Väsyisitkö sinä tällaiseen elämäntilanteeseen?

En pystyisi siihen mitenkään. Mielenterveyteni vaatii omaa aikaa ja tekemistä. Nostan kyllä hattua heille, jotka jaksavat mutta samalla ihmettelisin, miksi he elävät noin. Paitsi tietenkin, jos ei ole senttikään ylimääräistä rahaa...

Olen väsynyt omaankin elämäntilanteeseeni, vaikka pääsenkin kerran vuodessa lomamatkalle ja satunnaisesti myös ravintolaan tai elokuviin.

Minusta perhekin kaipaa irtiottoja arjesta, kuten yhdessä lomailua! Ja parisuhde kaipaa kahdenkeskistä aikaa myös silloin tällöin.

olen tosi väsynyt, ja mietin, millä sitä piristyisi ja jaksaisi. ap

Käyn sentään vanhemilla kylässä, kesällä ollaan isovanhempien mökillä ja ehkä joka toinen vuosi ulkomailla lomalla. Lisäksi pääseen ehkä kerran kuukaudessa kaupungille muutamaksi tunnisksi.

silloin kun on PAKKO. Meillä on pärjätty jo yli 7v (koska on ollut pakko) ilman hetkenkään lapsivapaata kahdenkeskistä aikaa. Meillä on syynä pakkoon se, että mummot ei hoida eikä auta, sisaruksia ei ole, MLL tytöt on täällä liian nuoria ottamaan 3 lasta (joista nuorin on vauva).



Olisihan se ihanaa jos olisi kahdenkeskistä aikaa mutta kaikilla ei ole (en ole ainoa jolla on tällainen tilanne, tiedän paljon muitakin perheitä joissa mummot/ukit ei halua hoitaa hetkeäkään) joten silloin vaan pärjätään ILMAN.

Kuulostaapa haasteelliselta.

Joskus kun me ei saada muuten omaa aikaa, laitetaan lapset aikaisin nukkumaan (20-21), saunotaan yhdessä, laitetaan oikein herkullinen ruoka/iltapala. Ehkä jopa avataan pieni puna- tai kuohuviinipullo.

Tai vuokrataan yhdessä leffa ja hommataan oikein hyvät mässyt yms.

Jotain ekstraa joka ei maksa älyttömiä ja on toteuttamiskelpoista lasten mentyä nukkumaan.

et pääse minnekään?

perheen kanssa pitkällä lenkillä metsässä ja otatte eväät mukaan ja syötte ne siellä. Mukavaa tekemistä koko perheelle, eikä maksa mitään.

parisuhde voi pärjätä ilman kahdenkeskistä aikaa silloin kun on PAKKO. Meillä on pärjätty jo yli 7v (koska on ollut pakko) ilman hetkenkään lapsivapaata kahdenkeskistä aikaa. Meillä on syynä pakkoon se, että mummot ei hoida eikä auta, sisaruksia ei ole, MLL tytöt on täällä liian nuoria ottamaan 3 lasta (joista nuorin on vauva).

Olisihan se ihanaa jos olisi kahdenkeskistä aikaa mutta kaikilla ei ole (en ole ainoa jolla on tällainen tilanne, tiedän paljon muitakin perheitä joissa mummot/ukit ei halua hoitaa hetkeäkään) joten silloin vaan pärjätään ILMAN.

meilläkin pitkä suhde voi oikein hyvin vaikka kaksin emme ole koskaan. Matkustamme kyllä ulkomailla, käymme ravintoloissa syömässä ja teemme viikonloppulomia kotimaassa jne., mutta kaksin me vanhemmat emme ole koskaan. Voimme hyvin, että kaipa tämä sitten sopii meille.

Voimia ap:lle.

Ei yön yli kotoa pois oleminen vaadi välttämättä rahaa. Me ainakin kyläillään ystäväperheiden ja sukulaisten (esim. sisokoni ja serkkuni) kanssa toistemme luona sekä perheittäni että naisten/miesten kesken.

muuta elämääni silloin, kun lapset olivat pieniä ja raha todella tiukassa. Tuota aikaa kesti n. 10 vuotta. Tein omasta halustani osa-aikatyötä, sillä halusin viettää mahdollisimman paljon aikaa lasten kanssa. Rahaa ei ollut kuin pakollisiin asioihin - joskus ei niihinkään.

Tsemppiä! Elämä muuttuu kyllä, kun lapset kasvavat ja alkavat elää itsenäisemmin.

Jos et koskaan olisi yhtään yötä pois kotoa, et lomalla, etkä arkena, vaan aina kotona. Et koskaan pääsisi ravintolaan, elokuviin, konsertteihin, risteilyille, lomamatkoille, mummolareissuille tms. mihin nyt haluaisitkaan. Kävisit vain vuodesta toiseen töissä, ja vapaa-ajan ahertaisit kotitöitä kotona ja kuljettaisit lapsia harrastuksiin.

Monta lasta? Minkä ikäisiä lapsia?

Ja eikö ole mitään paikkaa, missä voisi kyläillä ihan vaan vaihtelun vuoksi? Ystäviä, perhettä?

Mummilassa, matka 200 km, tulee käytyä. Muissa aikaisemmin mainitsemissasi en ole käynyt moneen vuoteen, en ole kaivannutkaan. Työssä olen satojen ihmisten kanssa tekemisissä, joten vapaa-ajalla haluankin olla omissa oloissani.

Jos tilanne on jatkunut samanlaisena vuodesta toiseen niin ei ole ihme jos väsyttää. Vaikka ei olisi yhtään ylimääräistä rahaa niin ehkä voisit jostain vielä vähän "nipistää" ja laita vaikka 5e/kk säästöön johonkin purkkiin niin pääset vaikka leffaan tai ravintolaan.

Jos taas olet yh ja sinulla ei ole mitään turvaverkkoa eikä edes yhtä hyvää ystävää niin ota yhteys vaikka perheneuvolaan niin saat ehkä hyviä vinkkejä mitä voisit tehdä/mistä saisit apua, että pääsisit edes pariksi tunniksi yksin kaupungille vaikka kaffilaan.

Yleensä asiat järjestyy mutta ei saa tyytyä siihen mitä on vaan pitää aktiivisesti etsiä uusia ratkaisuja ja tekemistä jos et ole tyytyväinen elämääsi. Woimia!

En tiedä, montako lasta sinulla on. Ilmeisesti mies ei ole mukana kuviossa lainkaan. Isovanhemmat? Naapurit? Ystävät?



Meillä lapset eivät ole olleet hoidossa pariin ekaan vuoteen lainkaan. Miehen kanssa ollaan lähinnä käyty kaupassa, mutta muutaman kerran kyllä jossain muuallakin, kun toinen on hoitanut lapsia.



Nyt päästään jo koko perhe vaikka minne. Ilmaisia tapahtumia on paljon ja ne virkistävät vanhempiakin. Esim. kesällä tehtiin päiväretki Kupittaan puistoon Turussa. Kyllä kannatti! Ilmaiseksi vaikka mitä viihdykettä, vain matka maksoi ja kun omalla autolla mentiin, niin ei sekään liikaa.



Ollaan retkeilty mm. Luukissa ja Nuuksiossa Espoossa, käyty kotieläinpuistossa (sekin ilmainen) ja Korkeasaaressa, kun lapset pääsivät vielä ilmaiseksi.



Elokuvissakin ollaan käyty päivänäytöksissä, niin päästään halvemmalla.



En ymmärrä arkea, jossa rahat ei riitä siihen, että joka kuukausi pystyisi panostamaan 10-20 euroa johonkin kivaan. Kyllä aina on jotain, josta voi säästää. Mutta en toisaalta tajuakaan ihmisiä, jotka tekevät jopa lapsia täysin ilman turvaverkkoa, ei sukua, ei ystäviä eikä edes naapureita parisuhteesta nyt puhumattakaan. Yllättäviä tilanteita tulee, mutta niitäkin pystyy vähän ennakoimaan. Ihan kokemuksesta puhun itsekin. En käsitä, miten joku uskaltaa laittaa kaiken parisuhteen varaan eikä hanki koulutusta tai työtä, jolla pärjää omillaan.



Itse olen näitä tylsiä kaikkeen varautujia, jotka eivät elä vain tätä hetkeä vaan on suunnitellut elämää jo muutaman vuoden taakse. Tällä tavalla on pärjätty työttömyysjaksot ja vakava sairatuminen. En jää tyhjän päälle, jos mies jättää, eikä mies jää tyhjän päälle, jos minä jätän. Kummallakin on sukulaisverkostoa ja muutama hyvä ystävä,jotka tulevat apuun tiukan paikan tullen. Onpa meillä jopa niin ihanat naapurit, että hekin ovat apuaan tarjonneet! Olemme vähän erakkoluonteisia, mutta jokaisessa asuinpaikassamme olemme sen verran tutustuneet ainakin yhteen naapureista, että tiukan paikan tullen sieltäkin olisi apua löytynyt - ihan vain pyytämällä.

Mutta tähän tottuukin myös. Olen pyörittänyt vuosia tälläistä rumbaa.



Ei, minulla ei ole elämää. Haaveilen jostain paremmasta, mutta siihen en tällä hetkellä pysty.

Mutta heistä melkein kaikki kuolleet... Kuolema kun ei koskaan katso, ketä ottaa mukaansa, ei aikaa ei paikkaa. Ei sitä, joka jää kaipaamaan tai tarvitsemaan.

ja meillä on osa lapsista niin isoja, että eivät taida edes metsäretkelle enää lähteä kuin pakottamalla. ap

kun joku kommentoi, että kyse on vaan muutamasta vuodesta. Miten lasten kasvaminen parantaa rahatilannetta??