Onko teillä vauva/pikkuiset lapset tottuneet matkustamiseen?

Nukahtaa turvaistuimeen alle kymmenen minuutin ja nukkuu yleensä koko matkan.

Ensimmäinen lento puolivuotiaana. Sen jälkeen aina 2-3 kertaa vuodessa, joten ihan rutiinilla menee jo nyt 12-vuotiaana.

Ollaan asuttu lasten kanssa kolmessa eri maassa ja nyt aikuisena kuopus on jatkuvasti ukomailla. Kyllä esikoinenkin matkustaa, mutta ei oo niin kiinnostunut kuin kuopus matkustamisesta. Kumpiki reilusti enemmän ollut ulkomailla kuin äitinsä. Oon ylpeä heistä ja siitä, että kasvatin kansainvälisiä lapsia.

Sitten on lähdetty lasten kanssa reissuun kun jokainen on pystynyt hoitamaan mm pesullakäyntinsä itse etelän lomakohteessa (useampi lapsi pienellä ikäerolla)

Ihan vauvasta asti. 

Lapset ja lastenlapset 3kk lähtien reissussa mukana. Juuri olivat vuoden 3. ulkomaanreissulla, yksi on tehnyt 2 reissua.

Rakastavat matkustamista

Meidän mummolat on neljän tunnin ajomatkan päässä, käydään niissä aika usein. Eli automatkailuun lapset on aika tottuneita (tai vanhemmat osaa varata tarpeeksi viihdykettä). Junalla matkustamista suorastaan kaipaavat välillä, sitä tehdään harvemmin. Ja lentokoneessa eivät ole montaa kertaa olleet, mutta sehän on kuin automatka sillä erolla, että vanhemmat pystyy paremmin auttelemaan ja viihdyttämään, helppo nakki siis.

Itse matkoista, esikoinen viihtyy hyvin (koululainen jo), leikki-ikäinen kaipaa välillä kotiin (tai johonkin muualle). Se lienee hänen tapansa käsitellä pettymyksiä, yleensä koti-ikävä iskee jonkun toisen kriisin yhteydessä. Lapset nukkuvat aika hyvin vieraissa paikoissa ja matkoilla on säännöt nukkumisen suhteen vähän löysempiä, niin sekin varmaan keventää iltoja.

Vanhimman lapsemme ensimmäinen sana oli "tättään" = lähdetään. Toinen juttu mistä hän haaveili oli jossain muualla kuin kotona syöminen. Kun lapsia tuli enemmän, lähdöt hieman väheni.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan asuttu lasten kanssa kolmessa eri maassa ja nyt aikuisena kuopus on jatkuvasti ukomailla. Kyllä esikoinenkin matkustaa, mutta ei oo niin kiinnostunut kuin kuopus matkustamisesta. Kumpiki reilusti enemmän ollut ulkomailla kuin äitinsä. Oon ylpeä heistä ja siitä, että kasvatin kansainvälisiä lapsia.

Meilläkin kansainvälistä taustaa - ja tulevaisuuttakin. Ihan ok, että lapset tulevat toimeen maailman turuilla. Mutta mitä hienoa siinä kansainvälisyydessä on? Olenpa vain kysynyt itseltänikin.

Määritä matkustaminen!

Omat lapset on todellakin tottuneet, koska aina sunnuntaisin reissaavat vanhemmalta toiselle 400 km verran. En nyt kamalasti tällä kehuskelisi, enemmänkin säälin lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan asuttu lasten kanssa kolmessa eri maassa ja nyt aikuisena kuopus on jatkuvasti ukomailla. Kyllä esikoinenkin matkustaa, mutta ei oo niin kiinnostunut kuin kuopus matkustamisesta. Kumpiki reilusti enemmän ollut ulkomailla kuin äitinsä. Oon ylpeä heistä ja siitä, että kasvatin kansainvälisiä lapsia.

Meilläkin kansainvälistä taustaa - ja tulevaisuuttakin. Ihan ok, että lapset tulevat toimeen maailman turuilla. Mutta mitä hienoa siinä kansainvälisyydessä on? Olenpa vain kysynyt itseltänikin.

Esim työllistyminen? Kun Suomea ajetaan kehitysmaaksi ei tänne jää kuin kouluttamaton aines ja mm. 

Jos on kielitaitoa ja jo lapsedta saakka tottunut liikkumaan maailmalla kynnys on matala ja edellytykset työllistymiseen hyvät. 

Siihen aikaan ei paljo matkusteltu.

Toiset tottuu, toiset ei. Lapsistani se, jolle matkustaminen oli vaikeaa vauvana, on sitä edelleen 13-vuotiaana. Useimpien liikkumistapojen aiheuttavat fyysiset tuntemukset ja velvoite istua paikallaan yleensä lähellä muita ja epätavallisessa ääniympäristössä on lapselle tuskastuttavan epämukavaa. Tämä lapsi ei myöskään kestänyt koskaan olla liikkuvissa vaunuissa/rattaissa, eikä niihin tottunut vaikka itkien ja sydän särkyneen yritin kun luulin sen olevan oppimiskysymys ja lapsen edun mukaista. Vauvana/taaperona suurin ongelma oli se ettei voinut olla vieraassa ympäristössä koko ajan sylissä.

No, hän onkin erityinen ja moni lapsi varmaan tottuu. Mutta on monenlaista juttua joka voi tehdä matkustamisesta pienelle vaikeaa (aistisäätelyjutut, refluksi, pahoinvointi, pelot) ja kyllä sitä lasta on silloin myös lupa kuunnella eikä tarvitse potea huonommuutta jos ei road trip Pohjois-Lappiin tai lento Thaimaahan tunnu "onnistuvan".