Väsyisitkö sinä tällaiseen elämäntilanteeseen?

Mutta en päässyt edes töihin. Olin sairaan lapsen kanssa kotona ja sairaalassa. Oli juhlaa, jos pääsin kauppaan. Se oli järkyttävän kamalaa, en suosittele.



Nyt pääsen töihin ja joskus käyn jonkun kaverin kanssa jossain. Olen pelkässä aikuisporukassa ollut yhdellä 24h risteilyllä - puoli vuotta sitten. Vietin ilman lasta edellisen kerran yön synnärillä.



Muuten siis olen kotona lasten kanssa tai käyn työssä. No välillä käyn salilla, lenkillä tms.

vaikka pääsekin aika moneen paikkaan.

Olen väsynyt.

vaikkapa ilmaisjoogiin, ilmaisiin ulkojumppiin, ilmaistapahtumiin, gallerioihin, luennoille, järjestötyöhön yms., jos kerran mies on, ja myös isommat lapset voivat varmaan pienempiä vahtia?

Missä asutte?

Ainakin pääkaupunkiseudulla on todella paljon ilmaista tekemistä, mutta niihin pitää tietty ihan itse mennä ;)

sinun mielestäsi siis lapsenteko-oikeus on vain turvaverkon omaavilla? Entäs jos turvaverkko kuolee, annetaanko lapset sitten pois?



Täällä totaalitukiverkoton nainen, jolla totta hitossa on koulutus, toimeentulo, hyvä asema, älykkyyttä, mutta SILTI tukiverkoton itsestä riippumattomista syistä. Katsos kun kaikkien vanhemmista ei ole ollenkana isovanhemmiksi, kaikilla ei ole sisaruksia, työn takia pitää muuttaa ehkä 600 km päähän suvusta jne jne



Joten olet siis vilpittömästi sitä mieltä että minulla ei olisi ollut oikeutta tehdä lapsia ollenkaan? Oletko SINÄ siinä jumalaisessa asemassa että voit tällaisia arvioita heittää?



Olen mykistynyt.

Mutta en ikipäivänä hoitaisi asioita noin, ei kävisi noin. pellkästään se työ on jotain muuta kuin "vain työtä". Mulle käy niin, että kulloisestakin elämäntilanteesta missä on "jumissa"(hiekkalaatikko, lätkäkaukalon reuna) löytyy kivoja ihmisiä. En ymmärrä ihmisiä, jotka pystyvät elämään matkustamatta, käymättä missään. Ja juu, on ollut köyhiä aikoja. Sillon on ehkä tavattu enemmän ihmisiä kotona ja ihmisten kotona. Aika paljon on ilmaistakin tarjolla.

vaan konsertit, elokuvat ynnä muut mitä hän mainitsi. Itse uskon, että voimaa saa niistä asioista, joista pitää, ei niistä joihin vaan väkipakolla menisi.

mutta päätin aikaansaada muutosta pikkuhiljaa.



Ensiksi istuin alas ihan rauhassa yksi yö, kun kaikki muut nukkui. Aloin kirjoittaa paperille asioita, joita haluaisin tehdä. En antanut sen, mikä on mahdollista ja mikä ei, rajoittaa ajattelua. Ensin en saanut oikein mitään ylös. En edes oikein muistanut, mistä pidän kun mitään omaa ei ikinä ollut.



Jatkoin luetteloa seuraavana rauhallisena hetkenä, muistaakseni vessassa. Silloin sain jo jotain ylös. Muistin, että tykkään lukea kirjoja ja kävellä metsässä. Muitakin juttua alkoi tulla mieleen.



Kun olin tätä listaa vääntänyt jokusen aikaa, aloin tarkastella sitä. Huomasin, että osa niistä asioista olisi toteutettavissa jo nyt, tässä elämänvaiheessa. Aloin miettiä kohta kohdalta järjestelyjä, miten saisin aikaa esim. metsäkävelyyn joka viikko.



Aloin pikkuhiljaa rakentaa omia juttuja pienistä palasista, juttu kerrallaan. Sitten en osannutkaan olla itseni kanssa tai tehdä mitään kivaa. Olin hoitanut lastenvahdin suurella vaivalla MLL:sta, että saan pari tuntia lukea kirjaa. Ei siitä mitään tullut. Talo oli liian hiljainen. Mutta tein sen silti uudestaan. Joka tiistai, kuudelta. Omaa aikaa. Ehkä neljännellä kerralla osasin jo käyttää sen.



Nyt jaksan jotenkin, kun viikossa on omat säännölliset hetket minulle. Tänään mulla on esim. vartin saunahetki yksin ennen lapsia. Sitä odotellessa.

etenkin kesäkaudella paljon. Riippuu tietty missä asuu.

Ja jos rahaa ei ole, pitää oppia nauttimaan ilmaistarjonnasta - tai tyytyä valittamaan elämänsä kurjuutta.



Jep, olen pirun pienituloinen yh-äiti, mutta kiitos monien ilmaiseksi tarjottavien asioiden - kuten kesäkauden ilmaiset joogat Helsingin puistoissa! - olen tutustunut moniin uusiin ja mielenkiintoisiin asioihin ja ihmisiin. Joskus voi kokeilla jotain uuttakin elämässään eikä heti tyrmätä.