Olen ilmeisesti tehnyt poikpuolen kanssa jotain oiein, koska sen yritti

Mukava nuorimies ja mulle kyllä erittäin tärkeä ja kertoilee mulle omia asioitaan, joita ei välttämätä kerro edes isälleen. On kuin oma poika, olen hänet kasvattanut viisivuotiaasta eteenpän.

Saat olla tyytyväinen tekemääsi kasvatustyöhön ja itseesi, monilla on todella isoja vaikeuksia uusperheiden lapsi-kuvioissa.



Aito välittäminen ilman geneettisiä raja-aitoja saa aikaan tuon. :)

poikapuoli halusi MINUT ylppärijuhlaan koululle. (Ikävä tilanne oli, että pikkusisarus joutui sairaalaan kipsattavaksi juuri sinä päivänä, ja minä olin tietysi menossa sairaalaan, hälyttämässä sukulaisia ja ystäviä apuun (kattaukset oli valmiina ja onneksi tarjoilut tilattu pitopalvelusta), MUTTA poikapuoli sanoi, että hän tahtoo mut koululle ja isä voisi mennä sairaalaan ja perusteuna oli, että kumpikos on niitä läksyjä kuulustellut (ala-asteella!... tai no, alakouluhan se silloin oli). Oli aivan ihanaa kuulla, miten poika muisti vuosien takaa!!!!!!!! Isompana aina hoiti itse opiskelut, mutta pienempänä minä se matikkaa tarkistelin ja kuulustelin enkun sanakokeisiin sanoja jne.

Minä ainakin osaan arvostaa mieheni pojan luottamusta minua kohtaan. Olemme nyt tunteneet 5 vuotta ja meillä on oikein hyvät välit. Useinkin poika soittaa minulle, kun jokin asia painaa mieltä.



Kerrankin juteltiin, kun oli vaikeuksia tyttökaverin kanssa ja kaipasi kuuntelijaa. Hienoa, että olet saanut kasvattaa poikpuoltasi noinkin pienestä ja nähtävästi onnistunut siinä erittäin hyvin.

Toivottavasti itsekkin saan nauttia samantyylisestä kiitoksesta muutaman vuoden päästä. :)

ylemmälle tasolle:))) Kiva lukea tällasta!