Jos Suomessa on niin paska elää, niin miksi se keikkuu
Kommentit (8)
niin kerron mitä kriteerejä siinä on käytetty. Arkielämän kanssa niillä ei ole välttämättä paljoakaan tekemistä.
Ehkä kaikkein tärkeimpänä pointtina on suoritettu yliopistotutkinto, josta olisin saanut muualla maailmassa maksaa 200 000 euroa. Meillä on mukava paritalonpuolikas pääkaupunkiseudulla, molemmilla on hyvät työpaikat, lapsi on päiväkodissa. Päiväkoti on tasokas, löytyy pienryhmätoimintaa, retkeilyä, jne. Tavataan ystäviä, huomennakin tulee tuttavaperhe kahvittelemaan, matkustellaan, harrastetaan, syödään hyvissä ravintoloissa... En suoraan sanottuna tajua, miten elämäni voisi olla jossain toisessa maassa parempaa.
joka vuosi 1-3 parhaimman maan joukossa elää?
joita nama tilastot synnyttavat (ja joita ei koskaan Suomesssa julkaista).
Pimeata, kylmaa, ruokana sillia (yecch!) jne. :)
tyytyväisyyden tai onnellisuuden kanssa. Näissä tutkimuksissa järjestään lämpimät maat ovat vihoviimeisinä.
Suomi sijaitsisi lämpimällä vyöhykkeellä niin en täältä pois lähtisi.
Mutta nyt....
Pimeys ja räntäsade - ei kiitos.
Lehti käyttää rankingissaan viittä vertailukohtaa: koulutusta, terveyttä, elämänlaatua, taloudellista dynaamisuutta ja poliittista ympäristöä.
Kyllä täällä koulutus ja terveydenhoito pelaa, poliittinen ympäristö on vakaa ja vähän korruptoitunut. Taloudellinen dynaamisuus, no jaa, onhan tämä rikas maa ja on innovaatioita... Mutta paljonko nämä ihmistä sitten onnellistuttavat? Elämänlaatu on noista minusta ainoa mikä ehkä voisi korreloida sen kanssa kuinka miellyttäväksi ihmiset kokevat täällä asua, mutta kun ei kerrota tarkemmin miten se on mitattu, mitkä on elämänlaadun kriteerit, niin paha sanoa.
Itse kun olin kerran vuoden avustustyössä huomattavan köyhässä maassa, ihmettelin kovasti miten siellä ihmisistä säteili aurinkoisuus ja ilo pienistä asioita, vaikka aineellisesti oli äärimmäisen kurjaa, terveydenhoito retuperällä, monet eivät osanneet lukea jne. Kun tuli rikkaaseen Suomeen takaisin, ihmetytti ihmisten pessimistiset ja surulliset ilmeet katukuvassa, tarpominen ilottomana eteenpäin kaiken runsauden keskellä. Silloin opin, että ei ne ulkoiset hyvät olosuhteet selvästikään tee ihmistä onnelliseksi.
Suomi on paikka, jossa yhteiskunnalliset palvelut on erittäin hyvässä kunnossa, paremmassa kuin oikeastaan missään muualla. Nämä asiat eivät silti välttämättä kauheasti korreloi sen kanssa, kuinka tyytyväisiä ne ihmiset oikeasti ovat elämäänsä maassa.