kotio tullaan joskus ööö klo 20 jälkeen, joko äijä jää vähän tekee ylitöitä tai omia juttujaan. lasta näkee arkisin ehkä sen 1-2h päivässä, ei voi laittaa nukkumaan (ei kuulemma osaa) kylvettämisestä puhettakaan. Sillontällöin saattaa antaa iltapuuron jos ärähän pikkasen kovempaa. Vklp meneekin sitten niin että eka nukutaan sinne vähintään 10 asti, mennään koneelle, lähetään johku taas touhuumaan omiaan ja diipadaipa.

Jos pyydän miestä kattomaan lasta et saisin edes sen yhen vitun tunnin viikossa omaa aikaa nii naama valahtaa samantien norsunvitulle ja aletaan mussuttamaan "noku mulla olis täs vähän muuta tekemistä" tms... ollaan yhteishuoltajia mut käytännössä olen yksinhuoltaja

meillä miestä ei edes kiinnosta ottaa osaa lapsen arkeen. Tekee perus työtä aamu 8 sinne 16.00 mut kotio tullaan joskus ööö klo 20 jälkeen, joko äijä jää vähän tekee ylitöitä tai omia juttujaan. lasta näkee arkisin ehkä sen 1-2h päivässä, ei voi laittaa nukkumaan (ei kuulemma osaa) kylvettämisestä puhettakaan. Sillontällöin saattaa antaa iltapuuron jos ärähän pikkasen kovempaa. Vklp meneekin sitten niin että eka nukutaan sinne vähintään 10 asti, mennään koneelle, lähetään johku taas touhuumaan omiaan ja diipadaipa.

Jos pyydän miestä kattomaan lasta et saisin edes sen yhen vitun tunnin viikossa omaa aikaa nii naama valahtaa samantien norsunvitulle ja aletaan mussuttamaan "noku mulla olis täs vähän muuta tekemistä" tms... ollaan yhteishuoltajia mut käytännössä olen yksinhuoltaja

Miten ihmeessä pystyt edes olemaan tuollaisen vätyksen kanssa? Mä olisin kenkäissyt luiskaan jo heti kun olisin tajunnut miehen olevan tuollainen...

Mulla fiilis, että nykyisät eivät yleensä olen näin helvetin tumpeloita/holtittomia omien lastensa suhteen mitä mun mieheni.

Miten vaikeaa sille onkaan ollut sisäistää päiväkotiasioita, joka päivä pitää jankuttaa samoja juttuja ja silti kuulee ne aina kuin ensimmäistä kertaa. Miten ylivoimaista sille on viedä kaksi lasta päiväkotiin puoli kymmeneksi. Miten tuskastunut on, kun sellainenkin haaste hänellä nyt on.

Aamuisin lapsille tietyt vitamiinit ja toiselle lääke, atooppisen ihon takia olisi tärkeä antaa nuo vitamiinit. Miehelle nekin aina niin hirveän suuri ongelma, ei muista, ei tajua mitä pitäisi antaa. Vaikka samat toistuvat kuukaudesta toiseen!

Ei osaa etsiä lapselle vaatteita, ei mistään. Ei tajua mitä ulos puetaan.

Tuntuu, ettei ole kiinnostunutkaan, pikkujuttuja lasten asiat... tosin ei hänellä itsellä mitään tärkeitä mietittäviä ole, ehkä autoasioita pohtii.

Joka päivä mua tympii jakaa arkea tuon tohvelon kanssa. Kyllähän se lapsia hoitaa, mutta kuin kivireki pitää vetää perässä. Viikonloppuna vietiin lapset uimaan, sen jälkeen mies kiukkusi mulle ettei hän itse asiassa olisi uimaan halunnutkaan, totesin että lapset olivat niin onnessaan molemmat, eikö ollut hyvä juttu. Mies kommentoi "niin kauan kun pennut kotona asuvat, he tekevät kuten minä sanon ja päätän!".

Lapset eivät määrää mitä tehdään, koska tehdää ja miten tehdään. Vaan aikuiset.

Oletko sinä ikinä mietinyt että miksi sinulla on niin kireällä panta? Se ei ole maailman loppu jos joku asia jää tekemättä. Minkä ikäisiä lapset on?

mutta ei mieheni ole ainakaan vielä osoittanut tumpelouden merkkejä. Mies hoiti vauvaa hänen ensimmäisten elinviikkojensa ajan enemmän kuin minä, minä lähinnä keskityin imettämään.

Toki mies ei tiedä kaikkia juttuja, joista lähinnä minä vastaan, mutta jos mies ja lapsi olisivat pari päivää kaksin kotona, he pärjäisivät vallan mainiosti. Esim. ruokajutuista vastaan minä, siis suunnittelen ja laitan lapsen ruuat. Myös vaateasiat ovat minun vastuullani, mutta kyllä mies siis ihan sujuvasti pukee lapsen sisälle ja ulos. Samoin minä täytän yleensä vaipat valmiiksi, mutta kyllä mieskin niitä osaa täyttää.

Mitä suunnittelemista ruoassa on? Mitä sä täytät vaippoihin?

Ainoastaan vaateasioissa on vähän pihalla, ei esim. tiedä minkä näköisiä vaatteita tai kenkiä miedän lapsilla on, ja tarhasta tulee mukaan milloin kenenkin vaatteita.

Mutta osaa jopa käydä neuvolassa tai lääkärissä ihan itse lapsen kanssa, minun ei tarvitse olla paikalla.

Toivottavasti tulee kalliimpia vaatteita takas. Ottaa pari ylimääräistä mukaan.

Miksi ette kirjoita nimeä niihin vaatteisiin?

Olen alusta asti antanut miehen hoitaa lasta, mutta mun miehellä tyyli huudella mua avuksi ja kun sanon että kyllä sä pärjäät itsekin se suuttuu, että ei sitten tehdä ollenkaan. Ei suostu etsimään lapsille päivävaatteita, tokaisee 3v:lle että etsi itse, jos minä en sitä tee. Pitäiskö mun olla välittämättä jos mies ei vitamiineja anna tms?

Lapset on kasvanut tuhansia vuosia ilman mitään vitamiineja. Kyllä kolmivuotis osaa jo itse vaatteensa etsiä

Ainoastaan vaateasioissa on vähän pihalla, ei esim. tiedä minkä näköisiä vaatteita tai kenkiä miedän lapsilla on, ja tarhasta tulee mukaan milloin kenenkin vaatteita. Mutta osaa jopa käydä neuvolassa tai lääkärissä ihan itse lapsen kanssa, minun ei tarvitse olla paikalla.

Toivottavasti tulee kalliimpia vaatteita takas. Ottaa pari ylimääräistä mukaan. Miksi ette kirjoita nimeä niihin vaatteisiin?

Vaatteissa on kyllä nimet, mutta ei mies niitä osaa katsoa jostain syystä.

[/quote]

Mitä suunnittelemista ruoassa on? Mitä sä täytät vaippoihin?

[/quote]

Jokainen ei käy ostamassa kaupasta valmisruokia perheelle vaan valmistaa ruuat itse.. Ja jotkut käyttää mielummin kestovaippoja.

Sitä ei vaan kiinnosta! Kokee siksi tarhaanviennin rasittavana.



Uimahallikäynnin sijaan hän olisi halunnut puuhata jotain omiaan. Koko perheen aktiviteetit ovat hänestä tylsiä.



Valitettavasti hän ei tule muuttumaan, vaan on ainainen kivireki.



Itse odottelen lasten poismuuttoa. Vasta sitten tää huushollaushomma helpottaa. Itsestään mies sentään osaa huolehtia, lapsista ei ole koskaan osannut ilman mun apua.

Kaikkea muuta.



Mieheni ruokkii, pukee ja pesee lapset hyvin ilman vaikeuksia. On ottanut alusta asti halukkaasti vastuuta ja kaikki onnistuu häneltä luontevasti. Hän on myös se joka varaa ajat ja vie hammastarkastuksiin yms., onpa käynyt jälkikasvun kanssa yksin neuvolassakin. Sekä sovitusti, että kerran itsekseen kun aika oli heti aamukahdeksalta, eikä hennonnut herättää minua kun vihdoin nukuin.



Kauan sitten ehdotin kauniisti, että kun puet itsesikin hyvin, voisitko katsoa pikkuistenkin paidat, sukat sekä mahdollisesti muut vaatteet väreiltään sointuviksi? Hän otti onkeensa heti.



Olen kyllä tosi onnellinen upeasta miehestäni!