Inhoan liikuntaa, mutta pitäsi liikkua ja laidutttaakin.. (ov)
Siis mikään laji ei kíinnosta, mistään en saa sitä paljon puhuttua liikkumisen riemua. Ei tunnu siltä että tätä lisää.. Olen kyllä monta kertaa aloittanut ja jonkun aikaa tehnyt jotain, mutta koska se itse suoritus on aina pakkopullaa ja katson vain kelloa että joko olen treenannut tarpeeksi kauan että voin lopettaa, niin homma loppuu pian kokonaan. Hyvä olo on toki sen jälkeen kun on treenannut.. Mikä neuvoksi, tahtoisin kuitenkin pitää itsestäni huolta ja liikkua, mutta mutta..
Kommentit (49)
on tehdä liikunnasta tapa, osa arkea. Esimerkiksi niin, että ensin vaan väkisin tekee sen liikuntasuorituksen vaikka 2x/viikossa välittämättä omista välittömistä tunteistaan ja tylsistymisestään ym. Kun tätä jaksaa tietyn ajan, niin ajatus liikunnasta, liikkumaan lähtemisestä ym. lakkaa olemasta vaivalloista ja siitä tulee ikään kuin automaatio.
jumppia vaikka millä mitalla.
entä ulkona fillarointi, talvella hiihto, sauvakävely? Nyrkkeily, kickboxing, jotkut taistelulajit, seinäkiipeily, sähly, muut pallopelit, jääkiekko, rullaluistelu, luistelu,ei ne urheilulajit ihan heti lopu.
mutta kasvattaa kyllä kuntoa ja saa sydämen ja keuhkot terveemmiksi. Tiede-lehdessä on ollut usein artikkeleita tästä laihduttamisesta liikunnan avulla, ja siinä on kerta toisensa jälkeen törmätty siihen, että vaikka olisi millainen juoksulenkki tai kuntosalirääkki, sitä sykettä ei pysty pitämään niin pitkään niin korkealla tasolla, että se oikeasti auttaisi laihduttamisessa. Tutkimusten mukaan ihminen laihtuu syömällä vähemmän ja kevyempää ruokaa!
Liikunta on kuitenkin terveellistä. Hyväkuntoinen ihminen pysyy hengissä ja terveenä pidempään, vaikka olisi lihavakin. Kunto on siis tärkeä, ei läskin määrä, kun ajatellaan elinikää ja terveyttä ja sairauksista parantumista vanhuksena.
Jos ei pidä mistään liikunnasta, voi ajatella vaikka koiran hankkimista. Sen kanssa täytyy ainakin käydä monta kertaa päivässä kävelyllä. Jos ap oli kiinnostunut tanssista, voihan sitä mennä johonkin tanssiseuraan ja opetella paritansseja. Tanssitunti pari kertaa viikossa saa sydämen hakkaamaan ja hien pintaan.
juoksukunto kehittyy hitaasti. Sellaiseen juoksukuntoon, että todella jaksaa hölkätä/juosta kuunnellen musaa/radiota/äänikirjoja, pitää varata muutama kuukausi (ok minimissään ainakin kaksi kuukautta). Juoksu ei varmasti ole paras laji aloittaa, jos on reippaasti ylipainoa.
En tullutkaan ajatelleeksi tuota, kyllä alussa tarvitsee myös motivaatiota siihen, että jaksaa sitkeästi harjoitella, että peruskunto kehittyy. Hyvä fiilis pitää tietysti olla samaan aikaan. Mutta aivan oikotietä onneen ei ole.
Alussa kannattaisi mielestäni ennemmin ajatella, että on mukavaa, ei rääkkifiilistä ja tavoitteena ennemmin kunnonkohotus kuin pakonomainen kalorien laskeminen. Voi myös ajatella, että ilman peruskuntoa ei myöskään jaksa ja voi harrastaa sellaista liikuntaa, että ne kalorit palaisivat, siksi kannattaa ensimmäiseksi tavoitteeksi ottaa se kunnonkohotus.:)
Olen kuitenkin hyvässä alussa. Olen laihtunut kesän aikana 10 kg. Vielä pitäisi pudottaa 20 kg.
Olen nyt siinä pisteessä, että pelkkä tavallinen käveleminen ei enää vie kuntoa mihinkään. Eikä oikein kilojakaan. Sillä saa säilytettyä nykytason - joka on parempi, kuin keväällä, jolloin tavallinen kävelylenkkikin rasitti kamalasti. Mutta nyt pitäisi löytää lajeja, jotka taas auttaisivat kunnon nostamisessa.
Sauvakävelyä olen yrittänyt. Mutta, jotta se olisi tehokasta, sitä pitäisi tehdä niin rivakasti, että nilkat ei kestä. Näin sen sykemittarin lukemien mukaan.
Menin personal trainerillekin. Hän laati kuntosaliohjelman, mutta en kokenut salilla käyntiä omakseni. En, vaikka käytiin miehen ja kaverien kanssa yhdessä.
Kesällä vesijuoksin. Se oli ihanaa luonnonvesissä. Mutta olen varmaan klooriallerginen tai jotain, koska uimahallissa alkaa ahdistaa ja tuntuu, etten saa hengitettyä. Ja sitten on aina joku siinä edessä tai minä jonkun tiellä... Jonkun varpaat on aina jollain suussa siellä uimahallissa.
Vai ei kävely vie kuntoa mihinkään.. Anna mun kaikki kestää!
Itse olen harrastanut aktiivisesti liikuntaa 30 vuotta. Teen kaiken muun ohjatun liikunnan lisäksi lähes päivittäin pitkiä kävelylenkkejä. Kävelen niin vauhdikkaastoi, että reisi+pakaralihaksissa tuntuu ja hengitys kiihtyy.
Kiihdytä hyvä ihminen sitä kävelyvauhtia jos ei tunnu missään! Ja sen jälkeenkin voit vielä kiihdyttää vauhtia hölkkään ja lopulta juoksuun.
Aivan varmasti poltat kaloreita em. keinolla sekä saat kiinteät pakara+reisi+pohje lihakset.
vastaa maratoonari kun joku kyseli miten mulla riittää aika :)
Peruslenkit ja kovan pikkulenkin juoksen joko aikaisin aamulla tai 9-10 välillä illalla kun lapset nukkuu. Toinen pitkä lenkki viikonloppuna ja samoin jooga. Toinen pitkä lenkki sitten sellaisena iltana kun haittaa vähiten perhe-elämää ja muiden harrastuksia -- se vaihtelee. JOskus jää tietysti joku väliin, mutta ei se haittaa, kun liikun kuitenkin säännöllisesti ja paljon. JOskus otan vauvan mukaan rattaisiin, silloin saatan kävellä kolmekin tuntia ja kovaa, hiki vaan valuu ja puuskutus kuuluu :) Venyttelyt ja pienet lihasjumpat telkkaria katsellessa/aamulla lehteä lukiessa.
Meillä ehtii mutkin liikkua -- poika pelaa futista, salibandyä ja tanssii, mies pelaa futista ja juoksee ja vauvakin käy uimassa perheuinnissa (jonne jompi kumpi vanhemmista usein juoksee piiitkää kiertotietä) :)
Kälyni luke kirjoja samalla kun polke kuntopyörää.
Miten voisi yhdistää liikunnan ja lukemisen? Tai kirjoittamisen?
on minun pelastukseni.
Saan sillä helposti liikuntaa, kun pistän musiikin soimaan ja alan polkemaan. Lasten touhujakin pystyy samalla seuraamaan.
Olen yrittänyt myös television katselua, mutta jostakin syystä se laskee tehoja huomattavan paljon ja motivaatio loppuu lyhyeen. Televisio ei ole minulle riittävän viihdyttävä kuntopyöräily-viihdyke.
Onneksi musiikki auttaa.
Moni on kehunut crosstreineriä kuntopyörää paremmaksi vaihtoehdoksi. Makuasia, kumpaa jaksaa paremmin.
joista en tykkää. Siis pitkällä tähtäimellä. Vaihdoin töitä niin kauan, kunnes löysin sellaisen, josta pidän kuin hullu puurosta. Voisin tehdä sitä koko ajan. Jos ei huvita siivota, en siivoa. Jos ei huvita tehdä ruokaa, mennään ulos syömään. Jos ei huvita nukkua, valvon. Jos ei huvita valvoa, nukun. Jos alkaa kyllästyttää kotona, lähden mökille tai matkalle Jne. Elän tosi impulsiivisesti, työni mahdollistaa sen. En juurikaan tee asioita, ellei minua satu huvittamaan. Siispä liikunnankin pitää olla jotain, johon tulee intohimo ja jota palan halusta tehdä.
Olet vain aivan uskomaton kermaperse, ja käytät sitä tekosyynä.
Kaikki muut ihmiset tekevät myös asioita, joista eivät pidä ja joita eivät haluaisi tehdä.
Se kuuluu aikuisuuteen.
Voi kuunnella äänikirjoja esim kävellessä? Jos lainaan kirjastosta, pitääkö mun äänittää ne itse jollekin?
Ei kai kukaan riemusta kiljuen joka aamu töihinkään lähde .Pakko mikä pakko. Nyt vaan päätä että esim. alat pyöräillä töihin tms. jossa liikunta tulee vähän niin kuin vahingossa suoritetuksi.
Ei kai kukaan riemusta kiljuen joka aamu töihinkään lähde .Pakko mikä pakko. Nyt vaan päätä että esim. alat pyöräillä töihin tms. jossa liikunta tulee vähän niin kuin vahingossa suoritetuksi.
30km suuntaansa ja töissä pitää olla 05.45, kotimatkalla pitää vielä hakea lapsi päiväkodista, mikä nostaa matkan pituutta vielä reilut 5km..
minä olen myös aina inhonnut liikuntaa, mutta viimeistään nyt 40v täytettyäni olen todennut että se olisi terveyden kannalta aika välttämätöntä. Voisiko joku asiaan perehtynyt kertoa, mikä olisi arviolta sellainen miniminäärä esim. viikossa, joka pitäisi harrastaa, että toimistotyöntekijä pysyy kohtalaisessa kunnossa ja niska-hartiavaivat kurissa. Ja mitä lajeja kannattaisi harrastaa. Itse tykkään esim. joogasta ja vesijumpasta, vain niihin lähteminen laiskottaa. Kokeilin nyt myös kuntosalia, mutta se tuntuu jotenkin "aivottomalta" ja paikat tulee kipeiksi. Vinkkejä?
liikuttua vahingossa, mutta tapaat vaikka kaverin, jonka kanssa käyt lenkillä juoruilemassa. Tai aloita miehen kanssa paritanssi.
Eli yritä yhdistää liikkumiseen jotain, mistä pidät, sosiaalisuutta, hyvää musaa tai mitä se nyt voisikaan olla?
Ikää 46 ja aina inhonnut liikuntaa. Ylipainoa ei ole mutta kuntoa pitäisi nostaa vanhemmiten. En tykkää mistään lajista, kaikki on tylsää ja vie aikaa mukavimmilta jutuilta.
Yritän liikkua työmatkat ja käyn viikonloppuisin pitkillä kävelyillä mieheni kanssa toivottavasti se edes jotain auttaa.
minä olen myös aina inhonnut liikuntaa, mutta viimeistään nyt 40v täytettyäni olen todennut että se olisi terveyden kannalta aika välttämätöntä. Voisiko joku asiaan perehtynyt kertoa, mikä olisi arviolta sellainen miniminäärä esim. viikossa, joka pitäisi harrastaa, että toimistotyöntekijä pysyy kohtalaisessa kunnossa ja niska-hartiavaivat kurissa. Ja mitä lajeja kannattaisi harrastaa. Itse tykkään esim. joogasta ja vesijumpasta, vain niihin lähteminen laiskottaa. Kokeilin nyt myös kuntosalia, mutta se tuntuu jotenkin "aivottomalta" ja paikat tulee kipeiksi. Vinkkejä?
Ap kyllä liikkuu työssään kohtuullisesti, koska teen seisomatyötä, johon sisältyy kuormanpurkua yms fyysistä hommaa. Jooga kiinostaisi minuakin, kuntosalikin ehkä, jos tietäis mitä siellä tekee.. Mutta niihinkin joutuis aina erikseen lähtee ajamaan, 10km suuntaansa niin lähtemis kynnys on korkea.
minä olen myös aina inhonnut liikuntaa, mutta viimeistään nyt 40v täytettyäni olen todennut että se olisi terveyden kannalta aika välttämätöntä. Voisiko joku asiaan perehtynyt kertoa, mikä olisi arviolta sellainen miniminäärä esim. viikossa, joka pitäisi harrastaa, että toimistotyöntekijä pysyy kohtalaisessa kunnossa ja niska-hartiavaivat kurissa. Ja mitä lajeja kannattaisi harrastaa. Itse tykkään esim. joogasta ja vesijumpasta, vain niihin lähteminen laiskottaa. Kokeilin nyt myös kuntosalia, mutta se tuntuu jotenkin "aivottomalta" ja paikat tulee kipeiksi. Vinkkejä?
Ukk-instituutti antaa esimerkiksi tällaisen suosituksen:
http://www.ukkinstituutti.fi/filebank/61-uusi_liikuntapiirakka.pdf
Kuitenkin on hyvä miettiä, mitä tavoittelee. Omasta mielestäni jos liikkuu paljon, on helpompi lähteä liikkeelle kuin jos käy vain pari kertaa viikossa jossain liikunnassa. Itselläni on ollut parhain fyysinen olo, kun on harrastanut vähintään neljä kertaa viikossa liikuntaa ja noista kaikki hikilajeja. On siis pitänyt ensin hankkia pohjakunto ja vielä parantaa kunto hyväksi kunnoksi, ja sitten vasta on tullut sellainen olo, että kunto on hyvä, mikä tuntuu arjessa jaksavana olona ja sellaisena, että liikunnasta todella saa voimaa.
Minusta nuo jooga ja vesijumppa ovat hyviä, pysyisin niissä, jos ne on mieleisiä. Jotain aerobista voisi olla niiden lisänä (reipas kävely, pyöräily jne.). Tietysti kuntosalilla käydessä ekan kerran lihakset kipeytyy. On muitakin tapoja harjoittaa lihaskuntoa, pitää vain katsoa, mikä itselle olisi hyvä (tehdä itse vai ryhmäliikunta).
liikuttua vahingossa, mutta tapaat vaikka kaverin, jonka kanssa käyt lenkillä juoruilemassa. Tai aloita miehen kanssa paritanssi.
Eli yritä yhdistää liikkumiseen jotain, mistä pidät, sosiaalisuutta, hyvää musaa tai mitä se nyt voisikaan olla?
en tunne täältä juuri ketään, kaikki kaverit asuu entisessä kotikaupungissani. Mies taas hoitaa/hoitaisi lastamme sillä aikaa kun minä liikun (ei viitsi viedä pientä vielä päiväkotipäivän päälle hoitoon johonkin).
eli 2 kertaa viikossa vähintään pitäisi varsinaisesti harrastaa liikuntaa arkiliikunnan lisäksi ja erilaisia juttuja. En aja autoa, joten kävelyä ym. kyllä tulee yhteensä useampi tunti viikossa, mutta ei se mitään hikiliikuntaa ole. Inhoan hikoilemista, eikä ihokaan tykkää siitä.
nro. 4
Täysin minun pääkopastani nämä ajatukset. Olen kokeillut vaikka ja mitä lajeja. Mutta alun jälkeen lähteminen usein pakkopullaa. Liikuntasuorituksen aikana tuijotan vain kelloa ja toivon, että olisipa tämä jo ohi. Ja kotiin päästyä ottaa pannuun, kun sitten ei enää ole illalla aikaa tehdä niitä kivoja juttuja, kun täytyy mennä jo nukkumaan.
No, tykkään kyllä pitkistä kävelylenkeistä, yksin tai seurassa. Mutta samoja maastoja en jaksa tahkota. Yritän käydä joka päivä 0,5-1 tuntia kävelemässä, mutta usein pitää ensin ajaa jonnekin, missä taas uudet maisemat ja kävellä siellä, kun kodin lähistön lenkkimaastot alkaa jo kyllästyttää. Vaikka onkin historiallisia rakennuksia, merenrantaa, ym.
Ja miehen kanssa tanssimisesta tykkäisin, kun saisi sen lähtemään...
Ja uimisesta tykkään. Mutta en yleisissä uima-altaissa, joissa on kamalasti sakkia. Missä olisi yksityinen uimahalli, jossa olisi 50 m allas, mutta vähän asiakkaita? :D
Miten voisi yhdistää liikunnan ja lukemisen? Tai kirjoittamisen?
2 tunnin kävelylenkki... No, joskus silloin tällöin.
Maratooni - nou thänx, evvk. :)
Mutta ihan hyviä vinkkejä kirjoituksestasi sai.
Mistä sulla riittää aikaa tuohon kaikkeen?